25.11.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 399/91
Kanne 30.9.2019 – Ferriere Nord v. komissio
(asia T-667/19)
(2019/C 399/111)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Ferriere Nord SpA (Osoppo, Italia) (edustajat: asianajajat W. Viscardini, G. Donà ja B. Comparini)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
1.
ensisijaisesti kumoamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan perusteella 4.7.2019 annetun Euroopan komission päätöksen C(2019) 4969 final, joka annettiin tiedoksi 18.7.2019 ja jossa kantaja määrättiin maksamaan 2 237 000 euron suuruinen sakko EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisen menettelyn (asia AT.37.956 – Betoniraudoitteet) päätteeksi
2.
toissijaisesti kumoamaan osittain päätöksen C(2019) 4969 final ja alentamaan sakon määrää vastaavasti.
3.
joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa 11 kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkausta
—
Kantaja väittää tältä osin, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 48 artiklaa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, asetuksen 1/2003 14 ja 27 artiklaa sekä asetuksen 773/2004 11, 12, 13 ja 14 artiklaa on rikottu, sillä 23.4.2018 pidetyllä kuulemisella ei korjattu niiden olennaisten muotomääräysten rikkomista, jotka unionin tuomioistuin totesi 21.7.2017 antamassaan tuomiossa C-88/15 P.
2.
Toinen kanneperuste, joka koskee ne bis in idem -periaatteen loukkaamista
—
Kantaja väittää tältä osin, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa on rikottu, sillä vaikka unionin yleisen tuomioistuimen tuomio ja täten komission aikaisempi päätös kumottiin menettelyllisin perustein unionin tuomioistuimen tuomiolla, unionin yleinen tuomioistuin lausui kuitenkin komission riitauttamista asian tosiseikoista. Komissio ei kuitenkaan olisi saanut tehdä uutta päätöstä samojen tosiseikkojen perusteella.
3.
Kolmas kanneperuste, joka koskee virheellistä tulkintaa ja täten hyvää hallintoa ja käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan oikeuden noudattamisen varmistamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
—
Kantaja väittää tältä osin, että kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla, komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja ja että se teki täten virheen katsoessaan, ettei sillä ollut velvollisuutta arvioida käsittelyaikojen kohtuullisuutta, ja jättäessään tällaisen arvioinnin lainkäyttöelimelle.
4.
Neljäs kanneperuste, joka koskee käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamista, toimivallan ylittämistä sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista
—
Kantaja väittää tältä osin, että perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa on rikottu, koska komissio on käyttänyt tarkastustoimivaltaansa ja seuraamusten määräämistoimivaltaansa, joita sillä ei enää ollut käsittelyaikojen kohtuuttomuuden vuoksi, ja täten loukannut puolustautumisoikeuksia tällaisen keston johdosta, mikä on vahvistettu.
5.
Viides kanneperuste, joka koskee puutteellisia tai virheellisiä perusteluja, toimivallan ylittämistä, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista
—
Kantaja väittää tältä osin, ettei komissio ole osoittanut, että sillä olisi hyväksyttävä intressi tehdä uudelleen päätös, joka on kuitenkin seurausta toimivallan ylittämisestä.
6.
Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 277 artiklan mukaisesti väitteeseen asetuksen 1/2003 25 artiklan lainvastaisuudesta sekä tarkastustoimivallan ja seuraamusten määräämistoimivallan lakkaamiseen
—
Kantaja väittää, että asetuksen 1/2003 25 artikla on lainvastainen, koska se on ristiriidassa käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa.
7.
Seitsemäs kanneperuste, joka koskee 4.7.2019 annetun päätöksen osittaista lainvastaisuutta riidanalaisten menettelyjen asiasisällön osalta sekä todistustaakkaa koskevan yleisperiaatteen ja in dubio pro reo -yleisperiaatteen loukkaamista
—
Kantaja väittää tältä osin, ettei yksikään riitautetuista Ferriere Nordin menettelyistä ole kilpailua rajoittava eikä komissio ole myöskään näyttänyt niitä toteen.
8.
Kahdeksas kanneperuste, joka koskee rikkomisen uusimisen perusteella toteutetun sakon korotuksen lainvastaisuutta puolustautumisoikeuksien loukkauksen johdosta
—
Kantaja väittää, että sakon korottaminen uusimisen perusteella on lainvastainen, koska komissio ei maininnut tätä raskauttavana seikkana väitetiedoksiannossa eikä myöhemmissä toimissaan, minkä vuoksi kantaja ei voinut puolustautua tältä osin.
9.
Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee rikkomisen uusimisen perusteella toteutetun sakon korotuksen lainvastaisuutta käsittelyaikojen kohtuuttomuuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkauksen johdosta
—
Kantaja väittää tältä osin, että vaikka ensimmäisen rikkomisen toteamisen ja riidanalaisessa päätöksessä todetun menettelyn välillä kulunutta aikaa voidaan pitää kohtuullisena, on otettava huomioon se, että riidanalaisen päätöksen uudelleen tekemisen ajankohtana oli kuitenkin kulunut 30 vuotta ensimmäisen rikkomisen toteamisesta.
10.
Kymmenes kanneperuste, joka koskee rikkomisen uusimisen perusteella toteutetun sakon korotuksen lainvastaisuutta sakon määrän kohtuuttomuuden ja perustelujen puutteellisuuden johdosta
—
Kantaja väittää tältä osin, ettei rikkomisen uusimisen perusteella toteutettu seuraamuksen korottaminen 50 prosentilla ole perusteltu, kun otetaan huomioon myös menettelyn epätavallisen pitkä kesto.
11.
Yhdestoista kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista alennettaessa sakon määrää lieventävien seikkojen perusteella
—
Kantajan mukaan siihen sovellettu sakon alennus lieventävien seikkojen perusteella ei ole riittävä, koska se on suhteutettuna vähemmän kuin mitä muille yrityksille on myönnetty samoin perustein.
Full & Egal Universal Law Academy