Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa
Asiassa T‑59/08,
Nute Partecipazioni SpA , aiemmin Gruppo La Perla SpA, ja
La Perla Srl ,
kotipaikka Bologna (Italia), edustajinaan asianajajat R. Morresi ja A. Dal Ferro,
kantajina,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) , asiamiehenään aluksi L. Rampini, sittemmin O. Montalto,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Worldgem Brands Srl , aiemmin Worldgem Brands – Gestão e Investimentos L da , kotipaikka Creazzo (Italia), edustajinaan asianajajat V. Bilardo, M. Mazzitelli ja C. Bacchini,
ja joka koskee SMHV:n toisen valituslautakunnan 19.11.2007 tekemästä, Nute Partecipazioni SpA:n ja Worldgem Brands Srl:n väliseen mitättömyysmenettelyyn liittyvästä päätöksestä (asia R 537/2004‑2) nostettua kannetta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Wiszniewska-Białecka sekä tuomarit F. Dehousse ja H. Kanninen (esittelevä tuomari),
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.2.2008 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.5.2008 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.5.2008 toimitetun väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.8.2008 jätetyn vastauksen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.10.2008 jätetyn väliintulijan vastauksen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäiseen jaostoon tehdyn muutoksen,
ottaen huomioon 11.5.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelutAsian tausta
1. Väliintulija Worldgem Brands Srl, aiemmin Worldgem Brands – Gestão e Investimentos Ld a , aiemmin Cielo Brands – Gestão e Investimentos Ld a , teki 30.12.1997 yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), nojalla.
2. Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC.
3. Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 14, ja hakemuksen tekoajankohtana ne vastasivat seuraavaa kuvausta: ”Korut, kultasepäntuotteet ja kellot. jalometallit; helmet; jalokivet”.
4. Haettu tavaramerkki rekisteröitiin 21.7.1999.
5. Ensimmäinen kantaja Nute Partecipazioni SpA, aiemmin Gruppo La Perla SpA vaati 15.4.2002, että tämä rekisteröinti julistettaisiin mitättömäksi yhtäältä asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohta) nojalla siksi, että rekisteröinti oli ristiriidassa kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta) säädettyjen ehdottomien kieltäytymisperusteiden kanssa, ja toisaalta kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohta) nojalla siksi, että rekisteröinti oli ristiriidassa kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 5 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta) säädettyjen suhteellisten hylkäysperusteiden kanssa.
6. Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen tueksi on vedottu muun muassa seuraaviin aikaisempiin Italiassa suojattuihin tavaramerkkeihin:
– kuviomerkki la PERLA (kuva alla), joka on rekisteröity numerolla 769526 20.3.1996 alkavin vaikutuksin seuraaville luokkaan 25 kuuluville tavaroille: ”Uimapuvut, urheiluvaatteet ja vaatteet yleensä”
>image>33
– kuviomerkki la PERLA (kuva alla), joka on rekisteröity numerolla 804992 8.10.1997 alkavin vaikutuksin seuraaville luokkaan 14 kuuluville tavaroille: ”Korutavarat; kellot”.
>image>34
7. Ensimmäinen kantaja on mitättömyyttä koskevan vaatimuksensa tueksi esittänyt mitättömyysosastossa asiakirjoja, joihin kuuluu muun muassa tavaramerkkien rekisteröintiluetteloita, lehdistössä julkaistuja artikkeleita, luettelon liiketunnusta ”La Perla” käyttävistä myymälöistä ja liikevaihtoaan ja mainontakulujaan koskevia tilastotietoja todistaakseen, että sen tavaramerkit ovat laajalti tunnettuja ja että niitä on loukattu.
8. Mitättömyysosasto julisti 4.5.2004 yhteisön tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC mitättömäksi sillä perusteella, että tämän tavaramerkin haltija saattoi sitä käyttämällä käyttää asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin epäoikeutetusti hyväksi kuviomerkin la PERLA (rekisteröity numerolla 769526) mainetta.
9. Väliintulija teki 1.7.2004 SMHV:ssa valituksen mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla.
10. SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi 25.1.2005 tekemällään päätöksellä (jäljempänä ensimmäinen päätös) väliintulijan valituksen ja kumosi mitättämyysosaston päätöksen. Sen mukaan yhteisön tavaramerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC ei ollut riittävän samankaltainen kuviomerkin la PERLA (rekisteröity nrolla 769526) eikä mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessa lueteltujen muidenkaan tavaramerkkien kanssa, jotta olisi voitu katsoa, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara tai asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan soveltamisedellytyksenä oleva kyseisten tavaramerkkien välinen yhteys olisi olemassa.
11. Ensimmäinen kantaja nosti 1.4.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään kannekirjelmällä tunnuksella T-137/05 rekisteröidyn kanteen, jossa se vaati ensimmäisen päätöksen kumoamista vetoamalla ensinnäkin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan ja toiseksi kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen sekä kolmanneksi perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen. SMHV yhtyi ensimmäisen kantajan vaatimuksiin siltä osin kuin ne koskivat ensimmäisen päätöksen kumoamista asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan virheellisen soveltamisen perusteella.
12. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi asiassa T-137/05, La Perla vastaan SMHV – Worldgem Brands (NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC), 16.5.2007 antamallaan tuomiolla (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio) ensimmäisen kantajan kanteen ja totesi ensinnäkin, että aikaisemman tavaramerkin la PERLA (rekisteröity nrolla 769526) laaja tunnettuus oli näytetty toteen, ja toiseksi, että valituslautakunta oli tehnyt virheen katsoessaan, etteivät aikaisempi tavaramerkki la PERLA (rekisteröity nrolla 769526) ja tavaramerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC olleet riittävän samankaltaisia, jotta niiden välillä olisi voitu katsoa olevan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan soveltamisedellytyksenä olevan kaltainen sidossuhde. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi näin ollen ensimmäisen päätöksen, mutta se ei arvioinut SMHV:n puolesta edellytystä, joka liittyi sen vaaran olemassaoloon, että tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC käyttäminen ilman perusteltua syytä mahdollistaisi sen, että sen haltija voisi epäoikeutetusti käyttää hyväksi tavaramerkin la PERLA erottamiskykyä tai mainetta taikka että käyttö olisi niille haitaksi, sillä arvioinnin tekeminen kuului SMHV:lle (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 26, 33, 52 ja 53 kohta).
13. SMHV:n valituslautakuntien puheenjohtajisto siirsi 18.9.2007 asian toisen valituslautakunnan käsiteltäväksi.
14. SMHV:n toinen valituslautakunta kumosi 19.11.2007 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) mitättömyysosaston päätöksen. Se totesi aluksi, ettei ollut todistettu, että tavaramerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC voisi mahdollistaa sen, että aikaisemman tavaramerkin la PERLA (rekisteröity nrolla 769526) erottamiskykyä tai mainetta voitaisiin käyttää epäoikeutetusti hyväksi taikka että käyttö olisi niille haitaksi, ja että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa ei näin ollen voitu soveltaa. Tämän jälkeen se käytti mitättömyysosaston toimivaltaa ja hylkäsi ehdottomaan hylkäysperusteeseen perustuvan, mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen.
15. Valituslautakunta käytti yhä mitättömyysosaston toimivaltaa ja totesi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sovellettavuutta tutkittuaan, että aikaisemman tavaramerkin la PERLA (rekisteröity nrolla 804992) kattamat, luokkaan 14 kuuluvat tavarat ”korutavarat; kellot” ja yhteisön tavaramerkin kattamat tavarat ”korut, kultasepäntuotteet ja kellot” olivat samoja tai että ne olivat keskenään huomattavan samankaltaisia ja että ne olivat huomattavan samankaltaisia yhteisön tavaramerkin kattamien tavaroiden ”jalometallit; helmet; jalokivet” kanssa. Valituslautakunta päätti, että italialaisen yleisön keskuudessa oli olemassa sekaannusvaara kaikilla yhteisön tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC kattamilla tavaroilla, helmiä lukuun ottamatta. Se totesi, että koska ilmaisu ”la perla” oli yksinomaan kuvaileva ja koska siltä puuttui erottamiskyky jälkimmäisiin nähden, vain aikaisemman tavaramerkin kuvio-osaa piti verrata yhteisön tavaramerkin osaan ”nimei”, eikä tässä vertailussa päädytty sekaannusvaaraan.
16. Valituslautakunta hyväksyi näin ollen mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen luokkaan 14 kuuluvien seuraavien tavaroiden osalta: ”korut, kultasepäntuotteet ja kellot; jalometallit; helmet; jalokivet”. Sitä vastoin se hylkäsi tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen ja vahvisti sen pätevyyden myöskin luokkaan 14 kuuluville helmille.
Asianosaisten vaatimukset
17. Ensimmäinen kantaja ja toinen kantaja, La Perla Srl, vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja muuttaa sitä siksi, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa on sovellettu väärin ja että asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta) ja asetuksen N:o 40/94 73 ja 74 artiklaa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 75 ja 76 artikla) on rikottu
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siksi, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa on sovellettu väärin ja että asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohtaa sekä 73 ja 74 artiklaa on rikottu
– vieläkin toissijaisemmin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja/tai muuttaa sitä siksi, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu väärin ja että asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohtaa sekä 73 ja 74 artiklaa on rikottu
– velvoittaa SMHV:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös SMHV:n valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.
18. Kantajat ovat istunnossa rajoittaneet vaatimustensa kolmatta kohtaa, joka koskee tämän jälkeen vain riidanalaisen päätöksen päätösosan ensimmäistä, kolmatta ja neljättä kohtaa, mikä on merkitty istuntopöytäkirjaan. Näin tämä vaatimuskohta ei koske riidanalaisen päätöksen päätösosan toista kohtaa, jossa valituslautakunta hyväksyy mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen seuraavien luokkaan 14 kuuluvien tavaroiden osalta: ”Korut, kultasepäntuotteet ja kellot; jalometallit; jalokivet”.
19. SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20. Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja pysyttää riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21. Kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan rikkomiseen ja toinen, toissijaisesti, asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.
22. Aluksi on tutkittava ensimmäinen kanneperuste.
23. Kantajat väittävät, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa. Ne moittivat valituslautakuntaa muun muassa siitä, ettei se ole noudattanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota, joten se on näin rikkonut myöskin asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohtaa.
24. Lisäksi kantajat väittävät, ettei valituslautakunta ole ottanut huomioon kaikkia niitä tosiseikkoja ja todisteita, jotka oli esitetty mitättömyysosastossa ja joilla näytetään toteen sekä aiheutunut vahinko että perusteeton etu samoin kuin yhteisön tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC käyttäminen ilman perusteltua syytä asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta) rikkomalla, ja että valituslautakunta ei myöskään ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan ja se on rikkonut asetuksen N:o 40/94 73 artiklaa, koska se ei ole selittänyt, miksi niillä ei ole merkitystä.
25. Kantajat vetoavat vastauksessaan myös luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa.
26. SMHV ja väliintulija tukevat valituslautakunnan päätelmiä, kiistävät kantajien väitteet ja katsovat, että valituslautakunta on hyvinkin noudattanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota. Väliintulija toteaa vastauksessaan kantajien vastauksessa esitetyistä väitteistä, ettei niitä voida liian myöhään esitettyinä ottaa tutkittaviksi.
27. On syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 5 artiklan kanssa, säädetään, että silloin kun tämän saman asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu aikaisempi tavaramerkki on olemassa, yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi SMHV:lle tehdyllä vaatimuksella, jos yhteisön tavaramerkki ja aikaisempi tavaramerkki ovat samoja tai samankaltaisia ja jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, silloin kun aikaisempi yhteisön tavaramerkki on yhteisössä laajalti tunnettu ja aikaisempi kansallinen tavaramerkki on kyseisessä jäsenvaltiossa laajalti tunnettu ja kun yhteisön tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi.
28. Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa aikaisemmalle tavaramerkille annettu laajennettu suoja edellyttää useiden edellytysten täyttymistä. Ensinnäkin aikaisemman tavaramerkin, jota väitetään laajalti tunnetuksi, on oltava rekisteröity. Toiseksi aikaisemman tavaramerkin ja mitätöitäväksi vaaditun tavaramerkin on oltava samoja tai samankaltaisia. Jos kolmanneksi on kyse aikaisemmasta yhteisön tavaramerkistä, tavaramerkin on oltava unionissa laajalti tunnettu, tai jos on kyse aikaisemmasta kansallisesta tavaramerkistä, tavaramerkin on oltava kyseisessä jäsenvaltiossa laajalti tunnettu. Neljänneksi yhteisön tavaramerkin käytön ilman perusteltua syytä on aiheutettava vaara siitä, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskykyä tai mainetta käytetään epäoikeutetusti hyväksi tai aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle voi aiheutua haittaa. Koska nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, yhdenkin puuttuminen riittää siihen, ettei mainittua säännöstä sovelleta (ks. vastaavasti asia T-215/03, Sigla v. SMHV – Elleni Holding (VIPS), tuomio 22.3.2007, Kok., s. II‑711, 34 ja 35 kohta; asia T-150/04, Mülhens v. SMHV – Minoronzoni (TOSCA BLU), tuomio 11.7.2007, Kok., s. II‑2353, 55 kohta ja asia T-128/06, Japan Tobacco v. SMHV – Torrefacção Camelo (CAMELO), tuomio 30.1.2008, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
29. On syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut loukkaukset, jos niitä syntyy, johtuvat tietynasteisesta aikaisemman ja myöhemmän tavaramerkin samankaltaisuudesta, minkä takia kohdeyleisö yhdistää nämä kaksi tavaramerkkiä toisiinsa, toisin sanoen liittää ne yhteen, vaikkei se sekoitakaan niitä toisiinsa (asia C-320/07 P, Antartica v. SMHV, tuomio 12.3.2009, 43 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-136/08 P, Japan Tobacco v. SMHV, määräys 30.4.2009, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. analogisesti asia C-252/07, Intel Corporation, tuomio 27.11.2008, Kok., s. I-8823, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30. Tällainen yleisön mieltämä yhteys on välttämätön edellytys, mutta se ei sellaisenaan riitä sen toteamiseksi, että olemassa on jokin niistä loukkauksista, joilta laajalti tunnettuja tavaramerkkejä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdalla on tarkoitus suojella (ks. analogisesti asia C-487/07, L’Oréal ym., tuomio 18.6.2009, Kok., s. I‑5185, 37 kohta).
31. Saadakseen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa säädettyä suojaa aikaisemman tavaramerkin haltijan on esitettävä näyttöä siitä, että myöhemmän tavaramerkin käyttö ”merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi” (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 37 kohta).
32. Yksikin näistä kolmesta loukkauksesta riittää, jotta asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa voidaan soveltaa (ks. vastaavasti em. asia L’Oréal ym., tuomion 38 ja 42 kohta).
33. Aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole velvollinen osoittamaan, että kyseessä on asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hänen tavaramerkkiinsä kohdistuva todellinen ja aktuaalinen loukkaus. Kun voidaan olettaa, että tällainen loukkaus saattaa seurata sellaisesta myöhemmän tavaramerkin käytöstä, johon sen haltija voi ryhtyä, aikaisemman tavaramerkin haltijan ei tarvitse odottaa käytön tosiasiallista toteutumista voidakseen saada sen kiellettyä. Aikaisemman tavaramerkin haltijan on kuitenkin osoitettava sellaisten seikkojen olemassaolo, joiden nojalla voidaan todeta, että on olemassa tällaisen loukkauksen vakava vaara tulevaisuudessa (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 38 kohta).
34. Kun aikaisemman tavaramerkin haltija on onnistunut osoittamaan, että kyseessä on hänen tavaramerkkiinsä kohdistuva todellinen ja aktuaalinen loukkaus tai vakava vaara siitä, että tällainen loukkaus tapahtuu tulevaisuudessa, myöhemmän tavaramerkin haltijan on osoitettava, että tavaramerkin käytölle on perusteltu syy (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 39 kohta).
35. Näin ollen aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai laajan tunnettuuden loukkaamisen olemassaoloa on arvioitava niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, tavanomaisesti valistuneiden ja kohtuullisen tarkkaavaisten ja huolellisten keskivertokuluttajien keskuudessa. Sitä vastoin aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutetulla hyväksikäytöllä tapahtuneen loukkauksen osalta on todettava, että sikäli kuin kiellettyä on se, että myöhemmän tavaramerkin haltija hyötyy aikaisemmasta tavaramerkistä, mainitun loukkauksen olemassaoloa on arvioitava niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten myöhempi tavaramerkki on rekisteröity, tavanomaisesti valistuneiden ja kohtuullisen tarkkaavaisten ja huolellisten keskivertokuluttajien keskuudessa (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 35 ja 36 kohta).
36. Nyt käsiteltävässä asiassa on syytä muistuttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tuomiossaan, että numerolla 769526 rekisteröidyn aikaisemman tavaramerkin (jäljempänä tavaramerkki la PERLA) tunnettuus oli vakiintunutta alusvaatteilla ja uimapuvuilla ja että niiltä osin kuin tavaramerkin la PERLA ja myöhemmän tavaramerkin kattamat tavarat kuuluivat toisiaan lähellä oleville osamarkkinoille, eli korut ja naisten vaatteet, kyseisten tavaramerkkien välinen tietynasteinen samankaltaisuus riitti noissa olosuhteissa siihen, että italialainen yleisö saattoi yhdistää nämä kaksi tavaramerkkiä toisiinsa sillä tavoin kuin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi edellytetään (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 33 ja 51 kohta).
37. Näin ollen on vielä tutkittava edellytys, joka liittyy vaaraan siitä, että tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC käyttö ilman perusteltua syytä mahdollistaisi sen, että sen haltija voisi epäoikeutetusti käyttää hyväksi tavaramerkin la PERLA erottamiskykyä tai mainetta taikka että tällainen käyttö olisi niille haitaksi.
38. Kantajat väittävät, että tässä asiassa on kyse näistä kolmesta loukkaustyypistä. Ensimmäinen kantaja on esittänyt SMHV:ssa riidanalaisessa päätöksessä lyhyesti esitetyt seuraavat väitteet ja todisteet:
– väliintulija oli syksyllä 1999 luonut muotitaiteilija Lorenzo Rivan suunnitteleman, helmin koristellun uimapuvun (bikinit) tavaramerkillä NIMEI LA PERLA. Bikinit oli esitelty tärkeimmissä muotinäytöksissä, jotka olivat saaneet laajaa huomiota alan erikoislehdissä. Ilmaisun ”la perla” käyttäminen yhdessä ilmaisun ”nimei” kanssa oli selvästi luvatonta, koska siihen liittyi tavaramerkistä la PERLA väärennettyjä osia ja koska se saattoi aiheuttaa sekaannuksen alan erikoislehdissä ja vielä enemmän kuluttajien keskuudessa. ANSA-uutistoimistolle ja Corriere della Seralle oli sattunut tällainen sekaannus.
– väliintulija oli keväällä 2000 esitellyt myös NIMEI LA PERLA:n Blumarinelle toteuttaman ”koruliivin”, ja se oli ilmoittanut, että markkinoille saatettaisiin ”twin-set” (neulepuseron ja -takin yhdistelmä), jonka ranne-osat olisi koristeltu helmin. Myös tämä tapahtuma oli saanut laajaa huomiota alan erikoislehdissä.
– sekaannuksen ja väärinkäytön vaikutusta oli lisäksi täydennetty ja edistetty väliintulijan ja Blumarinen viimeisimmistä muotiluomuksista tekemällä mainonnalla, jossa mainonnan lähtökohdaksi oli valittu mainoskampanjan julisteessa oleva sana ”perla” ja maininta ”perla chic”
– tavaramerkin la PERLA väärentäminen ja väliintulijan sekaannukseen tähtäävä sitkeä ja tahallinen toiminta käyvät selvästi ilmi edellä esitetyistä seikoista. Väliintulija oli käyttämällä selvästi hyväksi tavaramerkin la PERLA tunnettuutta muodin maailmassa esitellyt tiettyjä vaatteita tavaramerkillä NIMEI LA PERLA (todellisuudessa rekisteröity nimellä NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC), ja se oli näin aiheuttanut sekaannuksen kyseisen alan henkilöiden ja sitäkin suuremmalla syyllä kuluttajien keskuudessa.
39. Ensin on syytä tutkia, onko ensimmäinen kantaja onnistunut näyttämään toteen, että tavaramerkin la PERLA erottamiskykyä tai mainetta on käytetty epäoikeutetusti hyväksi.
40. Tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutetusta hyväksi käyttämisestä, joista käytetään myös nimityksiä ”parasitismi” ja ”free-riding” (vapaamatkustus), on todettava, ettei se liity aikaisemmalle tavaramerkille aiheutettuun vahinkoon vaan hyötyyn, jonka kolmas on saanut myöhemmän samanlaisen tai samankaltaisen merkin käytöllä. Käsite kattaa muun muassa tapaukset, joissa aikaisemman tavaramerkin herättämä mielikuva tai sen heijastamat ominaisuudet siirtyvät myöhemmällä samanlaisella tai samankaltaisella merkillä varustettuihin tavaroihin sillä tavoin, että laajalti tunnettua tavaramerkkiä käytetään selvästi hyväksi (ks. analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 41 kohta).
41. On syytä täsmentää, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen hyväksi käyttäminen voi olla epäoikeutettua, vaikka myöhemmän samanlaisen tai samankaltaisen merkin käyttö ei aiheuttaisikaan haittaa aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle, maineelle tai yleisemmin sen haltijalle (ks. analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 43 kohta).
42. Sitä, onko myöhemmän tavaramerkin käyttö aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä, on arvioitava kokonaisuutena ottamalla huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät, kuten aikaisemman tavaramerkin maineen laajuus ja erottamiskyvyn aste, kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuuden aste sekä kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne ja samankaltaisuuden aste. Aikaisemman tavaramerkin maineen laajuudesta ja erottamiskyvyn asteesta on todettava, että mitä erottamiskykyisempi ja maineikkaampi tämä tavaramerkki on, sitä helpommin sille on katsottava aiheutuvan haittaa. Lisäksi on todettava, että mitä välittömämpi ja vahvempi myöhemmän tavaramerkin herättämä mielikuva aikaisemmasta tavaramerkistä on, sitä suurempi on vaara siitä, että merkin nykyinen tai tuleva käyttäminen merkitsisi tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka olisi niille haitaksi (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 67–69 kohta ja em. asia L’Oréal ym., tuomion 44 kohta).
43. Lisäksi on syytä todeta, että tällaisen kokonaisarvioinnin yhteydessä voidaan myös tarvittaessa ottaa huomioon aikaisemman tavaramerkin vesittymisen tai pilaamisen vaara (ks. analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 45 kohta).
44. Kun kolmas pyrkii laajalti tunnettua tavaramerkkiä muistuttavan merkin käytöllä kulkemaan tämän tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta sekä käyttämään hyväksi ilman minkäänlaista rahallista vastiketta ja tätä varten suorittamiaan omia toimenpiteitä aikaisemman tavaramerkin haltijan tämän tavaramerkin imagon luomiseksi ja säilyttämiseksi suorittamia markkinointitoimenpiteitä, tästä käytöstä saadun hyödyn on katsottava johtuvan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeutetusta hyväksi käyttämisestä (ks. analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 49 kohta).
45. Näin ollen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksi käyttäminen ei edellytä sekaannusvaaran eikä tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle tai yleisemmin viimeksi mainitun haltijalle aiheutuvan haitan vaaran olemassaoloa. Hyöty, jonka kolmas saa siitä, että se käyttää laajalti tunnetun tavaramerkin kanssa samankaltaista merkkiä, on erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä, jos tämä kolmas pyrkii tällä käytöllä kulkemaan laajalti tunnetun tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta sekä käyttämään ilman rahallista vastiketta hyödyksi tavaramerkin haltijan tämän tavaramerkin imagon luomiseksi ja säilyttämiseksi suorittamia markkinointitoimenpiteitä (ks. analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 50 kohta).
46. Valituslautakunta on nyt käsiteltävässä asiassa katsonut, ettei ensimmäinen kantaja ollut onnistunut näyttämään toteen tätä loukkausta. Se on viitannut muotitaiteilija Lorenzo Rivan tavaramerkillä NIMEI LA PERLA suunnittelemiin helmibikineihin, jotka oli esitelty tärkeimmissä muotinäytöksissä ja jotka olivat saaneet suurta huomiota alan erikoislehdissä, samoin kuin ”twin-setiin”, jonka ranne-osat oli koristeltu helmin, sekä NIMEI LA PERLA:n Blumarinelle toteuttamaan ”koruliiviin”. Se on huomauttanut, ettei tavaramerkin NIMEI LA PERLA käyttämisellä uimapukuja tai muita luokkaan 25 kuuluvia vaatetustuotteita varten ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, sillä siinä on kyse tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC rekisteröimisestä luokkaan 14 kuuluville korutuotteille. Sen mukaan helmin koristelluissa bikineissä, helmin koristellussa ”koruliivissä” tai ranteista helmin koristellussa ”twin-setissä” olevalla maininnalla ”la perla” näytetään joka tapauksessa pikemminkin kuvattavan näissä tuotteissa käytettyä epätavanomaista materiaalia eli helmiä.
47. Kantajat kiistävät nämä valituslautakunnan toteamukset. Ne muistuttavat lisäksi mitättömyysosaston katsoneen, että ensimmäisen kantajan esittämillä perusteluilla ja todisteilla oli näytetty riittävästi toteen, että tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC käytöllä kyettiin perusteettomasti hyötymään tavaramerkin la PERLA maineesta ja että SMHV oli asiassa T-137/05 esittämässään vastauksessa katsonut, että ”kolmannen edellytyksen – – – aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö taikka niille aiheutuva haitta – tarkastelu osoittaa vielä kertaalleen, että [ensimmäisen] kantajan moitteet olivat perusteltuja”.
48. SMHV väittää vastauksessaan, että on arvioitava, voiko se, että tavaramerkkiä NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC käytetään niille tavaroille, joille se on rekisteröity, mahdollistaa sen, että sen haltija voisi epäoikeutetusti käyttää hyväksi tavaramerkin la PERLA erottamiskykyä ja mainetta. Kantajan todisteet koskivat päinvastoin myöhemmän tavaramerkin käyttöä sellaisia tavaroita varten, jotka – vaikka ne olikin koristeltu helmin – olivat vaatetustuotteita, mikä voisi mahdollisesti olla väärentämistä, mutta eivät tavaramerkin la PERLA maineen hyväksikäyttötapausta.
49. Väliintulija väittää, ettei ensimmäinen kantaja ole esittänyt vähäisintäkään todistetta tavaramerkkinsä parasiittimäisen hyväksikäytön vaarasta tai yrityksestä käyttää hyväksi sen mainetta taikka erottamiskykyä. Ensimmäisen kantajan mainitsemat tosiseikat eivät joka tapauksessa koske niitä luokkaan 14 kuuluvia tavaroita, joihin tavaramerkki NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC liittyy.
50. Ensimmäisen kantajan mitättömyysosastossa esittämistä asiakirjoista ilmenee, että alan erikoislehdet ja alan ammattilaiset ajattelivat myöhemmän tavaramerkin haltijan Lorenzo Rivan ja Blumarinen kanssa muotinäytöksissä esittelemien tuotteiden olevan yhteydessä ensimmäiseen kantajaan ja näiden kahden yhtiön välillä olevan taloudellinen yhteys.
51. Kun Milanon muotiviikoilla syyskuussa 1999 esiteltiin Lorenzo Rivan väliintulijan lukuun suunnittelemat helmibikinit, kansallisessa viikkolehdessä ilmestyneestä artikkelista voitiin lukea esimerkiksi seuraavaa: ”Sitä paitsi Lorenzo Riva ei ole huonompi – – sponsorit Nimei ja La Perla ovat haltioissaan – –”, vaikka tuon tapahtuman sponsori oli väliintulija, joka oli toteuttanut helmibikinit yhteistyössä Rivan kanssa. Myös eräässä Corriere della Seran 25.9.1999 julkaistussa artikkelissa todetaan valokuvan alla seuraavaa: ”Helmistä. Myyntihinta: 2 miljardia. Ne ovat Lorenzo Rivan La Perlalle suunnittelemat helmibikinit”. ”Twin-setistä” voidaan eräältä internetsivulta (www.margherita.net) puolestaan lukea 12.10.2000 päivättyä artikkelia, jonka otsikko on ”Nimei – La Perla. Ilon hetki. Nimei La Perla ja Blumarine ovat esitelleet BluVIP:n (Very Important Pearls)”.
52. Kyse ei epäilemättä ollut pelkästään helmiin vaan suunnittelija Lorenzo Rivan tavaramerkkiä NIMEI LA PERLA varten suunnittelemiin helmibikineihin, ”twin-setiin”, jonka ranne-osat oli koristeltu helmin ja NIMEI LA PERLA:n Blumarinelle toteuttamaan koruliivi in liittyvistä seikoista. Kaikkien näiden vaatteiden olennaisina osina olivat näin todellisuudessa helmet, joille myöhempi tavaramerkki oli itse asiassa rekisteröity. Kuten edellisestä kohdasta ilmenee, näyttää lisäksi siltä, että helmet olivat todellakin näiden tavaroiden ”sydän”. Näissä olosuhteissa SMHV:n ja väliintulijan väitteet (ks. edellä 48 ja 49 kohta) eivät siis voi menestyä.
53. Lisäksi väliintulijan mainonnasta, joka näyttää liittyvän pikemminkin korutavaroihin ja tarkemmin ottaen helmiin, saadaan vaikutelma, että tavaramerkkien ”Nimei” ja ”La Perla” välillä on jokin yhteys tai suhde.
