UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
12 päivänä kesäkuuta 2018 ( *1 )
Muutoksenhaku – Välitoimet – Kilpailu – Euroopan sähkökaapelimarkkinat – Euroopan komission päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Julkaiseminen – Päätökseen sisältyvien tiettyjen tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön osittainen hylkääminen – Täytäntöönpanon lykkääminen – Fumus boni juris – edellytyksen ja kiireellisyysedellytyksen välinen yhteys
Asiassa C-65/18 P(R),
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toisen kohdan nojalla 31.1.2018 tehdystä valituksesta,
Nexans France SAS, kotipaikka Courbevoie (Ranska), ja
Nexans SA, kotipaikka Courbevoie,
edustajinaan M. Powell ja A. Rogers, solicitors, ja G. Forwood, avocate,
valittajina,
ja jossa vastapuolena on
Euroopan komissio, asiamiehinään I. Zaloguin, G. Meessen ja H. van Vliet,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI,
kuultuaan julkisasiamies M. Wathelet’tä,
on antanut seuraavan
määräyksen
1
Nexans France SAS ja Nexans SA vaativat valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 23.11.2017 antaman määräyksen Nexans France ja Nexans v. komissio (T-423/17 R, ei julkaistu, EU:T:2017:835; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi niiden vaatimuksen yhtäältä siitä, että luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön johdosta 2.5.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 3051 final (asia COMP/AT.39610 – Sähkökaapelit; jäljempänä riidanalainen päätös) täytäntöönpanoa lykättäisiin siltä osin kuin pyyntö on hylätty riidanalaisen päätöksen 7 ja 8 kohdassa mainittujen, valittajien ja erään muun talouden toimijan luona tehdyllä takavarikolla saatujen tietojen (jäljempänä riidanalaiset tiedot) osalta, ja toisaalta siitä, että Euroopan komissio määrättäisiin olemaan julkaisematta 2.4.2014 antamaansa päätöstä C(2014) 2139 final (asia COMP/AT.39610 – Sähkökaapelit; jäljempänä sähkökaapelit-päätös) sellaisena versiona, johon riidanalaiset tiedot sisältyvät.
Asian tausta ja oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa
2
Asian tausta ja oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa on selostettu valituksenalaisen määräyksen 1–16 kohdassa seuraavasti:
”1
Euroopan komissio teki 28.1.2009 tarkastuksen Nexans Francen, joka on yksi kantajista, tiloissa Pariisissa (Ranska).
2
Kantajina olevien Nexansin ja Nexans Francen mukaan komission tarkastajat päättivät jäljentää ’yhtenä kokonaisuutena’ suuren määrän tiedostoja, jotka olivat Nexans Francen kahden työntekijän tietokoneiden sähköpostissa, ja näistä työntekijöistä toisen tietokoneen kovalevyn kokonaisuudessaan sekä viedä nämä sinetöityinä omiin toimitiloihinsa Brysselissä (Belgia) myöhemmin tutkittaviksi.
3
Kantajien mukaan komissio tutki jäljennetyt asiakirjat 3.–11.3.2009 toimitiloissaan Brysselissä kantajien asianajajien läsnä ollessa mutta toimivaltaisen kansallisen kilpailuviranomaisen edustajan läsnä olematta. Vasta silloin komission tarkastajat ovat järjestelmällisesti tutkineet levyjen sisällön sekä valikoineet merkityksellisiksi arvioidut asiakirjat ja tulostaneet ne. Jäljennöksiä näistä asiakirjoista on toimitettu kantajien asianajajille, ja levyjen sisältö on sen jälkeen poistettu.
4
Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 7.4.2009 nostamassaan kanteessa erityisesti riitauttaneet tämän menettelyn. Unionin yleinen tuomioistuin jätti 14.11.2012 antamassaan tuomiossa Nexans France ja Nexans v komissio (T-135/09, EU:T:2012:596) tutkimatta vaatimukset asiakirjojen takavarikon kumoamisesta. – –
5
Kantajat eivät ole riitauttaneet 14.11.2012 annetusta tuomiosta Nexans France ja Nexans v. komissio (T-135/09, EU:T:2012:596) tekemässään ja unionin tuomioistuimen kirjaamoon 24.1.2013 toimitetussa valituksessa sitä, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty takavarikon väitettyä lainvastaisuutta koskeva kanneperuste jätettiin tutkimatta. Joka tapauksessa unionin tuomioistuin on 25.6.2014 annetulla tuomiolla Nexans ja Nexans France v. komissio (C-37/13 P, EU:C:2014:2030) hylännyt kantajien valituksen.
6
Komissio teki [sähkökaapelit-päätöksen] 2.4.2014.
7
Komission kilpailun pääosasto ilmoitti 8.5.2014 päivätyllä kirjeellä kantajille muun muassa aikomuksestaan julkaista [SEUT] 101 ja [SEUT] 102 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 30 artiklan mukaisesti ei-luottamuksellisen version sähkökaapelit-päätöksestä internetsivustollaan. Kilpailun pääosasto kehotti kantajia lisäksi yksilöimään mahdolliset luottamukselliset tiedot tai liikesalaisuuksia sisältävät tiedot ja perustelemaan tätä koskevan arviointinsa.
