EUR-Lex -  62019TN0335 - FI

22.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 246/45

Kanne 3.6.2019 — Cantieri del Mediterraneo v. komissio

(asia T-335/19)

(2019/C 246/47)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Cantieri del Mediterraneo SpA (Napoli, Italia) (edustajat: asianajajat F. Munari ja L. Calzolari)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa kanteella riitautetun päätöksen 1 artiklan SEUT 263 artiklan nojalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella on riitautettu valtiontuesta SA 36112 (2016/C) (ex 2015/NN), jonka Italia on myöntänyt Napolin satamaviranomaiselle ja Cantieri del Mediterraneo SpA:lle, 20.9.2018 tehty komission päätös C(2018)6037 final (jäljempänä komission päätös)

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komission päätöksellä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41, 47 ja 48 artiklaa, hyvän hallintotavan periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon sekä menettelyn kontradiktorisuuden periaatetta, ja jonka mukaan päätöstä ei ole perusteltu asianmukaisesti ja se on SEUT 296 artiklan vastainen.

—

Tämän kanneperusteen osalta kantaja esittää, että komission päätös on tehty menettelyssä, jossa kantajan (CAMED) puolustuksen oikeuksia ei ole turvattu, kantajaa ei ole kuultu asian käsittelyssä vaan vain kantelun tekijää; ja

—

että se on syntynyt sellaisen menettelyn tuloksena, jossa kantelun tekijää ja väitetyn tuen saajaa ei ole kohdeltu prosessuaalisen yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee hyvän hallintotavan ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista ja sen päätöksen lainvastaista peruuttamista, jolla asia — jossa oli kyse samasta toimenpiteestä, joka on riitautetulla päätöksellä nyt 10 vuotta myöhemmin katsottu valtiontueksi — poistettiin rekisteristä vuonna 2006.

—

Kantaja esittää tämän kanneperusteen osalta, että komission päätöksessä olisi pitänyt todeta rekisteristä poistamisesta vuonna 2006 tehdyn päätöksen peruuttamisen lainvastaisuus, kun kyse oli samasta valtion toimenpiteestä, ja siinä olisi pitänyt katsoa, että rekisteristä poistaminen estää toimenpiteen katsomisen tueksi ja sen toteamisen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja

—

Siinä olisi pitänyt tuona esiin se, että rekisteristä poistamispäätös edellyttää, että komissio toteaa ensin tarkasteltavanaan olevan toimenpiteen lainmukaiseksi, mikä estää sitä tekemästä toista päätöstä, jossa sama toimenpide luonnehditaan 10 vuotta myöhemmin eri tavalla.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komission päätös on SEUT 107 artiklan vastainen, koska valtiontuen käsitettä on tulkittu väärin katsomalla Autorità Portuale di Napoli (APN) yritykseksi.

—

Kantaja esittää, että APN:ää ei olisi pitänyt päätöksessä katsoa yritykseksi, kun otetaan huomioon tehtävä, joka laissa nro 84/1994 on annettu kaikille satamatoiminnasta Italian satamissa vastaaville julkisille, valtiota edustaville yksiköille, jotka vastaavat yksinomaan valtiolle kuuluvan maa-alueen hallinnosta ja siihen kohdistuvasta sääntelystä yksinomaan yleisen edun vaatimusten mukaisesti, ja

—

ettei komission päätöksessä olisi pitänyt todeta APN:n harjoittavan liiketoimintaa, kun laissa nro 84/1994 kielletään tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen markkinoilla, joita ei siis ole olemassa, ja

—

että siinä olisi pitänyt tunnustaa maankäyttömaksun veronluonteisuus Italian oikeusjärjestyksessä ja se, että kyseinen maksu vahvistetaan ennakkoon lailla.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komission päätöksellä rikotaan SEUT 345 artiklaa, SEUT 3, SEUT 7 ja SEUT 121 artiklaa, lukuisia unionin oikeusperiaatteita (kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta), ja siinä on syyllistytty harkintavallan väärinkäyttöön.

—

Kantaja väittää, että komission päätöksessä olisi pitänyt todeta, että mahdollisuus kunnossapitoon on omistusoikeuden suojaan liittyvä valtuus, ja perussopimus suojaa jäsenvaltioiden oikeutta julkista omaisuutta olevien infrastruktuurien kunnossapitoon (myös satamainfrastruktuurien osalta) ja taata niiden käyttöoikeus kaikille oikeudensaajille, ja

—

ettei siinä voida soveltaa samoja säännöksiä satamainfrastruktuurien kunnossapitoon ja satama-alueiden käyttöoikeusmaksuihin horisontaalisesti ja epäjohdonmukaisesti, kun kyse on tilanteista, jotka eivät ole toisiinsa verrattavissa: olennaiset erot satamatoiminnan hallintomalleissa unionin alueella estävät sen, että uusien, yksinomaan yksityisessä omistuksessa olevien uusien infrastruktuurien rakentamista ja sellaisen jäsenvaltion maa-alueiden kunnossapitoa, joista valtio vastaa viranomaistoimijoidensa avulla, kohdeltaisiin samalla tavalla, mikä tarkoittaa, ettei yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta ole noudatettu; ja

—

katsoo, ettei komission päätöksellä voida yhdenmukaistaa unionin satamaorganisaatiomallien yhdenmukaistamista soveltamalla SEUT 107 artiklaa syrjivästi ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

5)

Viides kanneperuste, jossa on kyse SEUT 107 artiklan rikkomisesta saadun edun käsitteen virheellisen tulkinnan vuoksi.

