1.10.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 352/45
Kanne 17.8.2018 – OCU v. SRB
(Asia T-496/18)
(2018/C 352/55)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Organización de Consumidores y Usuarios (OCU) (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat E. Martínez Martínez ja C. López-Mélida de Ramón)
Vastaaja: yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston muutoksenhakukomitean asiassa 54/2017, joka on nostettu yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa vastaan, 19.6.2018 tekemän lopullisen päätöksen (Final Decision)
—
velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston muutoksenhakukomitean korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdassa määrätyn perusoikeuden rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamiseen (oikeus hyvään hallintoon, sikäli kuin se kattaa oikeuden tutustua asiakirjoihin, jotta puolustautumisoikeuksia voidaan käyttää asianmukaisesti)
—
Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä, jolla muutoksenhakukomitea kieltäytyi myöntämästä oikeutta tutustua täysimääräisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston hallussa oleviin asiakirjoihin, joihin tutustumista oli pyydetty puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi, loukataan vakavasti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrättyä hyvää hallintoa koskevaa perusoikeutta, sikäli kuin se kattaa oikeuden tutustua asiakirjoihin, ja puolustautumisoikeuksien noudattamista koskevaa yhteisön oikeuden perusperiaatetta.
2)
Toinen kanneperuste perustuu niiden artiklojen rikkomiseen, joilla luodaan poikkeus luottamuksellisuuden ja asioiden salassapidon rajoille silloin, kun asiakirjoihin tutustumista pyydetään sellaisten puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan käyttämiseksi, joita tarkoitetaan yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) 88 artiklassa, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 10) 84 artiklassa ja oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 53 artiklassa.
—
Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä, jolla muutoksenhakukomitea kieltäytyi myöntämästä oikeutta tutustua täysimääräisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston hallussa oleviin asiakirjoihin, sovelletaan virheellisesti poikkeuksia asiakirjoihin tutustumista koskevaan yleiseen oikeuteen, josta säädetään edellä mainituissa säädöksissä, koska tutustumisoikeutta pyydettiin puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan käyttämiseksi.
3)
Kolmas kanneperuste perustuu perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrätyn perusoikeuden loukkaamiseen (oikeus hyvään hallintoon, sikäli kuin kyse on toimien perustelemisesta)
—
Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä, jolla muutoksenhakukomitea kieltäytyi myöntämästä oikeutta tutustua täysimääräisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston hallussa oleviin asiakirjoihin, loukataan vakavasti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa määrättyä hyvää hallintoa koskevaa perusoikeutta, koska päätöksellä loukataan perusteluvelvollisuutta.
Full & Egal Universal Law Academy