Yhdistetyt asiat T-204/08 ja T-212/08
Team Relocations NV ym.
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kansainvälisten muuttopalvelujen markkinat Belgiassa – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen – Markkinoiden jakaminen – Tarjousten jättämismenettelyn manipulointi – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Liikevaihto
(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)
3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Periaate, jonka mukaan seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Rikkomisen kesto
(Komission tiedonanto 2006/C 210/02)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Arviointi
(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 25 kohta)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Arviointi
(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Lieventävät olosuhteet – Kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää
(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan viimeinen luetelmakohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrän alentaminen yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella – Edellytykset
(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)
1. Olisi keinotekoista jakaa jatkuva käyttäytyminen, jolla on yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina, kun kyseessä on sitä vastoin sekä sopimuksina että yhdenmukaistettuina menettelytapoina asteittain ilmennyt yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen.
Näissä olosuhteissa yritys, joka on osallistunut tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella käyttäytymisellään, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jolla on kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus, käsitteeseen ja jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen toteutumiseen kokonaisuudessaan, on vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen.
Voidakseen todistaa yrityksen osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen komission velvollisuutena on näyttää toteen, että yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.
Kartellien voidaan näet katsoa olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöitä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Ainoastaan silloin, jos yritys näihin kartelleihin osallistuessaan on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tulee mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään sopimukseen, sen osallistuminen kyseisiin kartelleihin voi olla ilmaus liittymisestä tähän sopimukseen.
Kolmen edellytyksen on siis täytyttävä, jotta yrityksen voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, eli on oltava olemassa kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, yrityksen on tarkoituksellisesti myötävaikutettava tähän suunnitelmaan ja sen on täytynyt (todistetusti tai oletetusti) tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta.
Sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaolosta, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, on todettava, ettei yhteisen tavoitteen käsitettä kuitenkaan voida määrittää yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen markkinoilla, joita rikkominen koskee, koska vaikutus kilpailuun muodostaa tavoitteena tai vaikutuksena olennaisen tekijän kaikessa käyttäytymisessä, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Yhteisen tavoitteen tällainen määritelmä voi viedä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteeltä osan sen merkitystä, koska siitä seuraa se, että useat toiminnat, jotka koskevat talouden alaa ja jotka on kielletty EY 81 artiklan 1 kohdassa, pitäisi systemaattisesti luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöiksi. Jotta toimet voidaan luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, on siis otettava huomioon kaikki seikat, joilla voidaan osoittaa, että ne täydentävät sitä tai että näin ei ole, esimerkiksi soveltamisajanjakso, sisältö (käytetyt menetelmät mukaan lukien) ja vastaavasti asianomaisten eri toimien tavoite.
(ks. 33–37 ja 40 kohta)
2. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 13 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt – –”. Tästä säännöksestä ei ilmene, että kyseistä myynnin arvoa laskettaessa huomioon voitaisiin ottaa ainoastaan niiden palvelujen myynnin arvo, joihin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät menettelytavat ovat todellisuudessa kohdistuneet. Mainittujen suuntaviivojen 13 kohdassa viitataan rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvään myyntiin eikä myyntiin, johon rikkominen on kohdistunut. Kyseisen 13 kohdan sanamuoto tarkoittaa siten merkityksellisillä markkinoilla toteutunutta myyntiä.
Unionin kilpailusääntöjen tarkoitus tukee tätä tulkintaa. Komissiolla ei ole velvollisuutta kartelliasioissa määrättävien sakkojen perusmäärän määrittämiseksi kussakin tapauksessa vahvistaa, mihin yksittäisiin myyntitapahtumiin kartelli on vaikuttanut. Unionin tuomioistuimet eivät ole koskaan asettaneet tällaista velvollisuutta, eikä mikään viittaa siihen, että komissiolla olisi ollut aikomus asettaa itselleen tällaista velvollisuutta mainituissa suuntaviivoissa. Lisäksi kartelleja, jotka ovat luonteeltaan salaisia, koskevissa asioissa jää väistämättä paljastumatta joitakin asiakirjoja, jotka ilmentävät kutakin kilpailunvastaisista menettelytavoista.
Se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista, on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta kyseisillä markkinoilla. Kilpailunrajoituksen kohteena olleista tuotteista kertynyt liikevaihto on objektiivinen peruste, jolla tämän menettelyn haitallinen vaikutus tavanomaiseen kilpailuun saadaan täsmällisesti mitatuksi.
(ks. 61–66 kohta)
3. Usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä on tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus. Tämä päätelmä on johdonmukainen seuraus periaatteesta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti ja jonka nojalla yritykselle voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joihin sen itsensä katsotaan syyllistyneen, ja jota sovelletaan kaikissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka saattavat johtaa seuraamusten määräämiseen yhteisön kilpailusääntöjen nojalla. Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta on arvioitava yrityskohtaisesti, jolloin on otettava huomioon useita seikkoja, joihin kuuluvat erityisesti asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus. Se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sillä on ollut vähäinen asema niiltä osin kuin se on osallistunut, on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin yhteydessä ja tarvittaessa sakon suuruutta määritettäessä.
Yrityskohtaisia olosuhteita ei kuitenkaan ole arvioitu kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, toisin sanoen sakon perusmäärää vahvistettaessa, vaan mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella.
Komissio voi vapaasti ottaa huomioon tiettyjä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa tarkoitetun ”vakavuuden” muodostavia tekijöitä lieventävinä ja raskauttavina seikkoina eikä arvioidessaan ”vakavuutta” sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla.
Kyseisillä suuntaviivoilla muutettiin perustavanlaatuisesti sakkojen laskentamenetelmää. Ensinnäkin kilpailusääntöjen rikkomisten jako kolmeen luokkaan (”vakavaa vähäisempiin”, ”vakaviin” ja ”erittäin vakaviin” rikkomisiin) on poistettu. Nykyisessä järjestelmässä, jossa asteikko on 0 prosentista 30 prosenttiin, voidaan tehdä hienojakoisempi ero kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella. Toiseksi kiinteämääräiset summat on poistettu. Vastedes perusmäärän laskemisessa käytetään rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvän, kunkin yksittäisen yrityksen toteuttaman myynnin arvoa. Tässä uudessa laskentamenetelmässä voidaan siis ottaa helpommin huomioon kunkin yrityksen yrityskohtainen osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa sen vakavuutta arvioitaessa. Sen avulla voidaan myös ottaa huomioon se, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen on mahdollisesti ajan mittaan muuttunut vähemmän vakavaksi.
Vaikka huomioon on otettava kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus ja tapauksen erityiset olosuhteet, komissio voi edelleen kyseisten suuntaviivojen nojalla ottaa nämä seikat huomioon arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai mukauttaessaan perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tilanteessa, jossa komissio omaksuu viimeksi mainitun lähestymistavan, lieventävien ja raskauttavien seikkojen arvioinnissa on kuitenkin voitava ottaa riittävästi huomioon yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus sekä tämän vakavuuden mahdollinen vaihteleminen eri aikoina.
(ks. 84–87, 89, 90 ja 92 kohta)
4. Myynnin arvon perusteella määritetyn määrän kertomisesta niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa todetaan ainoastaan, että ”sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto”, täsmentämättä kuitenkaan konkreettisesti, miten kesto pitäisi ottaa huomioon. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa säädetty kertominen niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastaa 100 prosentin lisäystä vuotta kohden. Tämä lähestymistapa on osoitus perustavanlaatuisesta muutoksesta menetelmässä, joka koskee kartellin keston huomioon ottamista. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole ristiriidassa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan kanssa.
Vaikka aikaisemmin komissio on joskus ottanut huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen ajan mittaan tapahtuneen kehityksen, kun se on lisännyt sakon määrää keston perusteella, missään vuoden 2006 suuntaviivojen säännöksessä ei velvoiteta sitä soveltamaan tällaisessa tapauksessa kerrointa, joka ei ylitä kahta, tai alentamaan vakavuuden perusteella määrättyä prosenttiosuutta myynnin arvosta.
(ks. 107–110 kohta)
5. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 25 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15–25 prosenttia – – myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin.”
Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun komissio on lisännyt saman lisäsumman kaikille päätöksen adressaateille sillä perusteella, että ne ovat kaikki osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka käsitti hintojen vahvistamista ja/tai markkinoiden jakamista.
Kyseisten suuntaviivojen 25 kohdan sanamuoto (”inclura”, ”will include” ja ”fügt hinzu”) osoittaa sitä paitsi, että ilmeisissä rikkomistapauksissa lisäsumman lisääminen on automaattinen toimenpide, joka ei edellytä muita tekijöitä.
(ks. 116 ja 117 kohta)
6. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan sakon alentaminen lieventävien seikkojen perusteella edellyttää, että kyseinen yritys ”esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen”, ja ”siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla”.
Ilmaisun ”esimerkiksi” käyttäminen kuitenkin osoittaa, ettei kyseisten suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen olosuhteiden luettelo ole tyhjentävä. Asian erityiset olosuhteet ja erityisesti se, osallistuuko yritys kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomisen muodostaviin osatekijöihin, on otettava huomioon joko kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa tai ainakin mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tämä velvollisuus oli yksi niistä syistä, jonka vuoksi unionin tuomioistuin saattoi katsoa, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen kanssa ei ole ristiriidassa periaate, jonka mukaan vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta on yrityskohtaista. Pelkästään tämän 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitut kriteerit eivät voi taata tätä mahdollisuutta.
(ks. 126 ja 127 kohta)
7. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan viimeisen luetelmakohdan mukaan ”sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun – – yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä”. Tältä osin pelkkä tieto kilpailunvastaisesta toiminnasta ei merkitse sitä, että tämä toiminta olisi implisiittisesti komission ”hyväksymää tai edistämää” kyseisten suuntaviivojen 29 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla. Väitettyä toimimatta jättämistä ei nimittäin voida rinnastaa hyväksymisen tai edistämisen kaltaiseen positiiviseen toimeen.
(ks. 131 ja 134 kohta)
8. Sakon alentaminen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdan nojalla edellyttää kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä, eli pyynnön esittämistä hallinnollisen menettelyn aikana, erityisiä sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita sekä yrityksen maksukyvyttömyyttä, jolloin kyseisen yrityksen on esitettävä objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen vaarantaisi väistämättä sen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.
Sakon alentamiseksi esitetty pyyntö ei ole pelkkä muotovaatimus vaan vaatimus, jota ilman taloudellista tilannetta ei voida pätevästi arvioida, sillä komissiolla ei muutoin ole käytettävissään asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, kuten kyseisen yrityksen sisäisiä tietoja, joiden avulla sen elinkelpoisuutta voidaan arvioida.
(ks. 171 ja 176 kohta)
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
16 päivänä kesäkuuta 2011 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kansainvälisten muuttopalvelujen markkinat Belgiassa – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen – Markkinoiden jakaminen – Tarjousten jättämismenettelyn manipulointi – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat
Yhdistetyissä asioissa T‑204/08 ja T‑212/08,
Team Relocations NV, kotipaikka Zaventem (Belgia), edustajinaan asianajajat H. Gilliams ja J. Bocken,
kantajana asiassa T‑204/08,
Amertranseuro International Holdings Ltd,
Trans Euro Ltd ja
Team Relocations Ltd,
kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja L. Gyselen,
kantajina asiassa T‑212/08,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet, A. Antoniadis ja N. von Lingen,
vastaajana,
joissa kantajat vaativat [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 926 lopullinen (asia COMP/38.543 – Kansainväliset muuttopalvelut) osittaista kumoamista sekä toissijaisesti niille määrätyn sakon kumoamista tai alentamista,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: S. Papasavvas, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit N. Wahl ja A. Dittrich (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat
1. Riidan kohde
1 [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 11.3.2008 tehdyssä komission päätöksessä K(2008) 926 lopullinen (asia COMP/38.543 – Kansainväliset muuttopalvelut) (jäljempänä päätös), josta on julkaistu 11.8.2009 tiivistelmä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 188, s. 16), todetaan, että Team Relocations NV on osallistunut Belgiassa kansainvälisten muuttopalvelujen markkinoilla muodostettuun kartelliin, joka koskee hintojen suoraa ja välillistä vahvistamista, markkinoiden jakamista ja tarjousten jättämismenettelyn manipulointia. Euroopan komissio toteaa kartellin toimineen lähes 19 vuoden ajan (lokakuusta 1984 syyskuuhun 2003). Sen jäsenet olivat vahvistaneet hintoja, antaneet fiktiivisiä hinta-arvioita (ns. peitetarjouksia) asiakkaille ja maksaneet toisilleen korvauksia hylätyistä tarjouksista korvausjärjestelmän avulla (jäljempänä provisiot).
2. Kantajat
2 Team Relocations perustettiin 7.5.1993 toiminimellä Transeuro Worldwide Movers NV (Belgium). Sen toiminimeä muutettiin 5.9.2002. Tammikuusta 1994 lähtien Team Relocationsin emoyhtiönä on ollut sen kokonaan omistava Team Relocations Ltd, joka toimii muuttopalvelujen alalla ja jonka koko osakekannan omistaa Trans Euro Ltd. Trans Euron koko osakekannan on 8.9.2000 lähtien omistanut Amertranseuro International Holdings Ltd (jäljempänä Amertranseuro).
3 Amertranseuron konsolidoitu kokonaisliikevaihto oli 30.9.2006 päättyneenä tilikautena 44 352 733 euroa.
3. Hallinnollinen menettely
4 Päätöksen mukaan komissio aloitti menettelyn omasta aloitteestaan, sillä sen käytettävissä olleiden tietojen mukaan tietyt kansainvälisten muuttopalvelujen alalla toimivat belgialaiset yhtiöt osallistuivat sopimuksiin, jotka saattoivat kuulua EY 81 artiklassa tarkoitetun kiellon piiriin.
