EUR-Lex -  62018TN0215 - FI

201806010141915532018/C 211/322152018TC21120180618FI01FIINFO_JUDICIAL20180327252621

Asia T-215/18: Kanne 27.3.2018 – QB v. EKP
C2112018FI2510120180327FI0032251262

Kanne 27.3.2018 – QB v. EKP

(Asia T-215/18)2018/C 211/32Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QB (edustaja: asianajaja L. Lévi)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

tutkimaan kanteen ja toteamaan sen perustelluksi,

ja tämän johdosta

—

kumoamaan vuodelta 2016 laaditun arviointikertomuksen ja 23.5.2017 tehdyn päätöksen, joka annettiin tiedoksi 28.6.2017 ja jolla kantajalta evättiin mahdollisuus palkkakehitykseen

—

siltä osin kuin on tarpeellista kumoamaan vuoden 2017 syyskuussa tehdyn päätöksen ja implisiittisen päätöksen, joilla hylättiin hallinnollinen valitus ja kantajan oikaisuvaatimus

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan henkisen kärsimyksen, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 15000 euroa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu arviointioppaan ja Annual Salary and Bonus Review (ASBR) –menettelyn rikkomiseen, oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden loukkaamiseen, joihin vastaaja väitetysti syyllistyi vahvistaessaan vuoden 2016 arviointikertomuksen (jäljempänä riidanalainen arviointikertomus). Kantaja esittää erityisesti seuraavat väitteet:

—

riidanalaisen arviointikertomuksen laatija oli DG-H:n työntekijä eikä kukaan arvioijista

—

riidanalaisesta arviointikertomuksesta päätettiin, vaikka arviointikierros oli kantajan osalta saatettu lopullisesti päätökseen

—

riidanalaisessa arviointikertomuksessa kyseessä oleva arviointijakso koski ajallisesti liian lyhyttä jaksoa, jotta vuotuinen arviointi olisi voitu toteuttaa

—

arviointikertomus ei ole tulosta edistävä väline.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu riidanalaisessa arviointikertomuksessa väitetysti olevaan ilmeiseen virheeseen siltä osin kuin yhtäältä arviointi perustui osittain työtehtävään, jota ei ollut saatettu päätökseen sairausloman vuoksi ja kun toisaalta arvioijat, jotka eivät lisäksi ottaneet huomioon tavoitteita, kommentoivat ulkopuolisen päällikön myönteistä arviointia sääntöjenvastaisella tavalla.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että 23.5.2017 tehty päätös, jolla kantajalta evättiin mahdollisuus palkkakehitykseen (jäljempänä ASBR-päätös) perustuu väitetysti lainvastaiseen arviointikertomukseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että ASBR-päätöksen teki viranomainen, jolla ei ole tätä varten toimivaltaa, koska tämän päätöksen tekijä oli nimitetty väliaikaisesti kuudeksi kuukaudeksi eikä hänellä ollut sen tekemistä varten vaadittua ominaisuutta.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ASBR-päätöksen useisiin ilmeisiin arviointivirheisiin, koska kyseisessä päätöksessä ei kantajan mukaan voitu sen tekemisen ajankohtana tuoda esiin riittämätöntä suoritusta.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu ASBR-menettelystä annettujen suuntaviivojen ja ASBR-menettelyn sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen, koska ASBR-päätöstä ei ollut perusteltu.

Full & Egal Universal Law Academy