—

Kantajan mukaan komission päätöksessä olisi pitänyt todeta, ettei toimenpiteellä kevennetä APN:n eikä CAMEDin kustannuksia, koska mikään yritys ei normaalisti vastaa (ainakaan kaikilta osin) kustannuksista, jotka aiheutuvat kyseessä olevien kiinteistöjen, joiden omistajaksi se ei Italian oikeuden mukaan voi tulla, rakenteellisista muutoksista, koska Italiassa (kaikissa satamissa) satama-alueet ovat valtion yksinomaisessa omistuksessa, ja

—

että satama-alueen infrastruktuurit on uskottu CAMEDille sellaisen julkisen, avoimen ja kilpailuttamiseen perustuneen julkisen menettelyn tuloksena, joka toimitettiin sen johdosta, että APN oli velvoitettu kunnostamaan kyseessä olevat satama-alueen kiinteistöt. Menettelyssä, jossa kiinteistöt osoitettiin CAMEDille, tarjottiin kaikille mahdollisesti kiinnostuneille toimijoille mahdollisuus tähän asemaan; julkisen menettelyn järjestäminen takaa näet sen, että markkinatoimijan kriteeriä noudatetaan ja suljetaan siten pois kaikki voittaneen tarjouksen tehneelle yritykselle koituvat edut.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklaa, hyvän hallintotavan periaatetta ja CAMEDin puolustautumisoikeuksia on loukattu, ja komission päätös on perusteltu virheellisesti valikoivuuskriteerin väärän tulkinnan vuoksi.

—

Kantaja esittää tämän kanneperusteen osalta, ettei päätöksessä voida katsoa toimenpidettä ”ad hoc” tueksi eikä jättää tekemättä nk. valikoivuustestiä yleisesti sovellettavien toimenpiteiden osalta, ja

—

että komission päätöksessä olisi pitänyt torjua toimenpiteen valikoivuus APN:n osalta, kun kerran kaikki muut satamatoimijat ovat saaneet vastaavanlaista julkista rahoitusta alueen niiden infrastruktuurien kunnostamiseen, jotka kuuluvat niiden alueelliseen toimivaltaan, ja että

—

toimenpidettä ei olisi pitänyt katsoa valikoivaksi CAMEDin osalta, koska kaikkiin italialaisessa satamassa (eikä vain Napolissa) toimiviin yrityksiin (eikä pelkästään telakkatoimintaan) sovelletaan samoja säännöksiä ja ne maksavat näin samat maksut CAMEDille julkisilla varoilla rakennettujen ja kunnostettujen infrastruktuurien käytöstä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jossa kantaja väittää, että SEU 3 artiklaa ja SEU 7 artiklaa sekä SEUT 116 ja 117 artiklaa on rikottu, minkä lisäksi on syyllistytty toimivallan ylitykseen. Komissiolla ei ole toimivaltaa riitauttaa satama-alueiden käyttömaksujen veronluonteisuutta ja suuruutta.

—

Kantaja katsoo, ettei komission päätöksellä voida SEUT 107 artiklan nojalla riitauttaa satama-alueen käyttömaksun suuruutta, jonka Italian valtio vahvistaa konsessionsaajien osalta tai väittää, ettei maksu vastaa markkina-arvon mukaista määrää, koska Italian oikeusjärjestyksessä satama-alueen käyttömaksun suuruudesta säädetään lailla eikä sitä neuvotella satama-alueen konsessionsaajien kanssa erikseen, ja verolainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan komission päätös on SEUT 107 artiklan vastainen, sillä asiassa ei ole kyse kilpailun vääristymisestä tai haitasta jäsenvaltioiden väliselle kaupalle, eikä päätöstä ole tältä osin perusteltu.

—

Kantajan mukaan päätöstä ei voida perustaa olettamaan siitä, että tapauksessa valitsevat kaksi toisistaan erillistä kumulatiivista vaatimusta, ja

—

siinä olisi pitänyt katsoa, ettei kyse ole näistä kriteereistä, koska APN ei toimi millään markkinoilla eikä sillä ole kilpailijoita, eikä CAMED ole saanut etua toimenpiteestä, joka on vain yksi niistä lukuisista toimenpiteistä, joilla on toteutettu laajakantoisempaa yleissuunnitelmaa, joka on koskenut kaikkia missä tahansa italialaisessa satamassa (Napoli mukaan lukien) toimivia yrityksiä eikä vain telakka-alaa.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan kyseessä on SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen.

—

Kantaja esittää, että komission päätöksessä olisi pitänyt soveltaa SEUT 107 artiklan 2 kohtaa, koska kunnostuksella on korjattu toisen maailmansodan ja vuoden 1980 maanjäristyksen aiheuttamat vahingot, ja

—

että siinä olisi pitänyt soveltaa SEUT 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohtaa, koska i) Napolin satama sijaitsee epäsuotuisalla alueella; ii) satamainfrastruktuurien julkinen rahoittaminen perustuu yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, ja lisäksi olisi pitänyt ottaa huomioon, että rahoituksen määrä jää alle ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetun ilmoittamiskynnyksen.

Full & Egal Universal Law Academy