5.8.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 263/57
Kanne 14.6.2019 — Italia v. komissio
(asia T-357/19)
(2019/C 263/64)
Oikeudenkäyntikieli:italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: P. Gentili, avvocato dello Stato ja G. Palmieri)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 3.4.2019 tehdyn ja 4.4.2019 tiedoksiannetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2019) 2652 final, jossa se hyväksyi ”Grande Progetto Nazionale Banda Ultra Larga — Aree Bianche (Ultralaajakaistan kansallinen suurhanke — Valkoiset alueet; GP BUL)- nimisen hankkeen 941 022 670 euron tukikelpoisten kustannusten osalta, siltä osin kuin siinä ei myönnetä EAKR:n rahoitusosuutta tuensaajalle arvonlisäveron johdosta syntyvistä kuluista ja toteamaan, että nämä kulut on sisällytettävä rahoitusosuuteen, ja velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste: Asetuksen N:o 1303/2013 (1) 69 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkominen, koska yksikään kolmesta arvonlisäverokulujen poissuljentaperusteesta ei koske tapausta, jossa arvonlisävero voidaan saada palautetuksi kansallisen alv-lainsäädännön nojalla.
2)
Toinen kanneperuste: Arvonlisäverovelvollista koskevien säännösten (direktiivin 2006/112/EY (2) 9 ja 13 artikla) ja arvonlisäveron kantamisesta vastaavaa viranomaista koskevien säännösten (direktiivin 2006/112/EY 206 ja 250 artikla) rikkominen, jäsenvaltioiden kansallisten valtiosääntöjen ja niiden rakenteiden kunnioittamatta jättäminen (SEU 4 artiklan 2 kohta) ja asetuksen N:o 1303/2013 69 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkominen. Kantajan mukaan on lainvastaista katsoa, että Ministero dello Sviluppo Economicon (MiSE, talouskehitysministeriö) ostojen yhteydessä EAKR:n rahoitusosuuden tuensaajana suorittama arvonlisävero voidaan palauttaa sillä perusteella, että toinen ministeriö (valtionvarainministeriö) on saanut nämä määrät verotuloina.
3)
Kolmas kanneperuste: Direktiivin 2006/112/EY 9, 11, 13 ja 28 artiklan rikkominen. Kantajan mukaan se seikka, että Infratel on MiSE:n (talouskehitysministeriö) in house- yhtiö, ei sulje pois sitä, että yhtiön ministeriölle suorittamien tavaroiden ja palvelujen siirtojen laskuttamisen yhteydessä veloitetaan arvonlisävero.
4)
Neljäs kanneperuste: Asetuksen N:o 1303/2013 61 artiklan 8 kohdan ja 69 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkominen. Kantaja katsoo, että EAKR on osarahoittanut kyseessä olevan hankkeen valtiontukena. Sitä ei voida siten katsoa tuloja tuottavaksi hankkeeksi.
(1) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 320).
(2) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/ETY (EUVL 2006, L 347, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy