10.9.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 319/16
Kanne 14.6.2018 – Front Polisario v. neuvosto
(Asia T-376/18)
(2018/C 319/20)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Front populaire pour la libération de la Saguia el-Hamra et Rio de oro (Front Polisario) (edustaja: asianajaja G. Devers)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
toteamaan, että kantajan kanne on otettava tutkittavaksi
—
toteamaan, että riidanalainen päätös on kumottava
—
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajan kanne koskee komission valtuuttamisesta aloittamaan Euroopan unionin puolesta Marokon kuningaskunnan kanssa käytävät neuvottelut kalastuskumppanuussopimuksen muuttamisesta ja pöytäkirjan tekemisestä 16.4.2018 annettua neuvoston päätöstä (ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä) ja kantaja vetoaa tämän kanteensa tueksi kymmeneen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa antaa riidanalaista päätöstä, koska Euroopan unionilla ja Marokon kuningaskunnalla ei ole toimivaltaa kahdenvälisten sopimusten neuvottelemiseen Länsi-Saharan alueen osalta kyseisen alueen kansan, sellaisena kuin se on Front Polisarion edustamana, sijaan.
2)
Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei asiassa ole tarkasteltu kaikkia merkityksellisiä seikkoja, koska neuvosto ei riidanlaista päätöstä antaessaan kantajan mukaan ottanut huomioon unionin tuomioistuimen Länsi-Saharaa koskevaa oikeuskäytäntöä.
3)
Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että velvollisuus tutkia perusoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden loukkausta koskeva kysymys on laiminlyöty, koska riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, ettei neuvosto ollut pohtinut kysymystä perusoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden noudattamisesta.
4)
Neljäs kanneperuste perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska neuvosto ei kantajan mukaan ryhtynyt minkäänlaisiin keskusteluihin Front Polisarion – joka on Länsi-Saharan kansan yksinomainen edustaja – kanssa ennen riidanalaisen päätöksen antamista.
5)
Viides kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvosto noudattanut velvollisuuttaan panna täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomio, koska riidanalaisessa päätöksessä ei kantajan mukaan otettu huomioon unionin tuomioistuimen asioissa C-104/16 P ja C-266/16 antamien tuomioiden perusteluja.
6)
Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla ohjaavia periaatteita ja keskeisiä arvoja loukataan, koska yhtäältä kantajan mukaan kyseisessä päätöksessä kielletään Länsi-Saharan kansan olemassaolo korvaamalla se ilmaisulla ”kyseiset väestöt”; ja koska toisaalta siinä sallitaan neuvottelujen aloittaminen Marokon kuningaskunnan kanssa tämän Länsi-Saharaan nähden harjoittaman pakkoliittämispolitiikan yhteydessä sekä säännönmukaiset perusoikeuksien loukkaukset, joita tämän politiikan yhteydessä kantajan mukaan syyllistytään.
7)
Seitsemäs kanneperuste perustuu itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen, koska kyseisessä päätöksessä kantajan mukaan yhtäältä kielletään Länsi-Saharan kansan olemassaolo itsemääräämisoikeuden subjektina ja loukataan kyseisen kansan yhtenäisyyttä sekä toisaalta sallitaan neuvottelujen aloittaminen Marokon kuningaskunnan kanssa sen luonnonvarojen osalta, mikä on ristiriidassa Länsi-Saharan erillisen ja erityisen aseman kanssa sekä kyseisen alueen kansan pysyvän suvereniteetin kanssa.
8)
Kahdeksas kanneperuste perustuu sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisessa päätöksessä kantajan mukaan kielletään Länsi-Saharan kansalta, sellaisena kuin se on Front Polisarion edustamana, kolmannen asema unionin ja Marokon välisiin suhteisiin nähden.
9)
Yhdeksäs kanneperuste perustuu kansainvälisen humanitäärisen oikeuden ja kansainvälisen rikosoikeuden rikkomiseen, koska kantajan mukaan yhtäältä riidanalaisessa päätöksessä sallitut neuvottelut käytiin Marokon kuningaskunnan Länsi-Saharaan nähden harjoittaman pakkoliittämispolitiikan yhteydessä ja koska toisaalta kyseisessä päätöksessä tuettiin marokkolaisuudisasukkaiden lainvastaista siirtoa miehitetylle länsisaharalaisalueelle, kun siinä käytettiin ilmaisua ”kyseiset väestöt”.
10)
Kymmenes kanneperuste, joka perustuu tunnustamatta jättämistä koskevan unionin velvollisuuden laiminlyöntiin, koska kyseisellä päätöksellä kantajan mukaan vahvistettiin Marokon miehityshallinnon vakavia kansainvälisen oikeuden loukkauksia suhteessa Länsi-Saharan kansaan, kun siinä sallittiin neuvottelujen aloittaminen Länsi-Saharan osalta Marokon kanssa.
Full & Egal Universal Law Academy