EUR-Lex -  62019TN0363 - FI

5.8.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 263/62

Kanne 12.6.2019 — Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio

(asia T-363/19)

(2019/C 263/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: S. Brandon, P. Baker QC ja barrister T. Johnston)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on täytäntöönpannut ulkomaisten väliyhtiöiden konsernirahoitukseen sovellettavan vapautuksen (jäljempänä CFC-vapautus) osalta, 2.4.2019 antaman päätöksen C(2019) 2526

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen: väärän viitejärjestelmän yksilöinti.

—

Kantaja väittää, että komissio erehtyi, kun se katsoi, että ulkomaisia väliyhtiöitä (Controlled Foreign Company) koskevat säännöt (jäljempänä CFC-säännöt) ovat asianmukainen kehys rinnastettavuuden tutkimiseksi (riidanalaisen päätöksen 107 perustelukappale).

—

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytössä pääosin alueellinen yhteisöverojärjestelmä: lähtökohtaisesti yksinomaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta saadut tulot ovat veronalaisia. Asian kannalta merkityksellinen lähtökohta on näin ollen se, että veroa ei makseta ulkomaisten tytäryhtiöiden saamista tuloista. CFC-lainsäädäntö poikkeaa tästä ja siinä vahvistetaan useita poikkeustilanteita, joissa CFC-vero voidaan joutua maksamaan. Asianmukainen viitejärjestelmä on näin ollen koko yhteisöverokehys. Kantaja väittää, että komissio teki virheen, kun se valitsi keinotekoisesti suppean viitekehyksen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions Act 2010) 9 lukuun sisältyvät vapautukset eivät ole poikkeuksia.

—

CFC-sääntöjen tavoitteena on CFC-veron määrääminen ainoastaan niiden järjestelyjen osalta, joihin liittyy suuri väärinkäytön/keinotekoisen ohjaamisen riski. Yhdistynyt kuningaskunta valitsi lainsäädäntötekniikan, jolla se (i) otti käyttöön laajan ja inklusiivisen ulkomaisia väliyhtiöitä koskevan määritelmän ja (ii) sulki pois suurimman osan näistä saduista tuloista ja yksilöi vain suppean tulojen ryhmän, johon liittyy suuri väärinkäytön/keinotekoisen ohjaamisen riski. Vuoden 2010 verolain 5 ja 9 luku toimivat yhdessä niiden järjestelyjen yksilöimiseksi, joihin liittyy suuri väärinkäytön/keinotekoisen ohjaamisen riski.

—

Kantaja väittää edelleen, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että mainitut 9 luvun vapautukset ovat poikkeus, koska se keskittyi käytettyyn lainsäädäntötekniikkaan eikö toimenpiteen taustalla oleviin tavoitteisiin.

—

Kantajan mukaan komissio katsoi niin ikään virheellisesti, että ehdollisten lainasuhteiden (Qualifying Loan Relationships, jäljempänä QLR) ja muiden kuin ehdollisten lainsuhteiden (non-QLRs) välillä ei ole asian kannalta merkityksellistä eroa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella on ainutlaatuinen mahdollisuus määrittää, minkälaisiin järjestelyihin liittyy suuri väärinkäytön/keinotekoisen ohjaamisen riski. Se väittää, että komissio

a.

teki oikeudellisen virheen, kun se jätti myöntämättä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle asianmukaisen harkintavallan kyseisen asian arvioinnissa, ja

b.

teki ilmeisen arviointivirheen asianomaisten järjestelyjen arvioinnissaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen valikoivuuden osalta.

—

Komissio katsoi virheellisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi pitänyt vedota yksinomaan avainhenkilötoimintatestiin (significant people functions test eli SPF-testi) eikä mainittuihin 5 ja 9 lukuun yhdessä. Komissio hylkäsi niin ikään virheellisesti arvioinnin, jonka mukaan SPF-perusteinen näkökulma oli yksinään yhtä monitahoinen hallita kuin Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin oleviin pääomainvestointeihin perustuva näkökulma.

—

Kantaja väittää edelleen, että komissio teki niin ikään virheen, kun se hylkäsi Yhdistyneen kuningaskunnan kannan siitä, että mainitut 9 luvun vapautukset olivat asianmukainen, oikeasuhteinen ja hallinnollisesti toimiva vastaus suuren jaoston tuomioon asiassa Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas Ltd. v. Commissioners of Inland Revenue (asia C-196/04, EU:C:2006:544).

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan unionin sisäiseen kauppaan ei vaikuteta.

—

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio teki virheen, kun se katsoi, että mainituilla 9 luvun vapautuksilla annetaan mille tahansa yhtiölle ”etu”, jolla vaikutetaan unionin sisäiseen kauppaan. Kantajan mukaan ne ovat pikemminkin järjestely, jolla CFC-vero asetetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuville yhtiöille joissakin tapauksissa. Asian kannalta merkityksellisenä aikana (2013) ei ollut olemassa unionin laajuista velvollisuutta kantaa veroa ulkomaisten väliyhtiöiden tuloista, eikä komissio ole osoittanut, että mainituilla 9 luvun vapautuksilla olisi saatu minkäänlaista hyötyä, jolla vaikutettaisiin unionin sisäiseen kauppaan, kun niitä verrataan muissa jäsenvaltioissa asetettuihin velvoitteisiin.

Full & Egal Universal Law Academy