EUR-Lex -  62018TN0707 - FI

11.2.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/22

Kanne 29.11.2018 – Tilly-Sabco v. neuvosto ja komissio

(Asia T-707/18)

(2019/C 54/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Tilly-Sabco (Guerlesquin, Ranska) (edustajat: asianajajat R. Milchior ja S. Charbonnel)

Vastaajat: Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan tutkittavaksi kantajan kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan 18.9.2018 annettu neuvoston asetus (EU) 2018/1277 (EUVL 2018, L 239, s. 1), jolla siipikarjanlihan vientituen määrä on vahvistettu nollaksi

ja siten

—

kumoamaan 18.9.2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1277 (EUVL 2018, L 239, s. 1), jolla siipikarjanlihan vientituen määrä on vahvistettu nollaksi

—

toteamaan ensisijaisesti, että neuvosto on vastuussa virheellisestä menettelystään hyväksyttyään asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277

—

toteamaan toissijaisesti, että komissio on vastuussa virheellisestä menettelystään saatettuaan neuvoston hyväksyttäväksi asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277 siinä ja vain siinä tapauksessa, ettei komission vastuuta todeta asiaa T-437/18 koskevassa oikeudenkäynnissä

—

toteamaan viimesijaisesti, että neuvosto ja komissio ovat vastuussa virheellisestä menettelystään asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277 hyväksymisessä siinä ja vain siinä tapauksessa, ettei komission vastuuta todeta asiaa T-437/18 koskevassa oikeudenkäynnissä

—

toteamaan, että neuvoston ja/tai komission tekemästä virheestä on aiheutunut vahinkoa Tilly-Sabcolle

ja tämän johdosta

—

ensisijaisesti

—

toteamaan, että neuvosto on velvollinen maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa ja josta

—

2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia

—

390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona

—

velvoittamaan neuvoston maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa

—

lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa

—

lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—

toissijaisesti

—

toteamaan, että komissio on velvollinen maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa ja josta

—

2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia

—

390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona

—

velvoittamaan komission maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa

—

lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa

—

lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—

toteamaan, että sen rahamäärän, joka komissio tässä asiassa velvoitetaan maksamaan, pääomasta ja koroista saadaan vähentää se rahamäärä, joka komissio mahdollisesti velvoitetaan maksamaan asiassa T-437/18

—

velvoittamaan komission maksamaan korvausta aineettomasta vahingosta, joka on aiheutunut komission kahdesta virheellisestä menettelystä, kohtuulliseksi katsottavat 20 000 euroa

—

viimesijaisesti

—

toteamaan, että neuvosto ja komissio ovat velvolliset maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa jaettuna näiden toimielinten kesken unionin yleisen tuomioistuimen määräämällä tavalla ja josta

—

2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia

—

390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona

—

velvoittamaan neuvoston ja komission maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa jaettuna näiden toimielinten kesken unionin yleisen tuomioistuimen määräämällä tavalla

—

yhtäältä komission ja toisaalta neuvoston maksettavaksi tuomittu pääoma lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa

—

lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—

velvoittamaan neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut siten kuin unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti määrää oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta niiden kesken.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu menettelysääntöjen kiertämiseen tai niiden rikkomiseen, koska kantaja katsoo, että tässä tapauksessa ei ole noudatettu kumotun toimen korvaavaa toimea annettaessa noudatettavaa menettelyä, sillä kumottu toimi eli siipikarjanliha-alan vientitukien vahvistamisesta 18.7.2013 annettu asetus (EU) N:o 689/2013 (EUVL 2013, L 196, s. 13) oli komission toteuttama mutta uuden 18.9.2018 annetun asetuksen on antanut neuvosto käyttäen oikeusperustana muita säädöksiä.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu samojen menettelysääntöjen noudattamista koskevan säännön rikkomiseen yhtäältä siksi, että uutta asetusta ei ole antanut komissio vaan neuvosto, ja toisaalta siksi, että maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean olisi pitänyt avustaa komissiota.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiselta asetukselta puuttuu oikeusperusta, koska SEUT 43 artiklan 3 kohdassa, jonka on katsottu olleen ainoa mahdollinen oikeusperusta riidanalaisen asetuksen antamiseksi, ei oikeuteta neuvostoa antamaan tällaista asetusta. Näin ollen ei ole olemassa sellaista oikeusperustaa, joka oikeuttaisi neuvoston vahvistamaan siipikarjanlihan vientituet.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu menettelysääntöjen kiertämiseen, koska komission olisi unionin tuomioistuimen 20.9.2017 antaman tuomion Tilly-Sabco v. komissio (C-183/16 P, EU:C:2017:704) noudattamiseksi pitänyt itse toteuttaa kumotun asetuksen korvaava toimi eikä pyytää neuvostoa toteuttamaan toimea ”sen sijasta”.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu perustelujen riittämättömyyteen tai virheellisyyteen sekä muodon osalta, koska riidanalaisessa asetuksessa ei selitetä sitä, miksi neuvostoa oli pyydettävä antamaan kyseinen asetus, eikä sitä, miksi ja millä tavoin SEUT 43 artiklan 3 kohta oli ainoa mahdollinen oikeusperusta, jonka nojalla asetus voitiin antaa, että tuen määrän vahvistamista koskevan asiakysymyksen osalta, koska neuvosto ei ole tehnyt minkäänlaista taloudellista analyysiä, kuten komissiokaan ei ollut tehnyt sitä ennen.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen asetuksen epäjohdonmukaisuuteen, koska neuvosto on antanut täsmälleen samansisältöisen asetuksen harkitsematta ja analysoimatta asiaa ja nojautuen väärään ja pätemättömään oikeusperustaan ja siten jättänyt huomiotta unionin tuomioistuimen edellä mainitun tuomion.

Kantajan mukaan uuden asetuksen (EU) 2018/1277 kumoamisesta seuraa oikeus vaatia ensisijaisesti neuvostolta korvausta asetuksen antamisesta kantajalle aiheutuneesta vahingosta. Toissijaisesti kantaja kohdistaa vahingonkorvauskanteen komissioon, jonka menettelystä uuden asetuksen, joka on kumottava, antaminen on saanut alkunsa. Viimesijaisesti kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan neuvoston ja komission olevan yhteisesti jaetussa vastuussa, koska kumpikin toimielin on tehnyt toisistaan erillisiä virheitä.

Full & Egal Universal Law Academy