21.10.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 357/36
Kanne 22.7.2019 – Adeso v. komissio
(asia T-529/19)
(2019/C 357/44)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: African Development Solutions (Adeso) (Nairobi, Kenia) (edustaja: asianajaja R. Martens)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan kokonaisuudessaan riidanalaisen päätöksen eli komission 10.5.2019 antaman päätöksen, ja toteamaan, että avustussopimuksia FED/2013/313-770 ja FED/2013/316-291 koskevat takaisinperintämääräykset, jotka ovat määrältään 3 298 703,59 EUR ja 11 919,40 EUR, ovat perusteettomia
—
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan, johon on kirjattu hyvän hallinnon periaate, rikkomiseen: oikeutta tulla kuulluksi on ilmeisellä tavalla loukattu, kuten myös oikeusvarmuuden periaatetta, koska huolimatta kantajan esittämistä useista ja vakavista huolista, jotka koskevat riidanalaista tarkastuskertomusta ja useita kokouksia, joita vaadittiin näiden tärkeiden asioiden selventämiseksi, koskevista pyynnöistä komissio kieltäytyi järjestämästä tällaista kokousta, kun taas vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeuden tulla kuulluksi noudattamista on sovellettava yleisesti ja se on edellytys EU:n toimielimen tekemän päätöksen lainmukaisuudelle, minkä vuoksi sitä on noudatettava aina ja kaikenlaisissa menettelyissä.
2.
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEU 5 artiklan 4 kohdan mukaisten suhteellisuusperiaatteen ja lojaliteettiperiaatteen loukkaamiseen, koska antamalla välittömästi takaisinperintämääräyksen antamatta kantajalle mahdollisuutta esittää asianmukainen selvitys riidanalaisista tarkastushavainnoista laajasti valmistellun johdon kannan muodossa ja ehdotetuissa kokouksissa, vastaaja ei toiminut vilpittömässä mielessä ja ylitti sen, mikä on asianmukaista ja tarpeen, kun taas asianmukainen sovinto olisi voinut olla ensikädessä riittävä, kuten avustussopimuksen yleisissä ehdoissa todetaan. Se ei siis ollut ensisijaisesti tarpeen tai olennaista sen vastaajan päätöksen perustelemiseksi, jolla tämä hylkäsi kantajan pyynnön sovinnon tavoittelemisesta. Tämä on täysin suhteellisuusperiaatteen vastaista, jonka mukaan on niin, että jos on kyse useista tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä, kuten käsiteltävässä asiassa, on valittava ne, jotka ovat vähiten invasiivisia ja raskaita (quod non).
Full & Egal Universal Law Academy