Unionin tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 17.11.2011 – Le Poumon vert de la Hulpe ym. vastaan Région wallonne
(yhdistetyt asiat C‑177/09−C-179/09)
Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337/ETY – Soveltamisala – Käsite ”erityinen kansallisen lainsäädännön alaan kuuluva säädös” – Århusin yleissopimus – Oikeus saada ympäristöä koskeva asia käsitellyksi tuomioistuimessa – Säädöstä koskevan kanneoikeuden laajuus
1. Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337 – Soveltamisala – Kansallisella säädöksellä hyväksytty hanke – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen − Edellytykset – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta (Neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohta) (ks. 37 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337 – Kansallisella säädöksellä hyväksytty direktiivin soveltamisalaan kuuluva hanke – Kanneoikeus kyseistä toimea vastaan – Laajuus (Neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 10 a artikla; neuvoston päätös 2005/370) (ks. 46 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
Aihe
Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’État – Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5) ja yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, s. 17), 1, 5, 6, 7, 8 ja 10 a artiklan tulkinta – Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, 25.6.1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö on hyväksynyt 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL L 124, s. 1), 6 ja 9 artiklan tulkinta – Onko erityisiksi kansallisen lainsäädännön alaan kuuluviksi säädöksiksi katsottava tietyt asetuksella ”vahvistetut” luvat, joihin on olemassa yleisen edun mukaisia pakottavia syitä? – Täyttä kanneoikeutta ei ole sellaista päätöstä vastaan, jolla myönnetään lupa hankkeille, joilla todennäköisesti on huomattavia ympäristövaikutuksia − Tällaisen oikeuden olemassaolon vapaaehtoinen tai pakottava luonne – Rakennustöitä ja hyödyntämistä koskevat luvat
Ratkaisu
1)
Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, 1 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ainoastaan hankkeet, joista on yksityiskohtaisesti säädetty erityisellä säädöksellä siten, että direktiivin tavoitteet on saavutettu lainsäädäntömenettelyssä. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, onko näitä kahta edellytystä noudatettu, ja sen on otettava huomioon annetun säädöksen sisältö ja koko lainsäädäntömenettely, joka on johtanut säädöksen antamiseen, ja erityisesti valmisteluasiakirjat ja parlamentissa käydyt keskustelut. Säädöstä, jolla pelkästään ”vahvistetaan” olemassa oleva hallinnollinen toimi viittaamalla yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin ilman, että tätä ennen olisi aloitettu asiasisältöä koskeva lainsäädäntömenettely, ei voida pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna erityisenä säädöksenä, eikä se siis ole riittävä, jotta hanke jäisi direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, soveltamisalan ulkopuolelle.
2)
Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, 25.6.1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö on hyväksynyt 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY, 9 artiklan 2 kohtaa ja direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 10 a artiklaa on tulkittava siten, että
– kun näiden säännösten soveltamisalaan kuuluvasta hankkeesta on säädetty säädöksellä, tuomioistuimen tai muun laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen on voitava kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti tutkia, onko kyseinen säädös direktiivin 1 artiklan 5 kohdan edellytysten mukainen
– tilanteessa, jossa tällaisen säädöksen osalta ei ole käytettävissä oikeussuojakeinoa, joka on edellä kuvatun luonteinen ja laajuinen, jokaisen kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee asiaa toimivaltansa rajoissa, on suoritettava edellisessä luetelmakohdassa mainittu valvonta ja tehtävä tästä tarvittaessa johtopäätökset jättämällä kyseinen säädös soveltamatta.
Top