26.8.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 288/57
Kanne 25.6.2019 — Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo v. komissio
(asia T-399/19)
(2019/C 288/70)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A. (Varsova, Puola) (Edustajat: asianajajat (Radcy prawni) E. Buczkowska ja M. Trepka)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan komission Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan mukaisessa menettelyssä 17.4.2019 antaman päätöksen (Asia AT.40497 — Kaasun hinnat Puolassa), jolla lopetettiin menettely AT.40497 EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (1) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hylättiin kantajan 9.3.2017 tekemä kantelu
—
Kantaja vaatii niiden päätöksen osien kumoamista, joilla hylättiin kanteluperusteet, joissa väitettiin, että
i)
kaasutoimituksia tietyissä jäsenvaltioissa sijaitseville yrityksille, kantaja mukaan lukien, rajoitettiin talvella 2014/2015 ja
ii)
sopimuksen tekeminen kaasun täysimääräisestä toimittamisesta kantajan kanssa tehtiin riippuvaiseksi sopimuksen ulkopuolisten velvollisuuksien noudattamisesta, muun muassa Jamal-kaasuputken tiukemmasta valvonnasta.
—
Sen tapauksen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin toteaisi, ettei päätöksen osittainen kumoaminen ole mahdollista, kantaja vaatii päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan.
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on päätöksen antaessaan väärinkäyttänyt valtuuksiaan, koska
i)
komission päätöksen, jossa de facto todettiin, että SEUT 102 artiklaa ei sovelleta PJSC Gazpromin ja Gazprom Export LLC:n kilpailunvastaisiin käytäntöihin Venäjän federaation kansallisesta lainsäädännöstä ilmenevien valtion pakkokeinojen vuoksi, oikeudellinen perusta on väärä, nimittäin asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, sen sijaan, että perustaksi olisi otettu perustamissopimuksen [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 10 artiklassa säädetyt kilpailusäännöt, luettuina yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, eikä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kantoja otettu huomioon
ii)
menettelyn AT.40497 aloittamisen ja toteuttamisen päämääränä oli se, että kantajan oikeus tulla kuulluksi rajoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaiseen menettelyyn (Asia AT.39816 — Tuotantoketjun alkupään kaasutoimitukset Keski- ja Itä-Euroopassa).
2)
Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi päätöksen antaessaan ilmeisellä tavalla SEUT 102 artiklaa, koska se tulkitsi sitä väärin ja oletti, että yritys voisi vedota ”valtiolliseen pakkoon”, joka ilmenee kolmannen valtion, joka ei kuulu Euroopan unioniin eikä Euroopan talousalueeseen, kansallisesta oikeudesta, vapautuakseen kilpailunvastaista käytäntöä koskevasta vastuustaan.
3)
Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi päätöksen antaessaan ilmeisellä tavalla kantajan oikeutta tietojen saantiin ja kuulemiseen, joka ilmenee asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohdasta ja 8 artiklan 1 kohdasta sekä perusoikeuskirjan 47 artiklasta, koska kantajalle ei annettu tiedoksi sitä, että komissio oli ottanut kantajan Jamal-kaasuputkeen liittyvän kantelun hylkäämisen perustaksi vain Venäjän federaation kansallisen oikeuden ja koska kantajalle ei esitetty kaikkia tässä yhteydessä olennaisia asiakirjoja, mikä tarkoittaa olennaisten muotomääräysten rikkomista.
4)
Neljännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi päätöksen antaessaan ilmeisellä tavalla asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 296 artiklaa, koska kaikkia kantajan kantelussa esitettyjä tosiasiallisia ja oikeudellisia näkökohtia ei tarkasteltu huolellisesti, eikä esitetty perustelu riitä mahdollistamaan sitä, että unionin yleinen tuomioistuin valvoo tehokkaasti komission harkintavallan käyttöä, mikä tarkoittaa olennaisten muotomääräysten rikkomista.
5)
Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi päätöksen antaessaan ilmeisellä tavalla asetuksen N:o 773/2004 7 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, koska se teki ilmeisiä arviointivirheitä, kun se
i)
totesi, että Puolan energia-alan sääntelyviranomaisen pääjohtajan 19.5.2015 tekemä päätös (Asia: DRG-4720–2(28)/2014/2015/6154/KF) on osoitus siitä, että väite, joka liittyy Jamal-kaasuputken ylläpitosopimuksen tekemiseen, on perusteeton
ii)
arvioi virheellisesti Gazpromin talvella 2014/2015 toteuttamien kaasutoimitusten rajoitusten luonteen.
(1) EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18.
(2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy