16.9.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 312/35
Kanne 5.7.2019 — International Personal Finance Investments v. komissio
(asia T-493/19)
(2019/C 312/29)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: International Personal Finance Investments Ltd (Leeds, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: M. Anderson, Solicitor)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on täytäntöönpannut ulkomaisten väliyhtiöiden konsernirahoitukseen sovellettavan vapautuksen osalta, 2.4.2019 antaman päätöksen C(2019) 2526 final kokonaisuudessaan siltä osin kuin se koskee kantajaa
—
jos riidanalaista päätöstä ei kumota kokonaisuudessaan, (a) kumoamaan sen siltä osin kuin sitä sovelletaan vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act 2010) 9A osan 9 luvussa esiintyvään vastaavaa korkoa (matched interest) koskevaan vapautukseen ja (b) määräämään, että määritettäessä takaisinperittävän tuen määrää tappiot, vähennykset ja vapautukset, joita kantaja olisi voinut käyttää, kun se vaati konsernirahoitukseen sovellettavaa vapautusta (GFE-vapautus), tai jotka olisivat olleet kantajan käytettävissä kyseisenä ajankohtana, jos se ei olisi vaatinut kyseistä vapautusta, otetaan kummassakin tapauksessa huomioon, vaikka oikeus kyseisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten käyttämiseen on nyt vanhentunut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden perusteella
—
velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei ole osoittanut, että GFE-vapautus on etu kussakin tapauksessa, jossa sitä on vaadittu. Kantaja väittää edelleen, että se päätti vaatia mainittua vapautusta — ja mietti alun perin 75 prosentin vapautusta — pohtimatta, olisiko sen verovelvollisuus voinut olla suppeampi, jos se olisi tehnyt analyysin (vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act 2010) 9 A osan 5 luvun 371EB §:ssä säädetyn avainhenkilötoimintakriteerin mukaisesti.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan kyseessä ei ollut valtion toimenpide eikä valtion varoilla toteutettu toimenpide. Kantaja väittää, että vastaaja ei ole näyttänyt toteen, että GFE-vapautuksen vaatiminen on ehdottomasti johtanut yhteisöverovelvollisuuden supistumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan GFE-vapautus ei suosi tiettyjä yrityksiä eikä tiettyjen tavaroiden valmistamista. Kantaja väittää, että vastaaja teki virheen (i) vahvistamalla viitejärjestelmän liian suppeasti edellä mainitun lainsäädännön 9A osan säännöiksi laajemman Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmän sijaan, (ii) olemalla ymmärtämättä, että mainitun 9A osan 9 luku ei ole poikkeus sen 5 luvusta ja (iii) jättämällä toteamatta, että vaikka mainittu 9 luku olisi poikkeus mainitusta 5 luvusta, se on oikeutettavissa asianomaisen lainsäädännön 9A osan luonteella tai yleisellä rakenteella.
4)
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan GFE-vapautus ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kantaja väittää, että vastaaja teki virheen, kun se katsoi, että kyseinen vapaus on omiaan vaikuttamaan monikansallisten konsernien tekemiin valintoihin, kun on kyse niiden konsernirahoitustoimintojen sijoittamisesta ja päätoimipaikasta unionissa erityisesti, kun otetaan huomioon tasapuolisten toimintaedellytysten puuttuminen ja CFC-sääntöjen puuttuminen 15 muussa jäsenvaltiossa ennen vuotta 2016.
5)
Viides kanneperuste, jonka mukaan GFE-vapautus ei vääristä eikä uhkaa vääristää kilpailua. Kantaja väittää, että vastaaja ei ole osoittanut, että kyseisen vapautuksen vaatiminen on ehdottomasti johtanut yhteisöverovelvollisuuden supistumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja että se ei vääristä kilpailua edellä neljännessä kanneperusteessa esitetyt argumentit huomioiden.
6)
Kuudes kanneperuste, jonka mukaan väitetyn tuen takaisinperiminen olisi unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaista. Kantaja väittää, että avainhenkilötoimintakriteeri on oikeudellisesti epävarma, Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli harkintavaltaa puuttua kyseiseen epävarmuuteen ja vastaaja laiminlöi velvollisuutensa suorittaa kaikkien asian kannalta merkityksellisten osatekijöiden täysimääräinen analyysi. Kun vastaaja määräsi tuen takaisinperimisestä, se toimi vastoin neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (1) 16 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään tuen takaisinperiminen, kun tämä olisi unionin oikeuden yleisen periaatteen vastaista.
7)
Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan valikoiva etu poistuisi eikä takaisinperimistä edellytettäisi, jos Yhdistynyt kuningaskunta laajentaisi taannehtivasti GFE-vapautusta tytäryhtiöiden lainanantoon ja kolmansille osapuolille lainaamiseen. Kantajaa väittää, että vastaaja ei ole katsonut, että tällaisen toimen toteuttaminen poistaisi mahdollisen valikoivan edun (jos tällaisen katsottaisiin olevan olemassa), jolloin lainvastaista valtiontukea, joka on unionin oikeuden mukaan perittävä takaisin, ei olisi olemassa.
8)
Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan määritettäessä takaisinperittävän tuen määrää tappiot, vähennykset ja vapautukset, joita kantaja olisi voinut käyttää, kun se vaati GFE-vapautusta, tai jotka olisivat olleet kantajan käytettävissä kyseisenä ajankohtana, jos se ei olisi vaatinut kyseistä vapautusta, otetaan kummassakin tapauksessa huomioon, vaikka oikeus kyseisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten käyttämiseen on nyt vanhentunut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden perusteella. Kantaja väittää, että tämä on riidanalaisen päätöksen 203 perustelukappaleen asianmukainen tulkinta, mutta sikäli kuin näin ei ole, riidanalainen päätös on virheellinen, koska tällaisten tappioiden, vähennysten ja vapautusten huomiotta jättäminen johtaisi siihen, että tuen määrä laskettaisiin liian suureksi, mikä vääristäisi sisämarkkinoita.
9)
Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei ole perustellut syitään, jotka koskevat vastaavaa korkoa (matched interest) koskevaa vapautusta (jäljempänä MIE-vapautus), eikä analysoinut täysimääräisesti kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tekijöitä. Kantaja väittää, että vastaaja ei ole tehnyt eroa 9 luvussa esiintyvän itsenäisesti toimivan kolmen eri vapautuksen välillä, eikä ymmärtänyt, että MIE-vapautus ei kuvaa avainhenkilötoimintakriteeriä ja että MIE-vapautuksen olemassaolo (joka liittyy erottamattomasti sääntöihin, joilla rajoitetaan korkomenojen vähennyskelpoisuutta) mainitussa 9 luvussa osoittaa, että vastaaja teki virheen, kun se määritti viitejärjestelmän suppeasti lainsäädännön 9A osan säännöiksi eikä laajemmaksi Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmäksi.
(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).
Full & Egal Universal Law Academy