5.11.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 399/48
Kanne 14.9.2018 – Dickmanns v. EUIPO
(Asia T-538/18)
(2018/C 399/63)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Sigrid Dickmanns (Gran Alacant, Espanja) (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan EUIPOn 14.12.2017 lähettämällään kirjeellä tiedoksi antaman päätöksen siitä, että kantajan väliaikainen työsopimus päättyy 30.6.2018, ja – mikäli se on kyseisen päätöksen kumoamiseksi tarpeen – kumoamaan myös EUIPOn 23.11.2013 ja 4.6.2014 päivätyissä kirjeissä tiedoksi annetut päätökset
—
velvoittamaan EUIPOn maksamaan kantajalle korvauksena unionin yleisen tuomioistuimen kohtuulliseksi katsoman määrän siitä henkisestä kärsimyksestä, joka kantajalle aiheutui ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitusta EUIPOn päätöksestä
—
velvoittamaan EUIPOn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:
1.
Ilmeinen arviointivirhe, harkintavallan käyttämättä jättäminen, syrjimättömyysperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen, mielivaltaisen menettelyn kiellon loukkaaminen
Kantaja väittää, että EUIPO jätti lainvastaisesti käyttämättä harkintavaltaansa jatkaa toisen kerran kantajan työsopimusta muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f alakohdan mukaisesti tai toissijaisesti jätti toimimatta kohtuullisessa ajassa ennen työsopimuksen päättymistä.
2.
Määräaikaisten työsopimusten uusimisesta SMHVssa annettujen suuntaviivojen (jäljempänä suuntaviivat) rikkominen, hyvän hallinnon periaatteen, syrjimättömyysperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen sekä sen periaatteen loukkaaminen, että muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a tai f alakohdan mukaisen väliaikaisen työsopimuksen päättäminen edellyttää perusteltua syytä (iusta causa), Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 30 artiklan, neuvoston direktiivin 1999/70/EY (1), puitesopimuksen (erityisesti sen 1 artiklan b alakohdan ja 5 artiklan 1 kohdan) ja ILOn yleissopimuksessa 158 olevan 4 artiklan rikkominen
Kantaja katsoo, ettei hänen sopimuksessaan olisi saanut enää suuntaviivojen antamisen jälkeen käyttää ”irtisanomislauseketta”, sillä niiden antamisen jälkeen niissä esitetään EUIPOn käytettävissä olevat menettelytavat väliaikaisen toimihenkilön sopimusten uusimiselle ja näin ollen kielletään ”irtisanomislausekkeen” käyttäminen.
Lisäksi kantaja väittää, että budjettiluontoisen palvelussuhteen päättämisen perustellun syyn on kohdistuttava vastaavaan tehtävään.
3.
Suuntaviivojen rikkominen, joka merkitsee myös merkittävää menettelyvirhettä, syrjimättömyysperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, hyvän hallinnon ja hyvän taloushallinnon periaatteen loukkaaminen ja henkilön oikeuden tulla kuulluksi ennen yksilölle vastaisen toimen antamista loukkaaminen (perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta), hallinnon huolellisuusvelvollisuuden ja velvollisuuden huolehtia kantajan oikeutetuista eduista laiminlyöminen, ilmeinen arviointivirhe punnittaessa kantajan intressejä ja hallinnon intressejä, mielivaltaisen menettelyn kiellon loukkaaminen
4.
Muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen sekä ketjutuskiellon rikkominen
Kantaja väittää tältä osin, että EUIPO ketjutti – selvästi pyrkiäkseen välttämään muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen oikeudelliset seuraukset – toinen toisensa jälkeen näiden ehtojen 2 artiklan b alakohdassa ja a alakohdassa tarkoitettuja sopimuksia, vaikka kantajan tehtävät eivät olleet muuttuneet. Tämän vuoksi kantajan ensimmäinen sopimus oli katsottava tehdyn toistaiseksi ilman irtisanomislauseketta.
5.
Lainvastainen irtisanomislausekkeen mukaan ottaminen sopeuttamisprotokollan puitteissa sekä perustellun luottamuksen ja kantajan laillisten intressien loukkaaminen ja velvollisuuden huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista lauseketta sovellettaessa laiminlyöminen.
Viidennessä kanneperusteessaan kantaja väittää, ettei EUIPO olisi saanut enää käyttää irtisanomislauseketta, koska sopimuksen tekemisestä vuonna 2005 oli kulunut pitkä aika.
6.
Kantajan perustellun luottamuksen loukkaaminen, hallinnon kantajaa koskevan huolenpitovelvoitteen sekä hänen oikeutettujen intressiensä huomioon ottamisen laiminlyöminen, ilmeinen arviointivirhe punnittaessa hallinnon intressejä
Kuudennessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että EUIPOn päätöksellä olla uusimatta hänen työsopimustaan loukataan hänen perusteltua luottamustaan ja laiminlyödään huolenpitovelvoitetta ja kantajan oikeutettuja intressejä. Kantajan erittäin hyvä työsuoritus huomioon ottaen samalla tehdään ilmeinen arviointivirhe punnittaessa hallinnon intressejä.
7.
Kantajan työsopimuksen 5 artiklan irtisanomislausekkeen edellytysten rikkominen
Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että kun EUIPO käytti irtisanomislauseketta, se sovelsi virheellisesti muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohdan ii alakohtaa irtisanomislausekkeessa määrätyn 47 artiklan c alakohdan i alakohdan sijasta, ja että irtisanomisajan olisi pitänyt olla 10 kuukautta EUIPOn määräämän 6 kuukauden ajanjakson sijasta.
(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).
Full & Egal Universal Law Academy