EUR-Lex -  62018TN0436 - FI

1.10.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 352/37

Kanne 13.7.2018 – Prigent v. komissio

(Asia T-436/18)

(2018/C 352/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Claude Prigent (Caudan, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Bove)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

tutkimaan tämän kumoamiskanteen

—

hyväksymään kanneperusteet

—

kumoamaan sen vuoksi Euroopan komission 23.5.2018 päivätyn päätöksen kansallisen yhteisvastuun periaatteen (yleinen oikeusperiaate) nojalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen määritellyt, ja/tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artiklan nojalla

—

palauttamaan asian toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi

—

määräämään kaikki asiaa koskevan lainsäädännön edellyttämät velvoitteet

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

varaamaan kantajalle oikeuden vedota kaikkiin muihin oikeuksiinsa, saataviinsa ja vaateisiinsa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu kansallista yhteisvastuuta koskevan yleisen oikeusperiaatteen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen määritellyt, loukkaamiseen. Tältä osin kantaja toteaa unionin tuomioistuimen katsovan, että tietylle väestöryhmälle tai työntekijäryhmälle erityisesti tarkoitettu sosiaaliturvajärjestelmä ei ole lakisääteinen vaan ammatillinen järjestelmä. Kantaja vetoaa siihen, että kun otetaan huomioon syrjintä, jota tapahtuu yhtäältä sellaisten itsenäisten ammatinharjoittajien, joiden on pakko liittyä itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään (RSI), vaikka heidän liikevaihtonsa olisi olematon tai tappiollinen, ja toisaalta muiden, kuten itsensä työllistävien yrittäjien, palkansaajien ja virkamiesten, välillä, kyseessä ei selvästikään ole lakisääteinen järjestelmä.

Lisäksi kantaja katsoo, että RSI ei tässä tapauksessa noudata yhteisvastuuperiaatetta, johon RSI lakisääteisenä sosiaaliturvajärjestelmänä perustuu Ranskan valtion mukaan, koska RSI perii kiinteästi vahvistettuja vähimmäismääräisiä sosiaalivakuutusmaksuja silloinkin, kun tulot ovat vähäiset. Kantaja voi myös jäädä kokonaan ilman sairauskorvauksina tai eläkkeinä maksettavia rahallisia etuuksia, jos vakuutusmaksuja on maksettu liian vähän tai ne ovat vain viivästyneet, mutta näin ei tapahdu muille ranskalaisille työntekijöille, jotka kuuluvat johonkin muuhun sosiaaliturvajärjestelmään.

2)

Toinen kanneperuste perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artiklan, jossa vahvistetaan kaikkien unionin kansalaisten yhdenvertaisuus, loukkaamiseen, koska RSI:n sosiaalivakuutusmaksujen arvoa ei voida laskea tavalla, joka on kantajan tilanteessa olevien itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta epäedullinen verrattuna muihin ranskalaisiin työntekijöihin. Jättäessään ryhtymättä toimenpiteisiin kantajan kantelun johdosta komissio on siten loukannut kansallisen yhteisvastuun periaatetta unionin tuomioistuimen määrittelemänä yleisenä oikeusperiaatteena ja rikkonut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artiklaa, ja tästä on oltava seurauksena komission päätöksen kumoaminen.

Full & Egal Universal Law Academy