15.4.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 139/20
Kanne 7.12.2018 — Euroopan komissio v. Unkari
(asia C-771/18)
(2019/C 139/20)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: O. Beynet ja K. Talabér-Ritz)
Vastaaja: Unkari
Vaatimukset
Komissio vaatii toteamaan,
—
ettei Unkari ole noudattanut verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (1) 14 artiklan 1 kohdan eikä maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 717/2009 (2) 13 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ottanut huomioon verkonhaltijoille tosiasiallisesti aiheutuvia kustannuksia;
—
ettei Unkari ole noudattanut sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1009/72/EY (3) 37 artiklan 17 kohdan eikä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (4) 41 artiklan 17 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ottanut käyttöön sellaista asianmukaista mekanismia, jolla varmistettaisiin muutoksenhakuoikeus kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksiin edellä mainituissa direktiiveissä 2009/72/EY ja 2009/73/EY tarkoitetuin tavoin;
—
että Unkari on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Asetuksen (EY) N:o 714/2009 14 kohdan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen on vastattava todellisia kustannuksia. Sähköä ja luonnonkaasua koskevassa Unkarin voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan sallita sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen ottaisi huomioon kaikki ne kustannukset, jotka verkonhaltijoille tosiasiallisesti aiheutuu, kun nämä vahvistavat verkkojen käyttömaksuja, eikä varsinkaan energian jakeluverkoista kannettavaa erityisveroa ja rahoitusliiketoimista kannettavan veron aiheuttamia kuluja.
Komissio katsoo, ettei kansallisen sääntelyviranomaisen asettamalle kiellolle ottaa huomioon edellä mainittuja kuluja verkkojen käyttömaksuja vahvistettaessa ole esitetty minkäänlaisia objektiivisia syitä.
Lisäksi direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 17 kohdassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 17 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.
Komission mukaan Unkari ei ole ottanut käyttöön sellaista asianmukaista mekanismia, jolla varmistettaisiin muutoksenhakuoikeus kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksiin.
(1) EUVL 2009, L 211, s. 15.
(2) EUVL 2009, L 211, s. 16.
(3) EUVL 2009, L 211, s. 55.
(4) EUVL 2009, L 211, s. 94.