2.9.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 295/77
Kanne 4.7.2019 — Société générale ym. v. SRB
(asia T-466/19)
(2019/C 295/102)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantajat: Société générale (Pariisi, Ranska), Crédit du Nord (Lille, Ranska) ja SG Option Europe (Puteaux, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)
Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien vuoden 2019 ennakollisten vakausmaksujen laskemisesta annetun päätöksen SRB/ES/SRF/2019/10 kantajia koskevilta osin
—
toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen seuraavia säännöksiä voida soveltaa:
—
kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 2 kohta ja 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta
—
delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta sekä 6, 7 ja 10 artikla ja liite I
—
täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla ja 8 artiklan 5 kohta
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun ilmeiseen loukkaamiseen. Kantajat väittävät tässä yhteydessä, että riidanalaisissa päätöksissä sovelletuissa säädöksissä kohdellaan niitä epäedullisesti välittömällä ja huomattavalla tavalla niissä määriteltyjen perusvakausmaksun ja riskitekijän laskentatapojen johdosta. Kantajien mukaan nämä kriteerit eivät nimittäin kuvasta niiden todellista suuruutta eikä todellista riskiä. Yhdenvertaisen kohtelun ilmeinen loukkaaminen perustuu suoraan säädöksiin ja se korostuu lisäksi siinä, miten suuria laitoksia — joihin kantajat kuuluvat — kohdellaan eri tavalla kuin pieniä ja keskisuuria laitoksia.
2.
Toinen kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen ilmeiseen loukkaamiseen. Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä sovelletuista säädöksistä johtuva suhteellisuusperiaatteen loukkaus, joka on myös ilmeinen, seuraa automaattisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkauksesta. Koska yhteisen kriisinratkaisurahaston mekanismi perustuu etenkin vakausmaksujen ennalta määritellyn kokonaistavoitetason asettamiseen, epäyhdenvertaisuus näiden vakausmaksujen jakamisessa laitosten kesken johtaa automaattisesti suhteettomiin maksusuorituksiin ja siten suhteellisuusperiaatteen loukkaukseen.
3.
Kolmas kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen. Riidanalaisessa päätöksessä sovelletuista säädöksistä johtuva oikeusvarmuuden periaatteen loukkaus liittyy sekä laitoksen maksettavana olevan vakausmaksun laskentatavan ennakoimattomuuteen että siihen, ettei tämä vakausmaksu ole itse laitoksen kokonaisriskitilanteen ja -profiilin mukainen eikä laitoksen tilanteen mukainen suhteessa muihin laitoksiin.
4.
Neljäs kanneperuste perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen. Hyvän hallinnon periaatetta loukataan riidanalaisessa päätöksessä siltä osin kuin siinä ei sovelleta riskiperusteisen muuttujan laskemiseksi kaikkia delegoidussa asetuksessa säädettyjä riskiperusteita, vaikka SRB:n olisi pitänyt pystyä soveltamaan neljä vuotta vakausmaksumekanismin voimaantulon jälkeen kaikkia näitä perusteita.
Full & Egal Universal Law Academy