8
Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.6.2014 jätetyllä kannekirjelmällä sähkökaapelit-päätöksestä kumoamiskanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla T-449/14. Kantajat vetosivat ensimmäisessä kanneperusteessa erityisesti siihen, että komissio on ylittänyt toimivaltansa takavarikoidessaan tietoja lainvastaisella tavalla ja jäljentämällä yhtenä kokonaisuutena ja niitä etukäteen tutkimatta suuren määrän sähköisessä muodossa olevia tietoja niiden tutkimiseksi myöhemmin toimitiloissaan Brysselissä.
9
Luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä käydyn näkemysten vaihdon jälkeen kilpailun pääosasto ilmoitti 3.5.2016 päivätyllä kirjeellä kantajille aikovansa julkaista sähkökaapelit-päätöksen kokonaisuudessaan lukuun ottamatta eräitä tietoja, jotka oli sen mielestä jätettävä luottamuksellisiksi.
10
Kantajat esittivät 18.5.2016 päivätyllä kirjeellä kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle tiettyjen tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU (EUVL 2011, L 275, s. 29) 8 artiklan mukaisesti.
11
Tässä pyynnössä kantajat vetosivat erityisesti siihen, että sähkökaapelit-päätökseen sisältyvät tiedot, jotka oli saatu Nexans Francen ja erään muun talouden toimijan tiloissa suoritetulla takavarikolla, oli katsottava luottamuksellisiksi.
12
Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja teki [riidanalaisen päätöksen] komission nimissä 2.5.2017.
13
[Riidanalaisessa päätöksessä] komissio hyväksyi luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön eräiden tietojen osalta, jotka lueteltiin päätöksen 1 artiklassa, ja hylkäsi kantajien pyynnön [riidanalaisten tietojen] osalta.
14
Kantajat vaativat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.7.2017 jättämässään kannekirjelmässä unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan [riidanalaisen päätöksen] siltä osin kuin kantajien pyyntö riidanalaisten tietojen luottamuksellisesta käsittelystä on hylätty.
15
Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla kantajat panivat vireille SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan mukaisen välitoimimenettelyn, jossa ne vaativat lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
–
määrää [riidanalaisen] päätöksen täytäntöönpanon lykättäväksi siltä osin kuin riidanalaisten tietojen luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö on hylätty
–
määrää komission olemaan julkaisematta sähkökaapelit-päätöksestä versiota, johon luottamukselliset tiedot sisältyvät, ennen kuin Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaissut asiassa T-449/14 nostetun kanteen ensimmäisen kanneperusteen
–
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi kantajien hakemuksen johdosta komissiota sitä ennen kuulematta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 12.7.2017 määräyksen, jossa komissio määrättiin lykkäämään [riidanalaisen] päätöksen täytäntöönpanoa, kunnes tässä välitoimimenettelyssä annetaan lopullinen ratkaisu, ja olemaan julkaisematta sähkökaapelit-päätöksestä versiota, johon riidanalaiset tiedot sisältyvät, ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut kantajien asiassa T-449/14 nostaman kanteen ensimmäisen kanneperusteen.”
Valituksenalainen määräys
3
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti muistutti valituksenalaisen määräyksen 18–22 kohdassa välitoimien myöntämisen edellytyksiä koskevasta unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja katsoi sitten määräyksen 23 kohdassa, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa oli syytä tutkia ensin, täyttyikö kiireellisyyttä koskeva edellytys.
4
Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen presidentti muistutti kyseisen määräyksen 24–31 kohdassa unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä muodostuneista asiaa koskevista periaatteista. Asiaa näiden periaatteiden kannalta arvioiden hän katsoi valituksenalaisen määräyksen 32–48 kohdassa seuraavaa:
”32
Tässä tapauksessa on syytä todeta aluksi, että nojautuessaan 10.9.2013 annetun [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksen komissio v. Pilkington Group [(C-278/13 P(R), EU:C:2013:558)] 38 kohtaan kantajat väittävät, että koska väliaikaista suojaa pyydetään luottamuksellisiksi väitetyille tiedoille, vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaolon arvioinnin lähtökohtana on välttämättä pidettävä olettamaa, jonka mukaan luottamuksellisiksi väitetyt tiedot myös ovat luottamuksellisia.
33
On kuitenkin todettava, että 10.9.2013 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä komissio v. Pilkington Group [(C-278/13 P(R), EU:C:2013:558)] ratkaistun asian ja myös 2.3.2016 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistun asian olosuhteet ovat selvästi erilaiset kuin nyt käsiteltävän asian olosuhteet.
34
Kuten nimittäin erityisesti 10.9.2013 annetun [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksen komissio v. Pilkington Group [(C-278/13 P(R), EU:C:2013:558)] 18 ja 38 kohdasta ilmenee, Pilkington Group Ltd oli kumoamiskanteessaan riitauttanut komission arvioinnin, jonka mukaan tiedot, jotka oli aiottu julkistaa asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 1 kohdan nojalla, eivät olleet liikesalaisuuksia siinä mielessä kuin erityisesti SEUT 339 artiklassa ja kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdassa ja 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan. Tästä seuraa, että niissä näkökohdissa, jotka välitoimista päättävä tuomari oli ottanut huomioon päätellessään, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyi tässä tapauksessa, oli lähtökohtana se kyseisen määräyksen 47 kohdassa nimenomaisesti mainittu seikka, että kyseisessä asiassa riidanalaiset tiedot kuuluivat salassapitovelvollisuuden piiriin.
35
Samoin 2.3.2016 annetun [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksen Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) 84 kohdasta ilmenee, että Evonik Degussa GmbH oli riitauttanut arvioinnin, jonka mukaan kyseessä olleet tiedot eivät olleet liikesalaisuuksia eivätkä ne kuuluneet salassapitovelvollisuuden piiriin.
36
Sitä paitsi 10.9.2013 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä komissio v. Pilkington Group [(C-278/13 P(R), EU:C:2013:558)] ja 2.3.2016 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistujen asioiden kantajat olivat ensiksi mainitun määräyksen 47 kohdasta ja viimeksi mainitun määräyksen 83 kohdasta ilmenevin tavoin väittäneet, että kyseisten tietojen julkistaminen voisi aiheuttaa niille vahinkoa suoraan kyseisten tietojen luonteen vuoksi.
37
Nyt käsiteltävässä asiassa on sen sijaan ensinnäkin todettava, etteivät kantajat väitä, että riidanalaiset tiedot kuuluisivat liikesalaisuuden piiriin.
38
Toiseksi välitoimia koskevaan hakemukseen sisältyy riidanalaisten tietojen luottamuksellisuutta koskevan väitteen lisäksi vain niukasti tarkempia tietoja niiden seikkojen luonteesta ja sisällöstä, joiden luottamuksellisuuteen kantajat vetoavat.
39
Kolmanneksi kantajat eivät pyri osoittamaan, että riidanalaiset tiedot olisivat jo lähtökohtaisesti sellaisia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita niiden kilpailijat voisivat hyödyntää normaalissa kilpailutilanteessa.
40
Neljänneksi siltä osin kuin kantajat katsovat, että riidanalaisiin tietoihin ’sisältyy tietoja kilpailusääntöjen rikkomisesta [ja] ne paljastavat yksityiskohtaisesti rikkomisen ja erityisesti menettelyyn liittyvien asiakkaiden ja hankkeiden nimet sekä numerotietoja laskutetuista hinnoista ja menettelyyn osallistuneiden tavoitteista – – sekä rikkomisen ja tämän vahingon välisen syy-yhteyden’, kantajat viittaavat sähkökaapelit-päätöksen 284 perustelukappaleeseen, 372 perustelukappaleen g kohtaan ja 436 perustelukappaleeseen, joiden kantajat katsovat olevan selviä esimerkkejä siitä, minkä tyyppisiä tietoja kantajat tarkoittavat.
41
Sähkökaapelit-päätöksen 284 perustelukappaleessa, 372 perustelukappaleen g kohdassa ja 436 perustelukappaleessa ei kuitenkaan mainita ’asianomaisten asiakkaiden ja hankkeiden nimiä’, eikä niihin sisälly esimerkiksi ’numerotietoja laskutetuista hinnoista’.
42
Viidenneksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, on ajan kulumisen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, joiden salaisuus tai luottamuksellisuus on tästä syystä lakannut, ellei tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien kaupallista asemaa koskevia olennaisia seikkoja. Kyseinen arviointi, joka johtaa kumottavissa olevaan olettamaan, pätee sekä luottamuksellista käsittelyä suhteessa unionin tuomioistuimissa käsiteltävien kanne- ja valitusasioiden väliintulijoihin koskevien pyyntöjen että niiden luottamuksellista käsittelyä koskevien pyyntöjen, jotka liittyvät komission aikomukseen julkaista kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskeva päätös, asiayhteydessä (tuomio 14.3.2017, Evonik Degussa v. komissio, C-162/15 P, EU:C:2017:205, 64 kohta).
43
Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaiset tiedot on saatu tarkastuksessa vuonna 2009. Kantajat eivät kuitenkaan pyri osoittamaan syitä, joiden vuoksi riidanalaiset tiedot eivät olisi ajan kulumisesta huolimatta lakanneet olemasta luonteeltaan salaisia tai luottamuksellisia.
44
Kuudenneksi kantajat eivät pyri osoittamaan riidanalaisten tietojen luottamuksellisuutta niiden luonteen perusteella vaan vetoamalla siihen, että niiden oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja syyttömyysolettamaa koskeva periaate edellyttävät, ettei kyseisiä tietoja ilmaista ennen kuin niiden hankkimisen laillisuus on selvitetty asiassa T-449/14.
45
Seitsemänneksi on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan sen tutkiminen, kuuluvatko tiedot salassapitovelvollisuuden piiriin, tapahtuu lähtökohtaisesti tarkastelemalla asiaa kolmessa vaiheessa eli ensinnäkin sitä, että ainoastaan rajallinen henkilömäärä on tietoinen näistä tiedoista, toiseksi edellytystä siitä, että kyse on sellaisista tiedoista, joiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille tahoille, ja kolmanneksi edellytystä siitä, että edut, joita tietojen paljastaminen voi loukata, ovat objektiivisesti arvioiden suojan arvoisia (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2015, Evonik Degussa v. komissio, T-341/12, EU:T:2015:51, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46
Kiireellisyyttä koskevan edellytyksen tutkiminen menee siten tietyiltä osin päällekkäin sen seikan tutkimisen kanssa, onko riidanalaisten tietojen katsottava kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, ja välitoimimenettelyssä tämä sisältyy fumus boni juris ‑edellytyksen tutkimiseen.
47
Näin ollen pelkkä perustelematon väite siitä, että tiedot, joiden ilmaisemisesta asiassa on kysymys, kuuluisivat salassapitovelvollisuuden piiriin, ei voi kiireellisyyttä koskevan edellytyksen tutkimista vääristämättä riittää osoittamaan paikkansa pitäväksi olettamaa näiden tietojen kuulumisesta salassapitovelvollisuuden piiriin.
48
Toisin kuin 10.9.2013 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä komissio v. Pilkington Group [(C-278/13 P(R), EU:C:2013:558)] ja 2.3.2016 annetulla [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistuissa asioissa, kiireellisyyttä koskevan edellytyksen tarkastelu nyt käsiteltävässä asiassa ei siten voi perustua olettamaan riidanalaisten tietojen kuulumisesta salassapitovelvollisuuden piiriin.”
5
Valituksenalaisen määräyksen 48–81 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on sen vuoksi tutkinut, olivatko valittajat kyenneet näyttämään hakemuksensa kiireellisyyden, jonka vuoksi välitoimien myöntäminen olisi perusteltua. Tässä tarkoituksessa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tarkastellut niitä kolmea syytä, joiden vuoksi valittajat väittivät niille aiheutuvan vahinkoa, jollei riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätä, eli vahingot, jotka johtuvat määräyksen 54–67 kohdassa tarkastelluista niiden maineen vahingoittumisesta ja niihin kohdistuvien vahingonkorvauskanteiden uhasta, sekä määräyksen 68–81 kohdassa tarkastellusta niiden tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden vaarantumisesta sen vuoksi, että sähkökaapelit-päätöksen mahdollinen kumoaminen jäisi vaille täysimääräistä vaikutusta.
6
Vahingon kolmannen syyn tutkimisen yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tarkasteli valituksenalaisen määräyksen 69–78 kohdassa valittajien väitettä, jonka mukaan niiden tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamiseksi oli välttämätöntä lykätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen asti, kunnes riidanalaisten tietojen takavarikoinnin laillisuus on selvitetty. Hän totesi valituksenalaisen määräyksen 79–81 kohdassa ylimääräisenä perusteluna seuraavaa:
”79
Joka tapauksessa on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että näkemystä, jonka mukaan vahinko olisi jo käsitteellisesti vakava ja korjaamaton silloin, kun se vaikuttaa perusoikeuksiin, ei voida hyväksyä, koska ei riitä, että perusoikeuksien rikkomiseen vedotaan ainoastaan abstraktisti sen toteen näyttämiseksi, että tästä rikkomisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko on välttämättä vakava ja korjaamaton. Perusoikeuksien vahvemmalla suojalla, joka seuraa Lissabonin sopimuksesta, ei kyseenalaisteta tätä oikeuskäytäntöä, koska nämä oikeudet, ja erityisesti tehokkaita oikeussuojakeinoja koskeva oikeus, johon on vedottu nyt käsiteltävässä asiassa, olivat unionin oikeudessa suojattuja jo ennen tämän sopimuksen voimaantuloa (ks. vastaavasti [unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräys 10.9.2013, komissio v. Pilkington Group, C-278/13 P(R), EU:C:2013:558, 40 kohta).
80
On totta, että tiettyjen perusoikeuksien, kuten kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kiellon, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa, loukkaaminen saattaa loukatun oikeuden luonteen vuoksi aiheuttaa itsessään vakavan ja korjaamattoman vahingon. Tästä huolimatta on aina välitoimia hakeneen asianosaisen tehtävänä vedota tällaisen vahingon ilmenemisen todennäköisyyteen ja näyttää se toteen omassa tapauksessaan ([unionin tuomioistuimen varapresidentin] määräys 10.9.2013, komissio v. Pilkington Group, C-278/13 P(R), EU:C:2013:558, 41 kohta).
81
Nyt käsiteltävässä tapauksessa kantajat eivät kuitenkaan osoita, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden väitetystä loukkauksesta niille konkreettisesti aiheutuva vahinko olisi erillinen siitä vahingosta, joka aiheutuisi kantajien maineen vahingoittumisesta ja kantajia uhkaavista vahingonkorvauskanteista ja jonka tutkiminen on johtanut edellä 62–67 kohdassa todettuun johtopäätökseen, jonka mukaan kantajat eivät olleet osoittaneet väittämiensä vahinkojen vakavuutta.”
7
Tämän tarkastelun perusteella unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kantajien välitoimia koskevan hakemuksen ja peruutti 12.7.2017 antamansa määräyksen.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
8
Valittajat vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin
–
kumoaa valituksenalaisen määräyksen
–
myöntää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen riidanalaisten tietojen osalta
–
määrää komission olemaan julkaisematta sähkökaapelit-päätöksestä versiota, johon luottamukselliset tiedot sisältyvät, ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut valittajien asiassa T-449/14 nostaman kanteen ensimmäisen kanneperusteen
–
toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
–
velvoittaa komission korvaamaan sekä muutoksenhausta että välitoimimenettelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
9
Kantajat tekivät unionin tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen.
10
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdan mukaisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin 2.2.2018 antamalla määräyksellä Nexans France ja Nexans v. komissio (C-65/18 P(R)-R, ei julkaistu, EU:C:2018:62), joka annettiin asian muita osapuolia sitä ennen kuulematta, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykättiin ja komissio määrättiin olemaan julkaisematta sähkökaapelit-päätöksestä sellaista ei-luottamuksellista versiota, johon riidanalaisen päätöksen 7 ja 8 kohdassa mainitut tiedot sisältyvät, kunnes määräys, jolla välitoimimenettely päätetään, tai määräys, jolla nyt käsiteltävä muutoksenhakuasia ratkaistaan, on annettu, sen mukaan kumpi niistä annetaan ensin.
11
Komissio vaatii unionin tuomioistuimen kirjaamoon 6.3.2018 jätetyssä vastinekirjelmässään, että unionin tuomioistuin
–
hylkää valituksen
–
toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
–
tai ainakin hylkää välitoimihakemuksen ja
–
velvoittaa valittajat korvaamaan tästä asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa.
Valituksen tarkastelu
12
Valituksessa tukeudutaan kahteen valitusperusteeseen, jotka perustuvat unionin yleisen tuomioistuimen tekemiksi väitettyihin kahteen oikeudelliseen virheeseen, koska se on yhtäältä kieltäytynyt ottamasta lähtökohdaksi riidanalaisten tietojen kuulumista salassapitovelvollisuuden piiriin ja toisaalta arvioinut virheellisesti valittajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa.
Ensimmäinen valitusperuste
13
Valittajat vetoavat ensimmäisen valitusperusteensa tueksi siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 33–37 kohdassa virheellisesti katsonut, että nyt käsiteltävä asia eroaa unionin tuomioistuimen varapresidentin 10.9.2013 antamalla määräyksellä komissio v. Pilkington Group (C-278/13 P(R), EU:C:2013:558) ja 2.3.2016 antamalla määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistuista asioista, joissa välitoimista päättävä tuomari oli ottanut tarkastelunsa lähtökohdaksi sen, että mainituissa asioissa kyseessä olleet tiedot olivat luottamuksellisia. Kuten mainittujen asioiden kantajat, myös nyt käsiteltävän asian valittajat ovat kumoamiskanteessaan riitauttaneet komission arvioinnin, jonka mukaan riidanalaiset tiedot eivät kuuluneet salassapitovelvollisuuden piiriin, ja vaikkeivät ne olleet tässä tarkoituksessa väittäneet tietojen olevan liikesalaisuuksia, ne olivat kuitenkin yksityiskohtaisella tavalla vaatineet, että kyseisten tietojen katsotaan olevan luonteeltaan luottamuksellisia ja että niiden olisi sen vuoksi pitänyt kuulua salassapitovelvollisuuden piirin unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vakiintuneiden perusteiden mukaisesti. Toisin kuin unionin yleisen tuomioistuimen presidentti valittajien mukaan katsoi valituksenalaisen määräyksen 46 ja 47 kohdassa, sen seikan, että tämä kysymys menee päällekkäin fumus boni juris ‑edellytyksen tutkimisen kanssa, ei sitä paitsi olisi pitänyt olla esteenä tällaiselle olettamalle.
14
Tämän valitusperusteen ratkaisemiseksi on syytä muistuttaa, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on yksilöitävä oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomioistuin voi näin ollen lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä pyytävän asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasian kanteesta annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomioistuimen on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia asiassa kyseessä olevia intressejä (ks. mm. unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 10.9.2013, komissio v. Pilkington Group, C-278/13 P(R), EU:C:2013:558, 35 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 4.10.2017, Wall Street Systems UK v. EKP, C-576/17 P(R)-R, ei julkaistu, EU:C:2017:735, 22 ja 23 kohta).
15
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 46 kohdassa asianmukaisesti katsonut pääasiallisesti, että silloin, kun on arvioitava välitoimien myöntämisen kiireellisyyttä luottamuksellisiksi väitettyjen tietojen ilmaisemisen estämiseksi, tämä arviointi menee jossain määrin päällekkäin fumus boni juris ‑edellytyksen täyttymisen arvioinnin kanssa, joka liittyy kyseisten tietojen luottamukselliseen luonteeseen, johon välitoimia pyytävä asianosainen vetoaa.
16
Kuten valittajat sitä paitsi itsekin huomauttavat, unionin tuomioistuimen varapresidentin 10.9.2013 antaman määräyksen komissio v. Pilkington Group (C-278/13 P(R), EU:C:2013:558) 38 kohdassa, joka liittyi väitteeseen siitä, että Pilkingtonille aiheutunut vahinko olisi johtunut luottamuksellisiksi väitettyjen tietojen julkaisemisesta, katsottiin, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin oli välttämättä otettava vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaolon arvioinnin lähtökohdaksi se, että luottamuksellisiksi väitetyt tiedot myös olivat luottamuksellisia, kuten Pilkington tältä osin väitti.
17
Samassa 38 kohdassa unionin tuomioistuimen varapresidentti täsmensi myös, ettei tällaisen olettaman huomioon ottaminen vaikuttanut fumus boni juris ‑edellytyksen tutkimiseen, joka on siitä erillinen mutta kuitenkin liittyy vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaolon arviointiin.
18
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 11.3.2013 antaman määräyksen Pilkington Group v. komissio (T-462/12 R, EU:T:2013:119), johon haettiin muutosta unionin tuomioistuimen varapresidentin 10.9.2013 antamalla määräyksellä komissio v. Pilkington Group (C-278/13 P(R), EU:C:2013:558) ratkaistulla valituksella, 45 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti oli kuitenkin itse nimenomaisesti täsmentänyt, että vaikka vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaolo oli toteen näytetty kyseisessä asiassa, fumus boni juris ‑edellytyksen täyttyminen oli kuitenkin tutkittava. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen presidentti oli vasta tutkittuaan ensiksi mainitun määräyksen 67–72 kohdassa, oliko fumus boni juris ‑edellytys täyttynyt – sen arviointia ei sitä paitsi riitautettu valituksessa –, voinut katsoa kyseessä olleiden tietojen olleen luottamuksellisia myöntääkseen hakemuksessa tarkoitetut välitoimet.
19
Samansuuntainen ratkaisu tehtiin 2.3.2016 annetulla unionin tuomioistuimen varapresidentin määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistussa asiassa, jossa unionin tuomioistuimen varapresidentin käsiteltävänä oli välitoimia koskeva hakemus, joka liittyi unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tehtyyn valitukseen. Kyseisessä asiassa välitoimista päättävä tuomari oli ensin todennut kyseisen määräyksen 84 kohdassa, että kyseisen asian valittaja ei ollut valituksessaan pelkästään riitauttanut unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, jonka mukaan tiedot eivät olleet liikesalaisuuksia eivätkä myöskään kuuluneet salassapitovelvollisuuden piiriin, vaan myös sen, että tältä osin merkityksellisten valitusperusteiden tueksi esitettyjen perustelujen tutkiminen ensi arviolta ei oikeuttanut päättelemään, etteivät tiedot selvästikään olleet luottamuksellisia, minkä jälkeen välitoimista päättävä tuomari katsoi saman määräyksen 85 kohdassa, että kiireellisyyden arvioimiseksi kyseessä olleessa asiassa oli otettava lähtökohdaksi, että oikeudenkäynnin kohteena olleet tiedot kuuluivat salassapitovelvollisuuden piiriin.
20
Sitä vastoin unionin tuomioistuimen varapresidentti, jonka käsiteltävänä oli silloinkin välitoimia koskeva hakemus, joka liittyi unionin yleisen tuomioistuimen 15.7.2015 antamasta tuomiosta AGC Glass Europe ym. v. komissio (T-465/12, EU:T:2015:505) tehtyyn valitukseen, ei voinut 14.1.2016 antamassaan määräyksessä AGC Glass Europe ym. v. komissio (C-517/15 P-R, EU:C:2016:21) kyseisen määräyksen 33 kohdasta ilmenevin tavoin perustaa ratkaisuaan samaan olettamaan, koska määräyksellä ratkaistussa asiassa unionin yleinen tuomioistuin oli tuomionsa 22–54 kohdassa tutkinut ja hylännyt kantajien kumoamiskanteensa tueksi esittämän kuudennen kanneperusteen, jossa kantajat riitauttivat kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan arvioinnin, jonka mukaan kyseisessä asiassa riidanalaiset tiedot eivät olleet liikesalaisuuksia, ja koska valittajien tekemä valitus ei kohdistunut valituksenalaisen tuomion tähän osaan, joten asiassa oli katsottava lainvoimaisesti ratkaistuksi, etteivät tiedot olleet liikesalaisuuksia.
21
Näin ollen välitoimista päättävän tuomioistuimen on lähtökohtaisesti otettava kiireellisyysedellytyksen täyttymistä arvioidessaan lähtökohdaksi tietojen kuuluminen liikesalaisuuksien tai salassapitovelvollisuuden piiriin vain siinä tapauksessa, että välitoimia hakeva asianosainen yhtäältä väittää, että tiedot, joiden julkaisemisen hakija pyrkii estämään väliaikaisesti, ovat liikesalaisuuksia tai kuuluvat muutoin salassapitovelvollisuuden piiriin, ja tämä väite toisaalta täyttää fumus boni juris ‑edellytyksen.
22
Toisin kuin valittajat nähtävästi katsovat, välitoimien saamiseksi ei siten riitä sen väittäminen, että ilmaistaviksi aiotut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia, jollei tämä väite täytä fumus boni juris ‑edellytystä. Nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen määräyksen 37–46 kohdasta ilmenee, että valittajien väite, jonka mukaan riidanalaiset tiedot olivat luonteeltaan luottamuksellisia, ei täyttänyt fumus boni juris ‑edellytystä.
