12.3.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 94/29
Kanne 11.1.2018 – easyJet Airline v. komissio
(Asia T-8/18)
(2018/C 094/39)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: easyJet Airline Co. Ltd (Luton, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: P. Willis, solicitor, ja asianajaja E. Bourtzalas)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan komission päätöksen (EU) 2017/1861 (1) kokonaisuudessaan tai ainakin siltä osin kuin se koskee kantajalle myönnettyä sääntöjenvastaiseksi väitettyä valtiontukea
—
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jossa väitetään, että riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen tosiseikkojen arviointia koskeva virhe ja oikeudellinen virhe johtopäätöksessä, jonka mukaan lentoaseman pitäjät toimivat pelkästään Sardinian alueen ”välittäjinä” siten, että niiden kantajalle tarjoamaan rahoitukseen käytettiin valtion varoja ja että valtio oli vastuussa tästä rahoituksesta.
2)
Toinen kanneperuste, jossa väitetään, että riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen tosiseikkojen arviointia koskeva virhe ja oikeudellinen virhe johtopäätöksessä, jonka mukaan kantaja sai perusteetonta etua lentoaseman pitäjien kantajalle tarjoamasta rahoituksesta, ja erityisesti, että komissio on soveltanut markkinataloustoimijaperiaatetta virheellisesti.
3)
Kolmas kanneperuste jossa väitetään, että riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen tosiseikkojen arviointia koskeva virhe ja oikeudellinen virhe johtopäätöksessä, jonka mukaan asianomaisten lentoyhtiöiden rahoitus vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
4)
Neljäs kanneperuste, jossa väitetään, että riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen tosiseikkojen arviointia koskeva virhe ja oikeudellinen virhe johtopäätöksessä, jonka mukaan väitettyä tukea, jota komissio on katsonut annetun kantajalle, ei voitu todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi SEUT 107 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen poikkeuksien nojalla.
5)
Viides kanneperuste, jossa väitetään, että riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen tosiseikkojen arviointia koskeva virhe ja oikeudellinen virhe, koska komissio on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, vaikka kantajalla on ollut perusteltu luottamus siihen, etteivät sen ja lentoaseman pitäjien väliset järjestelyt olleet valtiontukea.
6)
Kuudes kanneperuste, jossa väitetään, että riidanalainen päätös on riittämättömästi perusteltu seuraavin osin: a) johtopäätös, jonka mukaan lentoaseman pitäjät toimivat pelkästään Sardinian alueen ”välittäjinä” siten, että niiden kantajalle tarjoamaan rahoitukseen käytettiin valtion varoja ja että valtio oli vastuussa tästä rahoituksesta, ja b) markkinataloustoimijaperiaatteen soveltaminen sen osoittamiseksi, että kantaja on saanut perusteetonta etua.
(1) Valtiontuesta SA.33983 (2013/C) (ex 2012/NN) (ex 2011/N) – Italia – korvaukset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista Sardinian lentoasemille – 29.7.2016 annettu komission päätös (EU) 2017/1861 (EUVL 2017, L 268, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy