28.10.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 363/31
Kanne 9.9.2019 – Deutsche Telekom v. komissio
(asia T-610/19)
(2019/C 363/40)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Deutsche Telekom AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat P. Linsmeier, U. Soltész, C. von Köckritz ja P. Lohs)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan SEUT 263 artiklan 4 artiklan nojalla 28.6.2018 annetun komission päätöksen, jolla se hylkäsi pyynnön viivästyskorkojen maksamisesta
—
velvoittamaan Euroopan unionin, jota komissio edustaa, maksamaan kantajalle 2 580 374,07 euron suuruisen korvauksen vahingosta, jota sille on aiheutunut siitä syystä, että sen käytettävissä ei ole ajanjaksolla 16.1.2015–19.2.2019 ollut perusteetta maksettua määrää, minkä johdosta se ei ole voinut saada tuloja, joita sille tavanomaisesti olisi syntynyt tämän määrän johdosta, tai alentaa vastaavasti rahoituskulujaan,
—
toissijaisesti, mikäli unionin yleinen tuomioistuin hylkää toisen kanneperusteen, velvoittaa kantajalle maksettavaksi 1 750 522,83 euron suuruisen määrän vahingosta, jota sille on aiheutunut siitä syystä, että komissio on kieltäytynyt 16.1.2015–19.2.2019 väliseltä ajalta maksamasta viivästyskorkoja 12 039 019 euron suuruiselta määrältä Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltaman, 3,5 prosenttiyksiköllä korotetun korkokannan mukaisesti, tai vieläkin toissijaisemmin määrältä, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo oikeutetuksi ja joka lasketaan unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaiseksi katsoman viivästyskoron korkokannan mukaisesti
—
toteamaan, että komission tämän oikeudenkäyntimenettelyn päättymisestä lähtien toisen ja kolmannen kanneperusteen nojalla maksamaan määrään on siihen saakka, kunnes komissio on maksanut määrän kokonaisuudessaan, sovellettava viivästyskorkoa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltaman, 3,5 prosenttiyksiköllä korotetun korkokannan mukaisti, tai toissijaisesti sen muun korkokannan mukaisesti, jota unionin yleinen tuomioistuin pitää oikeana,
—
velvoittamaan komission ja Euroopan unionin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:
1.
Ensimmäinen kanneperuste (kumoamisvaatimus): komissio on laiminlyönyt velvoitteensa panna täytäntöön 13.12.2018 annettu tuomio Deutsche Telekom v. komissio (T-827/14, EU:T:2018:930), joka on vahvistettu 5.9.2019 annetulla tuomiolla Euroopan unioni v. Guardian Europe (C-447/17 P, EU:C:2019:672), koska se ei ole maksanut kantajalle viivästyskorkoa, ja näin ollen komissio on rikkonut SEUT 266 artiklan 1 kohtaa.
2.
Toinen kanneperuste (kumoamisvaatimus): SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta on loukattu.
Kantaja väittää, että hylkäämispäätöksen perustelut ovat riittämättömät, koska niistä ei ilmene riittävän selvästi perustelut, joiden nojalla kantajan vaatimus viivästyskorkojen maksamisesta hylättiin. Mistään ei selkeästi ilmene, onko komission lähtökohtana ajatus siitä, että komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1268/2012 (1) säännellään myös tyhjentävästi oikeutta viivästyskorkoihin SEUT 266 artiklan1 kohdan perusteella, ja kuinka tällainen tulkinta voisi olla sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, joka koskee komission velvollisuutta maksaa viivästyskorkoja SEUT 266 artiklan 1 kohdan nojalla.
3.
Kolmas kanneperuste (korvausvaatimus): Kantajalle on aiheutunut vahinkoa siitä syystä, että se on menettänyt mahdollisuuden käyttää SEUT 266 artiklan 2 kohdan, SEUT 268 artiklan ja SEUT 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti lainvastaisen sakon liiallista osaa, ja toissijaisesti siitä syystä, ettei viivästyskorkoja ole maksettu.
(1) Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy