Asia T-369/18: Kanne 18.6.2018 – Napolitano v. komissio
Kanne 18.6.2018 – Napolitano v. komissio
(Asia T-369/18)
2018/C 276/89Oikeudenkäyntikieli: italiaAsianosaiset
Kantaja: John Napolitano (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan riidanalaiset toimenpiteet;
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tällä kanteella riitautetaan 27.9.2017 tehty päätös, jolla kantaja päätettiin olla ottamatta EPSO/AD/324/16 koskevaan varallaololuetteloon, 25.10.2017 tehty päätös, jolla hylättiin ensin mainitun päätöksen oikaisemista koskeva vaatimus ja nimittävän viranomaisen 7.3.2018 tekemä päätös, jolla hylättiin henkilöstösääntöjen 90 artiklassa tarkoitettu hallinnollinen valitus. Tässä asiassa kyseessä olevan kilpailuilmoituksen tarkoituksena oli valita 10 ryhmään AD 9 kuuluvaa johtavaa tutkijaa merkittäväksi sellaisiin varallaololuetteloihin, joista Euroopan komissio (pääasiallisesti Euroopan petostentorjuntavirasto – OLAF) tuli valitsemaan uusia virkamiehiä, joiden oli tarkoitus johtaa EU:n menoihin, lahjonnan torjuntaan, EU:n henkilöstön vakaviin väärinkäytöksiin, tulleihin ja kauppaan sekä tupakkaan ja väärennettyihin tuotteisiin liittyviä asioita käsitteleviä tutkijaryhmiä.
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan toimielinten kielijärjestelyjä koskevien säännösten, erityisesti asetuksen N:o 1/58 1, 2 ja 6 artiklan rikkomiseen ja kieleen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen ja SEUT 5 artiklassa sekä henkilöstösääntöjen 27 artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.
2)
Toinen kanneperuste perustuu valintalautakunnan puheenjohtajalla olevan puolueettomuusvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan rikkomiseen.
3)
Kolmannen kanneperusteen mukaan valintalautakunta ei ollut noudattanut kilpailuilmoitusta, koska se oli yhtäältä monivalintatehtävästä saatuja pisteitä laskiessaan ja yleistä pätevyyttä koskevassa kokeessa sääntöjenvastaisesti pitänyt kahta toisistaan eroavaa käsitettä (käsite ”vaadittava vähimmäispistemäärä” ja käsite ”hylkäämisen luonteisuus”) samana käsitteenä, ja koska toisaalta sen yleisessä kokeessa tutkittavaksi valitsemien tapausten aiheet olivat liian erityisluontoisia, joten ne suosivat henkilöitä, joilla jo oli kokemusta OLAF:issa.
4)
Neljäs kanneperuste perustuu hakijoiden välisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen ja siihen, etteivät arvioinnit olleet puolueettomia valintalautakunnan epävakaisuuden vuoksi.
5)
Viides kanneperuste perustuu arviointivirheeseen, kun otetaan huomioon, että valintalautakunnan esittämien yksittäisten arviointien välillä oli ollut suuri hajonta. Toisaalta yleisistä määräyksistä ei selvästi ilmene, että testejä olisi ollut tarkasteltava täysin erillään toisistaan.