16.9.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 312/41
Kanne12.7.2019 –Crédit Lyonnais v. EKP
(asia T-504/19)
(2019/C 312/33)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Crédit Lyonnais (Lyon, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Champsaur ja A. Delors)
Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
SEUT 256 ja SEUT 263 artiklan perusteella kumoaa EKP:n 3.5.2019 antaman päätöksen ECB-SSM-2019-FRCAG-39 siltä osin kuin siinä evätään kantajalta lupa jättää vähimmäisomavaraisuusasteen laskennan ulkopuolelle 34 prosenttia sen vastuista CDC:lle
—
velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan SEUT 266 artiklaa on rikottu ja unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun oikeusvoimaa ei ole otettu huomioon. Kantaja katsoo, että Euroopan keskuspankki rikkoi SEUT 266 artiklaa ja jätti huomiotta oikeusvoiman periaatteen, kun se perusti päätöksensä perusteisiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli jo tutkinut ja hylännyt 13.7.2018 antamassaan tuomiossa Crédit agricole v. EKP (T-758/16, EU:T:2018:472), ja korosti yhä teoreettista riskiä Ranskan valtion maksukyvyttömyydestä ja riskiä omaisuuserien kiireellisestä myynnistä osoittamatta näiden väitteiden todennäköisyyttä.
2.
Toisen kanneperusteen mukaan yhtäältä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1) 429 artiklan 14 kohtaa ja 400 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu, ja toisaalta EKP on ylittänyt toimivaltansa. Kantaja katsoo, että kun EKP perusti päätöksensä sille, että on olemassa keskittymäriski Caisse des dépôts et consignations’n (jäljempänä CDC) osalta, evätessään Crédit Lyonnais’lta (jäljempänä LCL) luvan jättää vähimmäisomavaraisuusasteen laskennan ulkopuolelle sen vastuut CDC:lle kokonaisuudessaan, EKP asettaa LCL:lle valtiovastuiden keskittymiä koskevan vakavaraisuusvaatimuksen, jota se ei asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla saa asettaa, ja käyttää sille kyseisen asetuksen 429 artiklan 14 kohdassa annettua toimivaltaa muuhun kuin kyseisessä artiklassa säädettyyn tarkoitukseen.
3.
Kolmannen kanneperusteen mukaan EKP on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on kieltäytynyt ottamasta huomioon säänneltyjen säästöjen erityisominaisuuksia ja näin laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsillä olevan tapauksen merkitykselliset seikat ja tehdä niistä tarittavat päätelmät. Kantaja katsoo, että näin tehdessään EKP teki ilmeisen arviointivirheen säänneltyjä säästöjä koskevien vakautta koskevien riskien osalta.
Full & Egal Universal Law Academy