Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13 päivänä marraskuuta 2014. Emil Hristov vastaan Euroopan komissio ja Euroopan lääkevirasto (EMA). Asia F-2/12.

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

13 päivänä marraskuuta 2014 (*)

Henkilöstö – Sääntelyviraston toimitusjohtajan valinta- ja nimitysmenettely – Euroopan lääkevirasto (EMA) – Kaksivaiheinen valintamenettely – Esivalinta komissiossa – EMAn hallintoneuvoston tekemä nimitys – EMAn hallintoneuvoston velvollisuus valita toimitusjohtaja komission valitsemista hakijoista – Kumoamiskanne – Esivalintalautakunnan kokoonpano – Esivalintalautakunnan jäsenen ja EMAn hallintoneuvoston jäsenen tehtävien päällekkäisyys – Hakijat, jotka ovat EMAn hallintoneuvoston jäseniä ja joiden nimet mainitaan komission valitsemista ehdokkaista laaditussa luettelossa – Sen hakijan nimittäminen, joka on EMAn hallintoneuvoston jäsen – Puolueettomuutta koskeva velvollisuus – Laiminlyönti – Kumoaminen – Vahingonkorvauskanne – Henkinen kärsimys, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta – Näyttöä ei ole esitetty

asiassa F‑2/12,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,

Emil Hristov, kotipaikka Sofia (Bulgaria), edustajinaan asianajajat M. Ekimdjiev, K. Boncheva ja G. Chernicherska,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi J. Currall ja D. Stefanov, sittemmin J. Currall ja N. Nikolova,

ja

Euroopan lääkevirasto (EMA), asiamiehinään aluksi V. Salvatore ja T. Jablonski, sittemmin J. Currall ja N. Nikolova,

vastaajina,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Bradley ja J. Svenningsen,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.10.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Emil Hristov vaatii 9.1.2012 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella kannekirjelmällään, että virkamiestuomioistuin kumoaa Euroopan komission Euroopan lääkeviraston (EMA) toimitusjohtajan valintamenettelyssä tekemät eri päätökset ja EMAn hallintoneuvoston tämän toimitusjohtajan nimittämisestä 6.10.2011 tekemän päätöksen ja että se määrää hänelle korvausta näistä päätöksistä väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (EUVL L 136, s. 1) 64 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan komission ehdotuksesta viisivuotiskaudeksi hyväksyttyjen hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muissa tiedotusvälineissä julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön tuloksena. Ennen nimittämistään hallintoneuvoston esittämä ehdokas kutsutaan viipymättä antamaan lausunto – – parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. – –”

3        Asetuksen N:o 726/2004 65 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Hallintoneuvosto koostuu kunkin jäsenvaltion yhdestä edustajasta, kahdesta komission edustajasta ja kahdesta – – parlamentin edustajasta.

– –

Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään siten, että varmistetaan mahdollisimman korkeat pätevyysvaatimukset, alan laaja asiantuntemus ja mahdollisimman laaja maantieteellinen jakauma Euroopan unionissa.

2. Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään heidän asianmukaisen hallinnollisen asiantuntemuksensa ja tarvittaessa ihmisille tai eläimille tarkoitettujen lääkkeiden alalta saadun kokemuksensa perusteella.

3. Kukin jäsenvaltio ja komissio nimittävät hallintoneuvostoon jäsenen sekä varajäsenen. Varajäsenet edustavat jäseniä ja äänestävät jäsenten puolesta näiden poissa ollessa.

– – 

7. Hallintoneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä.

– –”

4        Asetuksen N:o 726/2004 66 artiklassa säädetään, että EMAn hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan.

5        Asetuksen N:o 726/2004 75 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[EMAn] henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin ja muihin toimenhaltijoihin sovellettavia sääntöjä. [EMAlla] on henkilökuntaansa nähden valtuudet, jotka on annettu nimittävälle viranomaiselle.

Hallintoneuvosto vahvistaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat yksityiskohtaiset soveltamissäännöt.”

6        Asetuksen N:o 726/2004 65 artiklan 7 kohdan mukaisesti EMAn hallintoneuvosto vahvisti 13.12.2007 työjärjestyksensä, jota on sittemmin muutettu useaan kertaan. Työjärjestyksen 10.12.2009 voimassa olleen version, jota sovelletaan tässä asiassa, 11 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"[Hallintoneuvoston] jäsenet ilmoittavat jokaisessa kokouksessa kaikista erityisistä sidonnaisuuksista, joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan esityslistaan merkittyjen kohtien osalta. Nämä ilmoitukset on annettava yleisön saataville."

7        Sääntelyvirastojen, toimeenpanovirastojen ja yhteisyritysten johtajien valinnasta ja nimittämisestä 12.1.2009 annetuissa komission suuntaviivoissa SEK(2009) 27/2 (jäljempänä suuntaviivat) vahvistetaan useimpien Euroopan unionin virastojen johtajien valintamenettelyn eri vaiheet. Sääntelyvirastoissa, joihin EMA kuuluu, hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan komission ehdottamien hakijoiden luettelosta.

8        Suuntaviivojen 7 kohdassa, jonka otsikko on "Esivalinta", todetaan seuraavaa:

”Tavanomaisessa tapauksessa, jossa komission on laadittava luettelo parhaista hakijoista (shortlist) – –, esivalintamenettelyn järjestää esivalintalautakunta, jonka on yksilöitävä pätevimmät hakijat ja toimitettava ehdotus luettelosta neuvoa-antavalle nimityskomitealle – –.

Asiasta vastaava [pääosasto] perustaa esivalintalautakunnan asiasta vastaavan [pääosaston] henkilöstöyksikön ehdotuksesta. Pääjohtaja nimittää komissiosta tulevat jäsenet.

7.1 Esivalintalautakunta

–        Jäsenet

Esivalintalautakunta muodostuu kolmesta komission ylempään johtoon kuuluvasta virkamiehestä, joilla on oltava vähintään sama palkkaluokka ja samantasoiset tehtävät kuin viraston johtajalla.

Pääsääntöisesti esivalintalautakuntaan kuuluvat

–        asiasta vastaavan [pääosaston] pääjohtaja tai tämän [pääosaston] varapääjohtaja, joka toimii sen puheenjohtajana

–        asiasta vastaavan [pääosaston] johtaja;

–        toisen pääosaston, mieluiten asiasta vastaavan [pääosaston] kanssa samaan ryhmään kuuluvan pääosaston johtaja, jolla on, mikäli mahdollista, erityinen pätevyys viraston toimi-alalla

– –

–        Tarkkailija

Kun hallintoneuvosto tai [Euroopan unionin] neuvosto nimittää johtajan, nämä voivat nimetä tarkkailijan edustamaan itseään esivalintalautakunnassa.

– –

7.2 Hakemusten tutkiminen

– –

7.2.1 Kelpoisuusvaatimusten tutkiminen ja arviointitaulukon laatiminen [esivalinta]lautakunnassa

Esivalintalautakunta laatii tarkistuslistan ja tutkii kelpoisuusvaatimukset.

Esivalintalautakunta laatii myös arviointitaulukon avointa tehtävää koskevassa ilmoituksessa vahvistettujen valintakriteerien perusteella. Tämän taulukon avulla hakijoiden ominaisuuksia voidaan verrata tehtävän erityisiin pätevyysvaatimuksiin, sellaisina kuin ne on ilmoitettu avointa tehtävää koskevassa ilmoituksessa.

– –

Tämän arvioinnin päätteeksi esivalintalautakunta laatii luettelon parhaista hakijoista, jotka täyttävät avointa tehtävää koskevassa ilmoituksessa vahvistetut pätevyysvaatimukset.

– –

7.2.4 Esivalintalautakunnan kertomus

Esivalintalautakunta laatii täydellisen kertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot kustakin haastattelusta, kunkin hakijan laadullinen arviointi sekä ehdotus pätevimpinä pidettyjen hakijoiden luettelosta.

Kertomuksen laatii esivalintalautakunnan puheenjohtaja. – –

Lautakunnan sihteeristö toimittaa kertomuksen pääsihteeristölle [neuvoa-antavan nimityskomitean] puheenjohtajan ominaisuudessa, [neuvoa-antavan nimityskomitean] sihteeristölle, [henkilöstön ja hallinnon pääosastolle] ja asiasta vastaavan [pääosaston] [komission jäsenelle].

– –”

9        Suuntaviivojen 8 kohdan, jonka otsikko on "Käsittely neuvoa-antavassa nimityskomiteassa – – ja [komission jäsenen (tai jäsenten)] haastattelu", sanamuoto on seuraava:

”Kun otetaan huomioon komission asema nimitysmenettelyissä, neuvoa-antavan [nimitys]komitean tehtävänä on sen takaajana, että ylempään johtoon otetaan palvelukseen mahdollisimman päteviä henkilöitä, esittää komissiolle luettelo viraston johtajan tehtävään pätevimpinä pidetyistä hakijoista.

– –

8.1 [Neuvoa-antavan nimityskomitean] kokoonpano

Viraston johtajien valintaa varten – – [neuvoa-antava nimityskomitea] muodostuu seuraavista jäsenistä:

–        henkilöstön ja hallinnon pääjohtaja, joka toimii puheenjohtajana

–        henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan [komission jäsenen] kabinettipäällikkö

–        [neuvoa-antavan nimityskomitean] pysyvä esittelijä

–        valintamenettelyä varten nimetty esittelijä

–        apulaispääsihteeri

–        asiasta vastaavan [pääosaston] pääjohtaja – –

– –

8.2 [Neuvoa-antavan nimityskomitean] lausunto ja arviointikeskus – –

8.2.1 [Neuvoa-antavan nimityskomitean] menettelyn [ensimmäinen] vaihe: alustava lausunto

a) Menettely

Neuvoa-antavan [nimitys]komitean sihteeristö toimittaa esivalintalautakunnan kertomuksen ja sen laatiman ehdotuksen hakijoiden luettelosta [neuvoa-antavan nimityskomitean] asianomaisille jäsenille, jotta nämä lausuisivat siitä kirjallisessa menettelyssä.

Seuraavat kolme tilannetta ovat mahdollisia:

–        [Neuvoa-antava nimityskomitea] hyväksyy kertomuksen johtopäätökset, mukaan luettuna esivalintalautakunnan ehdottaman luettelon hakijoista.

–        [Neuvoa-antava nimityskomitea] hyväksyy kertomuksen johtopäätökset mutta muuttaa esivalintalautakunnan ehdottamaa luetteloa hakijoista. [Neuvoa-antava nimityskomitea] voi varata itselleen oikeuden lisätä esivalintalautakunnan luetteloon hakijoita, jotka ovat olleet tämän lautakunnan haastattelussa mutta eivät ole tulleet sen valitsemiksi, tai poistaa hakijoita.

–        [Neuvoa-antava nimityskomitea] tai joku sen jäsenistä vastustaa esivalintakertomuksen johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa [neuvoa-antavan nimityskomitean] sihteeristö voi pyytää esivalintalautakunnan puheenjohtajalta kirjallisia selvennyksiä ja/tai lisätietoja. Jos johtopäätöksiä vastustetaan edelleen, [neuvoa-antava nimityskomitea] voi lisätä jonkin viikoittaisen kokouksensa esityslistaan kohdan, joka koskee esivalittujen hakijoiden luetteloa. Asiasta vastaavan [pääosaston] pääjohtaja ja esittelijä kutsutaan tähän kokoukseen keskustelemaan esivalintalautakunnan kertomuksesta.

Hyväksyttyään esivalintalautakunnan kertomuksen ja ehdotuksen esivalintalautakunnan valitsemien hakijoiden luettelosta [neuvoa-antava nimityskomitea] antaa alustavan lausunnon.

b) Ilmoitus hakijoille

[Neuvoa-antavan nimityskomitean] sihteeristö kutsuu valitut hakijat [neuvoa-antavan nimityskomitean] haastatteluun sekä arviointikeskuksen kokeisiin. – –

Samanaikaisesti [neuvoa-antavan nimityskomitean] sihteeristö antaa [neuvoa-antavan nimityskomitean] lausunnon tiedoksi hakijoille, jotka on kutsuttu esivalintalautakunnan haastatteluun, mutta joita [neuvoa-antava nimityskomitea] ei ole hyväksynyt haastatteluun.

8.2.2 Arviointikeskus

[Neuvoa-antavan nimityskomitean] haastatteluun valitut hakijat kutsutaan ulkopuolisen henkilöstökonsultin pitämiin arviointikokeisiin – –

8.2.3 [Neuvoa-antavan nimityskomitean] menettelyn [toinen] vaihe: Lopullinen lausunto

[Neuvoa-antava nimityskomitea] kuulee hakijoita, jotka on merkitty sen alustavan lausunnon perusteella laatimaan luetteloon.

Näiden haastattelujen jälkeen [neuvoa-antava nimityskomitea] antaa lopullisen lausuntonsa ehdotuksena niiden hakijoiden luettelosta, joiden se katsoo soveltuvan parhaiten viraston johtajan tehtävään, ja sisällyttää tähän luetteloon mahdollisuuksien mukaan useiden hakijoiden nimet. [Neuvoa-antavan nimityskomitean] lausunto, jonka sen puheenjohtaja on allekirjoittanut, toimitetaan henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan [komission jäsenen] ja asiasta vastaavan [pääosaston komission jäsenen] kabineteille asiakirjana, jonka pohjalta ne voivat pitää haastattelunsa.

– –

8.3 [Komission jäsenen tai jäsenten] suorittama kuuleminen

Asiasta vastaavan [pääosaston komission jäsen tai jäsenet] kuulevat hakijoita, jotka [neuvoa-antava nimityskomitea] on valinnut lopullisessa lausunnossaan.

Myös henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava [komission jäsen] voi halutessaan kuulla valittuja hakijoita tai ketä tahansa muuta hakijaa, jonka hän katsoo voivan tulla valituksi. Hänen on tältä osin noudatettava julkaistuja valintakriteerejä ja yleisesti hyväksyttyjä periaatteita, jotka koskevat komission ylemmän johdon virkamiesten nimityksiä.

– –”

10      Suuntaviivojen 10 kohdan, jonka otsikko on ”Parhaiden hakijoiden luettelo (shortlist) ja nimittävän viranomaisen suorittama nimitys”, sanamuoto on seuraava:

”10.1 Ehdotuksen hyväksyminen

Kun asiasta vastaavan [pääosaston komission jäsen tai jäsenet] ovat kuulleet hakijoita, komission jäsen tai jäsenet pyytävät henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan [komission jäsenen] kabinettia toimittamaan komissiolle luettelon valituista hakijoista.

Komissio hyväksyy eri hallinto- ja talousarviokysymysten yhteydessä hakijoiden luettelon, jonka asiasta vastaavan [pääosaston komission jäsen] toimittaa nimittävälle viranomaiselle – –

– –

10.3 Nimittävän viranomaisen suorittama hakijoiden haastattelu

Nimittävä viranomainen – useimmissa – – virastoissa hallintoneuvosto – kuulee hakijoita, jotka on merkitty valittujen hakijoiden luetteloon. – –

10.4 Parlamentin suorittama kuuleminen

Kun perusasetuksessa niin säädetään, ennen nimittämistä hallintoneuvoston esittämä hakija voidaan kutsua antamaan lausunto – – parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle (tai toimivaltaisille valiokunnille) – – ja vastaamaan sen (tai niiden) jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Nykyisin parlamentin on kuultava seuraavien seitsemän viraston johtajia ennen heidän nimittämistään: – – [EMA] – –

10.5 Nimittävän viranomaisen suorittama hakijoiden nimitys

Nimittävä viranomainen nimittää hakijan, jonka se on hyväksynyt viraston johtajan tehtävään, – – näiden haastattelujen ja parlamentin toimivaltaisen valiokunnan (tai toimivaltaisten valiokuntien) suorittaman mahdollisen kuulemisen jälkeen.

– –”

11      Ilmoituksessa avoinna olevasta Euroopan lääkeviraston (EMA) toimitusjohtajan tehtävästä (palkkaluokka AD 15) KOM/2010/10286 (EUVL C 296 A, s. 1; jäljempänä riidanalainen ilmoitus) todetaan seuraavaa:

”– –

Mitä tarjoamme

Toimitusjohtaja on [EMAn] laillinen edustaja ja edustaa sitä julkisuudessa. Hän vastaa toiminnastaan hallintoneuvostolle.

– –

Valinta ja nimittäminen

Valintamenettelyä varten perustetaan esivalintalautakunta. Lautakunta kutsuu haastatteluun tehtävään parhaiten soveltuvat hakijat, jotka on valittu ansioiden ja edellä mainittujen valintakriteerien perusteella. Esivalintalautakunta valitsee näistä hakijat, jotka kutsutaan komission neuvoa-antavan nimityskomitean jatkohaastatteluun ja ulkopuolisten henkilöstökonsulttien [arviointikeskuksen] arvioitaviksi. Neuvoa-antavan nimityskomitean seuraavaan vaiheeseen valitsemat hakijat kutsutaan tämän jälkeen asianomaisten [komission jäsenten] haastateltaviksi.

Näiden haastattelujen jälkeen komissio laatii luettelon parhaista hakijoista, ja luettelo toimitetaan EMAn hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto haastattelee luettelossa olevat hakijat ja nimittää johtajan heidän joukostaan. Hakijan ottaminen ehdolle valittujen hakijoiden luetteloon ei takaa nimitystä.

Hakijat saatetaan kutsua edellä mainittujen haastattelujen ja/tai testien lisäksi lisähaastatteluihin ja/tai -testeihin.

Ennen nimittämistä hallintoneuvoston esittämä ehdokas kutsutaan antamaan lausunto – – parlamentille ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

– – 

Tärkeä ilmoitus hakijoille

Hakijoiden olisi otettava huomioon, että valintalautakuntien työ on luottamuksellista. Hakijat eivät tämän vuoksi saa itse tai kenenkään toisen henkilön välityksellä olla suoraan tai välillisesti yhteydessä lautakuntien jäseniin.

– –”

 Tosiseikat

12      Kantaja oli EMAn hallintoneuvoston jäsen tammikuusta 2007 huhtikuuhun 2009 sen jäsenvaltion edustajana, jonka kansalainen hän on.

13      EMAn hallintoneuvosto nimesi 10.12.2009 jäsenensä A:n edustamaan sitä tarkkailijana esivalintalautakunnassa suuntaviivojen 7.1 kohdan mukaisesti. Tämän saman säännöksen nojalla esivalintalautakunta muodostuu kolmesta komission ylempään johtoon kuuluvasta virkamiehestä, joilla on oltava vähintään sama palkkaluokka ja samantasoiset tehtävät kuin EMAn johtajalla.

14      Komissio julkaisi 15.1.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoinna olevasta Euroopan lääkeviraston (EMEA) toimitusjohtajan tehtävästä (palkkaluokka AD 14) (EUVL C 9 A, s. 1). Tarjottu tehtävä oli palkkaluokan AD 14 väliaikaisen toimihenkilön tehtävä, ja sitä koskevat hakemukset oli lähetettävä viimeistään 17.2.2010. Kantaja haki tehtävää 16.2.2010.

15      Esivalintalautakunta tutki saamansa hakemukset 31.3.2010 suuntaviivojen 7.2.1 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä kyseinen lautakunta katsoi, että avointa tehtävää koskeva ilmoitus ei ollut saanut riittävästi julkisuutta. Tämän vuoksi komissio päätti julkaista avointa tehtävää koskevan ilmoituksen uudelleen.

16      Komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (jäljempänä terveysasioiden pääosasto) henkilöstöyksikön apulaispäällikkö ilmoitti kantajalle 14.6.2010 sähköpostiviestillä, että valintamenettely aloitettaisiin uudelleen, jotta se saisi enemmän julkisuutta, ja että 25.6.2010 aikoihin julkaistaisiin uusi avointa tehtävää koskeva ilmoitus, jossa vahvistettaisiin uusi neljän viikon määräaika hakemusten jättämiselle. Tässä samassa sähköpostiviestissä täsmennettiin, että kantajan ei tarvitse toimittaa uutta hakemusta, vaan hänen hakemuksensa on edelleen voimassa.

17      Kantaja lähetti 12.9.2010 terveysasioiden pääosaston henkilöstöyksikön apulaispäällikölle sähköpostiviestin tiedustellakseen, missä vaiheessa hänen hakemuksensa käsittely oli. Seuraavana päivänä tämä ilmoitti kantajalle, että hänet pidettäisiin ajan tasalla menettelyn kulusta.

18      EMAn hallintoneuvosto kokoontui 7.10.2010. Tässä kokouksessa, johon osallistuivat muun muassa B hallintoneuvoston puheenjohtajana ja jäsenenä ja C hallintoneuvoston jäsenenä, päätettiin aloittaa EMAn toimitusjohtajan valintamenettely, ja tässä päätöksessä mainittiin yksityiskohtaisesti tämän menettelyn eri vaiheet ja todettiin, että se julkaistaisiin EMAn internetsivulla.

19      Komissio julkaisi 30.10.2010 riidanalaisen ilmoituksen. Hakijoiden oli täytettävä samat valintakriteerit ja kelpoisuusvaatimukset kuin aikaisemmassa ilmoituksessa avoimesta tehtävästä, yhtä valintakriteeriä lukuun ottamatta. Kun ensimmäisen avointa tehtävää koskevan ilmoituksen mukaan hakijoilla oli oltava ”osoitettua kokemusta ylemmän tason johtotehtävistä monikulttuurisessa ympäristössä”, riidanalaisessa ilmoituksessa edellytetään ”osoitettua kokemusta suurten ryhmien ylemmän tason johtotehtävistä[, ja] kokemus monikulttuurisessa ympäristössä työskentelystä katsotaan eduksi”.

20      Kantajalle ilmoitettiin riidanalaisesta ilmoituksesta terveysasioiden pääosaston henkilöstöyksikön apulaispäällikön 3.11.2010 lähettämällä sähköpostiviestillä. Tässä sähköpostiviestissä kyseinen apulaispäällikkö ehdotti, että kantaja lähettäisi uudelleen asiakirjat, jotka hän oli esittänyt ensimmäisen avointa tehtävää koskevan ilmoituksen seurauksena, saattaakseen ammatilliset tietonsa ajan tasalle, minkä kantaja teki 23.11.2010 päivätyllä kirjeellä, joka saapui komissioon seuraavana päivänä.

21      B haki 1.11.2010 toimitusjohtajan tehtävään. C haki siihen 23.11.2010.

22      Esillä olevassa tapauksessa esivalintalautakunta muodostui puheenjohtajasta ja kolmesta muusta jäsenestä. Esivalintalautakunnan puheenjohtajan tehtävät oli uskottu terveysasioiden pääosaston, jonka tehtävänä oli EMAsta vastaavana pääosastona valvoa sen toimintaa, pääjohtajalle. Kolmesta muusta jäsenestä kaksi oli terveysasioiden pääosaston virkamiehiä ja kolmas tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston virkamies. Esivalintalautakunnan puheenjohtaja, tässä tapauksessa D, ja toinen kahdesta terveysasioiden pääosaston virkamiehestä olivat komission edustajina myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä asetuksen N:o 726/2004 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

23      Esivalintalautakunta tutki 12.1.2011 EMAn toimitusjohtajan tehtävään saamansa 62 hakemusta. Tämän tutkimuksen päätteeksi esivalintalautakunta päätti kutsua yhdeksän hakijaa ja näiden joukossa kantajan haastatteluun. Esivalintalautakunta karsi kuitenkin yhden näistä yhdeksästä hakijasta ennen haastattelua.

24      Kantaja sekä seitsemän muuta valittua hakijaa olivat 8.2.2011 esivalintalautakunnan haastattelussa. Tässä yhteydessä lautakunta käytti laatimaansa arviointitaulukkoa.

25      Haastattelujen seurauksena kyseiset kahdeksan hakijaa arvosteltiin sataan pisteeseen asti ja asetettiin annettujen tulosten mukaisesti paremmuusjärjestykseen. Kantaja sai alhaisimman pistemäärän eli 61 pistettä sadasta. Seitsemän muuta hakijaa saivat 69–85 pistettä sadasta.

26      Esivalintalautakunta laati 7.3.2011 kertomuksensa, jossa esitettiin tietoja kustakin kuullusta hakijasta, ja päätti suositella parhaat tulokset (75–85 pistettä sadasta) saaneiden neljän hakijan, näiden joukossa B:n ja C:n, ehdokkuutta.

27      Saatuaan esivalintalautakunnan kertomuksen komission neuvoa-antava nimityskomitea (jäljempänä nimityskomitea) tutki vuorostaan EMAn toimitusjohtajan tehtävään saadut 62 hakemusta. Tämän tutkimuksen päätteeksi nimityskomitea antoi 14.3.2011 suuntaviivojen 8.2.1 kohdan mukaisen alustavan lausunnon. Nimityskomitean alustavan lausunnon mukaan ainoastaan esivalintalautakunnan suosittelemat neljä hakijaa oli kutsuttava osallistumaan arviointikeskuksen kokeisiin sekä nimityskomitean haastatteluun. Samana päivänä päivätyllä kirjeellä nimityskomitean sihteerin tehtävää hoitanut henkilö ilmoitti kantajalle, että nimityskomitea oli päättänyt olla poikkeamatta esivalintalautakunnan lausunnosta, jonka mukaan eräiden muiden hakijoiden pätevyys ja kokemus vastasivat häneen verrattuna paremmin riidanalaisen ilmoituksen vaatimuksia, ja olla kutsumatta häntä haastatteluun.

28      Arviointikokeet läpäistyään esivalintalautakunnan suosittelemat neljä hakijaa kutsuttiin nimityskomitean haastatteluun, joka pidettiin 7.4.2011. Samana päivänä nimityskomitea antoi lausunnon, jonka mukaan se katsoi, että esivalintalautakunnan suosittelemat neljä hakijaa täyttivät hyvin EMAn toimitusjohtajan tehtävän hoitamiseksi asetetut edellytykset.

29      Terveys- ja kuluttaja-asioista vastaava komission jäsen (jäljempänä asiasta vastaava komission jäsen) haastatteli esivalintalautakunnan ja nimityskomitean suosittelemia neljää hakijaa. Tämän jälkeen henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto ehdotti komission jäsenille yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan ja asiasta vastaavan komission jäsenen kanssa suositella näitä neljää hakijaa EMAn hallintoneuvostolle.

30      Komissio teki 20.4.2011 muodollisesti päätöksen esittää EMAn hallintoneuvostolle esivalintalautakunnan ja nimityskomitean suosittelemista neljästä hakijasta muodostettua luetteloa (jäljempänä 20.4.2011 tehty komission päätös).

31      EMAn hallintoneuvosto piti 5.5.2011 ylimääräisen kokouksen valitakseen EMAlle uuden toimitusjohtajan. Tässä kokouksessa toimitusjohtajan valintamenettelyä, joka oli hyväksytty 7.10.2010, muutettiin, ja komission ehdottamia neljää hakijaa kuultiin. Koska yhdestäkään nimestä ei päästy yksimielisyyteen, päätettiin, että EMAn hallintoneuvosto kokoontuisi uudelleen seuraavassa kuussa ratkaistakseen komission ehdottamista neljästä hakijasta tasan menneen äänestyksen.

32      Kantaja teki 27.5.2011 päivätyllä kirjeellä, joka saapui komissioon 9.6.2011, hallinnollisen valituksen ”tavasta, jolla kilpailu [oli] järjestetty [komissiossa]”.

33      EMAn hallintoneuvosto valitsi 8.6.2011 C:n hoitamaan EMAn toimitusjohtajan tehtäviä.

34      Parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja elintarvikkeiden turvallisuusvaliokunta kuuli C:tä 13.7.2011.

35      Parlamentin puhemies ilmoitti 22.9.2011 päivätyllä kirjeellä EMAlle, että edellä mainitun valiokunnan suorittaman C:n haastattelun perusteella parlamentti hyväksyi C:n nimittämisen EMAn uudeksi toimitusjohtajaksi.

36      Kantajan 27.5.2011 päivätyllä kirjeellä tekemä hallinnollinen valitus hylättiin 6.10.2011 tehdyllä komission päätöksellä.

37      Niin ikään 6.10.2011 tehdyllä päätöksellä EMAn hallintoneuvosto nimitti C:n toimitusjohtajaksi (jäljempänä 6.10.2011 tehty hallintoneuvoston päätös).

38      Kantaja teki 6.1.2012 samana päivänä faksilla ja postitse toimittamallaan kirjeellä EMAn palvelukseenottosopimusten tekemisestä vastaavalle viranomaiselle hallinnollisen valituksen 6.10.2011 tehdystä hallintoneuvoston päätöksestä.

39      Kantaja haki 9.1.2012 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella välitoimihakemuksella 6.10.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen lykkäämistä. Tämä välitoimihakemus hylättiin 20.3.2012 annetulla määräyksellä Hristov v. komissio ja EMA (F‑2/12 R, EU:F:2012:35).

40      EMAn palvelukseenottosopimusten tekemisestä vastaava viranomainen hylkäsi 16.5.2012 tekemällään päätöksellä 6.1.2012 tehdyn hallinnollisen valituksen.

 Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely

41      Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että virkamiestuomioistuin

–        kumoaa hänen 14.3.2011 päivätyllä kirjeellä tiedoksi saamansa esivalintalautakunnan päätöksen vahvistaa niiden neljän hakijan muodostama luettelo, joiden joukkoon hän ei kuulunut

–        kumoaa 14.3.2011 tehdyn nimityskomitean päätöksen kutsua haastatteluun ainoastaan esivalintalautakunnan luetteloon merkityt neljä hakijaa

–        kumoaa ”14.3.2011 tehdyn [nimityskomitean] päätöksen” hyväksyä esivalintalautakunnan suositukset

–        kumoaa 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen

–        kumoaa 6.10.2011 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin 27.5.2011 tehty hallinnollinen valitus

–        kumoaa 6.10.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen

–        määrää kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

–        velvoittaa komission ja EMAn korvaamaan hallinnollisessa menettelyssä ja oikeudenkäyntimenettelyssä aiheutuneet kulut

–        järjestää uuden ”kilpailun” laillisten menettelyjen mukaisesti.

42      Komissio vaatii vastineessaan, että virkamiestuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan maksamaan virkamiestuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. 

43      EMA vaatii vastineessaan, että virkamiestuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

–        toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44      Asiassa käytiin toinen kirjelmien vaihto, joka rajoittui komission ja EMAn esittämiin oikeudenkäyntiväitteisiin. Vastauksessaan EMA luopui ensimmäisestä vaatimuksestaan, jonka mukaan kanne pitäisi jättää tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

45      Asianosaisia kehotettiin 23.7.2013 päivätyillä kirjaamon kirjeillä vastaamaan prosessinjohtotoimiin. Asianosaiset vastasivat tähän kehotukseen asetetussa määräajassa.

46      Vastauksessaan prosessinjohtotoimiin kantaja ilmoitti, että kolmannessa kumoamisvaatimuksessaan hän vaatii todellisuudessa virkamiestuomioistuinta kumoamaan nimityskomitean päätöksen hyväksyä 7.4.2011 – eikä 14.3.2011, kuten kannekirjelmässä on virheellisesti ilmoitettu – annetut esivalintalautakunnan suositukset.

47      Vastauksena prosessijohtotoimiin komissio esitti useita asiakirjoja, jotka on laadittu muilla kuin oikeudenkäyntikielellä ja joita ei tähän mennessä ollut toimitettu kantajalle. Koska kantajalla ei ollut ollut tilaisuutta tutustua osaan näistä asiakirjoista ennen istuntoa, virkamiestuomioistuin kehotti kantajan istunnossa esittämästä pyynnöstä komissiota toimittamaan viimeistään 18.11.2013 tiettyjen vastauksessaan prosessinjohtotoimiin liittämiensä asiakirjojen, erityisesti tiettyjen suuntaviivojen otteiden, bulgariankieliset tai mahdollisesti englanninkieliset käännökset.

48      Istunnossa kantaja esitti myös lisätodisteita, jotka virkamiestuomioistuin päätti liittää asiakirjavihkoon. Istunnon päättyessä virkamiestuomioistuin päätti olla päättämättä suullista käsittelyä.

49      Komissio noudatti 18.11.2013 päivätyllä kirjelmällään virkamiestuomioistuimen kehotusta tiettyjen käännösten toimittamisesta.

50      Kantaja esitti 16.12.2013 päivätyllä kirjelmällään huomautuksia 18.11.2013 päivätystä komission kirjelmästä.

51      Komissiota ja EMAa kehotettiin 30.1.2014 päivätyllä kirjaamon kirjeellä vastaamaan 16.12.2013 päivättyyn kantajan kirjelmään, minkä komissio teki 13.2.1014 päivätyllä kirjelmällä.

52      Virkamiestuomioistuin päätti suullisen käsittelyn 5.3.2014.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Määräyksen antamista koskeva vaatimus

53      Tarkasteltaessa yhdeksättä vaatimusta, jossa virkamiestuomioistuinta vaaditaan määräämään EMAn toimitusjohtajan uuden palvelukseenottomenettelyn järjestämisestä, on todettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että virkamiestuomioistuimen asiana ei ole antaa määräyksiä unionin toimielimille; tästä riippumatta todetaan, että SEUT 266 artiklassa esitetään yleinen velvollisuus, jonka mukaan kumotun toimen antaneen toimielimen on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet (tuomio Pleijte v. komissio, F‑91/08, EU:F:2010:13, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54      Koska edellä mainittu kantajan vaatimus merkitsee määräyksen antamista koskevaa vaatimusta, se on jätettävä tutkimatta.

2.     Kumoamisvaatimukset

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten lausumat

55      Komission mielestä kolme ensimmäistä vaatimusta on jätettävä tutkimatta, koska riidanalaiset kolme päätöstä ovat 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen sisäisiä valmistelutoimia eivätkä ne siten ole kantajalle vastaisia toimia, joista voisi nostaa kanteen. Viidennestä vaatimuksesta komissio väittää, että siinä tarkoitettu päätös ei ole itsenäinen kannekelpoinen toimi. Kuudes vaatimus, joka kohdistuu 6.10.2011 tehtyyn hallintoneuvoston päätökseen, on komission mielestä jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu komissioon, sillä kyseisen päätöksen on tehnyt EMA eikä komissio.

56      Kantaja vastaa tähän, että riidanalaisen ilmoituksen mukaan komissio on velvollinen noudattamaan esivalintalautakunnan ja nimityskomiteaan suosituksia. Näin ollen esivalintalautakunnan ja nimityskomitean tekemät päätökset, joiden kumoamista hän vaatii kolmessa ensimmäisessä vaatimuksessaan, sitovat komissiota eivätkä ole 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen valmistelevia toimia. Kantaja toteaa lisäksi, että vaikka on totta, että komissio olisi voinut olla noudattamatta esivalintalautakunnan ja nimityskomitean päätöksiä, jos se olisi todennut ilmeisen arviointivirheen ja laatinut tästä perustellun lausunnon, tässä tapauksessa komissio ei ole ilmeisestä arviointivirheestä huolimatta laatinut tällaista perusteltua lausuntoa. Tämän vuoksi kantajan mielestä on esillä olevan asian olosuhteissa katsottava, että kolme ensimmäistä kumoamisvaatimusta on otettava tutkittaviksi.

57      Viidennestä vaatimuksesta, joka koskee 27.5.2011 tehdyn hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 6.10.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamista, kantaja toteaa, että tämä päätös sisältää perustelut esivalintalautakunnan päätöksestä olla merkitsemättä häntä esivalittujen hakijoiden luetteloon. Tämä komission päätös sisältää myös tosiseikkoja, jotka eivät olleet hänen tiedossaan ennen 14.3.2011 päivätyn, nimityskomitean sihteerin tehtävää hoitaneen henkilön kirjeen vastaanottamista, ja täydentää siten 14.3.2011 tehtyä nimityskomitean päätöstä olla poikkeamatta esivalintalautakunnan lausunnosta ja hyväksyä kyseisen lautakunnan suositukset. Kantaja katsoo siten, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 6.10.2011 tehty komission päätös on itsenäinen ja voitava saattaa laillisuusvalvontaan, jonka suorittaminen kuuluu virkamiestuomioistuimelle.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

58      Tarkasteltaessa ensinnäkin kolmea ensimmäistä vaatimusta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin kun kyse on toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, erityisesti sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kantajaan nähden; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia. Vaikka nämä viimeksi mainitut voivat vaikuttaa toimielimen kannan lopullisesti vahvistavan toimen sisältöön, niistä ei voida nostaa itsenäistä kannetta, vaan ne on riitautettava tästä toimesta nostetun kanteen yhteydessä (ks. tuomio N v. parlamentti, F‑71/08, EU:F:2009:150, 28 kohta; tuomio Pleijte v. komissio, EU:F:2010:13, 27 kohta ja määräys Possanzini v. Frontex, F‑61/11, EU:F:2012:146, 42 ja 43 kohta).

59      Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 726/2004 64 artiklan mukaan EMAn hallintoneuvosto nimittää EMAn toimitusjohtajan hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut. Virkamiestuomioistuin huomauttaa, että suuntaviivojen mukaan EMAn toimitusjohtajan valintamenettely on kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe järjestetään komissiossa, ja siinä on useita kohtia. Ensin perustetaan esivalintalautakunta pätevimmiksi katsottujen hakijoiden luetteloa koskevan ehdotuksen laatimiseksi. Tämän jälkeen tämä luetteloa koskeva ehdotus toimitetaan nimityskomitealle lausunnon antamista varten. Nimityskomitea antaa alustavan lausunnon esivalintalautakunnan karsimista hakijoista ja laatii sitten itse hakijoista luettelon, joka voi poiketa esivalintalautakunnan laatimasta luettelosta. Kun nimityskomitean hyväksymät hakijat ovat läpäisseet ulkopuolisen henkilöstökonsultin järjestämän arviointikokeen, nimityskomitea kuulee heitä. Näiden haastattelujen perusteella nimityskomitea antaa lopullisen lausuntonsa sekä luettelon soveltuvimpina pitämistään hakijoista. Tätä nimityskomitean lopullista lausuntoa käytetään asiasta vastaavan komission jäsenen ja tarvittaessa henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan komission jäsenen haastattelujen pohjana. Lopuksi asiasta vastaava komission jäsen ja tarvittaessa henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava komission jäsen kuulevat nimityskomitean lopullisessa lausunnossa valittuja hakijoita tai henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan komission jäsenen tapauksessa ketä tahansa muuta hakijaa, jonka hän katsoo voivan tulla valituksi. Sitten asiasta vastaava komission jäsen toimittaa komissiolle valittujen hakijoiden luettelon, minkä jälkeen komission on vahvistettava suosittelemiensa hakijoiden luettelo, jonka asiasta vastaava komission jäsen toimittaa nimittävälle viranomaiselle eli tässä tapauksessa EMAn hallintoneuvostolle.

60      Toinen vaihe järjestetään pääosin EMAn hallintoneuvostossa. Kuultuaan komission toimittamassa luettelossa olevia hakijoita EMAn hallintoneuvosto valitsee heistä yhden. Sen esittämä hakija kutsutaan tämän jälkeen antamaan lausunto parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle. Parlamentin annettua hyväksyntänsä EMAn hallintoneuvoston esittämälle hakijalle EMAn hallintoneuvosto nimittää tämän hakijan toimitusjohtajaksi.

61      Asetuksen N:o 726/2004 64 artiklasta, jota on täsmennetty suuntaviivoissa, ilmenee siten, että EMAn hallintoneuvosto voi valita toimitusjohtajan ainoastaan komission ehdottamista hakijoista. Näin ollen komission kanta on vahvistettu 20.4.2011 tehdyssä komission päätöksessä, jolla on vahvistettu EMAn hallintoneuvostolle suositeltavien neljän hakijan luettelo, ja sillä on rajoitettu EMAn hallintoneuvoston valinnanvapautta siltä osin kuin se on lopullisesti jättänyt kantajan valintamenettelyn seuraavien vaiheiden ulkopuolelle. Näin ollen 20.4.2011 tehty komission päätös on kantajalle vastainen toimi (ks. analogisesti tuomio Pleijte v. komissio, EU:F:2010:13, 28 kohta).

62      Suuntaviivoista ilmenee niin ikään, että esivalintalautakunnan esivalitsemien hakijoiden luettelo ei sido nimityskomiteaa sen laatiessa omaan luetteloaan kuultavista hakijoista ja että se voi olla kuulematta esivalittuja hakijoita tai sen sijaan kuulla hakijoita, jotka eivät ole esivalintalautakunnan laatimassa luettelossa. Suuntaviivoissa todetaan myös, että vastaavasti nimityskomitean valitsemien hakijoiden luettelo ei sido komission jäseniä, joiden tehtävänä on laatia luettelo hakijoista komission ehdotusta varten, sillä henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava komission jäsen voi kuulla ketä tahansa muuta hakijaa, jonka hän katsoo voivan tulla valituksi.

63      Tästä seuraa, että esivalintalautakunnan päätöksessä hyväksyä luettelo neljästä suositeltavasta hakijasta, 14.3.2011 tehdyssä nimityskomitean päätöksessä kutsua haastatteluun ainoastaan esivalintalautakunnan suosittelemat neljä hakijaa sekä 7.4.2011 tehdyssä nimityskomitean päätöksessä hyväksyä esivalintalautakunnan suositukset ei vahvistettu mitenkään komission kantaa, ja ne olivat 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen valmistelevia toimia. Näin ollen tämän tuomion 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kolme ensimmäistä vaatimusta, jotka koskevat näiden päätösten kumoamista, on jätettävä tutkimatta.

64      Tarkasteltaessa toiseksi 27.5.2011 tehdyn hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 6.10.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamista koskevaa viidettä vaatimusta on todettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraavan, että hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen kuuluvat olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja ovat vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta. Useaan otteeseen on katsottu, että nimenomainen päätös, jolla hallinnollinen valitus on hylätty, ei voinut sen sisältö huomioon ottaen olla kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se pitää asianomaiselle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen (tuomio Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 32 kohta ja tuomio Arguelles Arias v. neuvosto, F‑122/12, EU:F:2013:185, 38 kohta).

65      Koska asianomaisen on henkilöstösääntöjen järjestelmässä tehtävä hallinnollinen valitus päätöksestä, jonka hän riitauttaa, ja nostettava kanne valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä, oikeuskäytännössä on katsottu, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi siitä riippumatta, kohdistuuko se pelkästään valituksen kohteena olleeseen päätökseen vai valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen vai molempiin yhdessä, kunhan valitus on tehty ja kanne nostettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 ja 91 artiklassa säädetyissä määräajoissa. Prosessiekonomian periaatteen mukaan tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätöksen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, että näillä vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja että ne tosiasiallisesti vastaavat vaatimuksia, jotka kohdistuivat päätökseen, josta hallinnollinen valitus oli tehty (ks. vastaavasti tuomio Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 7 ja 8 kohta). Näin voi olla erityisesti silloin, kun tuomioistuin toteaa, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä – mahdollisesti implisiittisyytensä vuoksi – pelkästään vahvistetaan valituksen kohteena ollut päätös, ja kun sen kumoamisella ei näin ollen ole asianomaisen oikeudelliseen tilanteeseen mitään sellaista vaikutusta, joka poikkeaisi valituksen kohteena olleen päätöksen kumoamisen vaikutuksesta (tuomio Adjemian ym. v. komissio, EU:T:2011:506, 33 kohta ja tuomio Arguelles Arias v. neuvosto, EU:F:2013:185, 39 kohta).

66      Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja ei yksilöi 27.5.2011 tekemässään hallinnollisessa valituksessa riitauttamiaan toimia. Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että sen jälkeen kun kantaja oli saanut 14.3.2011 päivätyn nimityskomitean sihteerin tehtäviä hoitavan henkilön kirjeen, jossa hänelle ilmoitetaan, ettei häntä ollut kutsuttu haastatteluun, hän ei ole saanut jäljennöstä 7.4.2011 tehdystä nimityskomitean päätöksestä, jolla nimityskomitea vahvisti esivalintalautakunnan ehdottamien neljän hakijan luetteloa koskevan ehdotuksen, eikä myöskään jäljennöstä 20.4.2011 tehdystä komission päätöksestä. Kantaja tiesi siis 27.5.2011 ainoastaan edellä mainitun 14.3.2011 päivätyn kirjeen perusteella, ettei esivalintalautakunta ollut esivalinnut häntä, että nimityskomitea ei kutsuisi häntä haastatteluun ja että nimityskomitean mukaan hänen hakemuksensa ei ollut menestynyt.

