27.5.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 182/34
Kanne 20.3.2019 — Kalai v. neuvosto
(asia T-178/19)
(2019/C 182/39)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Nader Kalai (Halifax, Kanada) (edustaja: asianajaja G. Karouni)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan seuraavat toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa:
—
21.1.2019 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2019/87 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta
—
21.1.2019 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/85 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta
—
velvoittamaan neuvoston maksamaan 2 000 000,00 euron määrän korvaukseksi kaikista vahingoista yhdessä tarkasteltuina
—
velvoittamaan neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka kantajalle ovat aiheutuneet ja joiden perustelemiseen menettelyn aikana kantaja varaa itselleen oikeuden, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan nojalla, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu. Tältä osin kantaja väittää Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, että häntä olisi pitänyt kuulla ennen kuin neuvosto kohdistaa häneen rajoittavia toimenpiteitä, joten kantajan puolustautumisoikeuksia ei ole kunnioitettu.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta ilmenevää perusteluvelvollisuutta on rikottu. Kantaja arvostelee neuvostoa siitä, että tämä on tyytynyt epämääräisiin ja yleisiin pohdintoihin mainitsematta nimenomaisesti ja konkreettisesti syitä, joiden perusteella se katsoo harkintavaltaansa käyttäen, että kantajaan on kohdistettava kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet. Neuvosto ei siis ole maininnut mitään konkreettisia ja objektiivisia seikkoja, joista kantajaa arvosteltaisiin ja joilla kyseessä olevat toimenpiteet voitaisiin perustella.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin se on esittänyt perusteluissaan rajoittavan toimenpiteen tueksi seikkoja, jotka eivät selvästikään perustu tosiseikkoihin. Niinpä tosiseikoilla, joihin vedotaan, ei ole mitään vakavasti otettavaa perustaa.
4)
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuksiin puuttumisessa ei ole noudatettu suhteellisuusperiaatetta. Kantaja nimittäin katsoo, että riidanalainen toimenpide olisi kumottava, koska se ei ole oikeassa suhteessa esitettyyn tavoitteeseen ja siinä on kyseessä suhteeton puuttuminen perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettuun elinkeinovapauteen ja 17 artiklassa vahvistettuun omistusoikeuteen. Suhteettomuus johtuu siitä, että toimenpide kohdistuu kaikkeen merkittävään taloudelliseen toimintaan ilman muita kriteereitä.
5)
Viides kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden loukkaamiseen. Kantaja väittää perusoikeuskirjan 17 ja 52 artiklan perusteella, että varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide merkitsee kiistatta omistusoikeuden käytön rajoittamista ja että tässä tapauksessa kantajan toiminnasta peräisin olevien varojen jäädyttäminen merkitsee väistämättä neuvoston tavoitteleman päämäärän kannalta suhteetonta puuttumista kyseiseen oikeuteen.
Full & Egal Universal Law Academy