21.1.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 25/16
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di L’Aquila (Italia) on esittänyt 1.10.2018 – Gabriele Di Girolamo v. Ministero della Giustizia
(Asia C-618/18)
(2019/C 25/19)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Giudice di pace di L’Aquila
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Gabriele Di Girolamo
Vastaaja: Ministero della Giustizia
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko unionin oikeudessa voimassa olevia Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan kanssa, tarkoitettuja yleisiä periaatteita, toisin sanoen unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, tehokkaan oikeussuojan periaatetta, oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomassa tuomioistuimessa ja yleisemminkin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, tulkittava unionin tuomioistuimen tuomioiden (tuomio 30.9.2003, Köbler, C-224/01, EU:C:2003:513; tuomio 13.6.2006, Traghetti del Mediterraneo, C-173/03, EU:C:2006:391 ja tuomio 24.11.2011, komissio v. Italia, C-379/10, EU:C:2011:775) mukaisen oikeuskäytännön, joka koskee Italian valtion vastuuta siitä, että kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut selvästi unionin oikeutta, perusteella siten, että nämä määräykset ja viitattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat esteenä sille, että jäsenvaltio säätää omaksi ja julkishallintonsa hyväksi, kuten nyt esillä olevassa asiassa, lain nro 18/2015 kaltaista lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena ilmoitetaan olevan unionin tuomioistuimen mainittujen päätösten saattaminen osaksi kansallista oikeutta mutta jonka tosiasiallinen tavoite on tehdä tyhjäksi sen vaikutus ja vaikuttaa kansalliseen lainkäyttöön, jossa 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentin uudessa, tuomareiden siviilioikeudellista vastuuta koskevassa tekstissä otetaan käyttöön tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta menettelystä johtuvan vastuun käsite, kun ”kyseessä on lain tai unionin oikeuden ilmeinen rikkominen”? Tämä kansallinen lainsäädäntö pakottaa kansallisen tuomioistuimen valitsemaan – tuomari on joka tapauksessa siviilioikeudellisessa ja kurinpidollisessa vastuussa suhteessa valtioon asioissa, joissa asianosaisena on julkishallinto – kuten nyt esillä olevassa asiassa, rikkoako kansallista lainsäädäntöä jättämällä sen soveltamatta ja soveltaa unionin oikeutta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vai rikkoako sen sijaan unionin oikeutta soveltamalla kansallisia säännöksiä, jotka estävät tehokkaan oikeussuojan myöntämisen ja ovat ristiriidassa direktiivin 2003/88 1 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan, direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 ja 4 lausekkeen ja perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä oikeuskäytännössään [tuomiossa 1.3.2012, O’Brien, C-393/10, EU:C:2012:110 ja tuomiossa 29.11.2017, King, C-214/16, EU:C:2017:914], kanssa.
2)
Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, ja ottaen huomioon Italian perustuslakituomioistuimen unionin tuomioistuimen tuomion 5.12.2010, M.A.S. ja M.B., C-42/17, EU:C:2017:936 jälkeen 14.12.2017 annetussa [tuomiossa] nro 269/2017 ilmaiseman kannan, voidaanko perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan, SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan nojalla päätös, jonka unionin tuomioistuin mahdollisesti antaa tässä ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä todeten 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentin olevan ristiriidassa unionin oikeuden kanssa pääasiassa, jossa vastaajana on valtiollinen viranomainen, rinnastaa oikeusvaikutukseltaan välittömästi sovellettavaan unionin oikeuden säännökseen, jota kansallinen tuomioistuin voi soveltaa, ja sallia tämän estävän kansallisen säädöksen soveltamatta jättäminen?
3)
Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myönteisesti, voidaanko [yleisten tuomioistuinten tuomarin] eli ”togato”-tuomarin katsoa olevan direktiivin 1999/70/EY (1) liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta sovellettaessa määräaikaista, yhtä kauan virassa ollutta työntekijää, rauhantuomaria, vastaava vakituinen työntekijä, jos heidän hoitamansa lainkäyttöön liittyvät tehtävät ovat samoja mutta yleisten tuomioistuinten tuomarien valintamenettely (tutkintotodistuksiin ja pääsykokeisiin perustuva menettely, jossa hakija otetaan käytännössä vakituiseen virkasuhteeseen, josta häntä ei käytännössä voida erottaa, harvoja vakavia virkavirheistä johtuvia tapauksia lukuun ottamatta) ja rauhantuomarien valintamenettely (tutkintotodistuksiin perustuva menettely, jossa hakija otetaan määräaikaiseen työsuhteeseen, joka voidaan uusia harkinnanvaraisesti Consiglio superiore della magistraturan (ylin tuomarineuvosto, jäljempänä CSM) määräaikaisessa arvioinnissa antaman myönteisen arvion perusteella ja peruuttaa välittömästi, mikäli ”magistrato onorario” -tuomarin toiminta saa negatiivisen arvion) poikkeavat toisistaan?
(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).