5 Siten Allied Arthur Pierre NV:n, Interdean NV:n, Transworld International NV:n ja Zieglerin tiloissa tehtiin syyskuussa 2003 yllätystarkastuksia 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([EY 81] ja [EY 81] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 14 artiklan 3 kohdan nojalla. Näiden tarkastusten seurauksena Allied Arthur Pierre teki hakemuksen sakkoimmuniteetin saamiseksi tai sakon lieventämiseksi sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) perusteella. Allied Arthur Pierre myönsi osallistuneensa provisio- ja peitetarjoussopimuksiin, luetteli mukana olleet kilpailijat, muun muassa komission virkamiehille aikaisemmin tuntemattoman kilpailijan, ja toimitti suullisia lausumiaan tukevia asiakirjoja.
6 [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18 artiklan mukaisesti kilpailunvastaisissa sopimuksissa mukana oleville yrityksille, kilpailijoille sekä ammatilliselle järjestölle osoitettiin useita kirjallisia tietojensaantipyyntöjä. Väitetiedoksianto hyväksyttiin ja annettiin tiedoksi 18.10.2006 useille yhtiöille. Kaikki, joille se oli osoitettu, vastasivat siihen. Heidän edustajansa Amertranseuron, Stichting Administratiekantoor Portieljen, Team Relocations Ltd:n ja Trans Euron edustajia lukuun ottamatta vetosivat oikeuteensa saada tutustua komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, joihin oli mahdollisuus tutustua ainoastaan komission tiloissa. Heille annettiin oikeus tutustua näihin asiakirjoihin 6.11. ja 29.11.2006 välisenä aikana. Kuulemistilaisuus pidettiin 22.3.2007.
7 Komissio teki 11.3.2008 päätöksen.
4. Päätös
8 Komissio väittää, että päätöksen adressaatit, joihin kantajat Team Relocations, Amertranseuro, Trans Euro ja Team Relocations Ltd kuuluvat, ovat osallistuneet kansainvälisten muuttopalvelujen alan kartelliin Belgiassa tai niiden katsotaan olevan siitä vastuussa. Kartellin osallistujat ovat komission mukaan vahvistaneet hintoja, jakaneet asiakkaita ja manipuloineet antamiaan tarjouksia ainakin vuosina 1984–2003. Tästä syystä ne ovat syyllistyneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun EY 81 artiklan rikkomiseen.
9 Komission mukaan nämä palvelut kattavat sekä luonnollisten henkilöiden, jotka ovat yksityishenkilöitä taikka yritysten tai julkisten laitosten työntekijöitä, tavaroiden muutot että yritysten tai julkisten laitosten tavaroiden muutot. Näissä muutoissa Belgia on lähtö- tai kohdepaikkana. Kun otetaan lisäksi huomioon, että kaikki kyseiset kansainvälisiä muuttopalveluja tarjoavat yritykset ovat sijoittautuneet Belgiaan ja että kartelli toimii Belgiassa, komissio katsoo Belgian olleen kartellin maantieteellisenä keskuksena.
10 Kartellin osallistujien yhteenlaskettu liikevaihto kansainvälisistä muuttopalveluista Belgiassa oli komission arvion mukaan 41 miljoonaa euroa vuonna 2002. Koska se arvioi alan liikevaihdon suuruudeksi noin 83 miljoonaa euroa, kartellissa mukana olleiden yritysten yhteenlasketuksi markkinaosuudeksi vahvistettiin noin 50 prosenttia.
11 Komissio toteaa, että kartellin tarkoituksena oli erityisesti vahvistaa ja pitää voimassa korkeita hintoja ja jakaa markkinat samanaikaisesti tai peräkkäin usein eri tavoin: hintasopimuksin, sopimuksin markkinoiden jakamisesta turvautumalla fiktiivisten hinta-arvioiden (peitetarjousten) järjestelmään ja sopimuksin korvausjärjestelmästä tarjousten hylkäämisen tai tarjouksista pidättäytymisen tapauksissa (provisiot).
12 Komissio katsoo, että vuoden 1984 ja 1990-luvun alun välillä kartelli toimi erityisesti hintojen vahvistamista koskevien kirjallisten sopimusten perusteella. Samanaikaisesti otettiin käyttöön provisiot ja peitetarjoukset. Provisiot piilotettiin lopulliseen hintaan, joka tuli kuluttajan maksettavaksi ilman, että tämä olisi saanut vastaavaa suoritusta. Kyseessä oli rahasumma, joka kansainvälistä muuttoa koskevan sopimuksen saaneen muuttoyhtiön oli maksettava kilpailijoille, jotka eivät olleet saaneet sopimusta, riippumatta siitä, olivatko nämä kilpailijat myös esittäneet tarjouksen vai pidättyneet tarjouksen tekemisestä. Kyseessä oli siis eräänlainen korvaus niille muuttoyhtiöille, jotka eivät olleet saaneet sopimusta. Kartellin jäsenet laskuttivat toisiltaan provisiot hylätyistä tarjouksista tai tarjouksista, joiden tekemisestä ne olivat pidättyneet, vetoamalla fiktiivisiin palveluihin, ja näiden provisioiden summa laskutettiin asiakkailta. Komissio väittää, että tätä käytäntöä on pidettävä Belgian kansainvälisten muuttopalvelujen välillisenä hintojen vahvistamisena.
13 Kartellin jäsenet tekivät lisäksi yhteistyötä esittääkseen peitetarjouksia, jotka saivat asiakkaat eli muuton maksavat työnantajat virheellisesti uskomaan, että he voivat tehdä valintansa kilpailuun perustuvien kriteerien mukaisesti. Peitetarjous on keinotekoinen tarjous, jonka asiakas tai muuttava henkilö saa muuttoyhtiöltä, jolla ei ole aikomusta suorittaa muuttoa. Peitetarjouksen toimittamisella muuttoyhtiö, joka haluaa saada sopimuksen (jäljempänä saajayhtiö), toimii siten, että laitos tai yritys saa useita tarjouksia joko suoraan tai välillisesti sen henkilön välityksellä, joka aikoo muuttaa. Tässä tarkoituksessa saajayhtiö ilmoittaa kilpailijoilleen hinnan, vakuutettavan määrän ja varastointikulut, jotka niiden pitäisi tästä palvelusta laskuttaa. Tämä hinta, joka on korkeampi kuin saajayhtiön esittämä hinta, ilmoitetaan tämän jälkeen peitetarjouksissa. Komissio katsoo, että koska työnantaja valitsee yleensä alhaisimman hinnan tarjoavan muuttoyhtiön, saman kansainvälisen muuton tarjouskilpailuun osallistuneet yhtiöt tiesivät lähtökohtaisesti etukäteen, mikä niistä voisi saada tämän muuttosopimuksen.
14 Lisäksi komissio tuo esille, että saajayhtiön pyytämä hinta saattoi olla korkeampi kuin se muutoin olisi ollut, koska muut saman muuton tarjouskilpailuun osallistuneet yhtiöt antoivat peitetarjouksia, joissa oli saajayhtiön ilmoittama hinta. Esimerkkinä komissio mainitsee päätöksen 233 perustelukappaleessa 11.7.1997 päivätyn Allied Arthur Pierren sisäisen sähköpostin, jossa todetaan seuraavaa: ”asiakas on pyytänyt kahta [peitetarjousta], joten voimme pyytää korkeaa hintaa.” Näin ollen komissio väittää, että peitetarjousten esittäminen asiakkaille merkitsi tarjousten jättämismenettelyn manipulointia siten, että kaikissa tarjouksissa mainitut hinnat olivat tarkoituksella saajayhtiön hintaa korkeammat ja joka tapauksessa korkeammat kuin ne olisivat olleet kilpailutilanteessa.
15 Komissio väittää, että näistä järjestelyistä oli sovittu vuoteen 2003 asti. Sen mukaan näiden monimutkaisten toimien yhteisenä tarkoituksena oli hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja siten kilpailun vääristäminen.
16 Johtopäätöksenään komissio antoi päätöksen päätösosan, jonka 1 artikla kuuluu seuraavasti:
”Seuraavat yritykset ovat rikkoneet [EY] 81 artiklan 1 kohtaa vahvistamalla kansainvälisten muuttojen hintoja Belgiassa suoraan ja välillisesti, jakamalla osan markkinoista ja manipuloimalla tarjousten jättämismenettelyä seuraavassa ilmoitettuina aikoina:
– –
g) [Team Relocations] 20. tammikuuta 1997–10. syyskuuta 2003; – – yritysten Trans Euro – – ja Team Relocations Ltd kanssa 20. tammikuuta 1997–7. syyskuuta 2003; – – yritysten [Amertranseuro], Trans Euro – – ja Team Relocations Ltd kanssa 8. syyskuuta 2000–10. syyskuuta 2003,
– –”
17 Tämän vuoksi komissio määräsi päätöksen 2 artiklan i alakohdassa 3,49 miljoonan euron sakon Team Relocationsille, ja tästä määrästä Trans Euro ja Team Relocations Ltd ovat yhteisvastuussa 3 miljoonan euron osalta ja Amertranseuro, Trans Euro ja Team Relocations Ltd (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina Amertranseuro-konserni) ovat yhteisvastuussa 1,3 miljoonan euron osalta.
18 Sakkojen määrän laskemiseksi komissio sovelsi päätöksessä laskentamenetelmää, joka on esitetty sen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta antamissa suuntaviivoissa (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
19 Kantajat nostivat nyt käsiteltävät kanteet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.6.2008 toimittamillaan kannekirjelmillä.
20 Asiat T-204/08 ja T-212/08 yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomiota varten unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtajan 5.3.2010 antamalla määräyksellä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
21 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 28.4.2010 pidetyssä istunnossa. Team Relocations vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.8.2010 jättämällään hakemuksella suullisen käsittelyn aloittamista uudelleen. Tämä hakemus hylättiin 23.9.2010 tehdyllä päätöksellä.
22 Team Relocations vaatii asiassa T‑204/08, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen 1 artiklan
– kumoaa päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään sille 3,49 miljoonan euron suuruinen sakko
– toissijaisesti alentaa päätöksessä määrätyn sakon määrää huomattavasti
– velvoittaa joka tapauksessa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Lisäksi Team Relocations vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa komission ilmaisemaan tekijät, jotka se otti huomioon alentaessaan Interdeanin sakkoa 70 prosenttia sen sakon määrästä, joka sille muuten olisi määrätty.
24 Asiassa T‑212/08 Amertranseuro, Trans Euro ja Team Relocations Ltd vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen 2 artiklan i alakohdan siltä osin kuin siinä todetaan niiden olevan yhteisvastuussa EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta, jonka Team Relocationsin väitetään toteuttaneen tammikuun 1997 ja syyskuun 2003 välisenä aikana
– toissijaisesti kumoaa päätöksen 2 artiklan i alakohdan siltä osin kuin siinä ei tosiasiallisesti rajoiteta Amertranseuron yhteisvastuuta 1,3 miljoonan euron summaan
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Komissio vaatii asioissa T‑204/08 ja T‑212/08, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteet
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
26 Team Relocations esittää kahdeksan kanneperustetta päätöksen kumoamiseksi ja sakon kumoamiseksi tai alentamiseksi. Amertranseuro, Trans Euro ja Team Relocations Ltd esittävät kaksi kanneperustetta, joiden mukaan niiden ei voida katsoa olevan vastuussa Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta eivätkä ne kykene maksamaan sakkoa. Koska nämä kaksi viimeksi mainittua kanneperustetta vastaavat Team Relocationsin seitsemännen kanneperusteen ensimmäistä osaa ja kahdeksatta kanneperustetta, ne on syytä käsitellä näiden väitteiden tarkastelun yhteydessä.
1. Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Team Relocations ei ole osallistunut päätöksessä kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen
27 Tällä kanneperusteella Team Relocations kiistää osallistuneensa päätöksessä kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.
Asianosaisten lausumat
28 Team Relocations katsoo, että jotta sen voitaisiin katsoa olevan vastuussa päätöksessä tarkoitetusta yhtenä kokonaisuutena pidettävästä kilpailusääntöjen rikkomisesta, komission on esitettävä näyttöä ensinnäkin siitä, että Team Relocations tiesi muiden osallistujien lainvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen liittyvän riskin, ja toiseksi siitä, että päätöksessä kuvatuilla eri menettelytavoilla oli yhteiset tavoitteet ja että Team Relocationsilla oli aikomus myötävaikuttaa näiden tavoitteiden toteuttamiseen omalla toiminnallaan.
29 Team Relocationsin mukaan komissio ei ole näyttänyt näiden edellytysten täyttyneen. Se ei ensinnäkään ole tiennyt yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta. Päätöksessä ei ole viitattu yhteenkään asiakirjatodisteeseen, joka osoittaisi Team Relocationsin tienneen tai täytyneen välttämättä tietää hinta- tai peitetarjoussopimuksista, kun se on vuodesta 1997 lähtien silloin tällöin hyväksynyt provisioita. Se on vasta helmikuussa 2002 antanut tai pyytänyt ensimmäisen kerran peitetarjouksen. Team Relocations ei myöskään ole osallistunut kilpailunvastaisiin kokouksiin, joissa olisi sovittu kilpailunvastaisesta kokonaisjärjestelystä.
30 Toiseksi Team Relocations väittää, ettei se ole osallistunut kokonaisjärjestelyyn saati ”jatkettuun” kilpailusääntöjen rikkomiseen. Se ei ole osallistunut yhteenkään kirjalliseen hintasopimukseen. Sen hyväksymien provisioiden tarkoituksena on ollut se, että yksittäiset muuttoyhtiöt voisivat saada takaisin tietystä muutosta aiheutuneet kulut, eikä hintojen vahvistaminen, asiakkaiden jakaminen tai markkinoiden jakaminen. Nämä provisioita koskevat järjestelyt ovat olleet satunnaisia, eikä niitä ole sovellettu yleisesti tai automaattisesti. Peitetarjoukset on aina saatu muuttavan luonnollisen henkilön pyynnöstä tai ainakin tämän suostumuksella, ja ne on annettu vasta asiakkaan valittua muuttoyhtiön.
31 Komissio kiistää nämä väitteet ja katsoo, että osallistuessaan ainakin kahteen näistä sopimuksista Team Relocations tiesi tai sen täytyi välttämättä tietää yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen taustalla olevasta kokonaissuunnitelmasta. Lisäksi komissio katsoo, että väitteellä, jonka mukaan Team Relocations ei ole osallistunut kirjalliseen hintasopimukseen, ei ole mitään vaikutusta sen vastuuseen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Tällä kanneperusteella Team Relocations ei kiistä rikkoneensa EY 81 artiklaa. Sitä vastoin se väittää, ettei se ole osallistunut päätöksessä kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Näin ollen on heti alkuun palautettava mieleen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite.
Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite
33 Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-49/92 P, komissio vastaan Anic Partecipazioni, 8.7.1999 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-4125, 82 kohta), että olisi keinotekoista jakaa jatkuva käyttäytyminen, jolla oli yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina, kun kyseessä oli sitä vastoin sekä sopimuksina että yhdenmukaistettuina menettelytapoina asteittain ilmennyt yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen.
34 Näissä olosuhteissa yritys, joka on osallistunut tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella käyttäytymisellään, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jolla on kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus, käsitteeseen ja jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen toteutumiseen kokonaisuudessaan, on vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen (edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 83 kohta).
35 Tästä tuomiosta ilmenee, että voidakseen todistaa yrityksen osallistuneen tällaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen komission velvollisuutena on näyttää toteen, että yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 87 kohta).
36 Kartellien voidaan katsoa olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöitä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Ainoastaan silloin, jos yritys näihin kartelleihin osallistuessaan on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tulee mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään sopimukseen, sen osallistuminen kyseisiin kartelleihin voi olla ilmaus liittymisestä tähän sopimukseen (yhdistetyt asiat T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T- 34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000, Kok., s. II-491, 4027 ja 4112 kohta).
37 Tämän oikeuskäytännön mukaan kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta yrityksen voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, eli on oltava olemassa kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, yrityksen on tarkoituksellisesti myötävaikutettava tähän suunnitelmaan ja sen on täytynyt (todistetusti tai oletetusti) tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta.
38 Käsiteltävää kanneperustetta on siis tarkasteltava näiden edellytysten valossa.
Kyseisen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toiminnan luokittelu
– Kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen
39 Tarkasteltaessa ensinnäkin kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, komissio väittää kyseessä olevilla yrityksillä olleen yksi ainoa taloudellinen päämäärä eli hintakehityksen vääristäminen.
40 Yhteisen tavoitteen käsitettä ei kuitenkaan voida määrittää yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen markkinoilla, joita rikkominen koskee, koska vaikutus kilpailuun muodostaa tavoitteena tai vaikutuksena olennaisen tekijän kaikessa käyttäytymisessä, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Yhteisen tavoitteen tällainen määritelmä voi viedä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteeltä osan sen merkitystä, koska siitä seuraa se, että useat toiminnat, jotka koskevat talouden alaa ja jotka on kielletty EY 81 artiklan 1 kohdassa, pitäisi systemaattisesti luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöiksi. Jotta toimet voidaan luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, on otettava huomioon kaikki seikat, joilla voidaan osoittaa, että ne täydentävät sitä tai että näin ei ole, esimerkiksi soveltamisajanjakso, sisältö (käytetyt menetelmät mukaan lukien) ja vastaavasti asianomaisten eri toimien tavoite (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-101/05 ja T-111/05, BASF ja UCB v. komissio, tuomio 12.12.2007, Kok., s. II-4949, 179–181 kohta).
41 Esillä olevassa tapauksessa päätöksestä ilmenee, että yhteisenä tavoitteena, johon pyrittiin kokonaissuunnitelman mukaisesti eri tavoin, oli vahvistaa ja pitää voimassa kansainvälisten muuttopalvelujen korkea hintataso Belgiassa ja jakaa nämä markkinat. Tämä yhteinen tavoite on kuvattu yksityiskohtaisesti päätöksen 314 ja 322–344 perustelukappaleessa.
42 Team Relocationsin väitteillä ei voida kyseenalaistaa tätä toteamusta.
43 On huomattava, että provisiojärjestelmä on korvausjärjestelmä, jota sovelletaan asiakkaiden jakamisen yhteydessä, ja että peitetarjousten laatiminen on olennainen osa asiakkaiden jakamista, kun asiakkaat haluavat saada tarjouksia usealta kartellin osallistujalta.
44 Toisin kuin Team Relocations väittää, provisioita ja peitetarjouksia koskeneet järjestelyt kohdistuivat hintoihin. Provisioiden lukumäärä ja taso oli vahvistettu etukäteen, ennen kuin muuttoyhtiöt antoivat tarjouksensa asiakkaille. Vaikka oletettaisiin, kuten Team Relocations väittää, että niiden summaa ei lisätty suoraan muuton hintaan, on väistämätöntä, että ne sisältyivät yritysten laskemiin ja nostivat niiden palveluiden hintaa. Tarjousten osalta voidaan todeta, että ”fiktiivisessä” tarjouksessa ilmoitetun hinnan määritti tätä tarjousta pyytänyt yhtiö ja hyväksyi peitetarjouksen laatinut yhtiö, jolloin ensin mainittu saattoi vahvistaa hintansa korkeammaksi kuin vapaassa kilpailutilanteessa, lähelle yhteisesti sovittua ”fiktiivistä” hintaa. Päätöksen 233 perustelukappaleessa komissio osoitti tämän peitetarjouksia koskevan menettelytavan vaikutuksen hintoihin (ks. edellä 14 kohta).
45 Molemmilla menettelytavoilla oli kirjallisen hintasopimuksen tavoin yhteinen tavoite eli kilpailun rajoittaminen kartellin osallistujien välillä vahvistamalla korkeampi hintataso kuin se olisi ollut ilman sopimuksia. Niille kilpailijoille, jotka eivät saaneet sopimusta, maksetut provisiot tekivät kilpailukykyisen hinnan tarjoamisesta niille selvästi vähemmän houkuttelevaa, ja vaihtamalla tarjouksia koskevia tietoja peitetarjousten yhteydessä kartellin osallistujat rajoittivat hintakilpailua. Lisäksi osallistujat saattoivat peitetarjoussopimuksen vuoksi pitää hinnat korkeammalla tasolla kuin ne olisivat olleet ilman tätä sopimusta.
46 Tarkasteltaessa väitteitä, joiden mukaan peitetarjoukset annettiin vasta asiakkaan tehtyä valintansa, on korostettava, että henkilö, joka on yhteydessä palvelun tarjoajaan, esimerkiksi komission virkamies, ei ole muuttoyhtiöiden todellinen asiakas. Yrityksen tai laitoksen, joka maksaa muuton, on valittava muuttoyhtiö. Yritykset ja julkiset laitokset edellyttävät useiden tarjousten antamista juuri voidakseen tehdä valinnan.
– Team Relocationsin tarkoituksellinen myötävaikutus kokonaissuunnitelmaan
47 Tarkasteltaessa toiseksi Team Relocationsin myötävaikutusta kilpailusääntöjen rikkomiseen ei ole kiistetty, että se on osallistunut kahteen päätöksessä kuvatuista kolmesta menettelytavasta, eli provisiosopimukseen ja peitetarjoussopimukseen.
48 Team Relocations ei sitä vastoin ole koskaan osallistunut kirjalliseen hintasopimukseen. Vaikka yritys, joka on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella käyttäytymisellään, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman rikkomisen osalta, tämä koskee vain sitä aikaa, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen (edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 83 kohta). Näin ollen Team Relocationsin ei voida katsoa olevan vastuussa toiminnasta, joka oli lakannut yli viisi vuotta ennen kuin se tuli mukaan kartelliin.
49 Päätöksessä komissio on kuitenkin todennut Team Relocationsin rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa ainoastaan 20.1.1997–10.7.2003 eli ajanjakson, jonka kuluessa Team Relocations osallistui kaikkiin kartellin ilmenemismuotoihin. Näin ollen komissio on asianmukaisesti ottanut huomioon, että se on osallistunut kartelliin vasta vuodesta 1997 alkaen.
50 Team Relocationsin väitteet, joiden mukaan provisio- ja peitetarjoussopimuksia ei sovellettu samanaikaisesti ja joiden mukaan provisioita koskevat järjestelyt olivat satunnaisia, ovat merkityksettömiä, koska toisin kuin tämä kantaja väittää, näillä kahdella menettelytavalla oli sama tavoite.
– Team Relocationsilla oleva tieto kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta
51 Arvioitaessa kolmanneksi sitä, onko Team Relocations tiennyt kartellin muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, on totta, että Team Relocationsin osallistumisaikana ei ollut kilpailunvastaisia kokouksia. Se, että Team Relocations ei ole koskaan osallistunut tällaiseen kokoukseen, ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, sillä kartellin toimiminen osoittaa, että sen jäsenten ei tarvinnut osallistua kokouksiin saadakseen tietää provisio- tai peitetarjoussopimuksista tai osallistuakseen niihin. Sopimukset tehtiin yleensä puhelimitse, sähköpostitse ja/tai faksitse.
52 Lisäksi Team Relocationsin on välttämättä täytynyt tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, koska provisioita ja peitetarjouksia koskeva menettelytapa perustui molemminpuoliseen yhteistyöhön kussakin tilanteessa vaihtelevien yhteistyökumppanien kesken. Tämä järjestelmä perustui nimittäin vastavuoroisuuden periaatteeseen, koska jokainen provisiota maksava tai peitetarjouksen antava yritys odotti voivansa tulevaisuudessa hyötyä itse tästä järjestelmästä ja saada provisioita tai peitetarjouksia. Toisin kuin Team Relocations väittää, nämä järjestelyt eivät siten olleet satunnaisia vaan niillä oli täydentävä merkitys.
53 Team Relocationsin väitteellä, jonka mukaan se ei tiennyt kirjallisista sopimuksista eikä ollut tiennyt provisioita koskevasta menettelytavasta ennen vuotta 1997, ei ole merkitystä, koska päätöksessä Team Relocationsin katsotaan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta vasta tuosta ajankohdasta lukien. Team Relocations on viimeistään vuonna 1997, jolloin se hyväksyi ensimmäisen provisionsa, saanut tietää siitä, että kaikki yritykset eivät toimineet tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Se siis tiesi kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta sekä muiden yritysten kilpailunvastaisesta tavoitteesta. Näissä olosuhteissa ei ole uskottavaa, että Team Relocations olisi saanut tietää peitetarjouksia koskevasta menettelytavasta vasta vuonna 2002.
54 Näin ollen komissio saattoi perustellusti katsoa, että Team Relocations tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää kartellin muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta.
55 Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio on aivan oikein todennut, että Team Relocations oli osallistunut päätöksessä kuvattuun, yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tämän vuoksi ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
2. Toinen kanneperuste, joka koskee Team Relocationsin myynnin arvon laskemista
Asianosaisten lausumat
56 Toisella kanneperusteellaan Team Relocations kiistää sakon perusmäärän laskemiseksi huomioon otetun myynnin arvon.
57 Team Relocations väittää ensisijaisesti, että Team Relocationsin myynnin arvoa vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdassa tarkoitetulla tavalla laskettaessa huomioon voitaisiin ottaa ainoastaan niiden muuttopalvelujen myynnin arvo, joihin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät menettelytavat ovat todellisuudessa kohdistuneet, eikä Team Relocationsin kansainvälisten muuttopalvelujen Belgian markkinoilla toteuttamaa kokonaisliikevaihtoa.
58 Toissijaisesti Team Relocations katsoo, että kyseinen myynnin arvo ei käsitä liikevaihtoa, joka on saatu yksityishenkilöiden muutoista, toisin sanoen luonnollisten henkilöiden, joiden on itse vastattava muuttokuluista. On riidatonta, että Team Relocationsin osalta ei ole koskaan sovittu yksityishenkilöiden muuttoja koskevista provisioista tai peitetarjouksista tai sovellettu niitä. Team Relocations toteaa, että komissio on päätöksen 528 perustelukappaleessa suostunut siihen, ettei Gosselinin myynnin arvoon sisällytetty armeijalle tarjottuja muuttopalveluja, sillä kilpailusääntöjen rikkominen ei kohdistunut niihin. Näin ollen myöskään yksityishenkilöiden muuttoihin liittyvää myyntiä ei voida ottaa huomioon laskettaessa kyseistä Team Relocationsin myynnin arvoa.
59 Komissio kiistää nämä väitteet.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
60 Team Relocations kyseenalaistaa huomioon otettavan myynnin arvon laskelman ja väittää toissijaisesti, ettei sen pitäisi sisältää liikevaihtoa, joka on saatu yksityishenkilöiden maksamista muutoista.
Huomioon otettava myynnin arvo
61 Sakon perusmäärää laskettaessa huomioon otettavasta myynnin arvosta, joka on kiistetty kanneperusteen ensimmäisessä osassa, vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt – –”
62 Toisin kuin Team Relocations väittää, tästä säännöksestä ei ilmene, että kyseistä myynnin arvoa laskettaessa huomioon voitaisiin ottaa ainoastaan niiden muuttopalvelujen myynnin arvo, joihin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät menettelytavat ovat todellisuudessa kohdistuneet.
63 Vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan sanamuodossa viitataan rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvään myyntiin eikä myyntiin, johon rikkominen on kohdistunut. Kyseisen 13 kohdan sanamuoto koskee siten merkityksellisillä markkinoilla toteutunutta myyntiä. Tämä käy erittäin selvästi ilmi vuoden 2006 suuntaviivojen saksankielisen version 6 kohdasta, jonka mukaan kyseessä on ”Umsatz auf den vom Verstoß betroffenen Märkten” (markkinoilla, joita rikkominen koskee, toteutunut myynti). Vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohta ei sitä suuremmalla syyllä koske pelkästään tapauksia, joissa komissiolla on asiakirjatodisteita kilpailusääntöjen rikkomisesta.
64 Yhteisön kilpailusääntöjen tarkoitus tukee tätä tulkintaa. Team Relocationsin ehdottama tulkinta merkitsisi sitä, että kartelliasioissa määrättävien sakkojen perusmäärän määrittämiseksi komissiolla olisi kussakin tapauksessa velvollisuus vahvistaa, mihin yksittäisiin myyntitapahtumiin kartelli on vaikuttanut. Unionin tuomioistuimet eivät ole koskaan asettaneet tällaista velvollisuutta, eikä mikään viittaa siihen, että komissiolla olisi ollut aikomus asettaa itselleen tällaista velvollisuutta vuoden 2006 suuntaviivoissa.
65 Lisäksi kartelleja, jotka ovat luonteeltaan salaisia, koskevissa asioissa jää väistämättä paljastumatta joitakin asiakirjoja, jotka ilmentävät kutakin kilpailunvastaisista menettelytavoista. Esillä olevassa asiassa olisi ollut käytännössä mahdotonta löytää todisteita kustakin menettelytavan kohteena olleesta muutosta. Team Relocations vahvistaa kannekirjelmässä, että ”[peitetarjouksia] ja provisioita ei kirjattu kantajan järjestelmiin, joten ainoastaan asiasta vastaavat henkilöt saattoivat havaita ne”.
66 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista, on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta kyseisillä markkinoilla (yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok., s. 1825, Kok. Ep. VII, s. 133, 121 kohta). Kilpailunrajoituksen kohteena olleista tuotteista kertynyt liikevaihto on objektiivinen peruste, jolla tämän menettelyn haitallinen vaikutus tavanomaiseen kilpailuun saadaan täsmällisesti mitatuksi (asia T-151/94, British Steel v. komissio, tuomio 11.3.1999, Kok., s. II-629, 643 kohta ja asia T-50/03, Saint-Gobain Gyproc Belgium v. komissio, tuomio 8.7.2008, 84 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tämä periaate on toistettu vuoden 2006 suuntaviivoissa.
67 Istunnossa Team Relocations huomautti, että toisin kuin esillä olevassa tapauksessa ns. Carglass-päätöksessä (asia COMP/39.125 – Autonlasi), josta on julkaistu 25.7.2009 tiivistelmä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 173, s. 13), komissio otti sakon määrää laskiessaan huomioon ainoastaan autonlasitoimittajien autonvalmistajille myymän lasin, minkä osalta oli suoria todisteita kartellista. Carglass-päätöksen 663 perustelukappaleessa komissio lähtee kuitenkin periaatteesta, että se, että kunkin autonvalmistajan osalta käydystä keskustelusta ei ole nimenomaisia todisteita, ei estä määrittämästä myynnin arvoa pelkästään sen myynnin perusteella, josta on käytettävissä suoria todisteita, koska kartellijärjestelyt ovat luonteeltaan salaisia sopimuksia ja koska todisteet jäävät useimmissa tai jopa kaikissa tapauksissa puutteellisiksi. Vaikka komissio on myöhemmin täsmentänyt tätä periaatetta tämän päätöksen 664–667 perustelukappaleessa, se on tehnyt niin ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen alussa ja lopussa olevan kahden poikkeuksellisen ajanjakson osalta, koska se oletti, että näiden ajanjaksojen aikana autonlasitoimittajat olivat muuttaneet pelkästään valikoiduille suurasiakkaille tehtyjä tarjouksia. Komission kyseisessä päätöksessä omaksuma lähestymistapa ei näin ollen ole ristiriidassa esillä olevassa päätöksessä noudatetun lähestymistavan kanssa.
68 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan vain viitteellisiä syrjinnän mahdollisen olemassaolon osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä (asia C‑167/04 P, JCB Service v. komissio, tuomio 21.9.2006, Kok., s. I‑8935, 201 ja 205 kohta ja asia C‑76/06 P, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, tuomio 7.6.2007, Kok., s. I‑4405, 60 kohta). Kun otetaan huomioon Carglass-päätöksen 664–667 perustelukappaleessa esitetyt olosuhteet, Team Relocations ei ole esittänyt riittäviä todisteita, joiden perusteella näiden edellytysten voitaisiin katsoa täyttyneen tässä asiassa.
69 Näin ollen tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Yksityishenkilöiden maksamat muutot
70 Tarkasteltaessa toissijaista väitettä, jonka mukaan huomioon otettavan myynnin arvon ei pitäisi sisältää liikevaihtoa yksityishenkilöiden muutoista eli muutoista, joita kolmas osapuoli ei ota vastatakseen, on todettava, että peitetarjouksia ei ole koskaan annettu tällaisista muutoista, koska yksityishenkilö ei olisi koskaan suostunut vastaanottamaan useaa tarjousta yhdeltä ainoalta muuttoyhtiöltä. Peitetarjouksia on käytetty ainoastaan muutoissa, joissa muuttavan henkilön työnantaja on pyytänyt saada tarjouksia vähintään yhdeltä toiselta muuttoyhtiöltä edellytyksenä sille, että se ottaa vastatakseen muuttokuluista.
71 Päätöksen 537 perustelukappaleesta ilmenee, että osa tämän päätöksen muista adressaateista näyttää sopineen provisioiden maksamisesta yksityishenkilöiden maksamien kansainvälisten muuttojen yhteydessä. Toisin kuin niiden armeijan muuttojen osalta, joissa Gosselin toimi amerikkalaisten muuttoyhtiöiden alihankkijana, ei voida pitää poissuljettuna, että kyseinen yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen on kohdistunut joihinkin yksityisiin muuttoihin. Armeijan muuttojen ja yksityishenkilöiden muuttojen välinen ratkaiseva ero on siinä, että armeijan muutoissa kartellin osallistujat eivät itse käyneet kaupallisia neuvotteluja eikä niillä näin ollen ollut vaikutusvaltaa pääsopimuksen osalta. Tällaista rakenteellista taetta, joka estää kaiken potentiaalisen vaikutuksen, ei ole yksityisten muuttojen tapauksessa. Tästä seuraa, että kun komissio on jättänyt ulkopuolelle yhden muuttokategorian mutta ei toista, se ei ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
72 Pitää paikkansa, että komissio ei ole Team Relocationsin osalta näyttänyt, että yksityishenkilöiden maksamia muuttoja koskevista provisioista olisi sovittu tai että niitä olisi sovellettu. Tämän perustelun hyväksyminen merkitsisi kuitenkin sitä, että komissiolla olisi velvollisuus sisällyttää huomioon otettavaan myynnin arvoon ainoastaan ne yksittäiset myynnit, joihin kartelli on vaikuttanut ja joista sillä on asiakirjatodisteita. Tämän kanneperusteen ensimmäistä osaa tutkittaessa on kuitenkin jo todettu, ettei tällaista velvollisuutta ole.
73 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
3. Kolmas kanneperuste, joka koskee 17 prosentin soveltamista Team Relocationsin toteuttaman myynnin arvoon sen sakon perusmäärän vahvistamiseksi
74 Tämä valitusperuste jakautuu neljään osaan. Kaksi ensimmäistä osaa koskevat yhtäältä sitä, että velvollisuutta määrittää sakon määrä Team Relocationsin yrityskohtaisen aseman perusteella ei ole noudatettu, ja toisaalta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Kolmannessa osassa Team Relocations väittää, että 17 prosentin vahvistaminen on vastoin suhteellisuusperiaatetta. Tämän kanneperusteen neljäs osa koskee puutteellisia perusteluja.
Asianosaisten lausumat
75 Team Relocations väittää ensinnäkin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sakon on tarkasti heijastettava kunkin yrityksen todellisuudessa toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta (asia T‑15/02, BASF v. komissio, tuomio 15.3.2006, Kok., s. II‑497, 280 kohta; yhdistetyt T‑109/02, T‑118/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑126/02, T‑128/02, T‑129/02, T‑132/02 ja T‑136/02, Bolloré ym. v. komissio, tuomio 26.4.2007, Kok., s. II‑947, 429 kohta ja asia T‑36/05, Coats Holdings ja Coats v. komissio, tuomio 12.9.2007, 207 ja 209 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Esillä olevassa asiassa olisi pitänyt ottaa huomioon useita erityisiä tai epätavallisia seikkoja Team Relocationsin toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi. Se ei ole ennen vuotta 2002 antanut tai pyytänyt yhtään peitetarjousta eikä se ole koskaan osallistunut kirjallisiin sopimuksiin hintojen vahvistamisesta ja muista ehdoista, jotka koskevat kansainvälisten muuttopalvelujen tarjoamista Belgiassa. Komissio ei ole siten näyttänyt Team Relocationsin yrityskohtaista asemaa päätöksen kohteena olevissa menettelytavoissa. Tämän virheellisen arvioinnin vuoksi hyväksytty osuus myyntiarvosta (17 %) ja siten Team Relocationsille määrätty sakko ovat ilmeisen kohtuuttomia.
76 Toiseksi Team Relocations katsoo, että päätöksen joidenkin muiden adressaattien tekemiin yleisiin kirjallisiin hintasopimuksiin verrattuna sen toteuttama kilpailusääntöjen rikkominen on jyrkästi erilainen ja selvästi vähemmän vakava. Soveltaessaan samaa osuutta myynnin arvosta (17 prosenttia) sekä Team Relocationsille määrätyn sakon laskemiseen että päätöksen muille adressaateille määrättyjen sakkojen laskemiseen komissio on siten laiminlyönyt velvollisuutensa vahvistaa sakkojen määrä ilman syrjintää.
77 Kolmanneksi Team Relocations väittää, että myynnin arvosta laskettavan 17 prosentin vahvistaminen johtaa väistämättä sakon määrään, joka ei usealta kannalta ole selvästi missään suhteessa sen toiminnan todelliseen vakavuuden asteeseen eli sen todelliseen vastuuseen sekä sen toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vähäiseen vakavuuteen ja pieneen taloudelliseen merkitykseen.
78 Neljänneksi Team Relocations toteaa, että päätöksessä ei esitetä syytä, jonka vuoksi komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että Team Relocations ei osallistunut kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöihin. Myyntiarvosta laskettavan prosenttiosuuden vahvistamista koskevat perustelut ovat riittämättömät ja ristiriitaiset.
79 Komissio katsoo voineensa perustellusti soveltaa Team Relocationsiin samaa 17 prosentin osuutta myynnin arvosta kuin muihin kartellin osallistujiin, koska Team Relocations oli osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jota voidaan pitää EY 81 artiklan erittäin vakavana rikkomisena. Yrityksen yrityskohtaista asemaa kilpailusääntöjen rikkomisessa ei oteta huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa vaan mukautettaessa sakkoa lieventävien ja/tai raskauttavien seikkojen huomioon ottamiseksi. Komissio väittää vielä, että se on noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, kun se on ilmoittanut päätöksessä arviointiperusteet, joiden avulla se on punninnut kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
80 Tällä kanneperusteella Team Relocations vastustaa sitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa kaikkiin kyseessä oleviin yrityksiin on sovellettu yhtä yhtenäistä 17 prosentin osuutta. Tältä osin on pidettävä erillään kaksi eri kysymystä eli ensinnäkin kysymys siitä, onko viimeksi mainitun kohtelu ollut asianmukaista verrattuna kartellin muiden osallistujien kohteluun (ensimmäinen ja toinen osa), ja toiseksi kysymys siitä, oliko komission soveltama prosenttiosuus erikseen arvioituna oikeassa suhteessa Team Relocationsin toimintaan nähden (kolmas osa).
Velvollisuus määrittää sakon perusmäärä Team Relocationsin yrityskohtaisen aseman perusteella
81 Tarkasteltaessa kanneperusteen kahta ensimmäistä osaa, jotka on toisiinsa läheisesti liittyvinä syytä käsitellä yhdessä, on palautettava mieliin vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan yhteisön oikeuden perusperiaatteisiin kuuluvan syrjintäkiellon tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla on kiellettyä paitsi se, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan eri tavalla, myös se, että erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. vastaavasti asia 91/85, Christ-Clemen ym. v. komissio, tuomio 8.10.1986, Kok., s. 2853, 10 kohta ja asia C‑174/89, Hoche, tuomio 28.6.1990, Kok., s. I‑2681, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 On kuitenkin todettava, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tarkastellessaan komissio ei ole todellisuudessa kohdellut osallistujia eri tavalla päättäessään myynnin arvon osuudesta, vaan se on soveltanut yhtä yhtenäistä 17 prosentin osuutta kaikkiin kyseessä oleviin yrityksiin. Komissio perustelee tätä lähestymistapaa sillä, että kyseessä oli yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen.
83 Näin ollen on pohdittava, saattoiko komissio Team Relocationsin esille tuoman oikeuskäytännön valossa olla tekemättä mitään eroa kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten välillä ja olla ottamatta huomioon asian erityisiä olosuhteita määrittäessään Team Relocationsin toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden.
84 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä on tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus (yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok., s. 1663, 623 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 150 kohta). Tämä päätelmä on johdonmukainen seuraus periaatteesta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti ja jonka nojalla yritykselle voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joihin sen itsensä katsotaan syyllistyneen, ja jota sovelletaan kaikissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka saattavat johtaa seuraamusten määräämiseen yhteisön kilpailusääntöjen nojalla (asia T-62/02, Union Pigments v. komissio, tuomio 29.11.2005, Kok., s. II‑5057, 119 kohta).
