Asia T-371/18: Kanne 18.6.2018 – Reiner Stemme Utility Air Systems v. EASA
Kanne 18.6.2018 – Reiner Stemme Utility Air Systems v. EASA
(Asia T-371/18)
2018/C 276/90Oikeudenkäyntikieli: englantiAsianosaiset
Kantaja: Reiner Stemme Utility Air Systems GmbH (Wildau, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Alexander ja P. Stompfe)
Vastaaja: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
toteamaan ilmoituksen palkkiosta – vastaajan laatima lasku nro 90091554, päivätty 28.4.2017 – EASA:n valituslautakunnan 19.4.2018 päivätyn päätöksen muodossa mitättömäksi
—
toteamaan, ettei Euroopan lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista 27.3.2014 annettua komission asetusta (EU) N:o 319/2014 ( 1 ) sovelleta käsiteltävässä asiassa
—
lykkää maksun nro 90091554, joka on päivätty 28.4.2017, soveltamista kunnes unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisun asiassa, ja
—
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio ylitti toimivaltansa kantaessaan veroja lentoturvallisuuden alalla.
Kantaja väittää, että ”maksut” lentokoneista luokassa 2000 – 5700 kg nousevat veroiksi, koska ”kiinteä maksu””hyppää radikaalisti” yli 1700 prosenttia. Tässä erityisessä tapauksessa vastaajan kansalaiselle ”maksua” vastaan suorittama palvelu on niin merkityksetön (minimaalinen), ettei vastaajan palvelua voida katsoa vastikkeeksi, vaan se muodostaa veron.
Komissiolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa kantaa veroja lentoturvallisuuden alalla. Tämän vuoksi komission asetuksella (EU) N:o 319/2014, jossa säädetään kantajan lentokoneen kaltaisia lentokoneita koskevista sertifiointitehtävistä 263800 euron kiinteä maksu, joka on täysin suhteeton vastaajan todella suorittamiin tehtäviin nähden eikä siis ole vastike vastaajan suorittamista palveluista, loukataan annetun toimivallan periaatetta.
2.
Toisen kanneperusteen mukaan riidanalaisella laskulla sellaisena, kuin se on vahvistettu riidanalaisella päätöksellä, rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklaa.
Kantajan mukaan maksut, joita vastaaja laskutti asetuksen (EU) N:o 319/2014 perusteella kyseisestä sertifiointitehtävästä, ovat suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden ja niillä loukataan näin ollen kantajalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaisesti olevaa vapautta harjoittaa elinkeinoa.
3.
Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalainen lasku sellaisena, kuin se on vahvistettu riidanalaisella päätöksellä, tarkoittaa syrjivää kohtelua ja tämän vuoksi sillä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklaa.
Vastaajan asetuksen (EU) N:o 319/2014 nojalla laatima riidanalainen lasku ei täytä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklan mukaisia vaatimuksia, koska kantajaa kohdellaan eri tavalla muihin tyyppihyväksyntätodistusta hakeviin lentokonevalmistajiin verrattuna, vaikka tilanne edellyttää samanlaista kohtelua.
4.
Neljännen kanneperusteen mukaan SEU 13 artiklan 2 kohtaa on rikottu.
Lopuksi kantaja väittää, että asetuksen (EU) N:o 319/2014 7 artiklan 2 kohdassa ei jätetä vastaajalle harkintavaltaa sertifiointitehtävästä suoritettavan maksun osalta. Siinä pikemminkin määritetään, milloin maksettava maksu on kiinteä maksu tai vaihtelevansuuruinen maksu. Tällä tavoin komissio on ylittänyt toimivaltansa antaa asetus ja täten loukannut SEU 13 artiklan 2 kohdassa määrättyä toimielinten välistä tasapainoa.
( 1 ) Euroopan lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista sekä asetuksen (EY) N:o 593/2007 kumoamisesta 27.3.2014 annettu komission asetus (EU) N:o 319/2014 (EUVL 2014, L 93, s. 58).