67      Näin ollen kantajan on katsottava 27.5.2011 tekemässään hallinnollisessa valituksessa riitauttavan päätöksen, jolla hänet jätettiin pois valintamenettelyn ensimmäisestä vaiheesta, toisin sanoen komissiossa järjestetystä menettelystä. Koska esivalintalautakunnan päätös hyväksyä ehdotus neljän esivalitun hakijan luettelosta, 14.3.2011 tehty nimityskomitean päätös kutsua haastatteluun ainoastaan esivalintalautakunnan ehdottamaan luetteloon merkityt neljä hakijaa ja 7.4.2011 tehty nimityskomitean päätös olla poikkeamatta esivalintalautakunnan lausunnosta ja hyväksyä sen suositukset ovat 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen valmistelevia toimia (ks. tämän tuomion 63 kohta), kantajan on tässä hallinnollisessa valituksessa katsottava riitauttavan 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen, kuten komissiokin myöntää vastauksena prosessinjohtotoimiin 2.9.2013 esittämässään kirjelmässä.

68      Virkamiestuomioistuin toteaa, että 27.5.2011 tehdyn hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 6.10.2011 tehty komissio päätös sisältää erityisesti tosiseikkoja koskevia täsmennyksiä 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen valmistelevista toimista sekä perustelut, joiden perusteella komissio on tehnyt kyseisen päätöksen. Näin ollen on katsottava, että virkamiestuomioistuimen on tutkittava vaatimus 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamisesta, sellaisena kuin tätä päätöstä on täsmennetty 27.5.2011 tehdyn hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 6.10.2011 tehdyllä päätöksellä (ks. vastaavasti tuomio Eveillard v. komissio, T‑258/01, EU:T:2004:177, 31 ja 32 kohta).

69      Kolmanneksi on todettava kuudennesta vaatimuksesta, joka koskee 6.11.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen kumoamista, että tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu komissioon, sillä komissio ei ole tehnyt tätä päätöstä.

 Asiakysymys

70      Aluksi on tutkittava neljäs vaatimus, joka koskee 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamista, ja sen jälkeen kuudes vaatimus, joka kohdistuu 6.10.2011 tehtyyn hallintoneuvoston päätökseen.

 Neljäs vaatimus, joka koskee 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamista

71      Tämän kumoamisvaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, joiden esitetään muodollisesti koskevan seuraavia seikkoja:

”[–]      henkilöstösääntöjen 30 artiklan rikkominen, henkilöstösääntöjen liitteen III rikkominen, harkintavallan väärinkäyttö, oikeudenkäynnin väärinkäyttö sekä avoimuuden, puolueettomuuden, eturistiriidan puuttumisen, hyvän hallinnon, yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden ja toimivallan jakoa koskevan periaatteen loukkaaminen

[–]      [henkilöstösääntöjen] 27 artiklan rikkominen, valintamenettelyn noudattamatta jättäminen, asiaa koskevien oikeussääntöjen rikkominen sellaisina kuin ne ilmenevät [riidanalaisen] ilmoituksen julkaisemisesta, toimivallan jakoa koskevan periaatteen loukkaaminen – –, puolueettomuuden, hyvän hallinnon, arvioinnin objektiivisuuden, eturistiriidan puuttumisen, – – yhdenvertaisen kohtelun ja harkintavallan väärinkäytön kiellon periaatteiden loukkaaminen

[–]      toimivallan jakoa koskevan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun, harkintavallan väärinkäytön kiellon ja oikeudenkäynnin väärinkäytön kiellon periaatteiden loukkaaminen

[–]      ilmeinen arviointivirhe”.

72      Virkamiestuomioistuin toteaa ensimmäisen kanneperusteen perustelut luettuaan, että kantaja vetoaa sen perusteella esivalintalautakunnan kokoonpanoa koskevien sääntöjen rikkomiseen. Kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen koskee esivalintalautakunnan jäsenten nimittämistä parillisina lukumäärinä; jälkimmäinen liittyy EMAn hallintoneuvoston jäsenen ja esivalintalautakunnan jäsenen tehtävien päällekkäisyyteen.

73      Virkamiestuomioistuin toteaa lisäksi, että toisessa kanneperusteessaan kantaja vetoaa oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin esivalintalautakunta ei viran puolesta hylännyt kahden sellaisen hakijan hakemuksia, jotka olivat EMAn hallintoneuvoston jäseniä, sekä riidanalaisen ilmoituksen noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin esivalintalautakunta väitetyisti syyllistyi sääntöjenvastaisuuksiin arviointikriteerien vahvistamisessa, hakemusten tutkimisessa ja kantajan haastattelemisen yhteydessä.

74      Myös kantajan kirjelmistä ilmenee, että kolmannella kanneperusteellaan hän riitauttaa komission väitteen, jonka mukaan komissio olisi voinut olla hyväksymättä esivalintalautakunnan laatimaa luetteloa koskevaa ehdotusta ja vaatia sen muuttamista. Tämän kanneperusteen on siten ymmärrettävä koskevan oikeudellista virhettä siltä osin kuin komissio virheellisesti uskoi voivansa vapaasti jättää noudattamatta esivalintalautakunnan päätöstä suositeltavien hakijoiden luetteloa koskevan ehdotuksen laatimisesta.

75      Neljännellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että hänen pätevyyttään arvioitiin ilmeisen virheellisesti, minkä vuoksi muita hakijoita asetettiin hänen edelleen.

76      Virkamiestuomioistuin tutkii ensin ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, joka koskee EMAn hallintoneuvoston jäsenen ja esivalintalautakunnan jäsenen tehtävien päällekkäisyyttä.

–       Asianosaisten lausumat

77      Kantaja väittää, että se, että esivalintalautakunnan puheenjohtaja D sekä esivalintalautakunnan toinen jäsen E olivat myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä, johti näiden kahden henkilön osalta eturistiriitaan ja loukkasi puolueettomuuden periaatetta, jota esivalintalautakunnan jäsenten on noudatettava. Tämä pätee vielä suuremmalla syyllä esillä olevassa asiassa, jossa kaksi muuta EMAn hallintoneuvoston jäsentä eli B ja C olivat hakeneet tehtävää. Kantaja väittää, että valitessaan esivalintalautakunnan jäseniksi EMAn hallintoneuvoston jäseniä komissio salli hyvän hallinnon periaatteen vastaisesti sen, että B:n ja C:n hakemukset asetettiin etusijalle.

78      Kantaja lisää, että kun kaksi EMAn hallintoneuvoston jäsentä nimitettiin esivalintalautakunnan jäseniksi, EMAn hallintoneuvoston jäsenet ”seuloivat” eri hakemukset ja haastattelivat hakijoita esivalintavaiheessa ilman, että heillä oli tähän lupaa, sillä tämä menettelyvaihe järjestettiin komissiossa eikä hallintoneuvostossa. Korvatessaan esivalintalautakunnan arvioinnin EMAn hallintoneuvoston kahden jäsenen arvioinnilla komissio käytti kantajan mukaan väärin harkintavaltaansa ja syyllistyi oikeudenkäynnin väärinkäyttöön ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita ja EMAn hallintoneuvoston sekä esivalintalautakunnan toimivallan jakoa koskevaa periaatetta.

79      Komissio vastaa tähän, ettei yhdessäkään säännöksessä kielletä nimittämästä EMAn hallintoneuvoston jäsentä esivalintalautakunnan jäseneksi. Missään säännössä ei myöskään kielletä EMAn hallintoneuvoston jäseniä hakemasta EMAn toimitusjohtajan tehtävää. Näin ollen se, että EMAn hallintoneuvoston kaksi jäsentä nimitettiin esivalintalautakunnan jäseniksi ja että he tutkivat ja esivalitsivat hakijat, mukaan lukien B:n ja C:n, jotka ovat myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä, ei ole ristiriidassa yhdenkään lain säännöksen kanssa.

80      Komissio lisää, että kun kyse on viraston toimitusjohtajan nimittämisestä hyvin pitkälle erikoistuneella alalla, esivalintalautakunnan on muodostuttava kyseisen alan asiantuntijoista, jotka toimivat korkeissa johtotehtävissä. Tässä tapauksessa esivalintalautakunnan jäsenet kuuluivat terveysasioiden pääosaston ja komission toisen tiedesuuntautuneen pääosaston eli tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston ylempään johtoon, ja juuri siitä syystä, että he kuuluivat komission ylempään johtoon ja että heillä oli tarvittava pätevyys ja kokemus, tietyt esivalintalautakunnan jäsenet kuuluivat myös EMAn hallintoneuvostoon. Asiantuntijat, jotka voitiin nimittää esivalintalautakunnan jäseniksi, kuuluivat rajattuun piiriin, eikä näin ollen ole yllättävää, että he ovat tunteneet joitakin hakijoita nimeltä tai henkilökohtaisesti. Käsiteltävässä asiassa terveysasioiden pääosaston pääjohtaja D:n ja saman pääosaston virkamies E:n, jotka ovat myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä ja alan asiantuntijoita, nimittäminen esivalintalautakunnan jäseniksi oli siten objektiivisesti perusteltua tai jopa välttämätöntä. Komission mukaan tämä seikka ei yksinään riitä osoitukseksi puolueellisuudesta tai eturistiriidasta saati minkäänlaisesta sääntöjenvastaisuudesta. Tällainen väite voitaisiin esittää vain tällaista sääntöjenvastaisuutta ja sen vaikutusta valintamenettelyyn koskevien täsmällisten todisteiden perusteella, mitä kantaja ei komission mukaan tehnyt.

–       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

81      Valintalautakunnalle kilpailuissa annetun laajan harkintavallan, joka koskee hakijoille pidettävien suullisten kokeiden menettelytapoja ja yksityiskohtaista sisältöä, vastapainona näiden kokeiden järjestämistä koskevia sääntöjä tulee noudattaa ehdottoman huolellisesti (tuomio Girardot v. komissio, T‑92/01, EU:T:2002:220, 24 kohta ja tuomio Christensen v. komissio, T‑336/02, EU:T:2005:115, 38 kohta).

82      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailun valintalautakunnan on taattava, että sen arvioinnit kaikista tarkastelluista hakijoista suullisten kokeiden aikana tehdään yhdenvertaisissa ja objektiivisissa olosuhteissa (tuomio Pantoulis v. komissio, T‑290/03, EU:T:2005:316, 90 kohta).

83      Vaikka on totta, että tässä tapauksessa esivalintalautakunta ei ole kilpailun valintalautakunta ja että sen lausunto ei sido nimityskomiteaa tai komissiota, kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan kuitenkin soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska esivalintalautakunnan tarkoituksena oli kilpailun valintalautakunnan tapaan valita parhaat hakijat niiden joukosta, jotka olivat hakeneet virkaa riidanalaisen ilmoituksen johdosta, ja koska sillä oli laaja harkintavalta esivalintakokeiden järjestämisessä (ks. sisäisen palvelukseenoton valintalautakunnasta tuomio CG v. EIP, F‑115/11, EU:F:2014:187, 60 kohta).

84      Näin ollen komission tehtävänä oli hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden nojalla valvoa valintamenettelyn ensimmäisen vaiheen asianmukaista järjestämistä esivalintalautakunnassa. Tämä edellytti, että kaikilla komission nimeämillä esivalintalautakunnan jäsenillä oli tarpeellinen riippumattomuus, jotta heidän objektiivisuuttaan ei voitaisi epäillä (ks. tuomio CG v. EIP, EU:F:2014:187, 61 kohta).

85      On myös huomattava, että hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jolla on Lissabonin sopimuksen voimaantulosta 1.12.2009 lähtien sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja jonka 41 artiklassa, jonka otsikkoon "Oikeus hyvään hallintoon", määrätään, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti.

86      Virkamiestuomioistuimen on näin ollen tarkistettava, onko esivalintalautakunta perustettu ja toiminut säännönmukaisesti erityisesti puolueettomuutta koskevaa velvollisuuttaan noudattaen, sillä tämä puolueettomuutta koskeva velvollisuus on yksi kilpailujen valintalautakuntien työskentelyä ja vastaavasti esivalintalautakuntien työskentelyä ohjaavista säännöistä, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat (ks. vastaavasti kilpailujen valintalautakunnista määräys Meierhofer v. komissio, F‑74/07 RENV, EU:F:2011:63, 62 kohta).

87      Esillä olevassa asiassa suuntaviivojen 7.2 kohdasta ilmenee, että esivalintalautakunta aloittaa valintamenettelyn tutkimalla tarkistuslistan avulla, täyttävätkö hakijat kelpoisuusvaatimukset, ja laatii tämän jälkeen avointa tehtävää koskevaan ilmoitukseen sisältyvien valintakriteerien perusteella arviointitaulukon, jonka avulla se voi verrata hakijoiden ominaisuuksia haettuihin ominaisuuksiin ja kyseisessä ilmoituksessa edellytettyihin erityisiin pätevyysvaatimuksiin. Tämän arvioinnin päätteeksi esivalintalautakunta laatii ensimmäisen luettelon parhaista hakijoista ja kutsuu heidät haastatteluun. Haastattelujen jälkeen se toimittaa nimityskomitealle täydellisen kertomuksen, joka sisältää tietoja kustakin haastattelusta, kunkin hakijan laadullisen arvioinnin, olipa näitä kuultu tai ei, sekä ehdotuksen pätevimpinä pidettyjen hakijoiden luettelosta. Asetuksen N:o 726/2004 64 artiklasta ja suuntaviivojen 10.3 kohdasta seuraa, että EMAn hallintoneuvoston on puolestaan valittava toimitusjohtaja komission ehdottamista hakijoista.

88      Esivalintalautakunnalla on siis toimivalta suositella useita hakijoita nimityskomitealle, kun taas päätöksenteko EMAn toimitusjohtajan nimittämisestä kuuluu EMAn hallintoneuvostolle. Näin ollen on ratkaistava, ovatko D ja E, jotka olivat samalla esityksen tehneen elimen eli esivalintalautakunnan jäseniä ja päätöksentekoelimen eli EMAn hallintoneuvoston jäseniä, noudattaneet puolueettomuutta koskevaa velvollisuuttaan esivalintalautakunnan ja EMAn hallintoneuvoston täysin erillisiin toimivaltuuksiin nähden.

89      Virkamiestuomioistuin toteaa, että vaikka esivalintalautakunnan suosittelemien hakijoiden luetteloa koskeva ehdotus ei sido nimityskomiteaa eikä komissiota, tämä luetteloa koskeva ehdotus sekä kaikkien hakijoiden laadullinen arviointi, jonka esivalintalautakunta sisällyttää kertomukseensa, ovat kuitenkin merkityksellisiä esivalintamenettelyn jatkon kannalta, koska nimityskomitean on otettava ne huomioon ja koska asiasta vastaava komission jäsen kuulee suuntaviivojen 8.3 kohdan mukaisesti ainoastaan hakijoita, jotka nimityskomitea on valinnut lopullisessa lausunnossaan. Tämän vuoksi ei voida kiistää, että nimityskomitealla on merkittävä vaikutus lopulliseen luetteloon hakijoista, jotka komissio esittää EMAn hallintoneuvostolle.

90      Virkamiestuomioistuin toteaa myös, että esivalintalautakunnan jäsenet, jotka ovat myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä, voivat äänestää hallintoneuvoston kokouksessa henkilökohtaisesti tai varajäsenensä kautta jonkin komission valitseman hakijan nimittämisen puolesta. Virkamiestuomioistuin toteaa, että EMAn hallintoneuvoston jäsenillä voi olla erityisen merkittävä asema hallintoneuvoston päätöksenteossa riippumatta siitä, käyttävätkö he äänioikeuttaan vai eivät, ja joka tapauksessa he ovat suoraan yhteydessä hallintoneuvoston muihin jäseniin.

91      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että esivalintalautakunnan jäsenen tehtävien ja EMAn hallintoneuvoston jäsenen tehtävien päällekkäisyys on omiaan kyseenalaistamaan näitä päällekkäisiä tehtäviä hoitavien henkilöiden riippumattomuuden ja objektiivisuuden.

92      Ottamatta kantaa esivalintalautakunnan jäsenten käymien keskustelujen sisältöön ja tämän lautakunnan eri jäsenten – mukaan lukien D:n ja E:n – kannanottoihin, D ja E ovat näin ollen pelkästään sillä, että he ovat kuuluneet esivalintalautakuntaan, laiminlyöneet puolueettomuutta koskevan velvollisuutensa. Tämän seurauksena on katsottava, että siltä osin kuin esivalintalautakunnan jokaisella jäsenellä on oltava tarpeellinen riippumattomuus, jotta koko esivalintalautakunnan objektiivisuutta ei voitaisi kyseenalaistaa, on koko esivalintalautakunnan puolueettomuutta koskeva velvollisuus laiminlyöty.

93      Komission väitteet eivät aseta tätä päätelmää kyseenalaiseksi.

94      Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan EMAn hallintoneuvoston jäsenet, jotka oli nimitetty esivalintalautakunnan jäseniksi, eivät edustaneet missään tilanteessa EMAn hallintoneuvostoa esivalintalautakunnassa eivätkä toimineet sen nimissä, sillä EMAn hallintoneuvostoa edusti esivalintalautakunnassa tarkkailija, tässä tapauksessa A, riittää kun todetaan, ettei kantaja ole kyseenalaistanut A:n osallistumista tarkkailijana esivalintalautakunnan työskentelyyn. Kuten tämän tuomion 92 kohdassa todetaan, pelkästään se, että D ja E, jotka ovat kumpikin EMAn hallintoneuvoston jäseniä, kuuluivat esivalintalautakuntaan, merkitsi heidän puolueettomuutta koskevan velvollisuutensa laiminlyöntiä. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että D osallistui 5.5. ja 8.6.2011 pidettyihin EMAn hallintoneuvoston kokouksiin, joissa oli tarkoitus nimittää EMAn uusi toimitusjohtaja, ja että hän osallistui näin ollen 20.4.2011 tehdyssä komission päätöksessä ehdotettujen neljän hakijan kuulemiseen sekä C:n nimittämiseen johtaneisiin keskusteluihin. Tämä osoittaa, että kantaja epäili perustellusti D:n puolueettomuutta tämän johtaessa esivalintalautakunnan työskentelyä.

95      Myöskään komission se väite ei voi menestyä, jonka mukaan sillä perusteella, että EMAn hallintoneuvoston 35 jäsenestä ainoastaan kaksi oli myös esivalintalautakunnan jäseniä, ei voida katsoa EMAn hallintoneuvoston jäsenten korvanneen omalla arvioinnillaan esivalintalautakunnan arvioinnin. Vaikka oletettaisiin, että D tai E eivät olisi kumpikaan osallistuneet 5.5. ja 8.6.2011 pidettyihin EMAn hallintoneuvoston kokouksiin, he ovat kuitenkin osallistuneet esivalintalautakunnan kokouksiin ja voineet tämän lautakunnan jäseninä vaikuttaa siihen, miten esivalintalautakunnan muut jäsenet arvioivat kutakin hakijaa.

96      Lisäksi on hylättävä komission väite, jonka mukaan D:n ja E:n nimittäminen esivalintalautakunnan jäseniksi oli objektiivisesti perusteltua ja jopa välttämätöntä, koska he olivat kumpikin alan asiantuntijoita. Kuten komissio myönsi istunnossa, ei ollut mahdotonta nimittää esivalintalautakuntaan asiantuntijoita, jotka eivät olleet EMAn hallintoneuvoston jäseniä. Virkamiestuomioistuin toteaa, että suuntaviivojen perusteella voidaan välttää se, että esivalintalautakunnan jäsenet ovat myös EMAn hallintoneuvoston jäseniä. Suuntaviivojen 7.1 kohdan perusteella asiasta vastaavan pääosaston on mahdollista valita esivalintalautakunnan jäsenet useiden ylempään johtoon kuuluvien virkamiesten joukosta, kun sen mukaan esivalintalautakunta muodostuu asiasta vastaavan pääosaston pääjohtajasta tai varapääjohtajasta, asiasta vastaavan pääosaston johtajasta ja toisen pääosaston johtajasta. Kyseisessä kohdassa todetaan myös, että esivalintalautakunnan jäsenet nimitetään "pääsääntöisesti" edellä mainituista virkamiehistä. Näin ollen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa osoittautuu, että suuntaviivojen 7.1 kohdassa luetellut henkilöt eli asiasta vastaavan pääosaston pääjohtaja, varapääjohtaja ja johtaja ovat jo asianomaisen viraston hallintoneuvoston jäseniä, esivalintalautakunnan jäseniksi voidaan nimittää muita henkilöitä.

97      Samoin on hylättävä komission väite, jonka mukaan missään säännössä ei kielletä EMAn hallintoneuvoston jäseniä tulemasta nimitetyiksi esivalintalautakunnan jäseniksi. Näiden kahden tehtävän päällekkäisyys samalla henkilöllä merkitsee, kuten virkamiestuomioistuin on jo todennut, esivalintalautakunnan puolueettomuutta koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä ja on siten ristiriidassa perusoikeuskirjan 41 artiklan kanssa.

98      Komission väite, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 11 a artiklalla taataan esivalintalautakunnan jäsenten puolueettomuus, ei liioin voi menestyä. Vaikka on totta, että henkilöstösääntöjen 11 a artiklan mukaan virkamiehen on pidätyttävä käsittelemästä sellaista asiaa, johon liittyy tämän riippumattomuuden mahdollisesti vaarantava henkilökohtainen etu, ja vaikka on niin ikään totta, että asiakirja-aineiston mukaan A sekä yksi esivalintalautakunnan jäsen eivät ole osallistuneet yhden hakijan haastatteluun, D ja E eivät kuitenkaan ole henkilöstösääntöjen 11 a artiklasta huolimatta vastustaneet nimittämistään esivalintalautakunnan jäseniksi ja ovat osallistuneet kaikkiin hakijoiden haastatteluihin, eikä D ole ilmoittanut hallintoneuvoston työjärjestyksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesta riippumattomuuttaan heikentävästä sidonnaisuudesta 5.5. ja 8.6.2011 pidetyissä EMAn hallintoneuvoston kokouksissa.

99      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee EMAn hallintoneuvoston jäsenen ja esivalintalautakunnan jäsenen tehtävien päällekkäisyyttä, on todettava perustelluksi.

100    Tämän vuoksi vaatimus 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen kumoamisesta on hyväksyttävä ilman, että asiassa olisi tarpeen tutkia ensimmäisen kanneperusteen ensimmäistä osaa tai muita esitettyjä kanneperusteita.

 Kuudes vaatimus, joka koskee 6.10.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen kumoamista

101    Asetuksen N:o 726/2004 64 artiklasta, jota on täsmennetty suuntaviivoissa, ilmenee, että EMAn hallintoneuvosto saattoi nimittää EMAn toimitusjohtajaksi ainoastaan jonkun esivalituista ja 20.4.2011 tehdyllä komission päätöksellä hyväksyttyyn luetteloon merkityistä hakijoista. Näin on tapahtunut tässä tapauksessa, sillä 6.10.2011 tehdyllä hallintoneuvoston päätöksellä tehtävään nimitettiin C, joka oli 20.4.2011 tehdyllä komission päätöksellä hyväksytyssä luettelossa. Koska virkamiestuomioistuin on edellisessä kohdassa katsonut, että 20.4.2011 tehty komission päätös on kumottava, myös 6.10.2011 tehty hallintoneuvoston päätös on kumottava.

102    Näin ollen 6.10.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on niin ikään hyväksyttävä.

3.     Vahingonkorvausvaatimus

 Asianosaisten lausumat

103    Kantaja katsoo, että 20.4.2011 tehdystä komission päätöksestä ja 6.10.2011 tehdystä hallintoneuvoston päätöksestä aiheutui hänelle henkistä kärsimystä, jonka osalta hän ei kuitenkaan esitä mitään summaa.

104    Komissio ja EMA vaativat, että vahingonkorvausvaatimus hylätään perusteettomana.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

105    Oikeuskäytännössä katsotaan, että lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla kohtuullinen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua. Asia ei kuitenkaan voi olla näin silloin kun asianosainen on osoittanut, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan tällä kumoamisella korvata (tuomio Michail v. komissio, T‑49/08 P, EU:T:2009:456, 88 kohta).

106    Koska 20.4.2011 tehty komission päätös ja 6.10.2011 tehty hallintoneuvoston päätös on kumottu, virkamiestuomioistuimen on näin ollen suoritettava tämä tutkimus.

107    Esillä olevassa asiassa kantaja ei ole mitenkään täsmentänyt vahingonkorvausvaatimustaan. Henkinen kärsimys, joka on erotettavissa 20.4.2011 tehdyn komission päätöksen ja 6.10.2011 tehdyn hallintoneuvoston päätöksen kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan näiden kahden päätöksen kumoamisella korvata, ei ilmene myöskään kantajan kirjelmistä. Virkamiestuomioistuin katsoo näin ollen, että kyseisten päätösten kumoaminen on kohtuullinen ja riittävä korvaus mistä tahansa henkisestä kärsimyksestä, jota kantajalle on voinut kyseisten päätösten lainvastaisuudesta aiheutua.

108    Kaiken edellä esitetyn perusteella vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

109    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan mukaan asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, jollei kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu. Työjärjestyksen 102 artiklan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

110    Tässä tuomiossa esitetyistä perusteluista seuraa, että koska kanne on olennaisilta osin hyväksytty, komissio ja EMA ovat asian hävinneitä asianosaisia. Lisäksi kantaja on nimenomaisesti vaatinut, että komissio ja EMA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 102 artiklan määräyksiä, minkä vuoksi komission ja EMAn on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien, ja ne velvoitetaan korvaamaan yhtä suurin osuuksin kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission 20.4.2011 tekemä päätös, jossa se toimitti Euroopan lääkeviraston hallintoneuvostolle luettelon neljästä hakijasta, joita esivalintalautakunta suositteli ja joita koskevat suositukset neuvoa-antava nimityskomitea vahvisti, kumotaan.

2)      Euroopan lääkeviraston hallintoneuvoston 6.10.2011 tekemä päätös, joka koskee toimitusjohtajan nimittämistä, kumotaan.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Euroopan komissio ja Euroopan lääkevirasto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet Emil Hristovin oikeudenkäyntikuluista.

Rofes i Pujol

Bradley

Svenningsen

Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä marraskuuta 2014.

W. Hakenberg

 

      K. Bradley

kirjaaja

 

       presidentti

* Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.

Top

Full & Egal Universal Law Academy