14.1.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 16/54
Kanne 29.10.2018 – ZQ v. komissio
(Asia T-647/18)
(2019/C 16/65)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: ZQ (edustaja: asianajaja C. Cortese)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan riidanalaiset päätökset ja erityisesti
a)
kumoamaan 15.12.2017 päivätyn ja ARESissa 18.12.2017 rekisteröidyn nimittävän viranomaisen päätöksen HR.E.2/AS/Ares (2017), jonka otsikko on ”Request for assistance D/374/17” ja jolla hylätään pyyntö kyseisestä avustamisesta
b)
kumoamaan tarvittaessa kantajan oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen N. R/187/18, HR.E.2/Ares (2018), joka on päivätty 19.7.2018
c)
velvoittamaan komission maksamaan vahingosta, joka kantajalle on aiheutunut lukuisista lainvastaisuuksista, joita riidanalainen päätös ilmentää tai joihin tämä päätös kiinteästi liittyy, korvausta 1 000 000 euroa
ja lisäksi
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tämän asian kantaja riitauttaa komission päätöksen kieltäytyä hyväksymästä hänen pyyntöään saada apua siltä osin kuin kyse on häirinnästä, jonka kohteeksi kantaja väittää joutuneensa sukupuolisen suuntautumisensa johdosta.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen
—
Kantaja väittää tältä osin, että yleisesti tarkasteltuna ilmeinen arviointivirhe ilmenee selvästi ennakkokäsityksestä, joka mainitussa päätöksessä ilmaistaan ja jonka mukaan kantajan väitteet eivät ole uskottavia, koska ne koskevat hyvin pitkää ajanjaksoa, joka on kulunut ilman että kantaja olisi tehnyt nimenomaista valitusta.
—
Ennakkokäsitys on lisäksi ainoa selitys sille, että nimittävä viranomainen on jättänyt käsittelemättä riidanalaisessa päätöksessä joukon valituksessa ilmoitettuja tekoja, joita ei ole arvioitu mitenkään.
—
Kantajan väitteitä häirinnästä, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa, on hätäisesti vähätelty niin, että kyse olisi tavallisista huonon organisaation tai luonnollisten ristiriitatilanteiden tapahtumista työympäristössä.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeussääntöjen rikkomiseen
Kantaja väittää tältä osin, että
a)
on sovellettu virheellistä häirinnän käsitettä, joka edellyttää vaatimusta siitä, että tekijä on toiminut vahingoittamistarkoituksessa (animus nocendi)
b)
on sovellettu näyttökriteeriä, joka ei ole sovellettavissa oikeussäännöissä edellytetyn mukainen (todistelua koskeva periaate) vaan joka edellyttää päinvastoin näyttöä siitä, ettei tosiseikoista ja niiden yksiselitteisestä oikeudellisesta luonnehdinnasta ole mitään perusteltua epäilystä
c)
on sovellettu ilmeisen virheellistä näyttökriteeriä siltä osin kuin kyse on valituksessa kuluneelta ajanjaksolta ilmoitettujen tekojen uskottavuuden arvioinnista
d)
on rikottu velvollisuutta toteuttaa tutkinta viran puolesta, kun kyse on uskottavista väitteistä.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu tai perustelut ovat riittämättömät
—
Kantaja väittää tältä osin, että riidanalainen päätös on silloinkin, kun otetaan huomioon oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut, pitkälti vailla riittäviä perusteluja.
Vahingonkorvausvaatimuksista kantaja väittää, että kaikki oikeuskäytännössä asetetut asiasisältöä koskevat edellytykset täyttyvät nyt kyseessä olevassa asiassa.