54. Loukkausta tai loukkauksen vaaraa ei näin ollen voida sulkea pois. Kuten edellä jo on todettu, aikaisemman merkin haltijalla ei ole velvollisuutta osoittaa, että kyseessä on hänen tavaramerkkiään koskeva todellinen ja aktuaalinen loukkaus, vaan sen on osoitettava sellaisten seikkojen olemassaolo, joiden nojalla voidaan todeta, että olemassa on tällaisen loukkauksen vakava vaara tulevaisuudessa (ks. analogisesti em. asia Intel Corporation, tuomion 38 kohta).
55. Jotta voitaisiin päättää, onko tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC haltija tätä tavaramerkkiä käyttämällä käyttänyt epäoikeutetusti hyväksi tavaramerkin la PERLA mainetta, on siis tehtävä kaikkia käsiteltävään asiaan liittyviä merkityksellisiä seikkoja koskeva kokonaisarviointi.
56. Tältä kannalta on aluksi muistutettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen todenneen jo tuomiossaan (ks. edellä 36 kohta), ettei ollut kiistetty, että tavaramerkki la PERLA oli laajalti tunnettu alusvaatteille ja uimapuvuille, että kyseisten tavaramerkkien välillä on tietynasteinen samankaltaisuus ja että tavaramerkin la PERLA kattamat tavarat, eli naisten vaatteet, ja myöhemmän tavaramerkin kattamat tavarat, eli helmet, kuuluvat toisiaan lähellä oleville osamarkkinoille. Erityisesti laajasta tunnettuudesta on vielä todettava, että sitä voidaan pitää jopa hyvinkin laajana.
57. Lisäksi on otettava huomioon se seikka, että helmiä voidaan käyttää valmistettaessa uimapukuja ja muita naisten vaatteita, kuten ensimmäisen kantajan SMHV:ssa esittämistä asiakirjoista ilmenee. Ei ole mahdotonta, että korujen ja tarkemmin ottaen helmien kuluttajat tuntevat kantajien markkinoille saattamat alusvaatteet ja uimapuvut. Vaikka lisäksi näiden kahden tavaramerkin välinen sekaannusvaara ei olekaan edellytyksenä sen osoittamiselle, että myöhemmän tavaramerkin käyttö merkitsee aikaisemman tavaramerkin maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä, tämä vaara on käsiteltävässä asiassa näytetty toteen tavaramerkin la PERLA kattamien, uimapukuihin ja alusvaatteisiin läheisesti liittyvien tavaroiden, nimittäin bikinien, ”twin setien” ja liivien osalta, joissa kaikissa on helmikoristelu, vaikka myöhempi tavaramerkki ei näitä vaatteita sinänsä katakaan.
58. Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kantaja on SMHV:ssa näyttänyt toteen, että myöhemmän tavaramerkin haltija käyttää epäoikeutetusti hyväksi tavaramerkkiä la PERLA tai että olemassa oli ainakin vakava vaara tällaisesta loukkauksesta tulevaisuudessa.
59. Vielä on päätettävä, onko myöhemmän tavaramerkin käytölle käsiteltävässä asiassa ollut perusteltu syy.
60. Kuten edellä 34 kohdassa on jo todettu, on niin, että kun aikaisemman tavaramerkin haltija on onnistunut osoittamaan, että kyseessä on joko hänen tavaramerkkiinsä kohdistuva todellinen ja aktuaalinen loukkaus tai – jollei tällaista loukkausta ole tapahtunut – vakava vaara tällaisesta loukkauksesta tulevaisuudessa, myöhemmän tavaramerkin haltijan on osoitettava, että tavaramerkin käytölle on perusteltu syy.
61. Väliintulija on SMHV:ssa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä väittänyt, että ilmaisun ”la perla” käytölle oli perusteltu ja ilmeinen syy: kyse oli helmin toteutetuista koruista, ja syy liittyy sekä tarpeeseen että haluun ilmoittaa sen aineen yleisnimi, josta korut oli valmistettu.
62. Valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään katsonut, että koska ei ollut näytetty toteen, että myöhempi tavaramerkki merkitsisi tavaramerkin la PERLA erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi, sen ei tarvinnut lausua siitä, oliko olemassa vaara myöhemmän tavaramerkin käytöstä ilman perusteltua syytä.
63. Kantajat muistuttavat mitättömyysosaston katsoneen, ettei väliintulijan esittämä syy ollut riittävä oikeuttamaan käyttöä ja että samoin SMHV oli todennut asian T-137/05 yhteydessä, että väliintulija ”ei [ollut] hallinnollisessa vaiheessa kyennyt myöskään esittämään päteviä perusteluja oikeuttaakseen kyseisen käytön, mikä [merkitsi sitä], että seuraava edellytys, joka asetetaan suojan soveltamiselle muihin kuin tavaramerkin kattamiin tavaroihin, täyt[tyi]”.
64. Nyt unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä SMHV ja väliintulija eivät ole esittäneet perusteluja vastatakseen perusteltua syytä koskeviin kantajien väitteisiin.
65. On syytä todeta, että väliintulijan SMHV:ssa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä esittämä syy ei riitä oikeuttamaan käyttöä. Tältä kannalta on myös tärkeää todeta, ettei väliintulija ole edes yrittänyt esittää muita oikeuttamisperusteita unionin yleisessä tuomioistuimessa.
66. Tribunale di Modenan (Italia) päätöksestä, johon väliintulija on vedonnut osoittaakseen, ettei kantajien esille tuomia tapahtumia voitu pitää väliintulijan syynä, on riittävää muistuttaa, että yhteisön tavaramerkkilainsäädäntö muodostaa säännöskokonaisuudesta koostuvan itsenäisen järjestelmän, jolla pyritään omiin tavoitteisiin ja jota sovelletaan kansallisista järjestelmistä riippumatta (asia T-32/00, Messe München v. SMHV (electronica), tuomio 5.12.2000, Kok., s. II‑3829, 47 kohta ja asia T-409/07, Cohausz v. SMHV – Izquierdo Faces (acopat), tuomio 23.9.2009, 71 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Joka tapauksessa kantajat ovat valittaneet kyseisestä päätöksestä, joten se ei ole vielä lainvoimainen. Se koskee lisäksi tavaramerkin la PERLA väärennöksen toteamista ja väliintulijan vilpillistä kilpailua eikä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa vastaavaan säännökseen perustuvaa mitättömäksi julistamista koskevaa vaatimusta.
67. Näin ollen on näytetty toteen, että väliintulija on tavaramerkkiä la PERLA vastaavaa merkkiä käyttämällä yrittänyt kulkea tämän tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta sekä käyttää hyväksi kantajien tämän tavaramerkin imagon luomiseksi ja säilyttämiseksi suorittamia markkinointitoimenpiteitä. Tästä käytöstä saadun hyödyn on näin katsottava johtuvan tavaramerkin la PERLA maineen epäoikeutetusta hyväksi käyttämisestä (ks. vastaavasti ja analogisesti em. asia L’Oréal ym., tuomion 49 kohta). Käytölle ei myöskään ole ollut perusteltua syytä. Asiassa ei näin ollen edellä 28 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ole tarpeen lausua edellä 31 ja 32 kohdassa tarkoitetun muun loukkauksen olemassaolosta.
68. Näin ollen ja ilman tarvetta lausua vastauksessa esitettyjen perusteiden (ks. edellä 25 ja 26 kohta) tutkittavaksi ottamisesta on syytä todeta, että valituslautakunta on tehnyt virheen soveltaessaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa.
69. Koska valituslautakunta on jo julistanut myöhemmän tavaramerkin mitättömäksi kaikkien muiden tavaroiden paitsi helmien osalta, riidanalainen päätös on syytä kumota vain niiltä osin kuin mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus on hylätty ja kuin tavaramerkin NIMEI LA PERLA MODERN CLASSIC pätevyys helmien osalta on vahvistettu. Asianosaisella ei ole asiavaltuutta nostaa kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa siltä osin kuin sen vaatimukset on valituslautakunnan päätöksellä hyväksytty. Kantajat eivät näin ollen voi enää riitauttaa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen päätösosaa siltä osin kuin siinä hyväksytään mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus (ks. vastaavasti asia T-300/08, Hoo Hing v. SMHV – Tresplain Investments (Golden Elephant Brand), määräys 14.7.2009, 26 ja 27 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
70. Tässä on syytä muistuttaa, että koska eri pätemättömyysperusteet johtavat täysin samaan lopputulokseen, mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hyväksymiseksi riittää, että yksikin niistä on perusteltu. Kun lisäksi valituslautakunnan mukaan yksi mitättömyyttä vaativan hakijan vetoamista perusteista on perusteltu, mutta kun se päättää tutkia ja mahdollisesti hylätä muut esitetyt mitättömyysperusteet, tämä osa sen päätöksen perusteluista ei ole tarvittava tuki sellaisen mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hyväksyvälle päätösosalle, joka oikeudellisesti riittävästi perustuu hyväksyttyyn mitättömyysperusteeseen (ks. vastaavasti em. asia Golden Elephant Brand, määräyksen 31 ja 35 kohta).
71. Edellä esitetyn perusteella ensimmäisessä vaatimuskohdassa esitetystä, riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevasta vaatimuksesta, toissijaisesti esitetyistä vaatimuskohdista ja muista perusteista ei ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
72. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos lisäksi hävinneitä asianosaisia on useita, tämän saman määräyksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.
73. Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kumpikin vastaa omista kuluistaan.
74. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan viimeisen alakohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
75. SMHV ja väliintulija ovat molemmat osittain hävinneet asian, koska riidanalainen päätös on osittain kumottu.
76. Näissä olosuhteissa SMHV:n on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja tämän lisäksi se on velvoitettava korvaamaan 90 prosenttia kantajille unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja kaikki ensimmäiselle kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Kantajien on vastattava 10 prosentista unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan. Väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöksen päätösosaNäillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 19.11.2007 tekemä päätös (asia R 537/2004‑2) kumotaan niiltä osin kuin SMHV on hylännyt mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen ja määrännyt, että Nute Partecipazioni SpA:n on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) SMHV:n on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 90 prosenttia Nute Partecipazionille ja La Perla Srl:lle unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja kaikki Nute Partecipazionille valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
4) Nute Partecipazionin ja La Perlan on vastattava 10 prosentista unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.
5) Worldgem Brands Srl:n on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Top