23
Tältä osin on unionin yleisen tuomioistuimen presidentin valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa esittämän huomautuksen mukaisesti todettava, että arvioidessaan kaikkia kumulatiivisia edellytyksiä, joiden on täytyttävä täytäntöönpanon lykkäämisen ja muiden välitoimien myöntämiseksi, välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta ja hän voi vapaasti määrittää käsiteltävän asian erityispiirteet huomioon ottaen, miten nämä eri edellytykset on tutkittava, koska missään oikeussäännössä ei velvoiteta häntä noudattamaan ennalta vahvistettua kaavaa arvioidessaan väliaikaisen ratkaisun antamisen tarpeellisuutta (määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C-110/12 P(R), ei julkaistu, EU:C:2012:507, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24
Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ilmoitti valituksenalaisen määräyksen 23 kohdassa aikovansa tutkia ensimmäiseksi, täyttyikö kiireellisyyttä koskeva edellytys. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on arvioinnissaan kuitenkin ryhtynyt valituksenalaisen määräyksen 37–46 kohdassa tarkastelemaan sitä, olivatko valittajien väitteet riidanalaisten tietojen kuulumisesta salassapitovelvollisuuden piiriin perusteluja, tekemättä tämän tarkastelun perusteella nimenomaisia johtopäätöksiä siitä, täyttivätkö nämä väitteet fumus boni juris ‑edellytyksen.
25
Valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee tarkastelun rakenteen johdonmukaisuuden puutteista huolimatta riittävän selvästi, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on katsonut, että tässä tapauksessa valittajien väitteet mainittujen tietojen luottamuksellisuudesta eivät täyttäneet fumus boni juris ‑edellytystä.
26
Tältä osin yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti muun muassa muistutti valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, on ajan kulumisen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, joiden salaisuus tai luottamuksellisuus on tästä syystä lakannut, ellei tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien kaupallista asemaa koskevia olennaisia seikkoja. Kyseinen arviointi, joka johtaa kumottavissa olevaan olettamaan, pätee sekä luottamuksellista käsittelyä suhteessa unionin tuomioistuimissa käsiteltävien kanne- ja valitusasioiden väliintulijoihin koskevien pyyntöjen että niiden luottamuksellista käsittelyä koskevien pyyntöjen, jotka liittyvät komission aikomukseen julkaista kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskeva päätös, asiayhteydessä (tuomio 14.3.2017, Evonik Degussa v. komissio, C-162/15 P, EU:C:2017:205, 64 kohta).
27
Toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa, että riidanalaiset tiedot oli tässä tapauksessa kerätty komission yksikköjen vuonna 2009 tekemässä tarkastuksessa ja etteivät valittajat olleet pyrkineet osoittamaan syitä, joiden vuoksi riidanalaiset tiedot eivät olisi ajan kulumisesta huolimatta lakanneet olemasta luonteeltaan salaisia tai luottamuksellisia.
28
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on jo pelkästään tällä perusteella voinut katsoa, ettei fumus bonis juri ‑edellytys täyttynyt. Näin ollen valituksenalaisen määräyksen 37–41 ja 44–46 kohtaan sisältyvät muut perustelut, joilla kyseisten tietojen luottamuksellisuus suljetaan pois kaikilta osin, ovat ylimääräisiä perusteluja.
29
Valittajat ovatkin valituksessaan pelkästään arvostelleet valituksenalaisen määräyksen viimeksi mainittuja kohtia riitauttamatta määräyksen 43 kohtaan sisältyvää toteamusta, joten näihin perusteluihin kohdistuvat valittajien väitteet on hylättävä tehottomina.
30
Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ole tehnyt oikeudellisia virheitä katsoessaan, että nyt käsiteltävä asia eroaa unionin tuomioistuimen varapresidentin 10.9.2013 antamalla määräyksellä komissio v. Pilkington Group (C-278/13 P(R), EU:C:2013:558) ja unionin tuomioistuimen varapresidentin 2.3.2016 antamalla määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C-162/15 P-R, EU:C:2016:142) ratkaistuista asioista.
31
Ensimmäinen valitusperuste on näistä syistä hylättävä perusteettomana.
Toinen valitusperuste
32
Toisessa valitusperusteessaan valittajat riitauttavat valituksenalaisen määräyksen 68–81 kohtaan sisältyvän unionin yleisen tuomioistuimen presidentin arvioinnin, jonka päätteeksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on hylännyt niiden väitteen siitä, että riidanalainen päätös loukkaisi niiden oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
33
Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on yhtäältä valituksenalaisen määräyksen 69–78 kohdassa tutkinut ja hylännyt valittajien väitteen, jonka mukaan niiden tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamiseksi oli välttämätöntä lykätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen asti, kunnes riidanalaisten tietojen takavarikoinnin laillisuus on selvitetty. Toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 79–81 kohdassa ylimääräisenä perusteluna, että valittajat eivät myöskään olleet osoittaneet, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden väitetystä loukkauksesta niille konkreettisesti aiheutuva vahinko olisi erillinen siitä vahingosta, joka aiheutuisi valittajien maineen vahingoittumisesta ja valittajiin kohdistuvien vahingonkorvauskanteiden uhasta, hylättyään saman määräyksen 62 ja 67 kohdassa väitteet jälkimmäisen vahingon olemassaolosta.
