16.9.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 312/31
Kanne 5.7.2019 — Weston Investment ym. v. komissio
(asia T-490/19)
(2019/C 312/26)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Weston Investment Co. Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), Precis (1814) Ltd (Lontoo), British American Tobacco Holdings Belgium NV (Bryssel, Belgia), British American Tobacco International Holdings (UK) Ltd (Lontoo) ja British American Tobacco (GLP) Ltd (Lontoo) (edustaja: M. Anderson, Solicitor)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on täytäntöönpannut ulkomaisten väliyhtiöiden konsernirahoitukseen sovellettavan vapautuksen osalta, 2.4.2019 antaman päätöksen C(2019) 2526 final kantajia koskevilta osin
—
jos päätöstä ei kumota kokonaisuudessaan, velvoittamaan, että määritettäessä takaisinperittävän tuen määrää tappiot, vähennykset ja vapautukset, jotka olivat kantajien käytettävissä, kun ne vaativat konsernirahoitukseen sovellettavaa vapautusta, tai jotka olisivat olleet kantajien käytettävissä kyseisenä aikana, jos ne eivät olisi vaatineet kyseistä vapautusta, otetaan kummassakin tapauksessa huomioon, vaikka oikeus kyseisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten käyttämiseen on nyt vanhentunut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden perusteella
—
velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei ole osoittanut, että konsernirahoitukseen sovellettava vapautus on etu. Kantajat väittävät, että vastaaja ei ole osoittanut, että kussakin tapauksessa, jossa kyseistä vapautusta vaadittiin, saatiin etua. Kukin kantaja väittää edelleen, että se päätti vaatia mainittua vapautusta pohtimatta, olisiko sen maksuvelvollisuus voinut olla alhaisempi, jos se olisi tehnyt analyysin vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act 2010) 9A osan 5 luvun 371EB §:n avainhenkilötoimintakriteerin nojalla.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan kyseessä ei ollut valtion toimenpide eikä valtion varoilla toteutettu toimenpide. Kantajat väittävät, että vastaaja ei ole näyttänyt toteen, että konsernirahoitukseen sovellettavan vapautuksen vaatiminen on epäilemättä johtanut yhteisöverovelvollisuuden supistumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan konsernirahoitukseen sovellettava vapautus ei suosi tiettyjä yrityksiä eikä tiettyjen tavaroiden valmistamista. Kantajat väittävät, että vastaaja teki virheen (i) vahvistamalla viitejärjestelmän liian suppeasti edellä mainitun lainsäädännön 9A osan säännöiksi laajemman Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmän sijaan, (ii) olemalla ymmärtämättä, että mainitun 9A osan 9 luku ei ole poikkeus sen 5 luvusta ja (iii) jättämällä toteamatta, että vaikka mainittu 9 luku olisi poikkeus mainitusta 5 luvusta, se on oikeutettavissa asianomaisen lainsäädännön 9A osan luonteella tai yleisellä rakenteella.
4)
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan konsernirahoitukseen sovellettava vapautus ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kantajat väittävät, että vastaaja teki virheen, kun se katsoi, että kyseinen vapaus voi vaikuttaa monikansallisten konsernien tekemiin valintoihin, kun on kyse niiden konsernirahoitustoiminnoista ja päätoimipaikasta unionissa.
5)
Viides kanneperuste, jonka mukaan konsernirahoitukseen sovellettava vapautus ei vääristä eikä uhkaa vääristää kilpailua. Kantajat väittävät, että vastaaja ei ole osoittanut, että kyseisen vapautuksen vaatiminen on epäilemättä johtanut yhteisöverovelvollisuuden supistumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
6)
Kuudes kanneperuste, jonka mukaan väitetyn tuen takaisinperiminen olisi unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaista. Kantajat väittävät, että avainhenkilötoimintakriteeri on oikeudellisesti epävarma, Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli harkintavaltaa puuttua kyseiseen epävarmuuteen ja vastaaja laiminlöi velvollisuuttaan suorittaa kaikkien asian kannalta merkityksellisten tekijöiden täysimääräinen analyysi. Kun vastaaja määräsi tuen takaisinperimiseen, se toimi vastoin neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (1) 16 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään tuen takaisinperiminen, kun tämä olisi unionin oikeuden yleisen periaatteen vastaista.
7)
Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan valikoiva etu poistuisi eikä takaisinperimistä edellytettäisi, jos Yhdistynyt kuningaskunta laajentaisi taannehtivasti konsernirahoitukseen sovellettavaa vapautusta tytäryhtiöiden lainanantoon ja kolmansille osapuolille lainaamiseen. Kantajat väittävät, että vastaaja on jättänyt myöntämättä, että tällaisen toimen toteuttaminen poistaisi mahdollisen valikoivan edun (jos tällaisen katsotaan olevan olemassa), jolloin lainvastaista valtiontukea, joka on unionin oikeuden mukaan perittävä takaisin, ei olisi olemassa.
8)
Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan takaisinperittävän tuen määrää määritettäessä tappiot, vähennykset ja vapautukset, jotka olivat kantajien käytettävissä, kun ne vaativat konsernirahoitukseen sovellettavaa vapautusta, tai jotka olisivat olleet kantajien käytettävissä kyseisenä aikana, jos ne eivät olisi vaatineet kyseistä vapautusta, on otettava huomioon, vaikka oikeus kyseisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten käyttämiseen on nyt vanhentunut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden perusteella. Kantajat väittävät, että tämä on riidanalaisen päätöksen 203 perustelukappaleen asianmukainen tulkinta, mutta sikäli kuin näin ei ole, riidanalainen päätös on virheellinen, koska tällaisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten huomiotta jättäminen johtaisi tuen määrän laskemiseen liian suureksi, mikä vääristäisi sisämarkkinoita.
(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).
Full & Egal Universal Law Academy