11.3.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 93/70
Kanne 11.1.2019 – Giulia Moi v. parlamentti
(Asia T-17/19)
(2019/C 93/91)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Giulia Moi (Siddi, Italia) (edustaja: asianajaja M. Contini)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
Ensisijaisesti kumoaa Euroopan parlamentin puhemiehistön 12.11.2018 tekemän päätöksen, jolla pysytettiin Euroopan parlamentin puhemiehen 2.10.2018 tekemä päätös, jolla määrättiin Giulia Moi menettämään oikeus päivärahaan 12 päivältä siitä syystä, että hän oli kohdistanut kahteen valtuutettuun avustajaansa työpaikkakiusaamista.
—
Toissijaisesti sen varalta, että ensisijaista vaatimusta ei hyväksytä, mikä ei ole todennäköistä, ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollista muutoksenhakua, katsoo, että määrätty kurinpitoseuraamus on liiallinen ja/tai suhteeton, ja korvaa sen Euroopan parlamentin työjärjestyksen 166 artiklan a alakohdassa määrätyllä seuraamuksella.
—
Joka tapauksessa määrää vastaajana olevan toimielimen suorittamaan kantajalle tuomioistuimen kohtuulliseksi katsoman korvauksen, joka on 50 000 euron suuruisen summan, tai suuremman tai pienemmän summan, maksaminen kantajalle, ja velvoittaa Euroopan parlamentin puhemiehen ilmoittamaan tästä julkisesti täysistunnossa.
—
Velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja esittää kanteensa tueksi, että on loukattu kontradiktorista periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa.
1.
Korostettakoon, että kyseessä olevan kurinpitoseuraamuksen määräämiselle ei ole perustetta; se näyttää olevan perusteltu pelkällä viittauksella neuvoa-antavan komitean lausuntoon, jossa puolestaan ilman mitään perusteluja luokitellaan kantajan menettely työpaikkakiusaamiseksi ilman minkäänlaisia todisteita.
2.
On lisäksi ilmeistä, että puhemiehistö on käyttänyt valtaansa ilmeisen virheellisesti ja syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön, koska valtuutettujen avustajien, joiden väitetään olleen työpaikkakiusaamisen kohteena, kertomia tosiseikkoja ei voida pitää henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettuna työpaikkakiusaamisena.
3.
Puhemiehistö on puolestaan tehnyt virheen ja ottanut vääristyneellä tavalla huomioon päätöksen kohteena olevat tosiseikat henkilöstösääntöjen 12 artiklassa tarkoitetun työpaikkakiusaamisen määritelmän valossa. Tällaisella kiusaamisella tarkoitetaan ”sopimatonta käytöstä”, joka ilmenee tahallisissa puheissa, teoissa, eleissä ja kirjoituksissa ja joka on ”pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä” ja loukkaa henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.
4.
Kun työpaikkakiusaamisen käsite on näin selvennetty, ilmenee pelkästään menettelyn asiakirjojen lukemisen perusteella, että kantajan väitetty käyttäytyminen ei ole millään tavoin ”kiusaamista” ja että valitukset, joiden määrä oli vähäinen ja jotka lisäksi tehtiin hyvin lyhyen ajanjakson kuluessa, koskivat avustajien tehtäviä ja heidän läsnäoloaan toimistossa; ne ovat heidän kostonsa kantajaa kohtaan, joka on jättänyt heidän irtisanomistaan koskevan pyynnön.
5.
Lopuksi kukaan tavanomaisen järkevä ja parlamentin jäsenten ja heidän välittömien työtoveriensa erityisen työympäristön tunteva ulkopuolinen tarkkailija ei voisi pitää käytöstä, josta kantajaa on moitittu, siinä määrin kohtuuttomana ja tuomittavana, että sillä olisi loukattu kyseessä olevien avustajien persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta, kun otetaan myös huomioon parlamentin heille maksama avokätinen palkka.
Full & Egal Universal Law Academy