30.9.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 328/59
Kanne 8.7.2019 — Landesbank Baden-Württemberg v. SRB
(asia T-480/19)
(2019/C 328/69)
Oikeudenkäyntikieli:saksa
Asianosaiset
Kantaja: Landesbank Baden-Württemberg (Stuttgart, Saksa) (asiamies: asianajajat H. Berger ja K. Rübsamen)
Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien vuoden 2019 ennakollisten vakausmaksujen laskemisesta 16.4.2019 annetun yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen (SRB/ES/SRF/2019/10) liitteineen siltä osin kuin riidanalainen päätös ja sen liite koskevat kantajan rahoitusosuutta
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan rikkominen riidanalaisen päätöksen perusteluiden riittämättömyyden takia
—
Kantaja esittää, että vastaajana oleva yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta, koska riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi ja liite koostuu pelkistä luvuista, joiden perusteella ei voida edes osittain saada selville, miten ja millä perusteilla vastaaja on laskenut kantajan rahoitusosuuden. Riidanalaisessa päätöksessä ei millään tavalla oteta huomioon kasvaneita perusteluvaatimuksia. Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on olennaista myös sen takia, että se vaikuttaa riidanalaisen päätöksen sisältöön.
2)
Toinen kanneperuste: Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen kantajan kuulemisen puuttumisen takia
—
Lisäksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on loukannut kantajan menettelyllistä perusoikeutta tulla kuulluksi, koska se on antanut kantajan kannalta epäedullisia oikeusvaikutuksia aikaansaavan säädöksen ilman, että se olisi kuullut kantajaa sitä ennen. Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen on olennaista siksi, että kantajan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä esittämä kannanotto olisi voinut johtaa sisällöltään poikkeavaan laskentapäätökseen.
3)
Kolmas kanneperuste: Perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa vahvistetun perusoikeuden, joka koskee oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, loukkaaminen, koska riidanalaista päätöstä ei voida saattaa uudelleen tarkasteltavaksi
—
Kantaja esittää, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on loukannut kantajan perusoikeutta sille taattuun tehokkaaseen oikeussuojaan, koska riidanalaista päätöstä on käytännössä mahdotonta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vastaaja ei lisäksi ole varmistanut mahdollisimman pitkälle sitä, että kontradiktorisen menettelyn periaatetta noudatetaan, jotta kantajan olisi mahdollista riitauttaa ne perusteet, joihin riidanalainen päätös perustuu, ja puolustautua siten asianmukaisesti.
4)
Neljäs kanneperuste: Direktiivin 2014/59/EU (1) 103 artiklan 7 kohdan h alakohdan, asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 113 artiklan 7 kohdan, delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (3) 6 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen ja perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklan rikkominen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen IPS- (Institutional protection scheme) [laitosten suojajärjestelmä] indikaattorin osalta sovelletun kertoimen takia
—
Kantaja esittää, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan h alakohtaa, asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohtaa, delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artiklan 5 kohdan ensimmäistä virkettä ja perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa rikkoen sekä suhteellisuusperiaatetta loukaten soveltanut siihen täysimääräisesti IPS-indikaattoria. Laitosten suojajärjestelmän tarjoama suoja kuuluu kattavana ja samassa määrin kaikille sen jäsenlaitoksille. Se, että laitoksia kohdellaan eri tavalla IPS-indikaattorin osalta. on järjestelmän vastaista ja mielivaltaista. Kantajan luokitteleminen sellaisten laitosten ryhmään, joilla on korkein riskiprofiili, on myös selvästi perusteetonta ja mielivaltaista.
5)
Viides kanneperuste: Perusoikeuskirjan 16 artiklan rikkominen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen riskikorjauksen kertoimen soveltamisen takia
—
Kantaja väittää vielä, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on jättänyt ottamatta huomioon sen elinkeinovapauden ja loukannut suhteellisuusperiaatetta laskiessaan sellaiset riskikorjauksen kertoimet, jotka eivät sovi yhteen kantajan riskiprofiilin kanssa, joka on muiden sellaisten laitosten, joiden on suoritettava rahoitusosuuksia, riskiprofiileihin verrattuna keskimääräistä parempi. Riski kriisitapaukseksi tulemisesta ja Single Resolution Fundin [yhteinen kriisinratkaisurahasto] (SRF) varojen käyttämisestä on kantajan kohdalla hyvin pieni. Juuri riskikorjauksen kertoimen, jonka on määrä heijastaa asianmukaisesti yksittäistä riskiä, tehtävänä ottaa tämä todennäköisyys huomioon.
6)
Kuudes kanneperuste: Delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 — 7 artiklan ja 9 artiklan ja kyseisen asetuksen liitteen I lainvastaisuus
—
Riidanalainen päätös on kumottava myös siksi, että delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 — 7 artiklassa ja 9 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteessä I loukataan tehokkaan oikeussuojan takaamisen ja oikeusvarmuuden periaatteita. Kantaja voi vaatia SEUT 277 artiklan nojalla liitännäisesti toteamaan, että riidanalaisen päätöksen oikeusperustalla rikotaan ylemmäntasoista unionin oikeutta. SEUT 277 artiklassa ilmaistaan yleinen periaate, jonka mukaan oikeusperustan lainvastaisuus heijastuu sen perusteella tehtyyn yksittäistapausta koskevaan päätökseen.
(1) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).
(2) 2Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).
Full & Egal Universal Law Academy