11.11.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 383/66
Kanne 20.9.2019 – Schindler ym. v. komissio
(asia T-627/19)
(2019/C 383/75)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantajat: Harry Schindler (Porto d’Ascoli, Italia) ja viisi muuta kantajaa (edustaja: asianajaja J. Fouchet)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Euroopan komission 13.9.2019 tekemän nimenomaisen päätöksen olla tunnustamatta laiminlyöntiä
—
toteamaan, että Euroopan komissio on lainvastaisesti jättänyt tekemättä:
—
yhtäältä päätöksen siitä, että Britannian kansalaiset, joilla on yksityis- ja perhe-elämää muissa Euroopan unionin valtioissa ja joilla ei ollut äänestysoikeutta päättää heidän lähtömaansa poistumisesta Euroopan unionista yksinomaan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen vuoksi (15 year-rule), säilyttävät unionin kansalaisuuden riippumatta siitä, saadaanko aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin välinen erosopimus vai ei,
—
toisaalta sitovan päätöksen, jota sovelletaan yhtenäisesti 27 muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, joissa Britannian kansalaisia asuu ja joka sisältää maahanpääsyä, oleskelua, sosiaalisia oikeuksia ja ammattitoimintaa koskevia eri toimenpiteitä, joita sovelletaan, ellei Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin välistä erosopimusta saada aikaan;
ja siten
—
toteamaan tämän laiminlyönnin
—
velvoittamaan Euroopan komission maksamaan kullekin kantajalle 1 500 euron summan puolustamiskuluina.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien loukkaamiseen sekä erosopimuksen tapauksessa että sen puuttuessa. Tämän kanneperusteen puitteissa kantajat vetoavat erityisesti
—
siihen, että unionin perussopimuksissa ei tunnusteta unionin kansalaisuuden menettämistä siinä tapauksessa, että jäsenvaltio lähtee unionista, ja siten oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen
—
suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen
—
yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden loukkaamiseen.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on lainvastaisesti pidättäytynyt sitovien toimenpiteiden toteuttamisesta, ja se on antanut pelkkiä suosituksia.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että brittiläinen ”15-year rule” loukkaa kontradiktorista periaatetta, liikkumisvapautta ja yhdenvertaisen äänioikeuden periaatetta. Kantajat katsovat tältä osin, että kyseinen 15 vuoden sääntö on kansallinen säännöstö, jolla asetetaan jäsenvaltion tietyt kansalaiset huonompaan asemaan ainoastaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet vapauttaan liikkua tai oleskella toisessa jäsenvaltiossa ja että tämä on SEUT 21 artiklan 1 kohdassa tunnustettujen oikeuksien rajoittamista.
Full & Egal Universal Law Academy