22.10.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 381/10
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 30.7.2018 – Budapesti Közlekedési Zrt. v. Közbeszerzési Hatóság – Közbeszerzési Döntőbizottság
(Asia C-497/18)
(2018/C 381/12)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Törvényszék
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Budapesti Közlekedési Zrt.
Vastaaja: Közbeszerzési Hatóság – Közbeszerzési Döntőbizottság
Muu osapuoli: Közbeszerzési Hatóság Elnöke
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ja 47 artiklaa, neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (1) johdanto-osan 2, 25, 27 ja 36 perustelukappaletta, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (2) 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja niiden yhteydessä unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvaa oikeusvarmuuden periaatetta ja hankintaviranomaisten päätöksiä vastaan julkisissa hankintamenettelyissä käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen tehokkuuden ja nopeuden vaatimusta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa ennen sen voimaantuloa tehtyjen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tapauksessa yleisesti valtuutetaan kyseisellä lainsäädännöllä perustettu toimivaltainen (valvonta)viranomainen panemaan vireille sen jälkeen, kun kyseisen jäsenvaltion aikaisemmassa lainsäädännössä säädetyt preklusiiviset määräajat muutoksenhaulle ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa tapahtuneiden julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisten tutkimiseksi ovat päättyneet, mutta uudessa lainsäädännössä säädetyn määräajan kuluessa viran puolesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomista koskeva tutkintamenettely ja sen seurauksena toteamaan rikkominen tapahtuneeksi, määräämään julkisiin hankintoihin liittyvä seuraamus ja soveltamaan hankintasopimuksen pätemättömyyden seurauksia?
2)
Voidaanko ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettuja oikeussääntöjä ja periaatteita soveltaa – julkista hankintaa koskevasta sopimuksesta kiinnostuneiden (subjektiivisen ja henkilökohtaisen) muutoksenhakuoikeuden tosiasiallisen käyttämisen lisäksi – jäsenvaltion lainsäädännöllä perustettujen (valvonta)viranomaisten, joilla on toimivalta selvittää ja tutkia viran puolesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisia ja joiden tehtävänä on suojella yleistä etua, oikeuteen panna vireille ja toimittaa muutoksenhakumenettely?
3)
Voidaanko julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY (3) kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (4) 83 artiklan 1 ja 2 kohdasta päätellä, että jäsenvaltion oikeudessa voidaan – julkisiin hankintoihin liittyvien unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi – antaa uusi laki, jossa yleisesti valtuutetaan (valvonta)viranomaiset, joille on jäsenvaltion lainsäädännössä myönnetty toimivalta selvittää ja tutkia viran puolesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisia ja joiden tehtävänä on valvoa yleistä etua, tutkimaan julkisia hankintoja koskevien sääntöjen sellaisia rikkomisia, jotka ovat tapahtuneet ennen kyseisen lain voimaantuloa, ja panemaan vireille ja toimittamaan niitä koskeva tutkintamenettely, vaikka aiemmassa lainsäädännössä säädetyt preklusiiviset määräajat ovat jo päättyneet?
4)
Onko siinä yhteydessä, kun arvioidaan – ensimmäisessä kysymyksessä mainittujen oikeussääntöjen ja periaatteiden perusteella – ensimmäisessä ja kolmannessa kysymyksessä tarkoitettujen (valvonta)viranomaisten tutkintavallan yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, merkitystä sillä, mitkä olivat ne lainsäädännölliset, normatiiviset, tekniset tai organisatoriset puutteet tai muut esteet, joiden vuoksi julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomista ei tutkittu sen tapahtumishetkellä?
5)
Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ja 47 artiklaa, neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY johdanto-osan 2, 25, 27 ja 36 perustelukappaletta, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja niiden yhteydessä unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvaa oikeusvarmuuden periaatetta, hankintaviranomaisten päätöksiä vastaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen tehokkuuden ja nopeuden vaatimusta ja suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin voi – silloinkin, kun (valvonta)viranomaisille, joille on jäsenvaltion lainsäädännössä myönnetty toimivalta selvittää ja tutkia viran puolesta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisia ja joiden tehtävänä on suojella yleistä etua, voidaan näiden periaatteiden perusteella antaa ensimmäisestä neljänteen kysymykseen tarkoitettu valta – arvioida, onko rikkomisen tapahtumisen, muutoksenhaulle aiemmin säädetyn preklusiivisen määräajan päättymisen ja rikkomisen tutkintamenettelyn vireillepanemisen välillä kulunut aika kohtuullinen ja oikeasuhteinen, ja sen perusteella määrätä oikeudellisena seurauksena, että riidanalainen päätös on pätemätön, tai muun jäsenvaltion oikeudessa säädetyn seurauksen?
(1) EUVL 2007, L 335, s. 31.
(2) EYVL 1989, L 395, s. 33.
(3) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114).
(4) Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65).
Full & Egal Universal Law Academy