UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (seitsemäs jaosto)
6 päivänä lokakuuta 2015 ( * )
”Muutoksenhaku — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla — Maatalous — Asetus (EY) N:o 510/2006 — Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteri — Nimityksen ”Edam Holland” rekisteröiminen — Nimeä ”edam” käyttävät tuottajat — Oikeussuojan tarpeen puuttuminen”
Asiassa C‑517/14 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 14.11.2014,
Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse e.V., kotipaikka Berliini (Saksa), edustajinaan Rechtsanwalt M. Loschelder ja Rechtsanwalt V. Schoene,
valittajana,
ja jossa valittajan vastapuolena ja muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Schima, J. Guillem Carrau ja G. von Rintelen, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, sekä
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään B. Koopman ja M. Bulterman, ja
Nederlandse Zuivelorganisatie, kotipaikka Zoetermeer (Alankomaat), edustajinaan advocaat P. van Ginneken ja advocaat G. Béquet,
väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.‑C. Bonichot sekä tuomarit J. L. da Cruz Vilaça ja C. Lycourgos (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1
Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse e.V. vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse v. komissio (T‑112/11, EU:T:2014:752; jäljempänä riidanalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin [Edam Holland (SMM)] 2.12.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 1121/2010 (EUVL L 317, s. 14; jäljempänä riidanalainen asetus).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus (EY) N:o 510/2006
2
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (EUVL L 93, s. 12; jäljempänä perusasetus), joka oli vielä voimassa riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä.”
3
Perusasetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”1. Jäsenvaltio tai kolmas maa voi kuuden kuukauden kuluessa 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemisesta vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.
2. Myös luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on esittänyt rekisteröintihakemuksen, tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman.
Jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma kyseiselle jäsenvaltiolle sellaisen ajan kuluessa, jona vastustaminen on 1 kohdan mukaisesti mahdollista.
– –”
4
Kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa a ja b alakohdan kanssa.”
Riidanalainen asetus
5
Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Vaikuttaa siltä, etteivät vastaväitteiden esittäjät viitanneet koko nimeen ’Edam Holland’ väittäessään, että rekisteröinti vaarantaisi nimet, tavaramerkit tai tuotteet ja että rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on yleisessä käytössä, vaan vastaväite kohdistui vain nimen osaan eli ’Edamiin’. Suoja myönnetään kuitenkin nimitykselle ’Edam Holland’ kokonaisuudessaan. [Perusasetuksen] 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla nimitystä ’Edam’ voidaan edelleen käyttää, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan. Selkeyden vuoksi eritelmää ja yhteenvetoa on muutettu tämän mukaisesti.”
6
Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä I oleva nimitys.
Ensimmäisestä kohdasta poiketen nimitystä ’Edam’ voidaan edelleen käyttää, kunhan [Euroopan] unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.”
7
Mainitun asetuksen liitteessä II on seuraavat maininnat:
”– –
4. Eritelmä
– –
4.1. Nimi
’Edam Holland’
4.2. Kuvaus
Edam Holland on luonnollisella tavalla kypsytetty puolikova juusto. Juusto tuotetaan Alankomaissa alankomaalaisilta karjankasvattajilta peräisin olevasta lehmänmaidosta ja kypsytetään valmiiksi tuotteeksi alankomaalaisissa kypsytystiloissa.
– –”
Asian tausta
8
Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 1–7 kohdassa seuraavasti:
”1
– – komissio julkaisi 1.3.2008 [perusasetuksen] 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen – –. Kyseinen hakemus, jonka teki Nederlandse Zuivelorganisatie (jäljempänä NZO) ja jonka Alankomaiden kuningaskunta toimitti komissiolle, koski suojatun maantieteellisen merkinnän – – ”Edam Holland” [(jäljempänä kyseinen SMM)] rekisteröimistä.
2
Kantaja – – esitti 26.6.2008 kyseisen SMM:n rekisteröimistä koskevan vastaväitteen Saksan viranomaisille [perusasetuksen] 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
3
Tässä vastaväitteessä kantaja ilmoitti olevansa edamin valmistajien ja jakelijoiden ammatillinen yhteenliittymä, jonka jäsenyritykset olivat vuonna 2007 saattaneet markkinoille 141385 tonnia edamia (94361 tonnia oli peräisin niiden omasta tuotannosta). Vastaväitteen tueksi esitettiin muun muassa, että nimityksen ’Edam Holland’ rekisteröiminen ilman nimenomaista tarkennusta vaarantaisi yleisnimen ’edam’ käyttämisen.
4
Saksan liittotasavalta toimitti 18.7.2008 komissiolle kyseisen SMM:n rekisteröimistä koskevan vastaväitteen. Kantajan 26.6.2008 esittämä vastaväite (edellä 2 kohta) oli liitetty Saksan liittotasavallan vastaväitteeseen.
5
Komissio ilmoitti 21.10.2008 Alankomaiden kuningaskunnalle, että sen mukaan Saksan liittotasavallan toimittama vastaväite voitiin ottaa tutkittavaksi. Se myös kehotti Alankomaiden kuningaskuntaa ja Saksan liittotasavaltaa [perusasetuksen] 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti käymään asianmukaisia neuvotteluita sopimukseen pääsemiseksi.
6
Alankomaiden kuningaskunta ilmoitti 29.5.2009 komissiolle, ettei se ollut päässyt sopimukseen muun muassa Saksan liittotasavallan kanssa.
7
Komissio antoi 2.12.2010 [riidanalaisen] asetuksen – –. Kyseisen SMM:n eritelmässä todetaan muun muassa, että Edam Holland ‑juusto tuotetaan Alankomaissa alankomaalaisilta karjankasvattajilta peräisin olevasta lehmänmaidosta (eritelmän 4.2 kohta).”
Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys
9
Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.2.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaisen asetuksen kumoamista.
10
Alankomaiden kuningaskunta ja NZO hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia; komissio vaati kanteen hylkäämistä.
11
Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi saaneensa asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista riittävät tiedot, se päätti työjärjestyksensä 113 artiklan nojalla ratkaista asian menettelyä jatkamatta ja jätti kanteen tutkimatta.
Asianosaisten vaatimukset
12
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
ensisijaisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja riidanalaisen asetuksen
—
toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
—
velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
13
Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
—
hylkää valituksen ja
—
velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14
Alankomaiden kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen.
15
NZO vaatii, että unionin tuomioistuin
—
ensisijaisesti hylkää valituksen
—
toissijaisesti, jos valitus on hyväksyttävä, palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
—
tai ainakin, jos valitus on hyväksyttävä ja unionin tuomioistuin päättää ratkaista kyseisen asian itse, pitää riidanalaisen asetuksen voimassa.
Valituksen tarkastelu
16
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaan on niin, että jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osaksi taikka valitus on kokonaan tai osaksi selvästi perusteeton, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa perustellulla määräyksellä jättää sen tutkimatta tai hylätä sen kokonaan tai osaksi.
17
Nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä on sovellettava kyseistä määräystä.
18
Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.
Ensimmäinen valitusperuste
Valittajan lausumat
19
Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin se ei ole katsonut, että valittajalla on oikeussuojan tarve sen johdosta, että riidanalaisessa asetuksessa ei täsmennetä, että ilmaisu ”edam” on perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu yleisnimi ja että sitä voidaan tämän perusteella käyttää edelleen juustojen kaupan pitämiseksi. Kyseisen täsmennyksen puuttumisella vaikutetaan vakavasti valittajan oikeudelliseen asemaan, sillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että on olemassa olettama, jonka mukaan kutakin moniosaisen nimityksen osatekijää suojataan erikseen. Valittajan oikeussuojan tarve on näin ollen osoitettu, ja unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti jättänyt sen kanteen tutkimatta.
20
Komissio kiistää nämä väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
21
Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan viittaamalla nimenomaisesti perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, että ”nimitystä ’Edam’ voidaan edelleen käyttää”. Mainitussa perusasetuksen säännöksessä näet säädettiin, että jos maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, joka kuuluu nimitykseen, joka on merkitty suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin, on yleisnimi, kyseisen nimen kaupallinen käyttö ei loukkaa mainitun rekisteröidyn nimityksen suojaa. Komissio on juuri tästä syystä katsonut riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, että kun otetaan huomioon se, että nimi ”edam” on yleisnimi, sitä voitiin kyseisen SMM:n rekisteröimisestä huolimatta käyttää edelleen unionin alueella, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.
