7.1.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 4/30
Kanne 8.10.2018 – Sammut v. parlamentti
(Asia T-608/18)
(2019/C 4/41)
Oikeudenkäyntikieli: malta
Asianosaiset
Kantaja: Mark Anthony Sammut (Foetz, Luxemburg) (edustaja: asianajaja P. Borg Olivier)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:
—
SEUT 270 artiklan mukaisesti kumoaa Euroopan parlamentin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 6.7.2018 tekemän päätöksen, jolla parlamentti hylkäsi kantajan tekemän valituksen, jolla pyrittiin siihen, että tämän vuoden 2016 arviointikertomuksesta poistettaisiin toteamus, joka koski sitä, että kantajan väitettiin jättäneen ilmoittamatta nimittävälle viranomaiselle aikomuksestaan julkaista vuonna 2016 kirja, jonka otsikko oli ”L-Aqwa fl-Europa. Il-Panama papers u il-Poter” (”Euroopan parhaat. Panama-paperit ja valta”), ja tämän seurauksena
—
kumoaa osittain käännöksen pääosaston pääjohtajan 4.1.2018 tekemän päätöksen, ja tämän seurauksena
—
velvoittaa poistamaan edellä mainitun toteamuksen arviointikertomuksesta (kantajan käyttäytymistä koskeva 3 kohta – sääntöjen ja menettelyjen noudattaminen)
—
arvioi kantajalle kyseisten päätösten vuoksi aiheutuneen vahingon
—
velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle kyseisten päätösten vuoksi aiheutuneen vahingon
—
velvoittaa nimittävän viranomaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 17 a artiklaa on rikottu sikäli kuin sillä pyritään suojaamaan sananvapautta koskevaa perusoikeutta, joka taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Kantaja toteaa lisäksi, että oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava tasapainossa, koska kaikki oikeudet eivät ole ehdottomia.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 17 a artiklaa on tulkittu virheellisesti, koska kirjan aiheena ei ole ”unionin toiminta”, minkä vuoksi kantajan velvollisuutena ei ollut ilmoittaa aikomuksestaan ennalta nimittävälle viranomaiselle. Sanat ”koskevaa aineistoa” merkitsevät asiakirjan, jonka tarkoituksena on käsitellä ”unionin toimintaa”, sisältöä ja viittaavat siihen. Tämä merkitsee sitä, että virkamiehen on ilmoitettava asiasta nimittävälle viranomaiselle ja saatava lupa ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on jollain tavoin tekemisissä unionin toiminnan kanssa. Tähän perustuva nimittävän viranomaisen velvollisuus on tulkita suppeasti – ei laajasti – sitä, mikä muodostaa ”unionin toiminnan”. Kantaja väittää lisäksi, että
—
päätöstä ei ole perusteltu mitenkään, koska se perustuu pelkkään mielipiteeseen, ei tosiseikkoihin eikä oikeudellisiin seikkoihin
—
nimittävän viranomaisen asettama velvollisuus on ankarampi kuin mistä henkilöstösäännöissä säädetään
—
päätös perustuu harkintavallan suhteettomaan käyttöön
—
ilmaisu ”unionin toimintaa koskevaa aineistoa” viittaa kontekstiin, joka on – unionin toiminnan osalta – pääteltävissä muista suuntaviivoista
—
koska kantajan toimintaan tai mihinkään muuhun unionin toimintaan ei viitata kirjassa, tämä ei ole laiminlyönyt luottamus-, lojaalisuus- ja puolueettomuusvelvollisuuttaan unionia kohtaan
—
unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti sen 6.3.2001 antamasta tuomiosta (Connolly v. komissio, C-274/99 P, EU:C:2001:127, 43–62 kohta) ilmenee useita merkityksellisiä seikkoja henkilöstösääntöjen 17 a artiklan soveltamisen ja täytäntöönpanon arvioimiseksi.
3)
Kolmas kanneperuste perustuu kantajalle päätöksen vuoksi aiheutuneeseen aineettomaan vahinkoon sekä hänen työpaikallaan että hänen yksityiselämässään, sekä vaikutukseen, joka tällä on ollut hänen kirjalliseen tuotantoonsa. On näin ollen tarpeen laskea aiheutunut vahinko ja tämän jälkeen velvoittaa tätä koskevaan korvaukseen.