34
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin päätelmän rakenne huomioon ottaen on sen vuoksi syytä tutkia heti, ovatko valittajat kyenneet osoittamaan valituksessaan, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tehnyt oikeudellisen virheen ylimääräisissä perusteluissaan.
35
Näin ei kuitenkaan ole.
36
Koska valittajat nimittäin katsovat ensinnäkin, että niiden tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden väitetty loukkaaminen olisi itsessään omiaan aiheuttamaan niille vakavan ja korjaamattoman vahingon, on riittävää todeta komission mainitsemin tavoin ja unionin yleisen tuomioistuimen presidentin valituksenalaisen määräyksen 79 kohdassa esittämän huomautuksen mukaisesti – tätä kohtaa valittajat eivät ole riitauttaneet valituksessaan –, että näkemystä, jonka mukaan vahinko olisi ilman muuta vakavaa ja korjaamatonta, koska se vaikuttaa perusoikeuksiin, ei voida hyväksyä, koska ei riitä, että perusoikeuksien rikkomiseen vedotaan ainoastaan abstraktisti sen toteen näyttämiseksi, että tästä rikkomisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko on välttämättä vakavaa ja korjaamatonta (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 10.9.2013, komissio v. Pilkington Group, C-278/13 P(R), EU:C:2013:558, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37
Valittajien väitteestä, jonka mukaan riidanalaisten tietojen julkaiseminen voi aiheuttaa valittajille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, joka johtuu julkaisemisen vuoksi nostettavista vahingonkorvauskanteista, on sen jälkeen todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti oli tutkinut vahingon syyn ja katsonut valituksenalaisen määräyksen 60 ja 61 kohdassa, että vaikka riidanalaisen päätöksen katsottaisiin olevan väitetyn vahingon ratkaiseva syy ja tämän rahassa mitattavissa olevan vahingon olevan korjaamaton, valittajat eivät kuitenkaan olleet esittäneet selvitystä, jonka perusteella olisi voitu todeta niiden olemassa olevaksi väittämän vahingon vakavuus.
38
Sama koskee valittajien maineen vahingoittumisesta aiheutuvaksi väitettyä vahinkoa. Kyseisen määräyksen 67 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti oli nimittäin katsonut myös, etteivät valittajat olleet esittäneet mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, voisiko riidanalaisesta päätöksestä johtuva sähkökaapelit-päätöksen julkaiseminen lisätä niiden maineeseen kohdistuvaa vahinkoa, ja jos voisi, niin missä määrin.
39
Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ole tehnyt oikeudellista virhettä viitatessaan valituksenalaisen määräyksen 81 kohdassa johtopäätöksiin, joihin hän oli tullut saman määräyksen 62 ja 67 kohdassa hylätäkseen valittajien väitteen, jonka mukaan niiden tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaaminen olisi aiheuttanut niille vakavaa vahinkoa, joka olisi johtunut niiden maineen vahingoittumisesta ja niihin kohdistuvien vahingonkorvauskanteiden uhasta.
40
Lopuksi valittajien väitteestä, jonka mukaan valituksenalaisen määräyksen 81 kohta perustuu virheellisesti toteamukseen, jonka mukaan vahingon jokaisen syyn ”ratkaiseva aiheuttaja” ei ollut riidanalaisten tietojen julkaiseminen vaan sen taustalla oleva sähkökaapelit-päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen – koska päätöksen kumoamisesta seuraisi, ettei vahingon ratkaiseva aiheuttaja olisi kyseinen päätös vaan riidanalaisten tietojen julkaiseminen itsessään –, on riittävää todeta, etteivät valittajat ole esittäneet mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin ymmärtää syyt, joiden vuoksi tämä edes niiden väitteen pitäessä paikkansa voisi kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen presidentin ratkaisun, jonka mukaan valittajat eivät olleet esittäneet riittäviä seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että väitettyjen vahinkojen vakavuus johtuisi valittajien maineen vahingoittumisesta ja valittajiin kohdistuvien vahingonkorvauskanteiden uhasta.
41
Tästä seuraa, että koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ole tehnyt oikeudellista virhettä valituksenalaisen määräyksen 81 kohdassa, valituksenalaisen määräyksen 68–78 kohtaan kohdistetut nyt tarkasteltavan valitusperusteen tueksi esitetyt perustelut on katsottava tehottomiksi ottaen huomioon nyt annetun määräyksen 33 ja 34 kohtaan sisältyvät perustelut.
42
Koska myöskään toinen valitusperuste ei ole aiheellinen, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
43
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
44
Koska komissio on vaatinut valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valittajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet sekä välitoimimenettelystä asiassa C-65/18 P(R)-R aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1)
Valitus hylätään.
2)
Nexans France SAS ja Nexans SA velvoitetaan korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet ja välitoimimenettelystä asiassa C-65/18 P(R)-R aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: englanti.
Full & Egal Universal Law Academy