22
Tästä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen määräyksen 29 ja 30 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä, että riidanalaisen asetuksen mahdollinen kumoaminen ei tuottaisi valittajan jäsenille mitään hyötyä, koska kyseisessä asetuksessa säädetään, että nimeä ”edam” voidaan edelleen käyttää muun muassa juustojen kaupan pitämiseen sillä edellytyksellä, että unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.
23
Edellä esitetystä seuraa, että nyt käsiteltävä ensimmäinen valitusperuste on hylättävä selvästi perusteettomana.
Toinen valitusperuste
Valittajan lausumat
24
Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta toisessa valitusperusteessaan siitä, että se on vääristänyt niitä tosiseikkoja, joihin valittaja perusti väitteensä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella rajoitetaan sen jäsenten taloudellista toimintaa, joka muodostuu sellaisen maidon toimittamisesta Alankomaihin, joka voidaan jalostaa siellä edamiksi. Valittaja vetoaa toisen valitusperusteensa tueksi tosiseikkoihin ja todisteisiin, joilla pyritään osoittamaan kyseisten toimitusten tosiasiallisuus, korostaa, ettei yksikään muu menettelyn osapuoli ole kiistänyt sen väitteitä, ja päättelee, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt tosiseikkoja katsoessaan, ettei valittajan kyseinen väite pitänyt paikkaansa. Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on useilta osin vääristänyt tosiseikkoja, joihin se nojautuu valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa.
25
Komissio kiistää valittajan nyt käsiteltävän valitusperusteen tueksi esittämät väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
26
Alustavasti on huomautettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tämä tosiseikasto ja todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio ICF v. komissio, C‑467/13 P, EU:C:2014:2274, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27
Nyt käsiteltävässä tapauksessa valittaja vain viittaa toisen valitusperusteensa tueksi unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyihin tosiseikkoihin ja todisteisiin, jotka koskevat eräiden sen jäsenten Alankomaihin toimittamia maitomääriä, päätelläkseen tämän perusteella, että riidanalaisella asetuksella on rajoitettu sen jäsenten taloudellista toimintaa, koska ne eivät enää voi myydä Saksassa tuotettua maitoa kyseisellä SMM:llä suojattujen juustojen tuottamiseksi Alankomaissa. Valittaja vaatii siten unionin tuomioistuinta määrittämään tosiseikaston ja arvioimaan sitä – toteamatta, miltä osin sitä olisi vääristetty – mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.
28
Lisäksi on riittävää todeta niistä väitteistä, jotka koskevat valituksenalaisen määräyksen 41 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin päättelee, ettei valittaja voinut esiintyä unionin yleisessä tuomioistuimessa sellaisten jäsentensä etujen ajamiseksi, jotka ovat maidontuottajia, että – kuten valittaja on itsekin valituksensa 32 kohdassa myöntänyt – nämä väitteet koskevat unionin yleisen tuomioistuimen ylimääräisenä seikkana esittämää arviointia. Kyseiset väitteet on siis hylättävä tehottomina, sillä ne eivät missään tapauksessa voi johtaa valituksenalaisen määräyksen kumoamiseen.
29
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toinen valitusperuste on hylättävä, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
Kolmas valitusperuste
Valittajan lausumat
30
Valittaja väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin se ei ole katsonut valittajalla olevan oikeussuojan tarvetta, joka perustuu sillä perusasetuksen nojalla olevaan omaan oikeuteen esittää vastaväite.
31
Komissio kiistää valittajan kyseisen valitusperusteen tueksi esittämät väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
32
Perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on hakenut suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä, tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman.
33
Saman kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden on kuitenkin toimitettava tällainen lausuma kyseiselle jäsenvaltiolle, jotta tämä voi käyttää sille mainitun artiklan 1 kohdassa annettua oikeutta esittää vastaväite.
34
Unionin yleinen tuomioistuin on siis oikeudellista virhettä tekemättä päätellyt valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon tai jotka asuvat jäsenvaltiossa, eivät voi toimittaa vastaväitettä suoraan komissiolle.
35
Näin ollen kolmas valitusperuste on hylättävä selvästi perusteettomana.
Neljäs valitusperuste
Valittajan lausumat
36
Valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että sen jäsenet joutuvat kilpailemaan kyseisellä SMM:llä suojattujen juustojen alankomaalaisten tuottajien kanssa. Sen mukaan nimellä ”edam” kaupan pidettyjen tuotteiden suuri määrä ja sekaannusvaara, joka kuluttajalle tästä syytä aiheutuu, osoittavat, että kaikki ”edam-tuotteet” kilpailevat keskenään markkinoilla.
37
Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut sen oikeutta tulla kuulluksi. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi näet pitänyt antaa osapuolille mahdollisuus täydentää perustelujaan siitä, kilpailevatko valittajan jäsenten nimellä ”edam” myymät tuotteet ja tuotteet, joita myydään kyseisellä SMM:llä varustettuna, keskenään, koska unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei valittaja ollut näyttänyt toteen kyseistä kilpailusuhdetta, vaikka komissio oli hyväksynyt mainitun valittajan esittämän vastaväitteen kyseisen SMM:n rekisteröintiä vastaan ja myöntänyt näin ollen, että valittajalla oli perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tällaisen vastaväitteen esittämiseen vaadittu ”oikeutettu etu”.
38
Valittaja riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen pohdinnat, jotka on esitetty valituksenalaisen määräyksen 44–46 kohdassa, joissa se katsoo, että perusasetuksen tavoitteena oli luoda yhtäläiset kilpailuolosuhteet alkuperämerkinnöillä merkityille tuotteille, että riidanalaisella asetuksella ei ole tarkoitus poistaa valittajan jäsenillä mahdollisesti olevaa oikeutta ja että valittajan väitteillä ei joka tapauksessa voida osoittaa, että mainittu asetus koskisi sen jäseniä suoraan.
39
Komissio riitauttaa valittajan nyt käsiteltävän valitusperusteen tueksi esittämät väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
40
Aluksi on riittävää todeta siitä väitteestä, joka koskee kyseisellä SMM:llä suojattujen juustojen alankomaalaisten tuottajien ja valittajan jäsenten välistä mahdollisesti käytävää kilpailua, että valittaja vain esittää uudestaan eräät sen kanteeseen sisältyvät seikat ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt sen siinä esittämiä todisteita ja tosiseikkoja, toteamatta kuitenkaan, miltä osin unionin yleinen tuomioistuin olisi syyllistynyt tällaiseen vääristämiseen. Tällainen väite on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
41
Tämän jälkeen siitä valittajan väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on loukannut sen oikeutta tulla kuulluksi, on riittävää huomauttaa – tarvitsematta tutkia, onko komissio todellakin katsonut, että valittajalla oli perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”oikeutettu etu” –, että unionin yleinen tuomioistuin on prosessinjohtotoimena kehottanut 15.11.2013 osapuolia ottamaan kantaa useisiin kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa valittajan oikeussuojan tarvetta. Tästä seuraa, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on loukannut sen oikeutta tulla kuulluksi, on selvästi perusteeton.
42
Siltä osin kuin on lopuksi kyse niistä valittajan väitteistä, jotka koskevat valituksenalaisen määräyksen 44–46 kohtaa, on todettava, että – kuten valittaja itsekin myöntää valituksensa 58, 61 ja 63 kohdassa – ne koskevat arviointia, jonka unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt ylimääräisenä seikkana, joten kyseiset väitteet on todettava tehottomiksi.
43
Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että neljäs valitusperuste on hylättävä, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osaksi selvästi puuttuvat ja koska se on osaksi selvästi perusteeton.
44
Näin ollen valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
45
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
46
Koska komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
47
Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, Alankomaiden kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
48
Mainitun työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan on päätettävä, että myös NZO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on määrännyt seuraavaa:
1)
Valitus hylätään.
2)
Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse e.V. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3)
Alankomaiden kuningaskunta ja Nederlandse Zuivelorganisatie vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset
( * ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.
Top