85 Lisäksi useista unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista ilmenee, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta on arvioitava yrityskohtaisesti, jolloin on otettava huomioon useita seikkoja, joihin kuuluvat erityisesti asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus (ks. edellä 66 kohdassa mainittu asia Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 106 kohta; asia C‑219/95 P, Ferriere Nord v. komissio, tuomio 17.7.1997, Kok., s. I‑4411, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑241/01, Scandinavian Airlines System v. komissio, tuomio 18.7.2005, Kok., s. II‑2917, 83 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Siten unionin tuomioistuin on katsonut, että se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sillä on ollut vähäinen asema niiltä osin kuin se on osallistunut, on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin yhteydessä ja tarvittaessa sakon suuruutta määritettäessä (ks. edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 90 kohta ja edellä 75 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Bolloré ym. v. komissio, tuomion 429 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
86 Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä yrityskohtaisia olosuhteita ei kuitenkaan ole arvioitu kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, toisin sanoen sakon perusmäärää vahvistettaessa, vaan mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella (asia T‑73/04, Carbone‑Lorraine v. komissio, tuomio 8.10.2008, Kok., s. II‑2661, 100 kohta ja sitä seuraavat kohdat; tuomio on pysytetty valitusasiassa C‑554/08 P, Carbone-Lorraine v. komissio, 12.11.2009 annetulla tuomiolla, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Vaikka Team Relocationsin esille tuomissa, edellä 75 kohdassa mainituissa asioissa BASF vastaan komissio ja Coats Holdings ja Coats vastaan komissio annettujen tuomioiden otteissa mainitaan käsite ”vakavuus”, se ei koske sakon perusmäärän määrittämistä vaan tosiasiassa sitä, saattoiko komissio perustellusti ottaa raskauttavana seikkana huomioon yrityksen toimimisen kartellin johtajana (edellä 75 kohdassa mainittu asia BASF v. komissio, tuomion 280 kohta) ja vastaavasti lieventävänä seikkana yrityksen vähäisen aseman pikemminkin välittäjänä (edellä 75 kohdassa mainittu asia Coats Holdings ja Coats v. komissio, tuomion 214 kohta).
87 Tämä oikeuskäytäntö on kuitenkin yhdenmukainen edellä 84 ja 85 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa. Näissä asioissa annetuissa tuomioissa käsitettä ”vakavuus” on käytetty yleisesti kuvaamaan kilpailusääntöjen rikkomisen intensiteettiä eikä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen teknisessä merkityksessä. Näin ollen komissio saattoi vapaasti ottaa huomioon tiettyjä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa tarkoitetun ”vakavuuden” muodostavia tekijöitä lieventävinä ja raskauttavina seikkoina eikä arvioidessaan ”vakavuutta” sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla.
88 Tämä pätee erityisesti tapaukseen, jossa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen usean yrityksen osuuden suhteellista vakavuutta. Unionin tuomioistuin on vahvistanut asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annetuista suuntaviivoista (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä vuoden 1998 suuntaviivat), että kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen osuuden suhteellista vakavuutta on arvioitava mahdollisten raskauttavien tai lieventävien seikkojen soveltamisen yhteydessä (edellä 86 kohdassa mainittu asia Carbone-Lorraine v. komissio, tuomio 12.11.2009, 27 kohta). Yhtenä kokonaisuutena pidettävässä jatketussa kilpailusääntöjen rikkomisessa käsitteellä ”rikkominen”, sellaisena kuin sitä käytetään vuoden 1998 suuntaviivoissa, viitataan siis useita yrityksiä käsittävään rikkomisen kokonaisuuteen, ja tämä yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen on yhtä ”vakavaa” kaikkien osallistujien osalta.
89 Edellä 86 kohdassa mainitussa asiassa Carbone-Lorraine vastaan komissio 12.11.2009 annettu tuomio koskee kuitenkin vuoden 1998 suuntaviivoja. Vuoden 2006 suuntaviivoilla muutettiin perustavanlaatuisesti sakkojen laskentamenetelmää. Ensinnäkin kilpailusääntöjen rikkomisten jako kolmeen luokkaan (”vakavaa vähäisempiin”, ”vakaviin” ja ”erittäin vakaviin” rikkomisiin) on poistettu. Nykyisessä järjestelmässä, jossa asteikko on 0 prosentista 30 prosenttiin, voidaan tehdä hienojakoisempi ero kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella.
90 Toiseksi on todettava, että kiinteämääräiset summat on poistettu. Vastedes perusmäärän laskemisessa käytetään rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvän, kunkin yksittäisen yrityksen toteuttaman myynnin arvoa. Tässä uudessa laskentamenetelmässä voidaan siis ottaa helpommin huomioon kunkin yrityksen yrityskohtainen osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa sen vakavuutta arvioitaessa. Sen avulla voidaan myös ottaa huomioon se, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen on mahdollisesti ajan mittaan muuttunut vähemmän vakavaksi.
91 Kolmanneksi on todettava komission vahvistaneen istunnossa, että se ei enää välttämättä sovella päätöksentekokäytännössään yhtä yhtenäistä osuutta kaikkiin tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneisiin yrityksiin. [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 1.10.2008 tehdyssä ns. Candle waxes -päätöksessä K(2008) 5476 (asia COMP/C.39.181 – Kynttilävahat), josta on julkaistu 4.12.2009 tiivistelmä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 295, s. 17), ja [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 11.11.2009 tehdyssä ns. Heat stabilisers -päätöksessä K(2009) 8682 (asia COMP/38.589 – Lämmönkestäväksi tekevät aineet), josta on julkaistu 12.11.2010 tiivistelmä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 307, s. 9), komissio sovelsi eri prosenttiosuuksia kyseisten kartellien osallistujien eri luokkiin niiden kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellisen vakavuuden perusteella. Jälkimmäisessä tapauksessa vahvistettiin korkeampi prosenttiosuus yrityksille, jotka olivat osallistuneet paitsi hintojen vahvistamiseen myös asiakkaiden ja/tai markkinoiden jakamiseen.
92 Uusi laskentamenetelmä ei kuitenkaan edellytä tällaista lähestymistapaa. Vaikka edellä 84 ja 85 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan huomioon on otettava kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus ja tapauksen erityiset olosuhteet, komissio voi edelleen vuoden 2006 suuntaviivojen nojalla ottaa nämä seikat huomioon arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai mukauttaessaan perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tilanteessa, jossa komissio omaksuu viimeksi mainitun lähestymistavan, lieventävien ja raskauttavien seikkojen arvioinnissa on kuitenkin voitava ottaa riittävästi huomioon yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus sekä tämän vakavuuden mahdollinen vaihteleminen eri aikoina.
93 Esillä olevassa tapauksessa komissio on vahvistanut kaikille kyseessä oleville yrityksille yhden yhtenäisen 17 prosentin osuuden. Siltä osin kuin Team Relocations väittää, että sen osuus on suhteellisesti vähemmän vakava kuin muiden mukana olleiden yritysten ja että huomioon olisi pitänyt ottaa useita erityisiä tai epätavallisia olosuhteita, sen tämän väitteen tueksi kehittämiä perusteluja tarkastellaan siis tutkittaessa väitteitä, joiden mukaan komissio on arvioinut virheellisesti lieventäviä seikkoja. Team Relocations on osallistunut kaikkiin niihin kartellin muodostaviin menettelytapoihin, joita on noudatettu sinä aikana, jona se on osallistunut kartelliin, ja se on vedonnut ainoastaan mukanaolonsa vähäisempään intensiteettiin. Näin ollen tämän kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa on hylättävä ja Team Relocationsin perustelut on otettava huomioon kuudetta kanneperustetta tarkasteltaessa (jäljempänä 125 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
Väite suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta
94 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta, että erikseen tarkasteltuna 17 prosentin osuus ei ole suhteeton siihen nähden, mikä on ollut Team Relocationsin todellinen vastuu kilpailusääntöjen rikkomisessa, jossa on muun muassa jaettu markkinat ja manipuloitu tarjousten jättämismenettelyä. Vuoden 2006 suuntaviivojen 23 kohdassa todetaan selvästi, että hinnoista sopimisesta ja markkinoiden jakamisesta tehtyjen horisontaalisten sopimusten tapauksessa huomioon otettava osuus sijoittuu yleensä ”asteikon yläpäähän”. Komissiolla oli siten oikeus määrätä 17 prosentin osuus, joka sijoittuu ”asteikon yläpään” alempaan osaan.
Väite puutteellisista perusteluista
95 Tämän kanneperusteen neljännestä osasta on todettava, että sakon perusmäärän vahvistamista koskevat perustelut eivät tosiasiassa ole kovin yksityiskohtaiset. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että komissio täyttää perusteluvelvollisuuden silloin, kun se ilmoittaa päätöksessään ne arviointikriteerit, joiden nojalla se on saattanut arvioida kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, eikä sillä ole velvollisuutta sisällyttää kyseiseen päätökseen yksityiskohtaisempaa esitystä tai sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja (ks. yhdistetyt asiat T-236/01, T-239/01, T-244/01–T-246/01, T-251/01 ja T-252/01, Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. II-1181, 252 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
96 Esillä olevassa asiassa komissio on esittänyt päätöksen 542 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se on katsonut kilpailusääntöjen rikkomisen erittäin vakavaksi, eli todettujen ilmeisten kilpailunrajoitusten luonteen sinänsä. Lisäksi se on samassa perustelukappaleessa selittänyt, miksi se ei ollut tutkinut kilpailusääntöjen rikkomisen maantieteellistä ulottuvuutta ja vaikutusta, viittaamalla oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ilmeisten kilpailunrajoitusten tapauksessa rikkomista voidaan pitää erittäin vakavana ilman, että on tarpeen, että tällaisella toiminnalla on tietty maantieteellinen laajuus tai vaikutus (edellä 85 kohdassa mainittu asia Scandinavian Airlines System v. komissio, tuomion 84 ja 85 kohta ja yhdistetyt asiat T-49/02–T-51/02, Brasserie nationale ym. v. komissio, tuomio 27.7.2005, Kok., s. II-3033, 178 ja 179 kohta). Tästä seuraa, että tämän oikeuskäytännön valossa komissio on perustellut riittävästi kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehdinnan ”erittäin vakavaksi”.
97 On kuitenkin ensinnäkin toivottavaa, että komissio perustelee paremmin sakkojen laskemista, jotta yritykset saisivat tietää yksityiskohtaisesti niille määrätyn sakon laskentatavan. Tämä voi yleisellä tasolla edistää hallintotoiminnan avoimuutta ja helpottaa unionin yleisen tuomioistuimen työtä, kun se toimii täyden harkintavaltansa nojalla, jolloin sen on kyettävä arvioimaan kanteen kohteena olevan päätöksen lainmukaisuuden lisäksi myös määrätyn sakon asianmukaisuutta (asia C-248/98 P, KNP BT v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok., s. I-9641, 46 kohta).
98 Toiseksi on todettava, että komission mainitsema oikeuskäytäntö koskee asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annettuja suuntaviivoja (EYVL 1998, C 9, s. 3) ja koskee aikaa ennen suuntaviivojen antamista. Vuoden 2006 suuntaviivoilla on kuitenkin muutettu perustavanlaatuisesti sakkojen laskentamenetelmää. Kilpailusääntöjen rikkomisten jako kolmeen luokkaan (”vakavaa vähäisempiin”, ”vakaviin” ja ”erittäin vakaviin” rikkomisiin) on poistettu ja käyttöön on otettu asteikko 0 prosentista 30 prosenttiin, jotta voidaan tehdä hienojakoisempi ero. Vastedes sakon perusmäärä ”lasketaan osuutena myyntiarvosta, joka määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui” (vuoden 2006 suuntaviivojen 19 kohta). ”Sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on yleensä enintään 30 prosenttia” (21 kohta). Kun kyse on hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyistä horisontaalisista sopimuksista, jotka ”kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin”, huomioon otettavan osuuden myynnistä on sijoituttava yleensä ”asteikon yläpäähän” (23 kohta).
99 Tässä tilanteessa komissio ei voi enää lähtökohtaisesti yksinomaan perustella kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehtimista ”erittäin vakavaksi” ja olla perustelematta huomioon otetun myynnin arvon osuuden valintaa. Kuten edellä on todettu, komissiolla sakkojen osalta olevan harkintavallan välittömänä seurauksena on perusteluvelvollisuus, jonka avulla yksityiset saavat tietää toteutetun toimenpiteen perustelut ja unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia sen laillisuuden.
100 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on päätöksen 543 perustelukappaleessa vahvistanut tämän tason hädin tuskin tämän asteikon puolivälin yläpuolelle eli 17 prosenttiin perustelemalla ratkaisunsa pelkästään kilpailusääntöjen rikkomisen ”erittäin vakavalla” luonteella. Komissio ei kuitenkaan ole selittänyt yksityiskohtaisemmin, miten kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehdinta ”erittäin vakavaksi” on saanut sen vahvistamaan määräksi 17 prosenttia eikä vahvistamaan sitä selvemmin ”asteikon yläpäähän”. Nämä perustelut voivat olla riittäviä vain tilanteessa, jossa komissio soveltaa prosenttiosuutta, joka on hyvin lähellä vakavimmille kilpailunrajoituksille asetetun asteikon alarajaa ja joka on lisäksi erittäin edullinen kantajalle. Tässä tapauksessa lisäperustelut, jotka esitetään suuntaviivoihin sisältyvien perustelujen lisäksi, eivät ole tarpeen. Jos se olisi sen sijaan halunnut soveltaa korkeampaa prosenttiosuutta, sen olisi pitänyt esittää yksityiskohtaisemmat perustelut, kuten se teki asioissa Carglass (669–678 perustelukappale), Heat Stabilisers ja Candle Waxes tekemissään päätöksissä (641–653 perustelukappale).
101 Tarkasteltaessa perusteluja, jotka koskevat osuuden vahvistamista eroa tekemättä 17 prosenttiin, päätöksestä voidaan päätellä komission lähtevän periaatteesta, jonka mukaan toteamus yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta oikeuttaa yhden yhtenäisen osuuden soveltamisen. Tämä toteamus on riittävästi perusteltu ja oikeutettu (ks. edellä 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
102 Kanneperusteen neljäs osa on näin ollen hylättävä.
103 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
4. Neljäs kanneperuste, jonka mukaan myynnin arvon perusteella määritetyn määrän kertomiselle niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, ei ole perustetta
Asianosaisten lausumat
104 Team Relocations väittää, että vuoden 2006 suuntaviivojen 24 kohdassa, jonka mukaan myynnin arvon perusteella määritetty määrä on systemaattisesti kerrottava niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen, annetaan kilpailusääntöjen rikkomisen kestolle suhteeton merkitys verrattuna muihin relevantteihin tekijöihin, kuten erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen. Tässä säännöksessä ei siis oteta riittävästi huomioon vaatimusta, että kullekin yritykselle määrätyn sakon määrä on mukautettava yksittäistapaukseen, ja siinä säädetään sakon laskukaavasta, jossa annetaan kilpailusääntöjen rikkomisen kestolle selvästi suhteeton merkitys.
105 Toissijaisesti Team Relocations vaatii unionin yleistä tuomioistuinta soveltamaan kerrointa, joka ei ylitä kahta. Jos unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa seitsemällä kertomisen, Team Relocations vaatii joka tapauksessa, että sen tapauksessa myynnin arvon osuus on viideltä ensimmäiseltä vuodelta (vuodesta 1997 vuoteen 2001) laskettava 5 prosentin enimmäismäärään, sillä se ei osallistunut peitetarjouksiin näinä vuosina, ja kahdelta viimeiseltä vuodelta (eli vuosilta 2002 ja 2003) 12 prosentin enimmäismäärään.
106 Komissio vaatii, että nämä vaatimukset hylätään.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
107 Vaikka Team Relocations vetoaa siihen, että myynnin arvon perusteella määritetyn määrän kertomiselle niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, ”ei ole perustetta”, se ei kiistä sitä, että tämä laskentamenetelmä perustuu vuoden 2006 suuntaviivojen säännöksiin. Esillä oleva kanneperuste koskee näin ollen pikemminkin vuoden 2006 suuntaviivojen 24 kohdan suhteettomuutta siltä osin kuin siinä edellytetään tällaista kertomista.
108 Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa todetaan tästä ainoastaan, että ”sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto”, täsmentämättä kuitenkaan konkreettisesti, miten kesto pitäisi ottaa huomioon. Tätä yleissäännöstä on täsmennetty sakkojen laskennasta annetuissa eri suuntaviivoissa. Erityisesti vuoden 1998 suuntaviivojen mukaan pitkäaikaisessa kilpailusääntöjen rikkomisessa (yleensä yli viisi vuotta) lisäys voitiin vahvistaa 10 prosentiksi vuotta kohden rikkomisen vakavuuden perusteella määrätystä määrästä. Sitä vastoin vuoden 2006 suuntaviivoissa tarkoitettu kertominen niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastaa 100 prosentin lisäystä vuotta kohden.
109 Tämä lähestymistapa on osoitus perustavanlaatuisesta muutoksesta menetelmässä, joka koskee kartellin keston huomioon ottamista. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole ristiriidassa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan kanssa. On totta, että säännöksen ranskankielisessä versiossa (”– – il y a lieu de prendre en considération, outre la gravité de l’infraction, la durée de celle-ci”) näytetään annettavan kestolle vakavuuteen nähden toissijainen merkitys sakkojen suuruutta määrättäessä. Sitä vastoin muut kieliversiot, kuten englanninkielinen versio (”– – regard shall be had both to the gravity and to the duration of the infringement”) ja saksankielinen versio (”– – ist sowohl die Schwere der Zuwiderhandlung als auch deren Dauer zu berücksichtigen”) osoittavat, että tässä säännöksessä annetaan sama painoarvo kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuudelle ja kestolle.
110 Toissijaisista vaatimuksista riittää, kun todetaan, että vaikka aikaisemmin komissio on joskus ottanut huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen ajan mittaan tapahtuneen kehityksen, kun se on lisännyt sakon määrää keston perusteella, missään vuoden 2006 suuntaviivojen säännöksessä ei velvoiteta sitä soveltamaan tällaisessa tapauksessa kerrointa, joka ei ylitä kahta, tai alentamaan vakavuuden perusteella määrättyä prosenttiosuutta myynnin arvosta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo täyden harkintavaltansa nojalla, että Team Relocationsin ensimmäisessä vaatimuksessa tarkoitettua alennusta ei ole syytä myöntää. Toista vaatimusta käsitellään jäljempänä 125 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.
111 Jollei tästä viimeksi mainitusta seikasta muuta johdu, neljäs kanneperuste on hylättävä.
5. Viides kanneperuste, jonka mukaan lisäsumman lisäämiselle ei ole perustetta
112 Tällä kanneperusteella Team Relocations vetoaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.
Asianosaisten lausumat
113 Team Relocations väittää ensinnäkin, että lisäsumman lisääminen vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohdan nojalla on vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska eräistä muista päätöksen adressaateista poiketen se ei ole tehnyt sopimuksia sekä hintojen vahvistamisesta että markkinoiden jakamisesta. Team Relocationsin toteuttamat menettelytavat eivät liioin kuulu niihin kilpailusääntöjen rikkomisten luokkiin, joilla voidaan perustella lisäsumman lisääminen perusmäärään.
114 Toiseksi Team Relocations katsoo, että kun otetaan huomioon sen toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen vähäinen vakavuuden aste, päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen siltä osin kuin siinä on vahvistettu lisäsumma 17 prosenttiin myynnin arvosta.
115 Komissio katsoo, että 17 prosentin lisäsumman lisääminen oli perusteltua.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
116 Team Relocations vetoaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen (ensimmäinen osa) ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen (toinen osa) lisäsumman laskemisessa. Vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohta kuuluu tältä osin seuraavasti:
”Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15–25 prosenttia – – myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin.”
117 Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, sillä komissio on lisännyt saman lisäsumman kaikille päätöksen adressaateille sillä perusteella, että ne ovat kaikki osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka käsitti hintojen vahvistamista ja/tai markkinoiden jakamista. Vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohdan sanamuoto (”inclura”, ”will include” ja ”fügt hinzu”) osoittaa sitä paitsi, että ilmeisissä rikkomistapauksissa lisäsumman lisääminen on automaattinen toimenpide, joka ei edellytä muita tekijöitä. Muilta osin on syytä viitata edellä olevaan 81 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, sillä näissä kohdissa esitetyt perustelut pätevät soveltuvin osin lisäsumman määräämiseen.
118 Kanneperusteen toisen osan osalta on syytä viitata edellä olevaan 94 kohtaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että erikseen tarkasteltuna 17 prosentin osuus oli oikeassa suhteessa siihen, mikä on ollut Team Relocationsin todellinen vastuu kilpailusääntöjen rikkomisessa. Nämä perustelut soveltuvat myös lisäsummaan, joka on niin ikään vahvistettu 17 prosenttiin. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että 17 prosenttia on sopiva määrä asianmukaisen ehkäisevän vaikutuksen takaamiseksi. Sillä, että lisäsumman osalta vuoden 2006 suuntaviivoissa asteikko on 15–25 prosenttia eikä 0–30 prosenttia, ei ole tässä suhteessa vaikutusta.
119 Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.
6. Kuudes kanneperuste, joka koskee lieventäviä seikkoja
Asianosaisten lausumat
120 Kantaja toteaa, että useat lieventävät seikat oikeuttavat sen sakon huomattavan alentamisen vuoden 2006 suuntaviivojen 20 ja 29 kohdan nojalla. Yrityksen vähäinen osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa on tällainen lieventävä seikka. Team Relocations väittää, että esillä olevassa tapauksessa se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisten järjestelyjen käyttöön ottamiseen, että se ei ole koskaan osallistunut kokoukseen, jonka tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen, että se ei ole koskaan osallistunut kilpailusääntöjen rikkomisen kaikkein vakavimpiin osatekijöihin eli kirjallisiin sopimuksiin hintojen vahvistamisesta ja toimistomuuttoja varten sovittuihin provisiojärjestelyihin, että se on suostunut provisioihin tai antanut tai pyytänyt peitetarjouksia vain tilapäisesti ja satunnaisesti ja hyvin pienelle lukumäärälle asiakkaita ja muuttoja ja ettei se ole antanut tai pyytänyt yhtään peitetarjousta ennen vuotta 2002. Team Relocationsin vähäistä osuutta kilpailusääntöjen rikkomisessa ei ole otettu lainkaan huomioon – ei arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai kestoa eikä edes lieventäviä seikkoja tutkittaessa.
121 Lisäksi Team Relocations väittää, että useat peitetarjouksista olivat komission virkamiesten pyytämiä. Allied Arthur Pierren lausunnot vahvistavat selvästi, että peitetarjoukset olivat laajasti komission virkamiesten tiedossa kaikilla hierarkian tasoilla ja että he jopa pyysivät niitä. Komissio ei voi kiistää vastuutaan peitetarjouksia koskevissa menettelytavoissa, jotka on toteutettu sen omien virkamiesten suostumuksella tai pyynnöstä.
122 Komissio väittää, että Team Relocationsin väitteet ovat merkityksettömiä, tehottomia ja/tai harhaanjohtavia. Se ei varsinkaan pidä järjestelyjä, joihin Team Relocations on osallistunut, vähemmän vakavina kuin kirjallisia hintasopimuksia.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
123 Päätöksestä ilmenee, että komissio ei ole hyväksynyt yhtään lieventävää seikkaa. Team Relocations väittää kuitenkin, että on useita olosuhteita, jotka erottavat sen toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen muiden kyseessä olevien yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jotka osoittavat sen osuuden vähäisyyden tai jotka liittyvät komission toimintaan.
Osallistuminen kilpailunvastaisten järjestelyjen käyttöön ottamiseen
124 Tarkasteltaessa ensinnäkin väitettä, jonka mukaan Team Relocations ei ole aktiivisesti osallistunut kyseisten kilpailunvastaisten järjestelyjen käyttöön ottamiseen, on todettava, että sen ensimmäinen dokumentoitu osallistuminen provisiosopimuksen täytäntöönpanoon on vuodelta 1997, kun taas nämä menettelytavat otettiin käyttöön 1980-luvulla. Tällä seikalla on kuitenkin merkitystä ainoastaan arvioitaessa, onko yritys toiminut kartellin johtajana tai alkuunpanijana, mitä voidaan pitää raskauttavana seikkana vuoden 2006 suuntaviivojen 28 kohdan nojalla. Sitä vastoin se, että yritys ei ole osallistunut aktiivisesti kyseisten kilpailunvastaisten järjestelyjen käyttöön ottamiseen, ei itsessään ole lieventävä seikka.
Väite Team Relocationsin vähäisestä osuudesta kilpailusääntöjen rikkomisessa
125 Tarkasteltaessa toiseksi väitettä sen hyvin vähäisestä osuudesta kilpailusääntöjen rikkomisessa on selvää, että Team Relocations ei ole koskaan osallistunut kirjallisiin sopimuksiin hintojen vahvistamisesta, kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus, hintojen vahvistamiseen tapauskohtaisesti tietylle muutolle ja toimistomuuttoja varten sovittuihin provisiojärjestelyihin. Lisäksi Team Relocations on osallistunut peitetarjouksia koskeviin menettelytapoihin ainoastaan helmikuun 2002 ja syyskuun 2003 välillä.
126 Vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan sakon alentaminen lieventävien seikkojen perusteella edellyttää, että kyseinen yritys ”esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen”, ja ”siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla”. Nämä edellytykset eivät kuitenkaan ole täyttyneet nyt käsiteltävässä asiassa.
127 Ilmaisun ”esimerkiksi” käyttäminen kuitenkin osoittaa, ettei vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen olosuhteiden luettelo ole tyhjentävä. Kuten kolmannen kanneperusteen osalta on todettu, asian erityiset olosuhteet ja erityisesti se, osallistuuko yritys kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomisen muodostaviin osatekijöihin, on otettava huomioon joko kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa tai ainakin mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tämä velvollisuus oli yksi niistä syistä, jonka vuoksi unionin tuomioistuin saattoi katsoa, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen kanssa ei ole ristiriidassa periaate, jonka mukaan vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta on yrityskohtaista (edellä 33 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 84 kohta). Pelkästään tämän 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitut kriteerit eivät voi taata tätä mahdollisuutta. Näin ollen on arvioitava asian erityisiä olosuhteita.
128 On selvää, että kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen on kehittynyt ajan mittaan. Kirjallisia sopimuksia sovellettiin kilpailusääntöjen rikkomisen ensimmäisessä vaiheessa, vuodesta 1984 aina 1990-luvun alkuun, ja niistä on sittemmin luovuttu. Kilpailusääntöjen rikkomisen toisessa vaiheessa turvauduttiin peitetarjouksiin ja provisioihin. Näin ollen vuoden 2006 suuntaviivojen 19 kohdan nojalla huomioon otettava osuus myynnin arvosta voisi lähtökohtaisesti vaihdella eri ajanjaksoina. Tämä voisi myös oikeuttaa sakon alentamisen lieventävien seikkojen perusteella.
