Asia T-186/18: Kanne 14.3.2018 – Abaco Energy ym. v. komissio
C2212018FI2810120180314FI0035281292
Kanne 14.3.2018 – Abaco Energy ym. v. komissio
(Asia T-186/18)2018/C 221/35Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Abaco Energy, SA (Madrid, Espanja) ja 1660 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat P. Holtrop, P. Kuypers ja M. de Wit)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan valtiontukea SA.40348 (2015/NN) (Espanja – Tuki sähköntuotannolle uudistuvista energialähteistä, yhteistuotannosta ja jätteistä) koskevan 10.11.2017 annetun Euroopan komission päätöksen ( 1 )
—
velvoittamaan komission suorittamaan erilliset arvioinnit aikaisemmasta ja nykyisestä järjestelmästä unionin oikeuden mukaisesti
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei ole noudattanut huolellisuusvelvollisuuttaan
—
Komission on noudatettava perussopimusten mukaisia velvoitteitaan. Komissiolla on ollut mahdollisuus sekä tarvittavat tiedot ja voimavarat ottaa aikaisempi järjestelmä osaksi arviointiaan päätöstä tehdessään ja lain vaatimalla tavalla.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen tosiseikkoja koskevaan virheeseen
—
Komissio on tehnyt ilmeisen tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan, että aikaisempi järjestelmä on sulautunut nykyiseen järjestelmään. On ilmeistä, että mitään sulautumista ei ole tapahtunut ja että päinvastoin koko merkityksellisen ajanjakson aikana on ollut kaksi toisistaan täysin erillistä järjestelmää, joista kumpikin olisi pitänyt arvioida erikseen valtiontukisääntöjen noudattamisen osalta.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen
—
Komissio ei ole soveltanut oikein asianmukaisia omia sitovia suuntaviivojaan ja on näin syyllistynyt unionin oikeuden rikkomiseen. Lisäksi komissio toteaa, että koska se ei katso aikaisemman järjestelmän sulautuneen nykyiseen järjestelmään, ei ole syytä arvioida aikaisempaa järjestelmää. Kantajat väittävät, että tämä kanta merkitsee unionin oikeuden rikkomista.
4)
Neljäs kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen
—
Komissio ei perustellut riittävästi päätöstään niin, että kantajat voisivat ymmärtää millä perusteella se on tehty. Päätöksessä ei ilmaista selkeästi (i) perusteita, joiden nojalla komissio on katsonut, että aikaisempi järjestelmä on sulautunut nykyiseen järjestelmään, eikä (ii) perusteita, joiden nojalla yhden järjestelmän sulautuminen toiseen poistaa tarpeen arvioida, onko ensimmäinen järjestelmä valtiontukisääntöjen mukainen. Molemmat ovat keskeisiä päätelmiä, jotka ovat johtaneet komission päätöksen tekemiseen. Näin ollen kantajilta on evätty niiden perustavanlaatuinen oikeus saada päätös, jonka perusteella ne voivat ymmärtää miten ja miksi komissio on tehnyt päätöksessä esitetyt johtopäätökset.
5)
Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan rikkomiseen
—
Komissiolla on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus käsitellä päätökseen liittyviä kantajien intressejä puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti. Komissio ei ole noudattanut tätä velvollisuutta, kun se on perusteettomasti asettanut omat etunsa ja Espanjan edut kantajien etujen edelle.
6)
Kuudes kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämiseen
—
Komissio ei ole ottanut huomioon kantajien etuja, kun ei ole arvioinut erikseen aikaisempaa järjestelmää, mikä on suhteellisuusperiaatteen vastaista.
( 1 ) EUVL 2017, C 442, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy