UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
21 päivänä tammikuuta 2019 ( *1 )
Välitoimet – Kasvinsuojeluaineet – Tehoaine oksasulfuroni – Markkinoille saattamista koskevan luvan uusimatta jättäminen – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty – Intressivertailu
Asiassa T‑574/18 R,
Agrochem-Maks d.o.o., kotipaikka Zagreb (Kroatia), edustajanaan asianajaja S. Pappas,
hakijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Lewis, I. Naglis ja G. Koleva,
vastapuolena,
jossa on kyse SEUT 278 ja 279 artiklaan perustuvasta hakemuksesta, joka koskee tehoaineen oksasulfuroni hyväksynnän uusimatta jättämisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta 18.7.2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1019 (EUVL 2018, L 183, s. 14) täytäntöönpanon lykkäämistä,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen ( 1 )
[– –]
Oikeudellinen arviointi
[– –]
Kiireellisyys
[– –]
Vahingon vakavuus
32
Ensinnäkin hakija toteaa sen vahingon vakavuudesta, jonka se väittää aiheutuneen liikevaihtonsa ja sijoitustensa tuoton pienentymisen vaarasta sekä yrityksensä kokonaisarvon alenemisen vaarasta, joita on arvioitava yhdessä, että riidanalaisen asetuksen johdosta hakijalle aiheutuu liikevaihdon, sijoitusten tuoton ja ”implisiittisen yritysarvon” merkittävä aleneminen. Tästä on todettava, että väitetyn vahingon luonne on yksinomaan taloudellinen.
33
Väitetyn taloudellisen vahingon vakavuudesta on vakiintuneessa oikeuskäytännössä kuitenkin katsottu, että haettu välitoimi on perusteltu vain, jos hakija olisi ilman tätä tointa tilanteessa, jossa sen taloudellinen elinkelpoisuus saattaisi vaarantua ennen ratkaisun antamista pääasiassa (ks. määräys 30.4.2010, Xeda International ja Pace International v. komissio, T‑71/10 R, ei julkaistu, EU:T:2010:173, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34
Tästä vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisen vahingon vakavuuden arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa yrityksen liikevaihdon suuruus ja sen konsernin ominaisuudet, johon yritys kuuluu (ks. määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T‑269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti määräys 15.4.1998, Camar v. komissio ja neuvosto, C‑43/98 P(R), EU:C:1998:166, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35
Lisäksi on huomautettava, että niin ikään vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu yhtäältä vahvasti säännellyillä markkinoilla toimivien yritysten tappiosta, joka vastaa alle 10:tä prosenttia näiden yritysten liikevaihdosta, että yrityksille mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset vaikeudet eivät vaaranna niiden olemassaoloa (määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T‑269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 21 kohta; ks. myös vastaavasti määräys 11.4.2001, komissio v. Bruno Farmaceutici ym., C‑474/00 P(R), EU:C:2001:219, 106 kohta), ja toisaalta tappiosta, joka vastaa kahta kolmasosaa näiden yritysten liikevaihdosta, että vaikka niille aiheutuneet taloudelliset vaikeudet voisivat vaarantaa niiden olemassaolon, on kuitenkin korostettu, että jos vahvasti säännellyllä alalla, joka edellyttää usein merkittäviä investointeja ja jolla toimivaltaiset viranomaiset saattavat joutua toimimaan nopeasti, syistä, joita asianomaiset yritykset eivät aina voi ennakoida, ilmenee kansanterveyttä uhkaavia vaaroja, näiden yritysten on paitsi itse vastattava tällaisista toimenpiteistä aiheutuvista vahingoista, myös varauduttava niiden seurauksiin asianmukaisella toimintastrategialla (ks. määräys 16.6.2016, ICA Laboratories ym. v. komissio, C‑170/16 P(R), ei julkaistu, EU:C:2016:462, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36
Nyt käsiteltävässä asiassa hakija on ilmoittanut vuoden 2017 kokonaistuloiksi 114751316 euroa, joista 15216941,17 euroa on saatu Laguna-tuotteen myynnistä, mikä vastaa noin 13,26:ta prosenttia hakijan kokonaisliikevaihdosta. Lisäksi Laguna-tuotteen kolmen oheistuotteen myynnistä saatavat tulot ovat olleet kyseiseltä vuodelta yhteensä 5079535,60 euroa eli noin 4,43 prosenttia hakijan kokonaisliikevaihdosta. Hakija toteaa myös, että näiden neljän tuotteen hakijan lukuun tapahtunut maahantuonti vastaa Kavranin osalta 15716330,04 euroa eli noin 27,57:ää prosenttia Kavranin kokonaisliikevaihdosta, joka on 56996563 euroa. Lopuksi hakija toteaa, että Laguna-tuote ja sen oheistuotteet edustavat yhdessä 50:tä prosenttia ”implisiittisestä yritysarvosta” Kavranin kanssa.
37
Aluksi on muistutettava periaatteesta, jonka mukaan vahingon, johon vedotaan kiireellisyyden arvioinnin yhteydessä, on oltava henkilökohtainen, kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä on korostettu (ks. määräys 4.12.2007, Cheminova ym. v. komissio, T‑326/07 R, EU:T:2007:364, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hakija ei siis voi nyt käsiteltävässä välitoimihakemuksessa vedota vahinkoon, joka on aiheutunut muille yrityksille, jotka eivät ole asian osapuolia, väitetyn vahingon toteennäyttämiseksi.
38
Tästä on todettava, että vaikka hakija on ilmoittanut, että kolme oheistuotetta ostetaan yleensä samanaikaisesti Laguna-tuotteen kanssa, se ei kuitenkaan ole esittänyt minkäänlaista näyttöä siitä, että näitä oheistuotteita ei voitaisi käyttää ilman Laguna-tuotetta yhdistämällä ne esimerkiksi toiseen rikkakasvien torjunta-aineeseen. Näin ollen näihin kolmeen oheistuotteeseen liittyvää liikevaihtoa ei voida ottaa huomioon vahingon vakavuuden arvioinnissa.
39
Joka tapauksessa on korostettava, että 28.4.2009 annetussa määräyksessä United Phosphorus v. komissio (T‑95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 69 kohta) on katsottu, ettei välitoimista päättävä tuomari saa vahingon vakavuutta arvioidessaan tukeutua mekaanisesti ja jäykästi merkityksellisiin liikevaihtoihin vaan hänen on otettava myös huomioon kullekin asialle luonteenomaiset olosuhteet ja verrattava niitä päätöksen tekemishetkellä liikevaihtoa koskevaan vahinkoon.
40
Vaikka on totta, että tähän oikeuskäytäntöön on tähän saakka vedottu pääasiallisesti sen mahdollistamiseksi, että tuomioistuin voi arvioida, voidaanko väitetyn vahingon vakavuus osoittaa siitä huolimatta, että liikevaihto ei ylitä edellä 35 kohdassa mainittua 10 prosentin kynnystä, tämä mekaanisen ja jäykän arvioinnin kielto ei voi kuitenkaan rajoittua yksinomaan tähän arviointiin, vaan sen on katsottava tarkoittavan myös sitä, että tuomioistuin tutkii, onko vahinko katsottava asiaa koskevat olosuhteet huomioon ottaen sellaiseksi, että vakavuutta ei voida osoittaa mainitun kynnyksen ylittymisestä huolimatta.
41
Näissä olosuhteissa on todettava ensinnäkin, että asiakirja-aineistosta käy ilmi, että hakija on Kroatiassa sellaisen oksasulfuronin jakelija, jonka kiinalainen alihankkija valmistaa Syngentan toimittaman valmistusohjeen mukaisesti ja jonka Kavran tuo Kroatiaan. Näin ollen hakijan ei ole tarvinnut tehdä merkittäviä investointeja eikä sille ole aiheutunut merkittäviä yleiskustannuksia eikä kiinteitä kuluja, joita valmistajan toiminnan kehittämisestä aiheutuu.
42
Tästä on korostettava aluksi, että toisin kuin komissio väittää, tämä jakelijan asema ei merkitse ensi näkemältä sitä, että olisi vaivatonta korvata kielletty tuote samanlaisella tuotteella. Useat esteet voivat nimittäin tässä yhteydessä hidastaa uusien aineiden kehittämistä tai estää sen, ja tämä sitäkin suuremmalla syyllä kyseessä olevan kaltaisilla vahvasti säännellyillä markkinoilla.
43
Lisäksi hakijan esittämistä huomautuksista ja ennen kasvua vaikuttavien rikkakasvien torjunta-aineiden erittäin pienestä markkinaosuudesta käy ilmi, että nämä torjunta-aineet, joiden käyttöä suositellaan kosteassa ilmastossa, eivät vaikuta soveltuvan Kroatian markkinoille eivätkä ne näin ollen ole lähtökohtaisesti kestävä ratkaisu oksasulfuronin korvaamiseen.
44
On kuitenkin todettava, että vaikka hakija väittää, että ainoa Kroatian markkinoilla saatavilla oleva kasvun jälkeen vaikuttava rikkakasvien torjunta-aine on imatsamoksi, jota myy kilpaileva BASF‑niminen yritys, hakija ei kuitenkaan esitä mitään tietoja mahdollisista korvaavista kasvun jälkeen vaikuttavista rikkakasvien torjunta-aineista, jotka olisivat jo käytössä Euroopan unionissa ja joita voidaan jaella Kroatian markkinoilla. Edellä 26–28 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti on kuitenkin välitoimea hakevan osapuolen tehtävänä esittää seikat, joiden avulla tuomioistuin voi tehdä ratkaisunsa.
45
Lisäksi hakijan väite, jonka mukaan se ei voisi löytää korvaavaa rikkakasvien torjunta-ainetta jaeltavaksi Kroatian markkinoilla, koska tehoaineiden kehittäjät ja valmistajat vastaavat yleensä itse niiden jakelusta, ei voi sellaisenaan vakuuttaa välitoimista päättävää tuomaria. On nimittäin niin, että yhtäältä vastaaja on tähän asti jaellut toisen yrityksen kehittämää tuotetta, mikä on siis ristiriidassa hakijan väitteen kanssa, ja toisaalta hakijan tulo Kroatian markkinoille ja sen kehittämä jakeluverkosto yhdistettynä oksasulfuronin poistumisesta seuraavaan markkina-aukkoon ovat seikkoja, joihin hakija voisi vedota uusiin valmistajiin nähden.
46
Toiseksi on todettava, että hakija toimii vahvasti säännellyillä markkinoilla. Kuten edellä 35 kohdassa onkin todettu, hakijan tehtävänä on näin ollen ollut toimia ottamalla huomioon kohonnut riski tuotteensa kaupan pitämisen kieltämisestä ja se, että hakijan on vastattava tällaisesta kiellosta aiheutuvista vahingoista. Näin ollen ja toisin kuin hakija väittää, välitoimista päättävän tuomarin on väitetyn vahingon vakavuutta arvioidessaan otettava huomioon hakijan liiketoimintastrategia.
47
Nyt käsiteltävässä asiassa hakijan Laguna-tuotteen myyntiä vastaavaa osaa liikevaihdosta on arvioitava siten, että se on seuraus harkitusta politiikasta vahvasti säännellyillä markkinoilla. On kuitenkin niin, että muun sellaisen seikan puuttuessa, joka liittyy hakijan mahdollisiin toimenpiteisiin, joihin tämä on ryhtynyt välttääkseen mahdollisen riskialttiin tilanteen kyseessä oleviin markkinoihin nähden, ei 10 prosentin kynnysarvon ylitys riitä sellaisenaan vakuuttamaan välitoimista päättävää tuomaria väitetyn vahingon vakavuudesta.
48
Tässä yhteydessä on korostettava, että hakija ei voi vedota minkäänlaiseen luottamuksensuojaan, joka olisi seuraus tuloksesta, johon esittelevä jäsenvaltio on päätynyt. Kuten komissio on nimittäin perustellusti huomauttanut, tämä raportti on vain hyvin tunnetun menettelyn välivaihe eikä sen perusteella voi mitenkään päätellä lopputulosta, johon komissio päätyy. Lisäksi, kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä on korostettu, luottamuksensuojan periaatteeseen voidaan vedota vain siltä osin kuin toimielin, jolla on toimivalta tehdä lopullinen päätös, on luonut tilanteen, joka voi synnyttää perustellun luottamuksen (ks. tuomio 30.1.2018, Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej v. ECHA, T‑625/16, ei julkaistu, EU:T:2018:44,75 ja 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen kasvinsuojeluaineen hyväksynnän uusimismenettelystä ei voida johtaa minkäänlaista luottamuksensuojan periaatetta esittelevän jäsenvaltion toimittaman väliraportin päätelmiin nähden.
49
Näin ollen on katsottava, että välitoimista päättävän tuomarin on käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella suhteutettava merkityksellisen liikevaihdon merkitys ja katsottava, että vahinko, jonka väitetään aiheutuneen hakijan liikevaihdon ja sijoitusten tuoton pienentymisen vaarasta sekä yrityksen kokonaisarvon alenemisen vaarasta, ei ole vakava.
[– –]
Intressivertailu
[– –]
85
Aluksi on korostettava, että aineen hyväksynnän uusimatta jättäminen perustuu yhtäältä kahteen vakavaa huolta herättävään näkökohtaan, ja toisaalta seitsemään seikkaan, joita ei ole voitu lopullisesti ratkaista. Vaikka kaksi ensimmäistä näkökohtaa koskevat lieroille ja vesieliöille aiheutuvia riskejä, tästä ei voida päätellä, että tiedon puuttumista, joka liittyy nyt käsiteltävässä asiassa ratkaisematta jääneistä seitsemästä kohdasta johtuvien kaltaisiin puutteisiin, voitaisiin tulkita siten, ettei kansanterveydelle aiheudu vaaraa.
86
Ensinnäkin hakija toteaa kansanterveydelle aiheutuvan vaaran puuttumista koskevasta väitteestä, että kyseessä oleva aine ja siitä valmistetut tuotteet ovat olleet markkinoilla yli 20 vuotta ja että tähän asti minkäänlaista kansanterveyttä koskevaa häiriötä ei ole ilmennyt niiden myynnin takia. Lisäksi hakija väittää, että muussa tapauksessa komissio ei olisi hyväksynyt alkuperäisen luvan jatkamista kuuden vuoden ajanjaksoksi vuosiksi 2013–2019 ainetta koskevaa tarkastelukertomusta odotettaessa.
87
Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin ilmi, että kansanterveydelle aiheutuvia vaaroja ei voida sulkea pois. Tästä on todettava aluksi, että hakija ei voi esittää vakuuttavaa väitettä sen perusteella, että ainetta on nyt käsiteltävässä asiassa käytetty unionissa täysin turvallisesti jo yli 20 vuoden ajan ilman, että minkäänlaista ihmisten terveydelle aiheutuvaa haitallista vaikutusta olisi tuotu ilmi. Tieteellinen kehitys on nimittäin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla alalla yleistä ja sen myötä aineita voidaan arvioida uudelleen uusien tietojen ja tieteellisten havaintojen valossa. Tämä on kaupan pitämistä koskeviin lupiin sovellettavien uusimismenetelmien ja ajallisten rajoitusten perusta. Näin ollen välitoimista päättävän tuomarin suorittaman intressivertailun täytyy koskea yhtäältä jo todettuja riskejä (ks. vastaavasti määräys 22.6.2018, Arysta LifeScience Netherlands v. komissio, T‑476/17 R, EU:T:2018:407, 105 kohta), ja toisaalta riskejä, joita ei voida sulkea pois.
88
Hakijan kanta, jonka mukaan kansanterveydelle ei aiheudu vaaraa, perustuu pääasiallisesti perusteisiin, jotka se esittää fumus boni juris ‑edellytyksen toteutumista koskevan väitteensä yhteydessä ja joiden mukaan riidanalaisen asetuksen antaminen perustuu yhtäältä hallinnon perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin hallinto on katsonut, että todetut puutteet oikeuttaisivat jättämään uusimatta oksasulfuronin hyväksynnän, ja toisaalta hallinnon perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin on kyse on vesieliöille ja lieroille aiheutuvan suuren riskin olemassaolosta.
89
Nämä seikat kuuluvat kuitenkin menettelyn lainmukaisuuden valvonnan piiriin eikä välitoimista päättävä tuomari voi niiden perusteella ilman muita seikkoja – lukuun ottamatta mahdollista ilmeisen arviointivirheen toteamista – katsoa intressivertailua tehdessään, että näissä asiakirjoissa esitetyillä johtopäätöksillä on etusija niihin aikaisempiin arvioihin nähden, jotka ovat lähtökohtaisesti yksityiskohtaisen ja kattavan arvioinnin tulos. Välitoimista päättävän tuomarin asiana ei nimittäin ole suorittaa tieteellisiä tietoja koskevaa teknistä arviointia, joka ei kuulu sen tehtäviin (ks. vastaavasti määräys 22.6.2018, Arysta LifeScience Netherlands v. komissio, T‑476/17 R, EU:T:2018:407, 108 kohta).
90
Tämä pätee nyt käsiteltävässä asiassa sitäkin suuremmalla syyllä, että väitetty vahinko ei kansanterveyden osalta johdu kerätyistä tieteellisistä tiedoista vaan nimenomaan niiden puuttumisesta, joka on johtanut riidanalaisessa asetuksessa mainittuihin puutteisiin. Kuten kuitenkin edellä 85 kohdassa on todettu, näiden puutteiden perusteella ei voida sulkea pois kansanterveydelle aiheutuvia vaaroja, jotka, sellaisina kuin ne on mainittu riidanalaisessa asetuksessa, on siis otettava huomioon muihin kyseessä oleviin intresseihin nähden.
91
Tästä on todettava, että hakija ei mainitse muita intressejä kuin sen vahingon estämisen, joka sille aiheutuu riidanalaisesta asetuksesta ja jonka osalta on lisäksi näytetty toteen, ettei se ole vakava eikä korjaamaton. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että kansanterveyden suojeluun liittyvät vaatimukset on kiistämättä asetettava ensisijaiseen asemaan taloudellisiin seikkoihin nähden (ks. määräys 11.4.2001, komissio v. Bruno Farmaceutici ym., C‑474/00 P(R), EU:C:2001:219, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C‑221/10 P, EU:C:2012:216, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
92
Väitetty vahinko ei siis riitä saamaan intressivertailua kallistumaan hakijan eduksi, koska oksasulfuroniin liittyvät kansanterveydelle aiheutuvat vaarat on katsottava todetuiksi (ks. edellä 87 kohta).
93
Joka tapauksessa on näet niin, että vaikka hakija olisi näyttänyt toteen vahingon kiireellisyyden, vahinkoa olisi pitänyt arvioida myös siihen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistettuun periaatteeseen nähden, jonka mukaan kansanterveyden suojelun pakottavilla vaatimuksilla voidaan oikeuttaa rajoituksia, joilla on tiettyjen toimijoiden osalta jopa huomattavia epäedullisia seurauksia (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2010, Blanco Pérez ja Chao Gómez, C‑570/07 ja C‑571/07, EU:C:2010:300, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä yhteydessä on lisäksi korostettu myös, että on tunnustettava ennalta varautumisen periaate, jonka mukaan silloin, kun esiintyy epävarmuutta siitä, onko olemassa ihmisten terveyteen kohdistuvaa vaaraa, tai siitä, minkä laajuinen tämä vaara on, unionin toimielimet saavat toteuttaa suojatoimenpiteitä odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja vakavuus osoitetaan täysin (ks. vastaavasti määräys 19.12.2013, komissio v. Saksa, C‑426/13 P(R), EU:C:2013:848, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94
Näin ollen hakijan esittämät perustelut aineen vaarattomuudesta sen osoittamiseksi, että kansanterveyttä koskevia näkökohtia ei voida asettaa hakijalle aiheutuvaa vahinkoa koskevien näkökohtien edelle, on hylättävä.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
määrää seuraavaa:
1)
Välitoimihakemus hylätään.
2)
Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä tammikuuta 2019.
E. Coulon
kirjaaja
M. Jaeger
presidentti
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: englanti.
( 1 ) Tästä määräyksestä esitetään vain ne kohdat, joiden julkaisemisen unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi.