25.2.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 72/46
Kanne 11.1.2019 – Brown v. komissio
(Asia T-18/19)
(2019/C 72/59)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Colin M. Brown (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja I. Van Damme)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston 19.3.2018 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin oikeus ulkomaankorvaukseen ja matkakulukorvaukseen
—
määräämään, että kantajan oikeus ulkomaankorvaukseen ja matkakulukorvaukseen on palautettava 1.12.2017 alkaen
—
määräämään, että korvaukset, joita ei maksettu 1.12.2017 ja oikeuksien palauttamispäivän välisen jakson aikana, on maksettava kantajalle korkoineen
—
katsomaan, mikäli se hyväksyy lainvastaisuusväitteen, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta kantajaan siihen asti, että toimielimet korvaavat sen säännöksillä, jotka eivät ole syrjiviä
—
velvoittamaan komission vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan virheelliseen tulkintaan, koska komissio tulkitsi kantajan mukaan tätä säännöstä virheellisesti katsoessaan, että ulkomaankorvausta koskeva oikeus, joka on myönnetty virkamiehen lähtöpaikkakunnan ja hänellä toisessa jäsenvaltiossa ennen palvelukseen tuloaan olleen intressien keskuksen perusteella, on arvioitava uudelleen siinä tapauksessa, että asianomaisesta virkamiehestä tulee myöhemmin sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hän jatkaa työskentelyä.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan 19.3.2018 tehdyllä päätöksellä syrjitään kantajaa, koska siinä asetetaan hänen ulkomaankorvausta koskevan oikeutensa edellytykseksi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu väitteelle, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio määritteli kantajan ulkomaankorvausta koskevan oikeuden asianmukaisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, komissio ei kuitenkaan tulkinnut kyseistä säännöstä syrjintäkiellon periaatteen kanssa yhteensopivalla tavalla.
4)
Neljäs kanneperuste, jonka perustuu väitteelle, että jos kaikki kolme muuta perustetta hylätään, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohta on lainvastainen ja se on jätettävä soveltamatta, koska ja siltä osin kuin se johtaa kantajan tilanteen kaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden perusteettomaan syrjintään toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyistä syistä.