129 On kuitenkin katsottava, että menettelytavat, joihin Team Relocations osallistui, eivät ole lievempiä kilpailusääntöjen rikkomisia kuin kirjalliset sopimukset hintojen vahvistamisesta tai hintojen vahvistaminen tapauskohtaisesti tietyille muutoille. Toisin kuin Team Relocations väittää, myös peitetarjoukset ja provisiot ovat vaikuttaneet hintoihin (ks. edellä 44 kohta). Esillä olevan asian olosuhteissa se, ettei Team Relocations ole osallistunut toimistomuuttoja varten sovittuihin provisiojärjestelyihin ja ettei se ole osallistunut peitetarjouksia koskevaan järjestelmään ennen helmikuuta 2002, on pikemminkin merkityksetöntä arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta. Sama koskee sitä, ettei se ole osallistunut kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus, sillä kartelli on toiminut sellaisten mekanismien avulla, jotka ovat tehneet tällaisista kokouksista tarpeettomia.
130 Tästä seuraa, että komissio saattoi vahvistaa yhden yhtenäisen prosenttiosuuden yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen koko kestolle ja olla ottamatta huomioon tämän kilpailusääntöjen rikkomisen ajan mittaan tapahtunutta kehitystä lieventävänä seikkana.
Väite toiminnan hyväksymisestä
131 Tarkasteltaessa kolmanneksi väitettä, jonka mukaan komissio on hyväksynyt peitetarjouksia koskevan menettelytavan tai edistänyt sitä, on todettava, että vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan viimeisen luetelmakohdan mukaan ”sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun – – yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä”.
132 Asiakirja-aineistoon ei kuitenkaan sisälly mitään seikkaa, joka osoittaisi komission toimielimenä hyväksyneen, edistäneen tai pyytäneen peitetarjouksia. Komissiolla ei itse asiassa ole ollut mitään intressiä edistää tai sietää peitetarjousten järjestelmää, sillä se oli sen omien intressien vastainen. Se, että tietyt työntekijät ovat pyytäneet peitetarjouksia komission lopulta korvaamaa muuttoa varten, ei merkitse sitä, että tämä toimielin olisi tiennyt tästä menettelytavasta tai että se olisi osallistunut siihen, sillä komission virkamiehet ja komissio toimielimenä on pidettävä erillään.
133 Jos oletetaan, että toimielimen virkamies on pyytänyt peitetarjouksia, Team Relocationsin olisi pitänyt tietää, ettei tällaisia pyyntöjä voitu esittää toimielinten nimissä tai niiden kehotuksesta, koska ne olivat selvästi niiden taloudellisten etujen vastaisia. Vaatimuksella kahden tai kolmen tarjouksen toimittamisesta oli nimenomaan tarkoitus varmistaa kilpailun vähimmäismäärä ja välttää se, että yksi ainoa muuttoyritys voisi yksipuolisesti määrittää muuton hinnan.
134 Pelkkä tieto kilpailunvastaisesta toiminnasta ei myöskään merkitse sitä, että tämä toiminta olisi implisiittisesti komission ”hyväksymää tai edistämää” vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla. Väitettyä toimimatta jättämistä ei nimittäin voida rinnastaa hyväksymisen tai edistämisen kaltaiseen positiiviseen toimeen.
135 Joka tapauksessa on todettava, että Team Relocationsin väitteet koskevat ainoastaan peitetarjouksia. Peitetarjouksia koskeva menettelytapa on kuitenkin vain yksi yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista osatekijöistä. Esitetyt perustelut eivät voi missään tapauksessa oikeuttaa provisioiden maksamista.
136 Näin ollen nämä väitteet ja siten kuudes kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
7. Team Relocationsin seitsemäs kanneperuste ja Amertranseuro-konsernin ensimmäinen kanneperuste, joiden mukaan Amertranseuro ei voi joutua vastuuseen Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta
137 Seitsemännellä kanneperusteellaan Team Relocations väittää, että komissio on virheellisesti ottanut huomioon asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun 10 prosentin enimmäismäärän määrittämiseksi Amertranseuron liikevaihdon, koska viimeksi mainittu ei ole tiennyt tytäryhtiönsä kilpailunvastaisista menettelytavoista. Amertranseuro-konserni kiistää yleisellä tasolla, että sen olisi mahdollista joutua vastuuseen Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Asianosaisten lausumat
138 Team Relocations väittää, että se on ainoa oikeushenkilö, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa joidenkin sen työntekijöiden käyttäytymisestä. Sakon määrä ylittää kuitenkin 60 prosenttia sen kokonaisliikevaihdosta. Amertranseuro, Trans Euro tai Team Relocations Ltd eivät ole vastuussa näistä menettelytavoista. Sen emoyhtiöt eivät ole koskaan tienneet satunnaisista provisio- ja peitetarjoussopimuksista eikä niillä ole liioin ollut syytä epäillä niiden olemassaoloa. Mikäli unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että komissio saattoi perustellusti lukea osan Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta sen emoyhtiöiden syyksi, Team Relocations katsoo kuitenkin, että asian erityisissä olosuhteissa 10 prosentin enimmäismäärän vahvistaminen Amertranseuron konsolidoidun liikevaihdon perusteella ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista.
139 Amertranseuro-konserni huomauttaa ensinnäkin, että komissio on perustellut kantajien yhteisvastuun sillä, että kaikki kolme emoyhtiötä olivat siinä asemassa, että ne saattoivat vaikuttaa ratkaisevasti Team Relocationsin liiketoimintapolitiikkaan. Unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat kuitenkin usein kuvanneet ratkaisevan vaikutusvallan laajuutta selvästi suppeammin sanakääntein kuin komissio päätöksen 394 perustelukappaleessa.
140 Toiseksi Amertranseuro-konserni tuo esille, että liian suppea määritelmä emoyhtiöiden oikeudelle käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöihinsä johtaa lähes kumoamattomaan vastuuta koskevaan olettamaan. Siten niiden vastuu muuttuisi ankaraksi vastuuksi (strict liability). Ainoastaan pelkät sijoittajat, joilla ei ole intressiä määrittää niiden yhtiöiden strategista toimintaa, joihin ne ovat sijoittaneet, jäisivät tämän vastuun ulkopuolelle.
141 Kolmanneksi Amertranseuro-konserni katsoo, että Team Relocationsilla oli täysin itsenäinen johto ja että yksikään kolmesta emoyhtiöstä ei tiennyt kyseisistä menettelytavoista. Ne eivät siten ole jättäneet täyttämättä huolellisuusvelvoitettaan.
142 Neljänneksi Amertranseuro-konserni arvostelee komissiota siitä, että se on arvioinut kyseisten emoyhtiöiden vastuuta epäsymmetrisesti. Ajanjaksona ennen 8.9.2000 se on katsonut Team Relocationsin kahden välissä olevan alakonsernin emoyhtiön (eli Team Relocations Ltd:n ja Trans Euron) olevan vastuussa mutta ei E:n, joka on tämän konsernin ylimmän tason omistaja. Sitä vastoin 8.9.2000 jälkeen komissio on katsonut paitsi näiden kahden välissä olevan alakonsernin emoyhtiön myös Trans Euron uuden omistajan Amertranseuron olevan vastuussa. Koska Amertranseuro omistaa kokonaan kaksi välissä olevaa alakonsernin emoyhtiötä, tämä merkitsee sitä, että tosiasiassa sen osakkeenomistajat ovat vastuussa koko kilpailusääntöjen rikkomisesta.
143 Komissio kiistää nämä väitteet.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
144 Tällä kanneperusteella Team Relocations väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa (ensimmäinen osa) ja loukannut suhteellisuusperiaatetta (toinen osa) määrätessään sille sakon, jonka määrä ylittää 10 prosenttia sen liikevaihdosta. Koska ensimmäisen osan perusteltavuus riippuu siitä, voidaanko Amertranseuron liikevaihto ottaa huomioon asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä 10 prosentin enimmäismäärää määritettäessä, tämä väite ja Amertranseuro-konsernin ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Amertranseuro-konsernin yhtiöiden ei voida katsoa olevan vastuussa Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, on tutkittava yhdessä.
Amertranseuro-konsernin yhtiöiden joutuminen vastuuseen Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta
145 Unionin kilpailuoikeudessa katsotaan, että samaan konserniin kuuluvat eri yhtiöt muodostavat yhden taloudellisen yksikön eli EY 81 ja EY 82 artiklassa tarkoitetun yrityksen, jos kyseiset yhtiöt eivät määritä itsenäisesti toimintaansa markkinoilla (asia 48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok., s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 132 ja 133 kohta ja asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 290 kohta). Yrityksen voidaan siis katsoa olevan vastuussa toisen yrityksen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, jos tämä toinen yritys ei ole päättänyt markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti vaan on pääasiallisesti noudattanut ensin mainitun yrityksen antamia ohjeita erityisesti näitä yrityksiä yhdistävien taloudellisten ja oikeudellisten siteiden vuoksi (yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok., s. I‑5425, 117 kohta).
146 Näin ollen on pohdittava, milloin yritys ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan pääasiallisesti noudattaa emoyhtiönsä antamia ohjeita.
147 Oikeuskäytännön mukaan kahden edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti: emoyhtiön täytyy voida vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiöönsä ja sen on tosiasiassa käytettävä tätä valtaansa (edellä 145 kohdassa mainittu asia Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomion 137 kohta).
148 Ensimmäisen edellytyksen osalta ei ole epäilystäkään, että emoyhtiö voi vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiöönsä, kun se omistaa sen kokonaan, kuten Amertranseuro tässä tapauksessa, joko suoraan tai välillisesti muissa yhtiöissä olevien omistusosuuksien kautta.
149 Edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta emoyhtiön voidaan näyttää tosiasiallisesti käyttävän ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöönsä, kantajat katsovat, että emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiön toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta ainoastaan, jos emoyhtiö paitsi omistaa tämän kokonaan myös tiesi menettelytavoista, joista seuraamukset on määrätty, tai oli jättänyt täyttämättä huolellisuusvelvoitteensa.
150 Komissio puolestaan tukeutuu päätöksen 386 perustelukappaleessa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan siinä tapauksessa, että emoyhtiö omistaa kokonaan kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää toimintaa toteuttaneen tytäryhtiön, kuten esillä olevassa tapauksessa, on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseinen emoyhtiö tosiasiassa vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan (ks. vastaavasti asia 107/82, AEG-Telefunken v. komissio, tuomio 25.10.1983, Kok., s. 3151, Kok. Ep. VII, s. 281, 50 kohta; asia C‑286/98 P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok., s. I‑9925, 29 kohta; yhdistetyt asiat T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok., s. II‑931, 961 ja 984 kohta ja asia T‑112/05, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio 12.12.2007, Kok., s. II‑5049, 62 kohta).
151 Tämä oikeuskäytäntö on vahvistettu asiassa C-97/08 P, Akzo Nobel ym. vastaan komissio, 10.9.2009 annetulla tuomiolla (Kok., s. I-8237). Tässä tuomiossa todettiin, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin oli edellä 150 kohdassa mainitussa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annetun tuomion 28 ja 29 kohdassa maininnut sen ohella, että emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä, muita seikkoja, joihin kuuluu esimerkiksi se, että emoyhtiön vaikutusta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan ei kiistetä, sekä kahden yhtiön yhteinen edustus hallinnollisessa menettelyssä, on kuitenkin niin, että yhteisöjen tuomioistuin mainitsi kyseiset seikat yksinomaan tarkoituksenaan esittää kaikki seikat, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli perustanut päättelynsä, eikä asettaakseen edellä mainitun olettaman soveltamisen edellytykseksi sitä, että esitetään muita todisteita siitä, että emoyhtiöllä on tosiasiallisesti ollut vaikutusta (tuomion 62 kohta).
152 Esillä olevassa asiassa kantajat eivät ole kyenneet kumoamaan olettamaa ratkaisevasta vaikutusvallasta, sillä niiden perusteluissa tukeudutaan poliittisiin näkökohtiin ja pelkkiin väitteisiin, kuten väitteeseen Team Relocationsin itsenäisestä johdosta. Päätöksen 490 ja 491 perustelukappaleesta ilmenee joka tapauksessa, että katsoessaan Amertranseuron olevan vastuussa Team Relocationsin osuudesta kartellissa komissio ei ole tukeutunut yksinomaan siihen riidattomaan seikkaan, että Amertranseuro omistaa Team Relocationsin kokonaan, vaan myös muihin tosiseikkoihin, joilla pyritään näyttämään, että Amertranseuro vaikutti ratkaisevasti Team Relocationsin liiketoimintapolitiikkaan.
153 Siten vuodesta 1994 syyskuuhun 2001 Team Relocationsin johto ja Trans Euron edustajat, jotka vastasivat belgialaisen tytäryhtiön operatiivisesta ja taloudellisesta hallinnosta, sekä Trans Euro -konsernin silloinen omistaja, joka vastasi konsernin hallinnosta ja jolla oli yleinen vastuu belgialaisesta tytäryhtiöstä, kokoontuivat kuukausittain. Myös Team Relocations ja Amertranseuron edustaja, joka vastasi konsernin hallinnosta ja jolla oli yleinen vastuu belgialaisesta tytäryhtiöstä, pitivät 6.9.2001 ja syyskuun 2003 välisenä aikana epävirallisia kokouksia. Komissio totesi lisäksi, että Team Relocationsin on täytynyt esittää useita selvityksiä, erityisesti sen toimintaa koskeva kirjanpito kultakin vuodelta, Team Relocations Ltd:lle 1.1.1994–7.9.2000 sekä Amertranseurolle 8.9.2000 lähtien, eli siis sinä aikana, jona se osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen.
154 Näissä olosuhteissa komissio saattoi katsoa Amertranseuron olevan vastuussa Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, sillä kantajat muodostavat taloudellisen kokonaisuuden ja näin ollen yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityksen. Tämän vuoksi Amertranseuron liikevaihto voidaan ottaa huomioon määritettäessä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä 10 prosentin enimmäismäärää. Tästä seuraa, että väitteet, jotka koskevat tätä huomioon ottamista, on hylättävä.
Väite komission epäsymmetrisestä lähestymistavasta
155 Amertranseuro-konserni arvostelee komissiota siitä, että se on omaksunut epäsymmetrisen lähestymistavan katsoessaan Amertranseuron olevan vastuussa siitä päivästä lukien, jona se hankki Trans Euro -konsernin, eli 8.9.2000 lukien, vaikka se ei ole katsonut Trans Euro -konsernin edellisen omistajan, E:n, olevan vastuussa 8.9.2000 edeltävän ajanjakson osalta.
156 Siltä osin kuin Amertranseuro-konserni väittää, että komission olisi pitänyt katsoa myös E:n olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta 7.9.2000 asti, on korostettava, että vaikka komissio olisi voinut tehdä niin, kantajat eivät voi päätöksen lainvastaisuuden osoittamiseksi vedota siihen, ettei se ole tehnyt niin. Oikeuskäytännön mukaan komissio voi harkintavaltansa nojalla ulottaa vastuun kilpailusääntöjen rikkomisesta emoyhtiöön kilpailunvastaisessa toiminnassa suoraan mukana olleen yhtiön lisäksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑259/02–T‑264/02 ja T‑271/02, Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio, tuomio 14.12.2006, Kok., s. II‑5169, 331 ja 332 kohta). Tämä harkintavalta merkitsee myös sitä, että komissio voi päättää osoittaa päätöksen ainoastaan kyseisen yrityksen nykyisille emoyhtiöille eikä konsernin entisille omistajille.
157 Komissio ei myöskään ole ulottanut vastuuta kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta Zenic International Holdings Ltd:hen, joka on kantajien nykyinen emoyhtiö. Näin ollen päätöstä ei voida pitää epäsymmetrisenä.
158 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
Amertranseuro-konsernin toista vaatimusosaa koskevat väitteet
159 Vaatimuksissaan ja ensimmäisessä kanneperusteessaan Amertranseuro-konserni näyttää väittävän, että vaikka Amertranseuron on katsottu olevan vastuussa ainoastaan 1,3 miljoonan euron summasta, joka kuvastaa sen vastuuta rajoitetun ajan eli 8.9.2000 lukien, sen on tosiasiassa katsottu olevan vastuussa koko sakon määrästä, koska se on Trans Euron ja Team Relocations Ltd:n omistaja ja osakas.
160 Tämä väite ei saata päätöksen laillisuutta kyseenalaiseksi, koska siinä ainoastaan kuvataan joitakin päätöksestä aiheutuvia seurauksia Amertranseurolle. Tämä vaatimusosa on näin ollen hylättävä.
Väite sakon suhteettomuudesta
161 Team Relocationsin kanneperusteen toisen osan osalta riittää, kun viitataan edellä 94 kohdassa esitettyihin toteamuksiin, joiden mukaan 17 prosentin osuus on oikeassa suhteessa siihen, mikä on ollut Team Relocationsin todellinen vastuu kilpailusääntöjen rikkomisessa. Sillä, että Team Relocationsille määrätyn sakon määrä ylittää 10 prosenttia sen liikevaihdosta, ei ole merkitystä, koska tämä summa jää selvästi alle Amertranseuro-konsernin liikevaihdosta laskettavan 10 prosentin rajan.
162 Kaiken edellä esitetyn perusteella Team Relocationsin seitsemäs kanneperuste ja Amertranseuro-konsernin ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
8. Team Relocationsin kahdeksas kanneperuste ja Amertranseuro-konsernin toinen kanneperuste, joiden mukaan kantajat eivät ole maksukykyisiä ja harkintavaltaa on käytetty väärin
Asianosaisten lausumat
163 Team Relocations väittää, että sen 30.9.2007 päättynyttä tilikautta koskevasta alustavasta tilinpäätöksestä ilmenee, että sen oman pääoman määrä, laskematta mukaan sen komissiolle maksettavaksi tulevaa sakkoa, on negatiivinen, että tämän tilikauden tappio on 363 432 euroa ja että sen bruttomääräinen omarahoitusosuus on ollut negatiivinen. Yhtiön varat on kokonaisuudessaan pantattu. Se ei pysty hankkimaan lisärahoitusta eikä siten kykene maksamaan sakkoa, jonka komissio on sille määrännyt.
164 Team Relocationsin mukaan komissio tiesi sen epävarmasta taloudellisesta tilanteesta, minkä vuoksi määrätessään sakon, jonka määrää se ei selvästikään kykene maksamaan ja joka johtaa sen vetäytymiseen markkinoilta, komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Lisäksi komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tältä osin Team Relocations vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin alentaa sakkoa summalla, joka heijastaa samoja periaatteita kuin ne, joita komissio on soveltanut Interdeaniin, ja velvoittaa komission työjärjestyksen 58 ja 65 artiklan nojalla ilmaisemaan tekijät, jotka se otti huomioon alentaakseen Interdeanin sakkoa 70 prosenttia.
165 Amertranseuro-konserni väittää, että Team Relocationsille määrätty sakko – joka vastaa lähes kahta kolmasosaa sen vuotuisesta liikevaihdosta vuonna 2006 ja on lähellä asetuksessa N:o 1/2003 säädettyä 10 prosentin ehdotonta enimmäismäärää – on täysin suhteeton. Amertranseuron 30.9.2006 laaditun konsolidoidun tilinpäätöksen mukaan konsernin velan yhteismäärä oli 35 miljoonaa Englannin puntaa (GBP). Amertranseurolle on lisäksi aiheutunut tappiota sen tavanomaisesta toiminnasta verojen jälkeen, sen aineellinen nettovarallisuus on negatiivinen ja kaikki sen varat on kokonaan pantattu. Näin ollen konserni ei kykene maksamaan 3,49 miljoonan euron sakkoa tai saamaan pankkitakausta suorittaakseen tämän maksun myöhemmin.
166 Vastauskirjelmässään Amertranseuro-konserni toteaa vielä vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan soveltamisen edellytyksenä olevasta pyynnöstä, että komission pitäisi palata vuoden 1998 suuntaviivoissa omaksuttuun lähestymistapaan ja katsoa viran puolesta maksukyvyttömyys sakon alentamisperusteeksi, kuten se on aikaisemmin tehnyt. Lisäksi se painottaa, että konsernin taloudellinen tila on heikentynyt entisestään 30.9.2007 päättyneen tilikauden aikana.
167 Komissio kiistää nämä väitteet.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
168 Viimeisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että määrätessään sakon, joka ylittää niiden maksukyvyn, komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, jättänyt soveltamatta vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohtaa ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
169 Harkintavallan väärinkäyttöä koskevasta väitteestä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. asia C-331/88, Fedesa ym., tuomio 13.11.1990, Kok., s. I-4023, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
170 Kantajat eivät tässä tapauksessa kuitenkaan väitä, että komissio olisi määrännyt niille sakon muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi eli yhteisön kilpailuoikeuden soveltamiseksi tai perustamissopimuksessa erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi. Näin ollen päätökseen ei liity harkintavallan väärinkäyttöä.
171 Sakon alentamisesta vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan nojalla on todettava, että tällainen alentaminen edellyttää seuraavien kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä:
– pyynnön esittämistä hallinnollisen menettelyn aikana
– erityisiä sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita
– yrityksen maksukyvyttömyyttä, jolloin sen on esitettävä objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen vaarantaisi väistämättä sen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.
172 Ainakin kaksi näistä kumulatiivisista edellytyksistä jää täyttymättä. Toisin kuin muut kyseessä olevat yritykset kantajat eivät ole esittäneet hallinnollisen menettelyn kuluessa minkäänlaista pyyntöä sakon alentamiseksi niiden maksukyvyttömyyden perusteella, vaikka vuoden 2006 suuntaviivojen mukaan tällainen pyyntö on esitettävä. Tässä yhteydessä väitteellä, jonka mukaan komissio olisi voinut vuoden 1998 suuntaviivojen mukaan katsoa viran puolesta maksukyvyttömyyden sakon alentamisperusteeksi, ei ole merkitystä, koska sillä ei voida perustella vuoden 2006 suuntaviivojen noudattamatta jättämistä. Siltä osin kuin tällä väitteellä pyritään esittämään, että vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdasta riippumatta komissiolla olisi velvollisuus tutkia viran puolesta kyseisten yritysten maksukykyä, on todettava, ettei tällainen velvollisuus perustu oikeuskäytäntöön.
173 Team Relocations pyysi 6.10.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamassaan kirjeessä suullisen käsittelyn aloittamista uudelleen sillä perusteella, että komissio oli muuttanut käytäntöään siitä, onko vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan mukainen pyyntö tarpeen esittää hallinnollisen menettelyn kuluessa. Tämä pyyntö hylättiin 23.9.2010 tehdyllä päätöksellä, sillä toisin kuin kantaja väittää, sen mainitsemissa asioissa pyynnöt oli esitetty hallinnollisen menettelyn aikana. Vaikka lehdistössä julkaistun artikkelin mukaan komissio ”aikoo muuttaa muodollisesti suuntaviivojaan” voidakseen ottaa huomioon tietyn päätöksen jälkeen tapahtuneen kehityksen, tätä muutosta ei ole vielä toteutettu. Vuoden 2006 suuntaviivojen tulkintaa koskeva muutos ei voi missään tapauksessa tehdä ennen tätä muutosta tehtyä päätöstä lainvastaiseksi.
174 Toiseksi on huomattava, että kantajat eivät ole riitauttaneet komission päätöksen 651 perustelukappaleessa tekemää toteamusta, jonka mukaan tässä tapauksessa ei ole kyse vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdassa tarkoitetuista ”erityisistä sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista”.
175 Näissä olosuhteissa komissio on perustellusti katsonut, että vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan soveltamisedellytykset eivät olleet täyttyneet, eikä asiassa ole tarpeen tutkia, onko kantajien maksukyvyttömyyttä koskeva kolmas edellytys täyttynyt tässä tapauksessa.
176 Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä riittää, kun todetaan, että toisin kuin Interdean, kantajat eivät ole tuoneet esille kysymystä maksukyvystään hallinnollisen menettelyn vaiheessa, eivätkä ne ole esittäneet pyyntöä sakkojensa alentamiseksi tällä perusteella. Näin ollen niiden tilanne ei ole rinnastettavissa Interdeanin tilanteeseen. Tässä yhteydessä on huomattava, että sakon alentamiseksi esitetty pyyntö ei ole pelkkä muotovaatimus vaan vaatimus, jota ilman taloudellista tilannetta ei voida pätevästi arvioida, sillä komissiolla ei muutoin ole käytettävissään asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, kuten kyseisen yrityksen sisäisiä tietoja, joiden avulla sen elinkelpoisuutta voidaan arvioida.
177 Näin ollen on hylättävä kantajien viimeinen kanneperuste sekä Team Relocationsin vaatimus, jonka mukaan komissio on velvoitettava ilmaisemaan tekijät, jotka se otti huomioon alentaessaan Interdeanin sakkoa 70 prosenttia sen sakon määrästä, joka sille muuten olisi määrätty.
178 Koska kaikki kantajien esittämät kanneperusteet on hylätty, kanteet on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
179 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on komission vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Kanteet hylätään.
2) Team Relocations NV, Amertranseuro International Holdings Ltd, Trans Euro Ltd ja Team Relocations Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Papasavvas
Wahl
Dittrich
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä kesäkuuta 2011.
Allekirjoitukset
Sisällys
Tosiseikat
1. Riidan kohde
2. Kantajat
3. Hallinnollinen menettely
4. Päätös
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
1. Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Team Relocations ei ole osallistunut päätöksessä kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite
Kyseisen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toiminnan luokittelu
– Kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen
– Team Relocationsin tarkoituksellinen myötävaikutus kokonaissuunnitelmaan
– Team Relocationsilla oleva tieto kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta
2. Toinen kanneperuste, joka koskee Team Relocationsin myyntiarvon laskemista
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Huomioon otettava myyntiarvo
Yksityishenkilöiden maksamat muutot
3. Kolmas kanneperuste, joka koskee 17 prosentin soveltamista Team Relocationsin toteuttaman myynnin arvoon sen sakon perusmäärän vahvistamiseksi
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Velvollisuus määrittää sakon perusmäärä Team Relocationsin yrityskohtaisen aseman perusteella
Väite suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta
Väite puutteellisista perusteluista
4. Neljäs kanneperuste, jonka mukaan myyntiarvon perusteella määritetyn määrän kertomiselle niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, ei ole perustetta
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
5. Viides kanneperuste, jonka mukaan lisäsumman lisäämiselle ei ole perustetta
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
6. Kuudes kanneperuste, joka koskee lieventäviä seikkoja
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Osallistuminen kilpailunvastaisten järjestelyjen käyttöön ottamiseen
Väite Team Relocationsin vähäisestä osuudesta kilpailusääntöjen rikkomisessa
Väite toiminnan hyväksymisestä
7. Team Relocationsin seitsemäs kanneperuste ja Amertranseuro-konsernin ensimmäinen kanneperuste, joiden mukaan Amertranseuro ei voi joutua vastuuseen Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Amertranseuro-konsernin yhtiöiden joutuminen vastuuseen Team Relocationsin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta
Väite komission epäsymmetrisestä lähestymistavasta
Amertranseuro-konsernin toista vaatimusosaa koskevat väitteet
Väite sakon suhteettomuudesta
8. Team Relocationsin kahdeksas kanneperuste ja Amertranseuro-konsernin toinen kanneperuste, joiden mukaan kantajat eivät ole maksukykyisiä ja harkintavaltaa on käytetty väärin
Asianosaisten lausumat
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Oikeudenkäyntikulut
* Oikeudenkäyntikieli: englanti.
Top