Asia T-374/18: Kanne 19.6.2018 – Vassiliki Labiri v. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
Kanne 19.6.2018 – Vassiliki Labiri v. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
(Asia T-374/18)
2018/C 285/55Oikeudenkäyntikieli: ranskaAsianosaiset
Kantaja: Vassiliki Labiri (Bryssel, Belgia) (edustaja: J. N. Louis)
Vastaaja: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
kehottaa vastaajaa toimittamaan sille 30.3.2016 tehdyn Euroopan talous- ja sosiaalikomitean pääsihteerin päätöksen, jossa todetaan, ettei kantajan yksikkönsä päällikköä vastaan esittämiä moitteita ole hyväksytty
—
kumoaa edellä mainitun päätöksen, jossa katsottiin lisäksi, ettei kantajan 14.12.2017 tekemä avunantoa koskeva pyyntö/valitus anna aihetta toimenpiteisiin
—
velvoittaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste koskee Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavan henkilöstösäännön (jäljempänä henkilöstösääntö) 25 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä niiden yhteistyöperiaatteiden loukkaamista, jotka perustuvat Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean välillä hallinnollisesta yhteistyöstä 17.12.2007 tehtyyn sopimukseen
2)
Toinen kanneperuste koskee henkilöstösäännön 24 artiklan ensimmäisen kohdan ja yksityisten oikeutta hyvään hallintoon koskevan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista. Kanteen kohteena olevaa päätös on tehty niiden kantajan oikeuksien vastaisesti, jotka koskevat oikeutta tulla kuulluksi, ja puolustautumisoikeuksia laiminlyöden.
3)
Kolmas kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä, johon Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on kantajan mukaan syyllistynyt katsomalla, ettei asiassa ollut aihetta toimenpiteisiin, tehdessään päätöksen, jossa viitataan lainvastaisesti virkamiestuomioistuimessa käsitellyssä asiassa tehtyyn sopimukseen sekä päätelmiin, jotka oli tehty hallinnollisessa tutkinnassa, jossa ei hänen mukaansa ole missään vaiheessa tutkittu sitä, olisiko kantajan tekemän valituksen kohteena olleita tosiseikkoja voitu objektiivisesti arvioiden pitää kiusaamisena.