Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) tuomio 27 päivänä helmikuuta 1992. BASF AG ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. Kilpailu - EUR-Lex Document 61989TJ0079

Avis juridique important

|61989A0079

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) tuomio 27 päivänä helmikuuta 1992. - BASF AG ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - Kilpailu - Sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteet - Menettely - Toimivalta - Komission työjärjestys - Säädöksen mitättömyys. - Yhdistetyt asiat T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89.

Oikeustapauskokoelma 1992 sivu II-00315
Ruotsink. erityispainos sivu II-00001
Suomenk. erityispainos sivu II-00001

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Periaate, jonka mukaan oikeustoimen jälkikäteinen muuttaminen on kiellettyä - Perustelujen tai päätösosan muuttaminen - Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen - Lainvastaisuus

(ETY:n perustamissopimuksen 189 ja 190 artikla)

2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen - Hyväksyminen todistusvoimaisella kielellä käyttäen valtuusmenettelyä - Kollegiaalisen päätöksenteon periaatteen loukkaaminen - Lainvastaisuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla; komission työjärjestyksen 27 artikla)

3. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen - Päätös, jota ei ole allekirjoitettu ja joka on laadittu saatekirjeet allekirjoittaneen komission jäsenen toimikauden päätyttyä - Lainvastaisuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla; komission työjärjestyksen 12 artiklan 3 kohta)

4. Kumoamiskanne - Perusteet - Olennaisten menettelymääräysten rikkominen - Toimielimen sisäisten sääntöjen rikkominen - Toimielimen säädösten laatimista, hyväksymistä ja todistusvoimaisiksi saattamista koskevat määräykset - Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön käyttämä peruste - Tutkittavaksi ottaminen

(ETY:n perustamissopimuksen 173 artikla; komission työjärjestyksen 10 ja 12 artikla)

5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Mitätön säädös - Käsite

(ETY:n perustamissopimuksen 189 ja 190 artikla sekä 192 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Periaate, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen ei saa jälkikäteen muuttaa toimeaan, on oikeusvarmuuden ja oikeudellisten tilanteiden vakauden kannalta yhteisön oikeusjärjestyksen olennainen osa sekä yhteisöjen toimielinten että niiden oikeussubjektien osalta, joiden oikeudelliseen ja tosiasialliseen asemaan mainittujen toimielinten päätös vaikuttaa. Ainoastaan siten, että tätä periaatetta noudatetaan tarkoin ja poikkeuksetta, voidaan varmuudella taata se, että toimea voidaan jälkikäteen muuttaa ainoastaan toimivalta- ja menettelysääntöjä noudattamalla, ja että näin ollen toimi, joka on annettu tiedoksi tai julkaistu, on alkuperäisen toimen tarkka toisinto ja siten täsmälleen toimivaltaisen viranomaisen tarkoittaman kaltainen.

Muut kuin oikeinkirjoitusta koskevat tai kieliopilliset päätöksen perusteluihin vaikuttavat muutokset ovat virheitä, jotka ovat omiaan vaikuttamaan koko muutetun päätöksen laillisuuteen, koska ne toisaalta ovat omiaan poistamaan perustamissopimuksen 190 artiklan tehokkaan vaikutuksen ja koska ne muuttavat sen päättelyn sisältöä, joka on päätöksen päätösosan välttämättömänä tukena. Sama koskee varsinkin kaikkia päätöksen päätösosaan tehtyjä muutoksia. Tällaiset muutokset koskevat suoraan niiden velvoitteiden tai - vastakkaisessa tapauksessa - niiden oikeuksien laajuutta, joita muutetusta päätöksestä voi seurata oikeussubjekteille.

2. Päätös, jossa todetaan perustamissopimuksen 85 artiklan rikkominen, asetetaan velvoitteita useille yrityksille ja määrätään niille huomattavia taloudellisia seuraamuksia ja joka on tältä osin täytäntöönpanokelpoinen, vaikuttaa selvästi näiden yritysten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä varallisuusasemaan. Tällaisen päätöksen tekemistä todistusvoimaisella kielellä ei voida pitää pelkkänä juoksevien asioiden hoitamisena, josta yksi ainoa komission jäsen on toimivaltainen vastaamaan, ilman että rikotaan suoraan edellä mainitussa 27 artiklassa nimenomaisesti mainittua kollegiaalisen päätöksenteon periaatetta.

3. Komission jäsen voi komission työjärjestyksen 12 artiklan kolmannen kohdan edellytysten mukaisesti allekirjoittaa sellaisen komission tekemän päätöksen liitteinä olevat saatekirjeet, jossa todetaan perustamissopimuksen 85 artiklan rikkominen, sillä tarkoituksella, että päätöksestä ilmoitetaan niille, joille se on osoitettu, ja että se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Jos saatekirje on allekirjoitettu komission jäsenen toimikauden päättymispäivänä, päätöksen tekemiseen liittyvää toimivallan puuttumista koskevaa virhettä ei kumoa se, että voidaan osoittaa, että päätös on laadittu kyseisen komission jäsenen toimikauden päättymispäivän jälkeen. Näin ollen päätös, jota mikään viranomainen ei ole allekirjoittanut käsin ja jonka osalta käy ilmi, että se on lopullisesti laadittu aikaisintaan komission jäsenen toimikauden päätyttyä, on antajansa ajallisen toimivallan puuttumisen vuoksi laiton.

4. Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat toimielimen antamaa säädöstä vastaan nostetun kumoamiskanteen tueksi vedota kyseisen toimielimen työjärjestyksen rikkomiseen, siltä osin kuin määräykset, joiden rikkomisesta on kysymys, synnyttävät oikeuksia ja ovat kyseisten henkilöiden oikeusvarmuuteen vaikuttava tekijä. Tällaisia määräyksiä ovat yhteisön toimien laatimista, hyväksymistä ja todistusvoimaisiksi saattamista koskevat komission työjärjestyksen 10 ja 12 artiklassa tarkoitetut määräykset.

5. Toimielimen toimea ei voida pitää perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, jos ei voida riittävällä varmuudella määrittää täsmällistä päivämäärää, josta alkaen sillä voi olla oikeusvaikutuksia ja jolloin se näin ollen voi tulla osaksi yhteisön oikeusjärjestystä, ja jos kyseiseen toimeen tehtyjen muutosten vuoksi ei voida todeta varmuudella niiden perustelujen täsmällistä sisältöä, jotka kyseisen toimen on perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan sisällettävä, eikä määritellä ja valvoa ilman sekaannuksen vaaraa toimesta niille, joille se on osoitettu, aiheutuvien velvoitteiden laajuutta eikä yksilöidä niitä, joille se on osoitettu, eikä osoittaa varmuudella kyseisen toimen lopullisen muodon laatijaa, ja jos voidaan osoittaa, ettei yhteisön säännöstössä tarkoitettua menettelyä toimen todistusvoimaiseksi saattamiseksi ole lainkaan noudatettu, ja ettei perustamissopimuksen 192 artiklassa tarkoitettua menettelyä voida toteuttaa.

Vaikka kaikkien hallintotoimien oletetaan yhteisön oikeudessa ole-van päteviä, pätevyysolettaman ei

voida katsoa koskevan mainitun kaltaisia erityisen vakavia ja il-meisiä virheitä sisältävää toimea, jota on näin ollen pidettävä mitättömänä. Sellaisella toimella ei ole oikeusvaikutuksia, ja sitä vastaan voidaan nostaa kanne muutoksenhakuaikojen ulkopuolella.

Asianosaiset

Yhdistetyissä asioissa T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89,

BASF AG, kotipaikka Ludwigshafen (Saksa), edustajanaan asianajaja F. Hermanns, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa Loesch & Wolterin toimisto, 8 rue Zithe,

NV Limburgse Vinyl Maatschappij, kotipaikka Tessenderlo (Belgia), edustajanaan asianajaja I. G. F. Cath, Haag, prosessiosoite Luxemburgissa L. H. Dupongin toimisto, 14 A rue des Bains,

NV DSM ja DSM Kunststoffen BV, kotipaikka Heerlen (Alankomaat), edustajanaan asianajaja I. G. F. Cath, Haag, prosessiosoite Luxemburgissa L. H. Dupongin toimisto, 14 A rue des Bains,

Hüls AG, kotipaikka Marl (Saksa), edustajinaan asianajajat A. Deringer, C. Tessin, H. Herrmann ja J. Sedemund, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa J. Loeschin toimisto, 8 rue Zithe,

Atochem SA, kotipaikka Puteaux (Ranska), edustajinaan X. de Roux ja Ch.H. Léger, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa Hoss & Elvingerin toimisto, 15 côte d'Eich,

Société artésienne de vinyle SA, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja B. Van de Walle de Ghelcke, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa J. Wolterin toimisto, 8 rue Zithe,

Wacker Chemie GmbH, kotipaikka München (Saksa), edustajanaan asianajaja H. Hellmann, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa Loesch & Wolterin toimisto, 8 rue Zithe,

Enichem SpA, kotipaikka Milano (Italia), edustajinaan asianajaja M. Siragusa, Rooma, asianajaja G. Scassellati Sforzolini, Bologna, ja asianajaja G. Arcidiacono, Milano, prosessiosoite Luxemburgissa Arendt & Medernachin toimisto, 4 avenue Marie-Thérèse,

Hoechst AG, kotipaikka Frankfurt-am-Main (Saksa), edustajanaan asianajaja H. Hellmann, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa Loesch & Wolterin toimisto, 8 rue Zithe,

Imperial Chemical Industries plc, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajajat D. Vaughan, QC, ja barrister D. Anderson, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, solicitors V. O. Whiten, R. J. Colesin ja A. M. Ransomin valtuuttamina, prosessiosoite Luxemburgissa L. H. Dupongin toimisto, 14 A rue des Bains,

Shell International Chemical Company Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja K. B. Parker, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, solicitor J. W. Osbornen, Lontoo, valtuuttamana, prosessiosoite Luxemburgissa J. Hossin toimisto, 15 côte d'Eich,

Montedison Spa, kotipaikka Milano (Italia), edustajinaan asianajajat G. Aghina ja G. Celona, Milano, sekä asianajaja P. A. M. Ferrari, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa G. Marguen toimisto, 20 rue Philippe-II,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet B. J. Drijber, B. Jansen ja J. Currall, avustajinaan asianajaja E. Morgan de Rivery, Pariisi, asianajaja R. M. Morresi, Bologna (Italia), N. Forwood, QC, asianajaja David Lloyd-Jones, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, ja asianajaja Alberto Dal Ferro, Vicenza (Italia), prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellisen yksikön edustaja Roberto Hayder, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21 päivänä joulukuuta 1988 tehdyn komission päätöksen (IV/31.865, PVC; EYVL 1989, L 74, s. 1),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Barrington sekä tuomarit A. Saggio, C. Yeraris, C. P. Briët ja J. Biancarelli,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisen menettelyn ja 18.-22.11.1991 ja 10.12.1991 pidetyt suulliset käsittelyt,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

Kanteen perustana olevat tosiseikat, kanteen kohteena oleva päätös ja menettelyn yleinen kulku

1 Neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17), joka on annettu 6.2.1962, 14 artiklan nojalla 13. ja 14.10.1983 suoritettujen polypropeenialaan liittyvien tutkimusten seurauksena Euroopan yhteisöjen komissio (jäljempänä komissio) ryhtyi hankkimaan tietoja eräästä polyvinyylikloridia (jäljempänä PVC) koskevasta tapauksesta; se suoritti tällöin useita tutkimuksia asianomaisten yritysten tiloissa ja osoitti niille useita tietojensaantipyyntöjä.

2 Myöhemmin, 24.3.1988 komissio aloitti viran puolesta asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäynnin 14:ää PVC:n valmistajaa vastaan, jotka olivat Atochem SA, BASF AG, NV DSM ja DSM Kunststoffen BV, Enichem SpA, Hoechst AG, Hüls AG, Imperial Chemical Industries plc, NV Limburgse Vinyl Maatschappij, Montedison SpA, Norsk Hydro AS, Société artésienne de vinyle SA, Solvay et Cie, Shell International Chemical Company Ltd ja Wacker Chemie GmbH. Sittemmin, 5.4.1988, se osoitti jokaiselle näistä yrityksistä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun väitetiedoksiannon. Kaikki väitetiedoksiannon saaneet yritykset esittivät huomautuksia kesäkuussa 1988. Lukuun ottamatta Shell International Chemical Company Ltd:tä, joka ei ollut vaatinut kuulemista, yrityksiä kuultiin syyskuun 1988 aikana. Kilpailurajoituksia ja määräävää markkinaasemaa käsittelevä neuvoaantava komitea antoi lausuntonsa komission päätösluonnoksesta 1.12.1988.

3 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistiin 17.3.1989 "ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21 päivänä joulukuuta 1988 tehty komission päätös 89/190/ETY (IV/31.865, PVC)", josta oli ilmoitettu yrityksille helmikuussa 1989. Siten ilmoitetun ja julkaistun päätöksen päätösosa sisältää muun muassa seuraavat kolme artiklaa:

"1 artikla

Atochem SA, BASF AG, DSM NV, Enichem SpA, Hoechst AG, Hüls AG, Imperial Chemical Industries plc, Limburgse Vinyl Maatschappij, Montedison SpA, Norsk Hydro AS, Société artésienne de vinyle, Shell International Chemical Co. Ltd, Solvay & Cie ja Wacker Chemie GmbH ovat rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan määräyksiä, koska ne ovat osallistuneet (tässä päätöksessä mainittuina ajanjaksoina) elokuussa 1980 tehtyyn päätökseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joiden nojalla yhteismarkkinoiden alueella PVC:tä toimittavat valmistajat osallistuivat säännöllisiin kokouksiin määrätäkseen tavoitehintoja ja kiintiöitä ja suunnitellakseen yhdenmukaistettuja aloitteita, joiden tarkoituksena oli hintojen korottaminen, sekä valvoakseen kyseisten salaisten järjestelyjen toteutusta.

2 artikla

Edellä olevassa 1 artiklassa mainitut yritykset, jotka toimivat edelleen PVCalalla, määrätään välittömästi lopettamaan edellä mainittu rikkominen (mikäli ne eivät ole jo lopettaneet rikkomista) ja pidättäytymään vastaisuudessa polypropeenialalla kaikista sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla voisi olla samoja tai samankaltaisia tavoitteita, mukaan lukien sellaisten tavanomaisesti liikesalaisuuksina pidettyjen tietojen vaihtaminen, joiden perusteella osapuolet saisivat suoraa tai epäsuoraa tietoa muiden tuottajien tuotannosta, toimituksista, varastojen tasosta, myyntihinnoista, investointikuluista tai suunnitelmista tai jotka mahdollistaisivat niille hintoja tai markkinoiden jakamista yhteisössä koskevien nimenomaisten tai hiljaisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen toteuttamisen. Kaikkia yleistä tiedonvaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin tuottajat osallistuvat PVCalalla, on hoidettava siten, ettei niissä ole tietoja, joista voidaan tunnistaa tiettyjen tuottajien toiminta, ja yritysten on pidättäydyttävä erityisesti sellaisesta ylimääräisestä keskinäisestä tiedonvaihdosta, jolla on merkitystä kilpailun kannalta ja jota sellainen järjestelmä ei kata.

3 artikla

Tässä päätöksessä mainituille yrityksille asetetaan 1 artiklassa todetun rikkomisen seurauksena seuraavat sakot:

i) Atochem SA: 3 200 000 ecua;

ii) BASF AG: 1 500 000 ecua;

iii) DSM NV: 600 000 ecua;

iv) Enichem SpA: 2 500 000 ecua;

v) Hoechst AG: 1 500 000 ecua;

vi) Hüls AG: 2 200 000 ecua;

vii) Imperial Chemical Industries plc: 2 500 000 ecua;

viii) Limburgse Vinyl Maatschappij: 750 000 ecua;

ix) Montedison SpA: 1 750 000 ecua;

x) Norsk Hydro AS: 750 000 ecua;

xi) Société artésienne de vinyle: 400 000 ecua;

xii) Shell International Chemical Company Ltd: 850 000 ecua;

xiii) Solvay et Cie: 3 500 000 ecua;

xiv) Wacker Chemie GmbH: 1 500 000 ecua."

4 Kaikki päätöksessä tarkoitetut yritykset lukuun ottamatta Solvay et Cietä ovat nostaneet kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa. Kanteet on kirjattu yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamossa 30.3.1989, jolloin kirjattiin BASF AG:n kanne, ja 25.4.1989, jolloin kirjattiin Norsk Hydro AS:n kanne, välisenä aikana. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin siirsi 15.11.1989 antamillaan määräyksillä asiat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistaviksi.

5 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) julisti 19.6.1990 antamallaan määräyksellä, ettei Norsk Hydro AS:n kannetta oteta tutkittavaksi, koska kanne oli nostettu liian myöhään. Kyseiseen määräykseen haettiin muutosta yhteisöjen tuomioistuimelta, mutta asia määrättiin poistettavaksi rekisteristä Norsk Hydro AS:n luovuttua muutoksenhausta.

6 Kirjallisen menettelyn - jonka loppuvaiheessa komissio esitti vastauksensa 29.6. ja 5.11.1990 välisenä aikana - päätteeksi asiat T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89 yhdistettiin suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 11.7.1991 antamalla määräyksellä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan mukainen suullista käsittelyä valmisteleva kokous pidettiin 11.7.1991. Kuultuaan esittelevän tuomarin kertomuksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ja määrätä tiettyjä prosessinjohtotoimia.

7 Suullinen käsittely käytiin 18.-22.11.1991 ja 10.12.1991. Käsittelyn aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vaati 19.11.1991 antamallaan määräyksellä komissiota esittämään tiettyjä asiakirjoja 22.11.1991 mennessä. Alun perin asetettua määräaikaa pidennettiin uudella, 22.11.1991 annetulla määräyksellä 5.12.1991 asti.

8 Kuultuaan asianosaisia tämän seikan osalta suullisen käsittelyn aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kaikki edellä tarkoitetut asiat on yhdistettävä tuomiota varten.

Asianosaisten esittämät vaatimukset

9 Olennaiselta osin kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- ensisijaisesti kumoaa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21 päivänä joulukuuta 1988 tehdyn komission päätöksen (IV/31.865, PVC), ja toissijaisesti kumoaa mainitun päätöksen 3 artiklassa asetetun sakon tai alentaa sitä;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut;

- lisäksi Montedison SpA vaati, että komissio velvoitetaan korvaamaan toisaalta sille kaikki hallinnollisen menettelyn kuluessa aiheutuneet kulut, ja toisaalta kaikki kanteen kohteena olevan päätöksen täytäntöönpanon vuoksi sille aiheutuneet vahingot.

10 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää Shell International Chemical Company Ltd:n nostaman kanteen tutkimatta, koska se oli nostettu liian myöhään;

- hylkää kanteet perusteettomina;

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräämät prosessinjohto ja selvittämistoimet

A Asianosaisten esittämät kirjalliset perusteet, joiden seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti toteuttaa prosessinjohtotoimen 11.7.1991

11 Kanteensa 5 kohdassa, jonka nimenä on "Perusteluvelvollisuuden rikkominen kanteen kohteena olevan päätöksen tekohetkellä", BASF AG vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 131/86 ("munivat kanat"), Yhdistynyt kuningaskunta vastaan neuvosto, 23.2.1988 antamaan tuomioon (Kok. 1988, s. 905) ja esittää, että perustamissopimuksen 190 artiklassa komissio velvoitetaan päätöksenteon yhteydessä esittämään päätöksen olennaiset perustelut. Kantaja tekee tästä sen johtopäätöksen, että päätös on mitätön, jollei sitä ole perusteltu tai jos päätöksentekoajankohtana sen perustelut ovat riittämättömät tai puutteelliset tai jos kyseisiä perusteluja on muutettu päätöksentekoajankohdan jälkeen.

12 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja toteaa, että päätös, josta on ilmoitettu, on päivätty 21.12.1988, ja että sen liitteenä on 5.1.1989 päivätty saatekirje, jonka allekirjoituksena on "Komission puolesta P. Sutherland, komission jäsen". Kantaja esittää kuitenkin, että komissio lähetti sille 21.12.1988 teleksin, jossa se väitti tekevänsä päätöksen 22.12.1988. Sulkematta pois mahdollisuutta, että kysymyksessä voi olla asiavirhe, kantaja esittää, että 21.12.1988 päätöksen perustelut olivat joko mitättömät tai erilaiset kuin ilmoitetussa päätöksessä esitetyt. Väitteidensä tueksi kantaja esittää, että vastauksena sen 21.12.1988 ja ilmoituspäivän eli 3.2.1989 välisenä aikana esittämään vaatimukseen, jonka mukaan päätöksestä on ilmoitettava sille, komission virkamiehet vastasivat sille, ettei päätöksen saksankielinen kielitoisinto ollut valmis, ja ettei ilmoittaminen sen vuoksi ollut mahdollista. Kantajan mukaan päätöksen tekemisen ja siitä ilmoittamisen välillä kulunut aika riittää osoitukseksi siitä, että päätöksen perusteluja oli muokattu. Näin ollen päätös on kantajan mukaan mitätön. Vastauskirjelmässään kantaja korosti, että "komissio voisi esittää hallussaan 21.12.1988 olleen päätöksen senhetkisessä muodossaan. Siten sekä yhteisöjen tuomioistuin että kantaja voisivat verrata (kyseisiä tekstejä) ja määrittää, johtuvatko edellä mainitun päätöksen ja kantajalle 3.2.1989 ilmoitetun päätöksen väliset erot yksinomaan kielellisistä korjauksista".

13 Hüls AG esitti kanteessaan voivansa perustellusti katsoa, että sille ilmoitettu päätös on olennaisilta osin erilainen kuin komission 21.12.1988 tehdyn päätöksen luonnos. Se käytti olettamustensa tukena sitä seikkaa, että sen mielestä ilmoitetun päätöksen painoasusta käy selvästi ilmi, että olennaisia tekstin kohtia on lisätty tai korjattu. Näin ollen se vaati yhteisöjen tuomioistuinta määräämään, että komission on "liitettävä oikeudenkäyntiasiakirjoihin 21.12.1988 tehdyn päätöksen luonnos ja annettava kantajalle tilaisuus tutustua siihen sen selvittämiseksi, ylittävätkö kahden tekstin väliset erot laillisuuden rajat".

14 Kantajina olevat Wacker Chemie GmbH ja Hoechst AG ovat kanteissaan ja vastauskirjelmissään esittäneet, että perustamissopimuksen 190 artiklassa tarkoitetuista päätöksen perusteluista on käytävä selvästi ilmi pääasialliset päätöstä tukevat oikeudelliset seikat ja tosiseikat. Lisäksi perustelujen on oltava olemassa päätöksentekoajankohtana. Muiden kuin kieliasuun liittyvien muutosten tekeminen niihin päätöksentekoajankohdan jälkeen on vastoin perustamissopimuksen 190 artiklaa (edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen 23.2.1988 antama tuomio). Wacker Chemie GmbH ja Hoechst AG katsovat voivansa käsiteltävänä olevassa asiassa perustellusti katsoa, että näitä periaatteita on loukattu. Ne viittaavat huhuihin, joiden mukaan päätös on tehty ennen 21.12.1988. Ne saivat kyseisenä päivänä komissiolta teleksin, joka sisälsi päätöksen päätösosan, mutta ei sen perusteluja, ja jossa viitattiin 22.12.1988 tehtävään päätökseen. Erityisesti niiden muilta sellaisilta yrityksiltä, joille kanteen kohteena oleva päätös myös oli osoitettu, saamiensa tietojen perusteella ne katsovat voivansa perustellusti ilmaista vakavat epäilynsä sen suhteen, tehtiinkö päätös tarvittavat perustelut todistusvoimaisella kielellä sisältävän täydellisen päätösluonnoksen perusteella. Näin ollen nämä kantajat vaativat, että komissio on määrättävä esittämään päätösluonnos, jonka perusteella se teki kanteen kohteena olevan päätöksen 21.12.1988. Ne tekevät komission vastineesta sen johtopäätöksen, ettei päätöstä lainkaan hyväksytty espanjan, italian eikä hollannin kielellä. Kantajien mukaan päätös olisi pitänyt hyväksyä kaikilla niillä kielillä, joiden käyttäjille se on osoitettu. Tämän vuoksi ne antavat "ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymyksen, olisiko komission päätös pitänyt hyväksyä vastaavien tekstien perusteella". Ne katsovat lisäksi, että ottaen huomioon komission vastineessaan esittämän tosiseikkoja koskevan selonteon tulee esiin kysymys, oliko komission kilpailuasioista vastaava jäsen toimivaltainen tekemään päätöksen muilla virallisilla kielillä tai oliko hänen muilla virallisilla kielillä tekemänsä päätös pätevä, vaikka hänen toimikautensa päättyi 5.1.1989, toisin sanoen yksitoista päivää ennen sitä päivämäärää, jona käännökset luovutettiin komission pääsihteeristölle. Kantajat tekevät tästä sen johtopäätöksen, että "päätös, joka olisi pitänyt tehdä yhtenä ainoana päätöksenä kaikkien niiden kannalta, joille se on osoitettu, on kokonaisuudessaan kiistanalainen".

15 Enichem SpA esittää kanteessaan, että päätöksen tekemisen ja sitä koskevan ilmoituksen välillä kului huomattava aika ja että näin ollen on mahdollista, ettei teksti, josta oli ilmoitettu ja joka oli julkaistu, vastaa hyväksyttyä tekstiä, minkä vuoksi asianomaisille ilmoitettu päätös on mitätön. Enichem SpA vaatii, että yhteisöjen tuomioistuimen on määrättävä komissio esittämään komission työkielellä teksti, jonka perusteella se teki päätöksensä 21.12.1988. Enichem SpA esittää lisäksi, että päätös tehtiin ennen sitä istuntoa koskevan lopullisen pöytäkirjan laatimista, jossa komissio kuuli kantajia; kyseinen pöytäkirja laadittiin vasta 13.2.1989. Kantaja korostaa, ettei neuvoaantava komitea eikä komission jäsenten kollegio eikä myöskään kilpailuasioista vastaava komission jäsen ole näin ollen voineet tietää istunnon lopullisesta pöytäkirjasta, minkä vuoksi sillä, että komissio kuuli kantajia, ei ole merkitystä.

16 Vastaukseksi näihin eri väitteisiin komissio esitti vastineessaan ja vastauksessaan - huomautettuaan, että tämä väite on täysin perusteeton ja ettei sen tueksi ole mitään vakavia todisteita - että päätösluonnokset on saatettu komission jäsenten kollegion harkittaviksi kuudella kielellä (saksa, englanti, espanja, ranska, italia, hollanti), ja että komission istunnon nro 945 pöytäkirjasta käy ilmi, että päätös hyväksyttiin kolmella kielellä, saksaksi, englanniksi ja ranskaksi, ja että komission jäsenten kollegio velvoitti kilpailuasioista vastaavan toimivaltaisen jäsenen hyväksymään päätöksen muilla virallisilla kielillä, ja ettei tällainen valtuuttaminen ole vastoin komission työjärjestyksen 27 artiklaa, kuten yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt asiassa 5/85, AKZO vastaan komissio (Kok. 1986, s. 2585, 40 kohta) 23.9.1986 antamassaan tuomiossa. Komission mukaan sellaiseen valtuuttamiseen sisältyy itse asiassa välttämättä mahdollisuus tehdä tarvittavat kielelliset yhdenmukaistukset. Komission kollegiaalisen päätöksenteon jälkeen päätös käännettiin niille kolmelle viralliselle kielelle, joilla se ei vielä ollut saatavilla (tanska, kreikka, portugali). Kyseiset käännökset jätettiin pääsihteeristöön 16.1.1989; kyseisenä päivänä yhteisön kaikilla virallisilla kielillä saatavissa olevat päätöksen eri toisinnot annettiin juristilingvistien tutkittaviksi niiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Yhdenmukaistustyö päättyi tammikuun 1989 lopussa. Komissio piti tärkeänä täsmentää, että se voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen niin tahtoessa esittää asiakirjat, joihin se viittasi vastineissaan. Se lisäsi, ettei valtuuksia myönnetty nimenomaisesti P. Sutherlandille, vaan kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle.

17 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka näiden erilaisten kirjallisten väitteiden vuoksi joutui, ottaakseen kantaa kantajien esittämiin perusteisiin, vertaamaan toisiinsa päätöstä, josta oli ilmoitettu kantajille ja joka oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ja tehtyä päätöstä, ja ottaen huomioon myös komission itsensä tekemän tarjouksen esittää todisteet, määräsi 11.7.1991 tutkintavaltuuksiaan (edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen 23.9.1986 antama tuomio) käyttäen prosessinjohtotoimena komission esittämään komission jäsenten kollegion 21.12.1988 pidetyn kokouksen pöytäkirjan sekä päätöstekstin sellaisena kuin komission jäsenten kollegio oli sen hyväksynyt.

18 Prosessinjohtotoimeen antamansa vastauksen, joka on kirjattu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 12.9.1991, liitteissä IV ja V komissio on esittänyt 21.12.1988 pidetyn komission jäsenten kollegion istunnon nro 945 ranskaksi laaditun pöytäkirjan, joka on merkitty numerolla COM(88) PV 945 (liite IV), sivut 41-43, sekä kolme 14.12.1988 päivättyä päätösluonnosta, jotka on laadittu saksan, englannin ja ranskan kielillä ja merkitty numerolla C(88) 2497 (liite V).

19 Kyseisten asiakirjojen esittämisen jälkeen BASF AG esitti yhteisöjen tuomio-istuimelle 24.10.1991 asiakirjan, jonka se ilmoitti tukevan kirjallisesti esittämiään väitteitä ja yksinkertaistavan suullista käsittelyä. Kyseisen asiakirjan, josta ilmoitettiin vastaajalle 29.10.1991, liitteenä oli vertaileva taulukko, joka sisälsi yhteenvedon tietyistä BASF AG:n esiin tuomista ristiriitaisuuksista kantajalle ilmoitetun päätöstekstin ja 14.12.1988 tehdyn, 12.9.1991 esitetyn saksankielisen päätösluonnoksen välillä.

B Asianosaisten suullisessa käsittelyssä esittämät väitteet, joiden seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräsi selvittämistoimen 19.11.1991

20 Kantajina olevat yritykset lukuun ottamatta Shell International Chemical Company Ltd:tä ja Montedison SpA:ta, jotka eivät osallistuneet yhteisiin suullisiin lausumiin, esittivät 18.11.1991 antamassaan yhteisessä suullisessa lausumassa, että oli tehtävä ero kahden päätökseen vaikuttavan "virhetyypin" välillä.

21 Kantajina olevat yritykset esittävät ensisijaisesti, ettei ilmoitetulla toimella ole laillista perustaa siltä osin kuin on kysymys italian ja hollannin kielillä laadituista kielitoisinnoista sellaisina kuin niistä on ilmoitettu, koska komission 12.9.1991 esittämistä asiakirjoista käy ilmi, että ainoastaan kilpailuasioista vastaava komission jäsen oli hyväksynyt kanteen kohteena olevan päätöksen kyseiset toisinnot; kantajien mukaan 31.1.1963 hyväksytyn komission työjärjestyksen, joka tilapäisesti oli voimassa 6.7.1967 tehdyn päätöksen 1 artiklan nojalla (jäljempänä komission työjärjestys), joka voimassaolevassa muodossaan perustuu 23.7.1975 tehtyyn komission päätökseen 75/461/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 183, s. 63) ja jonka 1 kohta koskee komission jäsenten mahdollista valtuuttamista, 27 artikla ei anna tätä varten tarvittavaa laillista perustaa. Kantajat korostivat suullisen käsittelyn kuluessa erityisesti, että komission käyttämä toimintatapa on komission työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan vastainen, koska italian ja hollannin kielillä hyväksytyn päätöksen puuttuessa päätöstä ei ole "sinetöity" puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksilla. Tässä yhteydessä kantajat esittivät johtopäätöksenään, että komission työjärjestyksen 12 artiklan määräysten noudattaminen on olennainen menettelymääräys, jonka rikkomisesta seuraa perustamissopimuksen 173 ja 174 artiklan nojalla päätöksen mitättömyys.

22 Toissijaisesti yritykset esittivät, että kaikkien kantajille ilmoitettujen päätösten ja komission 12.9.1991 esittämien ja päätöksiksi luonnehtimien asiakirjojen välillä on eroja. Sulkien pois lauseopilliset ja kieliasua koskevat korjaukset kantajat ovat jakaneet merkittävät muutokset kolmeen eri ryhmään. Niitä ovat ilmoitetun päätöksen sivulle 6 tehdyt saksalaisia yrityksiä koskevat muutokset, uuden kohdan lisääminen saksan kielellä ilmoitetun päätöksen sivulle 24 (englannin kielellä ilmoitetun päätöksen sivu 22 ja ranskan kielellä ilmoitetun päätöksen sivu 23) sekä muut saksan kielellä laaditun päätöksen muutokset. Viitaten erityisesti edellä mainittuun yhteisöjen tuomioistuimen 23.2.1988 antamaan tuomioon yritykset ovat vedonneet siihen, että toimivaltaisen viranomaisen tekemien päätösten kohteina oleviin päätöksiin jälkeenpäin tehtäviä muutoksia koskeva kielto on luonteeltaan ehdoton. Lisäksi ne ovat esittäneet, että luottamus yhteisöjen toimielimiin järkkyisi, jos kyseisten oikeusperiaatteiden koskemattomuus ei olisi poikkeuksetta taattu.

23 Tähän suulliseen lausumaan samana päivänä antamassaan vastauksessa komissio, kiistämättä uuden kohdan lisäystä ilmoitetun päätöksen perustelujen 27 kohtaan, tarjoutui perustelemaan kyseisen lisäyksen hyväksyttävyyden viittaamalla 19.12.1988 pidetyn komission jäsenten kabinettipäälliköiden erityiskokouksen pöytäkirjaan. Komissio osoitti kuitenkin, että kyseisen pöytäkirjan sisältämien luottamuksellisten tietojen vuoksi se ei voinut liittää sitä oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ehdotti, että komission on joko luovuttava kaikista viittauksista asiakirjaan, joista ei ollut annettu tietoa kantajille, tai luonnehdittava asiakirjaa esittämättä sitä.

24 Komission valittua jälkimmäisen ratkaisun kantajat, saatuaan selonteon kyseisen asiakirjan sisällöstä, ilmoittivat olevansa ainoastaan osittain tyytyväisiä komission vastaukseen, koska ne eivät tunteneet riidanalaista asiakirjaa, joka vaikutti niistä hyvin merkitykselliseltä. Lisäksi ne kysyivät komissiolta ensisijaisesti, oliko päätös saatettu todistusvoimaiseksi komission työjärjestyksen 12 artiklassa määrätyllä tavalla; toissijaisesti ne ilmoittivat, etteivät esitetyt pöytäkirjanotteet olleet asianmukainen vastaus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vaatimukseen. Lopuksi ne vaativat saada nähdä päätöstekstin, jonka allekirjoittajina olivat komission puheenjohtaja ja pääsihteeri.

25 Komissio esitti 19.11.1991 antamassaan suullisessa lausumassa, että tarvittiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys, jotta se voisi esittää kyseisen tuomioistuimen hallussa jo olevien asiakirjojen lisäksi muita asiakirjoja. Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräsi 19.11.1991 antamallaan määräyksellä, että komission olisi esitettävä "22.11.1991 kello 12 mennessä oikeaksi todistettu jäljennös ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21.12.1988 tehdystä komission päätöksestä (IV/31.865, PVC; 89/190/ETY), sellaisena kuin komission jäsenten kollegio hyväksyi sen 21.12.1988 pidetyssä kokouksessa ja komission työjärjestyksen mukaisesti todistusvoimaiseksi saatettuna; jäljennös on esitettävä niiden kielten toisinnoista, joilla päätösteksti on hyväksytty".

26 Kyseisen määräyksen täytäntöön panemiseksi komissio esitti 21.11.1991 seuraavat asiakirjat:

- jo 12.9.1991 esitetyt komission jäsenten kollegion kokouksen pöytäkirjan sivut 41-43, jotka olivat komission pääsihteerin oikeiksi todistamia (sivut 2-4);

- saksan, englannin ja ranskankieliset komission pääsihteerin oikeiksi todistamat jäljennökset 14.12.1988 tehdyistä päätöksen luonnoksista (sivut 5-148);

- numerolla SEC(88) OJ 945 merkitty asiakirja, 15 kohta, joka on päivätty 9.12.1988, jonka nimenä on "kirje komission jäsenille" ja joka on komission pääsihteerin oikeaksi todistama (sivu 149);

- "liite III":ksi merkitty asiakirja, jonka nimenä on "modifications to be included in point 27 - PVC, in point 34 - LDPE" ["muutoksia 27 kohtaan - PVC, 34 kohtaan - PEBD"] (sivu 150);

- komission pääsihteerin allekirjoittama asiakirja, jonka sanamuoto on seuraava:

"I certify that the attached is a true copy of the decision of the Commission in case IV/31.865-PVC, as adopted by the Commission at its meeting of 21 December 1988.

The text of the decision comprises the attached documents:

1) pages 41 to 43 of the minutes of the Commission's meeting of 21 december 1988, COM(88) PV 945;

2) the following documents which were before the Commission at that meeting:

i) document C(88) 2497 of 14 december 1988, being a draft decision, in the three language versions (German, English, French) available to the Commission;

ii) a document entitled 'Modifications to be included in point 27 - PVC, in point 34 - LDPE' and bearing the reference 'ANNEXE III', which was attached as Annexe III to document SEC(88) 2033 referred to in point 2 of the abovementioned Commission minutes, page 41, being the minutes of the special meeting of the Chefs de cabinet held on 19 December 1988."

["Vakuutan, että oheiset liitteet ovat komission asiassa IV/31.865 - PVC tekemän päätöksen, sellaisena kuin komissio on hyväksynyt sen 21.12.1988 pidetyssä istunnossaan, oikeaksi todistettu jäljennös.

Päätösteksti koostuu seuraavista asiakirjoista:

1) komission 21.12.1988 pidetyn kokouksen pöytäkirjan COM(88) PV 945 sivut 41-43;

2) seuraavat kyseisessä kokouksessa komissiolle toimitetut asiakirjat:

i) 14.12.1988 päivätty asiakirja C(88) 2497, joka on päätösluonnos niinä kolmena kielitoisintona (saksa, englanti, ranska), joina komissio oli hyväksynyt sen;

ii) asiakirja, jonka nimenä on "muutoksia 27 kohtaan - PVC, 34 kohtaan - PEBD", joka sisältää viittauksen "liite III" ja joka oli asiakirjan SEC(88) 2033, johon viitataan edellä mainitun komission pöytäkirjan 2 kohdassa, sivu 41, liitteenä III, ja joka on 19.12.1988 pidetyn kabinettipäälliköiden erityiskokouksen pöytäkirja."]

27 Vastaaja on ilmoittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, että komission toimipaikan senhetkiseen muuttoon liittyvien toimenpiteiden vuoksi se ei voinut esittää edellä mainitulla 19.11.1991 annetulla määräyksellä asetetussa määräajassa muita asiakirjoja kuin ne, jotka se esitti kyseisenä päivänä, mutta että se voisi esittää lisää asiakirjoja 5.12.1991 mennessä. Näin ollen määrättiin, että "niiden erityisten olosuhteiden vuoksi, joihin komissio on vedonnut, komission 21.12.1988 tekemän päätöksen oikeaksi todistetun jäljennöksen esittämiseksi 19.11.1991 tehdyllä määräyksellä määrättyä määräpäivää siirrettiin myöhemmäksi 5.12.1991 asti".

28 Kyseisenä ajankohtana eli 5.12.1991 komissio esitti seuraavat asiakirjat:

- komission jäsenten kollegion 21.12.1988 pidetyn istunnon nro 945 pöytäkirjan sivut 41-43, joiden liitteenä on kyseisen pöytäkirjan "kansilehti". Niistä käy ilmi toisaalta, että sivut 41-43 ovat kokouksen I osan, jonka pöytäkirja sisältää 60 sivua, liitteenä, ja toisaalta, että komission jäsenten kollegio on hyväksynyt kyseisen pöytäkirjan 22.12.1988. Tällä ensimmäisellä sivulla on komission puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoitukset. Esitetty jäljennös on komission pääsihteerin oikeaksi todistama ja siinä on komission leima;

- komission pääsihteerin David F. Williamsonin antama, 5.12.1991 päivätty todistus, jonka sanamuoto on seuraava:

"Pursuant to the Order of the Court of First Instance of 19 november 1991, I certify that the attached is a true copy of pages 41 to 43 of the authenticated minutes of the Commission's meeting of 19 december 1988, COM(88) PV 945, together with a copy of page 1 of those minutes, which bears the signatures of the President of the Commission and myself, in accordance with article 10 of the Commission's Rules of Procedure. These pages record the adoption by the Commission of the decision in Case IV/31.865 - PVC, which comprises this entry in the minutes, together with the documents before the Commission on that occasion and listed on page 41, of which certified copies were furnished to the Court on 21 november 1991."

["Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.11.1991 antaman määräyksen täytäntöön panemiseksi vakuutan, että liitteinä olevat asiakirjat ovat 19.12.1988 pidetyn komission kokouksen todistusvoimaiseksi saatetun pöytäkirjan, COM(88) PV 945, sivujen 41-43 sekä sivun 1 oikeaksi todistettu jäljennös, jossa on komission puheenjohtajan sekä minun itseni allekirjoitus komission työjärjestyksen 10 artiklan mukaisesti. Kyseiset sivut sisältävät pöytäkirjamerkinnät komission päätöksestä asiassa IV/31.865 - PVC; kyseinen päätös sisältää pöytäkirjaan merkityt asiakirjat sekä komissiolle tässä yhteydessä toimitetut, sivulla 41 luetellut asiakirjat, joiden oikeiksi todistetut jäljennökset toimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 21.11.1991."]

- komission asiamiehenä toimivan oikeudellisen yksikön virkamiehen J. Currallin allekirjoittama "saatekirje", joka on päivätty 5.12.1991 ja jonka sanamuoto on seuraava:

"In compliance with the Court's Order of 19 november 1991, please find enclosed a certified copy of the authenticated version of the minutes of the Commission's meeting of 21 december 1988, to be read with the other documents of which certified copies have already been supplied to the Court, the whole constituting the Commission's decision as adopted that day."

("Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.11.1991 antaman määräyksen mukaisesti tämän kirjeen liitteenä on komission 21.12.1988 pidetyn kokouksen todistusvoimaiseksi saatetun pöytäkirjan oikeaksi todistettu jäljennös, joka on luettava yhdessä muiden ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettujen ja oikeiksi todistettujen asiakirjajäljennösten kanssa; komission kyseisenä päivänä tekemä päätös koostuu kaikista näistä asiakirjoista.")

29 Lopuksi Montedison SpA on 10.12.1991 antamissaan suullisissa lausumissa esittänyt, että suullisessa käsittelyssä ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi se saattoi laajentaa alkuperäisiä vaatimuksiaan. Montedison SpA ilmoitti saattavansa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymyksen, oliko kanteen kohteena oleva päätös mitätön, ja voitiinko sen nostama kanne näin ollen ottaa tutkittavaksi. Toissijaisesti Montedison SpA ilmoitti pysyvänsä alkuperäisissä vaatimuksissaan.

Pääasia

30 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vaatimustensa tueksi kantajat ovat käyttäneet olennaisesti kolmen tyyppisiä perusteita, jotka koskevat perusoikeuksien rikkomista, olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja sitä, että komissio on arvioinut ja oikeudellisesti määritellyt tosiasioita perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kannalta riittämättömästi tai väärin. Näistä väitteistä yksi koskee toisaalta päätösten, sellaisina kuin komission jäsenten kollegio on ne hyväksynyt, ja toisaalta kantajille tiedoksiannettujen ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistujen päätösten välistä ristiriitaa. Kyseistä väitettä täydennettiin suullisessa käsittelyssä komission suullisten lausumien ja sen esittämien asiakirjojen jälkeen toisella, tiettyjen kantajien jo aiemmin kirjallisesti pääpiirteittäin esittämällä päätöksen antajan toimivallan puuttumista koskevalla ja lisäksi päätöksen mitättömyyttä koskevilla väitteillä.

31 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jotta voitaisiin vastata täsmällisesti kantajien esittämien kaltaisiin väitteisiin, on ensisijaisesti tarkasteltava päätöksen jälkikäteistä muuttamista koskevan kiellon loukkaamista, toissijaisesti toimivallan puuttumista ja lopuksi kanteen kohteena olevan päätöksen mitättömyyttä koskevaa väitettä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että toimivallan puuttumista ja päätöksen mitättömyyttä koskevat perusteet ovat ordre public -tyyppisiä kysymyksiä, jotka tuomioistuimen on siksi tutkittava omasta aloitteestaan.

A Päätöksen jälkikäteistä muuttamista koskevan kiellon loukkaaminen

32 Useat kantajat ovat esittäneet, että tiedoksiannettu ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistu päätös oli tietyiltä osin ristiriidassa alkuperäisen päätöksen kanssa. Kyseiset erot, jotka eivät johdu pelkistä kieliopillisista korjauksista, ovat selvä osoitus annetun päätöksen koskemattomuuden periaatteen loukkaamisesta, ja kanteen kohteena oleva päätös on niiden vuoksi kokonaisuudessaan mitätön (katso edellä olevat 11-15 kohta).

33 Komissio on esittänyt, että muutokset olivat joko yksinomaan lause tai kieliopillisia muutoksia tai että ne olivat seurausta 19.12.1988 pidetyssä kabinettipäälliköiden erityiskokouksessa tehdyistä ehdotuksista (katso edellä olevat 16, 23, 26 ja 28 kohta).

34 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että edellä mainitussa 23.2.1988 antamassaan niin sanotussa "munivat kanat" tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt neuvoston antaman ja myöhemmin neuvoston pääsihteeristön yksiköiden muuttaman direktiivin osalta, että toimen perustelut ovat olennainen osa toimea, koska ne mahdollistavat sen, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia toimen laillisuuden ja jäsenvaltiot sekä ne kansalaiset, joita asia koskee, voivat saada tietoonsa ne edellytykset, joiden mukaisesti yhteisön toimielimet ovat soveltaneet perustamissopimusta, ja että "näin ollen neuvoston pääsihteeri ja neuvoston pääsihteeristön henkilökunta eivät ole toimivaltaisia muuttamaan neuvoston antamien säädösten perusteluja" (37 ja 38 kohta). Tämä huomio perustui myös neuvoston työjärjestyksen tarkasteluun, jossa kielletään sellaiset muutokset. Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin kumosi riidanalaisen direktiivin.

35 Periaate, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen ei saa jälkikäteen muuttaa toimeaan, on oikeusvarmuuden ja oikeudellisten tilanteiden vakauden kannalta yhteisön oikeusjärjestyksen olennainen osa sekä yhteisöjen toimielinten että niiden oikeussubjektien osalta, joiden oikeudelliseen ja tosiasialliseen asemaan mainittujen toimielinten päätös vaikuttaa. Ainoastaan siten, että tätä periaatetta noudatetaan tarkoin ja poikkeuksetta, voidaan varmuudella taata se, että toimea voidaan jälkikäteen muuttaa ainoastaan toimivalta- ja menettelysääntöjä noudattamalla, ja että näin ollen toimi, joka on annettu tiedoksi tai julkaistu, on alkuperäisen toimen tarkka toisinto ja siten täsmälleen toimivaltaisen viranomaisen tarkoittaman kaltainen.

36 Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensisijaisesti, että edellä tarkastellut (katso 26 ja 28 kohta), komission 12.9.1991 vastauksena edellä tarkoitettuun 11.7.1991 määrättyyn prosessinjohtotoimeen esittämät sekä suullisen käsittelyn kuluessa 21.11.1991 ja 5.12.1991 esittämät asiakirjat osoittavat, että komission jäsenten kollegion käsiteltäväksi saatetut kolme luonnosta, jotka on päivätty 14.12.1988, ovat tietyiltä osin ristiriidassa niiden päätösten kanssa, jotka oli tiedoksiannettu kantajille ja jotka oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei vastaaja ole periaatteessa kiistänyt kyseisiä ristiriitaisuuksia, mutta että se katsoo, että osa niistä on hyvin merkityksettömiä, ja että osa niistä johtuu siitä, että - kuten edellä tarkastelluista (26 ja 28 kohta) Williamsonin ja Currallin esittämistä todistuksista käy ilmi - komission jäsenten kollegion päätökset on tehtävä näiden kolmen luonnoksen, komission jäsenten kollegion istunnon nro 945 pöytäkirjan ja 19.12.1988 pidetyn kabinettipäälliköiden kokouksen pöytäkirjan, jonka mukana on kokouksessa esitetty muutosehdotus, sekä muiden komission esittämien asiakirjojen vertailun tuloksena.

37 Lisäksi komission jäsenten kollegion istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaan komissio, jonka tarkasteltaviksi kilpailuasioista 21.12.1988 vastaava komission jäsen P. Sutherland jätti numerolla C(88) 2497 merkittyjä päätösluonnoksia,

- päätti kyseisenä päivänä, että ne neljätoista yritystä, joita PVC-asia koskee, ovat rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklaa, määräsi kyseisille yrityksille määrättävien sakkojen määrän ja hyväksyi periaatteen, että yritykset on määrättävä lopettamaan rikkominen;

- teki kyseisenä päivänä asiaa IV/31.865 PVC koskevan, tiettyjä kantajia sitovan päätöksen saksan, englannin ja ranskan kielillä; päätökset on esitetty edellä mainituissa asiakirjoissa C(88) 2497;

- valtuutti kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen hyväksymään päätöstekstin yhteisön muilla virallisilla kielillä;

- tutustui komission kabinettipäälliköiden erityiskokouksessaan ja 19.12.1988 pidetyssä viikottaisessa kokouksessaan suorittaman tarkastelun tuloksiin.

38 Näiden tosiseikkojen perusteella on arvioitava juridisesti sitä perustetta, joka koskee päätöksen jälkikäteisen muuttamisen kieltoa. Tämän perusteen tarkastelemiseksi on erotettava toisaalta saksan kielellä hyväksytty teksti ja toisaalta kaikilla todistusvoimaisilla kielillä hyväksytty teksti.

1. Saksan kielellä hyväksyttyyn päätöstekstiin vaikuttavat muutokset

39 Siltä osin kuin on kysymys komission jäsenten kollegion 21.12.1988 saksan kielellä hyväksymästä päätöksestä, 14.12.1988 laaditun päätösluonnoksen, sellaisena kuin komission jäsenten kollegio on sen hyväksynyt istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaan, ja päätöksen, sellaisena kuin siitä on ilmoitettu ja kuin se on julkaistu, vertailu osoittaa toisaalta, että tiedoksiannettuun ja julkaistuun päätökseen on tehty useita muutoksia sen tekemisen jälkeen. Tämä tarkastelu vahvistaa oikeaksi BASF AG:n 24.10.1991 ristiriitaisuuksista esittämän taulukon, jota komissio ei ole kiistänyt, vaan ainoastaan korostanut tehtyjen muutosten epäolennaisuutta.

40 Saksan, englannin ja ranskan kielillä 14.12.1988 tehtyjen kolmen päätösluonnoksen, jotka on komission 21.12.1988 pidetyn istunnon pöytäkirjan mukaan hyväksytty, vertailu osoittaa, että saksan kielellä hyväksytyssä päätöksessä on huomattavia ristiriitaisuuksia, jotka eivät ole kieliopillisia tai lauseopillisia, toisaalta englannin ja ranskan kielellä tehdyn päätöksen kanssa, toisaalta tiedoksiannetun ja julkaistun päätöksen kanssa. Vaikka oletettaisiin, että komission jäsenten kollegion saksan kielellä hyväksymään päätökseen tehtyjen muutosten tarkoituksena on voinut olla eri todistusvoimaisilla kielillä tiedoksiannettujen ja julkaistujen tekstien yhdenmukaistaminen, muutokset ovat kuitenkin lainvastaisia, koska ne on tehty päätöksen tekemisen jälkeen, koska osaa niistä ei selvästikään voida pitää pelkkinä oikeinkirjoitukseen liittyvinä tai lauseopillisina korjauksina ja koska niillä siten loukataan suoraan toimivaltaisen viranomaisen toimen jälkikäteistä muuttamista koskevaa kieltoa.

41 Monia niistä ristiriitaisuuksista, jotka BASF AG on maininnut laatimassaan vertailevassa taulukossa ja joista kantajat sekä Wacker Chemie GmbH:n neuvosto ja Hoechst AG ovat maininneet yhteisessä suullisessa lausumassaan, ei voida pitää pelkkinä lauseopillisina tai oikeinkirjoitukseen liittyvinä korjauksina:

- sivu 6, 7 kohta, neljäs alakohta (viitteet koskevat komission 12.9.1991 esittämää, 14.12.1988 päivättyä saksankielistä päätösluonnosta): 14.12.1988 päivätyssä päätösluonnoksessa ei ole huomautusta nro 2 ("Jedenfalls wurden sowohl Hüls als auch Hoechst von ICI und BASF als Sitzungsteilnehmer identifiziert" - "Joka tapauksessa II ja BASF pitävät sekä Hülsiä että Hoechstiä kokousten osallistujina") eikä virkettä "Hoechst als der einzige andere in Frage kommende Hersteller war nur ein unbedeutender PVC-Produzent" ("Hoechst, ainoa vaihtoehto, oli ainoastaan PVC:n pientuottaja"), jotka on lisätty tiedoksiannettuun ja julkaistuun päätökseen;

- sivu 17, 21 kohta, ensimmäinen alakohta: lause "Die Unternehmen streiten offensichtlich nicht ab" ("yritykset eivät selvästi vastusta"), joka on 14.12.1988 päivätyssä luonnoksessa, on tiedoksiannetussa ja julkaistussa päätöksessä korvattu lauseella "Die Unternehmen bestreiten zwar nicht" ("yritykset eivät tosin kiellä");

- sivu 32, 42 kohdan ensimmäinen alakohta: 14.12.1988 päivätyssä luonnoksessa olevaa viittausta "rationalisointi"prosessiin ei enää ole tiedoksiannetussa ja julkaistussa päätöksessä, kuten käy ilmi vertailtaessa hyväksyttyä tekstiä ("Die europäische Petrochemie-Industrie einschließlich des PVC-Sektors hat in dem von dieser Entscheidung erfaßten Zeitraum einen grundlegenden Umstrukturierungs- und Rationalisierungsprozeß durchlaufen, der von der Kommission unterstützt worden ist"; "Euroopan petrokemian teollisuus, mukaan lukien PVCala, on sinä ajanjaksona, jota päätös koskee, läpikäynyt perusteellisen rakenneuudistus ja rationalisointiprosessin, jota komissio on kannustanut") ja tiedoksiannettua ja julkaistua tekstiä ("Die europäische Petrochemie-Industrie einschließlich des PVC-Sektors hat in dem von dieser Entscheidung erfaßten Zeitraum einen grundlegenden Umstrukturierungsprozeß durchlaufen, der von der Kommission unterstützt worden ist"; "Euroopan petrokemian teollisuus, mukaan lukien PVCala, on sinä ajanjaksona, jota päätös koskee, läpikäynyt perusteellisen rakenneuudistusprosessin, jota komissio on kannustanut").

42 Koska kyseiset muutokset toisaalta ovat 21.12.1988 tehdyn päätöksen jälkeen tehtyjä ja koska ne toisaalta eivät ole luonteeltaan yksinomaan oikeinkirjoitukseen liittyviä tai kieliopillisia, ne tehnyt henkilö ei voi mitenkään olla toimivaltainen tekemään niitä, ja näin ollen niillä on katsottava loukatun komission jäsenten kollegion tekemien päätösten jälkikäteisen muuttamisen kieltoa, ilman että on tarpeen tarkastella kyseisten muutosten ulottuvuutta, merkitystä tai olennaista luonnetta, kuten käy ilmi edellä mainitusta yhteisöjen tuomioistuimen 23.2.1988 antamasta tuomiosta.

2. Kaikkia komission jäsenten kollegion 21.12.1988 tekemiä päätöksiä koskevat muutokset istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaan

43 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että niiden edellä tarkasteltujen muutosten lisäksi, jotka vaikuttavat yksinomaan saksankieliseen tiedoksiannettuun ja julkaistuun päätökseen, osa muutoksista, joita on kantajille tiedoksiannetuissa ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuissa päätöksissä, koskee istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaan kaikkia 21.12.1988 hyväksyttyjä saksan-, englannin ja ranskankielisiä kielitoisintoja. Nämä muutokset vaikuttavat sekä päätösten perusteluihin että niiden päätösosaan.

a) Muutokset, jotka koskevat tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten perusteluja

44 Siltä osin kuin on kysymys istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaisista päätösten perusteluja koskevista muutoksista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tiedoksiannettujen päätösten, jotka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, perustelujen 27 kohtaan on lisätty uusi, neljäs alakohta, mikä tiettyjen todistusvoimaisten kielten osalta käy lisäksi selvästi ilmi tiedoksiannetun päätöksen kyseisen kohdan erilaisesta painoasusta. Tämä painoasun ero on erityisen selvä esimerkiksi italiankielisessä kielitoisinnossa, eikä komissio kiistä eroa, kuten käy ilmi suullisessa käsittelyssä esitetyistä lausumista. Uudessa alakohdassa on kysymys siitä, voiko komissio hyväksyä käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, jossa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan perusteella aloitettu menettely koskee useita yrityksiä, muiden sellaisten yritysten kannalta, joita kyseinen menettely koskee, sen, että jokin yrityksistä luopuu sitä koskevien tietojen luottamuksellisuudesta, vai ovatko päinvastoin yleiseen järjestykseen liittyvät syyt esteenä sille, että komissio sellaisessa tapauksessa suostuu sen yrityksen komissiolle esittämään vaatimukseen, jolle luottamuksellisuudesta on etua. Komissio on tarkastellut tätä vaikeaa ja kiistanalaista ongelmaa 18:nnen kilpailupolitiikasta antamansa kertomuksen sivulla 52.

45 Tiedoksiannettuihin päätöksiin lisätyn alakohdan mukaan "olisi täsmennettävä, että kaikki sellaiset tapaukset, joissa yritykset luopuvat sisäisten liikeasiakirjojensa luottamuksellisuudesta, on yleiseen etuun liittyvä kysymys, joka vaatii, ettei kilpailijoille tiedoteta toistensa toiminnasta tai kauppapolitiikasta siten, että yritysten välinen kilpailu rajoittuu". Sen sijaan päätös sellaisena kuin se on julkaistu saksan kielellä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ei sisällä edellä mainittua virkkeen toisessa osassa esitettyä kieltoa, ja päätöksessä määrätään, että kilpailijoiden on yleisen edun vuoksi tiedotettava toisilleen toiminnastaan ja kauppapolitiikastaan.

46 Komission jäsenten kollegion 21.12.1988 pitämän kokouksen pöytäkirjasta, joka on esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 12.9., 21.11. ja 5.12.1991, käy ilmi, että vaikka istunnon nro 945 mukaan on osoitettu, että komissio on hyväksynyt 14.12.1988 päivätyt luonnokset, joissa, sellaisina kuin ne on hyväksytty kullakin todistusvoimaisella kielellä, ei ole riidanalaista alakohtaa, on osoitettu ainoastaan, että komissio on tutustunut kabinettipäälliköiden 19.12.1988 pidetyn erityiskokouksen yhteydessä suorittamaan tarkasteluun. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä, että vaikka komissio on esittänyt 21.11.1991 asiakirjoja, joiden kerrottiin olevan 19.12.1988 pidetyn kabinettipäälliköiden erityiskokouksen pöytäkirjan otteiden oikeiksi todistettuja jäljennöksiä, ja vaikka kyseisten asiakirjojen joukossa liitteenä III on asiakirja, jossa riidanalainen alakohta on esitetty englannin ja ranskan kielellä, esitetyt asiakirjat eivät mitenkään osoita - kuten komissio on myöntänyt suullisessa käsittelyssä - että kabinettipäälliköt ovat hyväksyneet kyseisen muutoksen tai ehdottaneet sitä komission jäsenten kollegion harkittavaksi.

47 Vaikka oletettaisiin, että kyseinen muutos on ehkä annettu komission jäsenten kollegion tarkasteltavaksi ja että sitä on ehdotettu kollegiolle sen 21.12.1988 pidetyssä kokouksessa - mikä ei missään tapauksessa voi olla paikkansapitävä tieto siltä osin kuin on kysymys saksan kielellä hyväksytystä päätöksestä, koska, kuten edellä on esitetty ja kuten Hüls AG on esittänyt suullisessa käsittelyssä, liite III on laadittu ainoastaan englannin ja ranskan kielellä - edellä tarkastellusta kokouksen pöytäkirjan sanamuodosta (katso edellä oleva 37 kohta) käy ilmi, että hyväksyessään 14.12.1988 päivätyt luonnokset, joista kyseinen alakohta puuttuu, komission jäsenten kollegio on epäsuorasti osoittanut, ettei se hyväksy muutosta. Näin ollen muutoksen sisällyttämisen kaikkiin kantajille tiedoksiannettuihin ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuihin päätöksiin on täytynyt tapahtua 21.12.1988 jälkeen, ja sillä on selvästi loukattu toimivaltaisen viranomaisen toimien jälkikäteisen muuttamisen kieltoa. Kyseinen lisäys päätöksen perusteluihin, joka ei ole oikeinkirjoitukseen liittyvä eikä kieliopillinen, vaikuttaa siten kaikkien tiedoksiannettujen päätösten sekä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistun päätöksen pätevyyteen, kuten yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt edellä mainitussa 23.2.1988 antamassaan tuomiossa, ilman että on tarpeen tarkastella sen olennaisuutta, jonka suhteen ei sinänsä ole epäilystä.

b) Tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten päätösosan muuttaminen

48 Siltä osin kuin tarkastellaan päätösten päätösosaan vaikuttavia muutoksia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että - kuten BASF AG on esittänyt ja kuten yritysten yhteisessä suullisessa lausumassa on korostettu - päätösten päätösosan, sellaisena kuin päätökset on tiedoksiannettu kaikille kantajille ja sellaisina kuin ne on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, 14.12.1988 päivätyissä luonnoksissa, jotka komission jäsenten kollegio oli pöytäkirjan nro 945 mukaan hyväksynyt 21.12.1988, 1 artiklassa olevaa viittausta Société artésienne de vinyle SA:n kuulumisesta Entreprise chimique et minière ryhmään ("EMC-ryhmä") ei ole enää kantajille tiedoksiannetuissa ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuissa päätöksissä.

49 Jos päätöksen perusteluihin vaikuttavat muutokset ovat virheitä, jotka ovat omiaan vaikuttamaan koko muutetun päätöksen laillisuuteen sen vuoksi, että ne toisaalta ovat omiaan poistamaan perustamissopimuksen 190 artiklan tehokkaan vaikutuksen ja ne toisaalta muuttavat sen päättelyn sisältöä, joka on päätöksen päätösosan välttämättömänä tukena, tämä koskee sitä paremmalla syyllä kaikkia päätöksen päätösosaan tehtyjä muutoksia. Tällaiset muutokset koskevat suoraan niiden velvoitteiden tai - vastakkaisessa tapauksessa - niiden oikeuksien laajuutta, joita muutetusta päätöksestä voi seurata oikeussubjekteille. Käsiteltävänä olevassa asiassa sellainen muutos on omiaan vaikuttamaan siihen, kenen syyksi kilpailusääntöjen rikkominen katsotaan, ja jopa siirtämään määrätyn sakon aiheuttamaa taloudellista rasitusta. Tällaisten päätösosaan vaikuttavien muutosten on tämän vuoksi katsottava loukkaavan erityisen vakavasti ja selvästi toimielinten toimien jälkikäteistä muuttamista koskevaa kieltoa, joka on yksi yhteisön oikeusjärjestelmän oikeusvarmuutta koskevista perusperiaatteista.

50 Näin ollen on erityisen perusteltua soveltaa yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa 23.2.1988 antamassaan tuomiossa esittämää ratkaisua kun - kuten käsiteltävänä olevassa asiassa - muutetussa päätöksessä määrätään sakkoja ja asetetaan velvollisuuksia niille, joille päätös on osoitettu, ja kun tehty muutos on omiaan vaikuttamaan sen oikeushenkilön määrittämiseen, jota määrätyt velvollisuudet koskevat. Edellä mainitun päätösten päätösosan, jossa komissio esittää päätöksen perusteluosassa esitettyjä perusteita apunaan käyttäen oikeudellisen määritelmän asiaan liittyvistä tosiseikoista ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan kannalta tarkasteltuina ja yksilöi rikkomisen tehneet yritykset, 1 artiklan muuttamisesta on välttämättä tehtävä tällainen johtopäätös. Sellainen muutos vaikuttaa tämän vuoksi suoraan ja välttämättä päätösosan muihin artikloihin, joissa - kun niissä annetaan kantajille määräyksiä, asetetaan niille taloudellisia seuraamuksia ja määritellään ne menettelytavat, joiden mukaisesti ne, joille päätökset on osoitettu, voivat vapautua velvollisuuksistaan - ainoastaan esitetään välttämättömät johtopäätökset juuri siitä päätösosan 1 artiklasta, jota käsiteltävänä olevassa asiassa on muutettu.

B Toimivallan puuttumista koskeva peruste

51 Osa kantajina olevista yrityksistä on nimenomaisesti esittänyt tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten tekijän toimivallan puuttumista koskevan väitteen. Wacker Chemie GmbH ja Hoechst AG ovat esittäneet, että komission - vastauksena kantajien esittämään päätösten muuttamiskiellon rikkomista koskevaan väitteeseen - esittämän väitteen seurauksena tulee esiin kysymys, oliko kilpailuasioista vastaava komission jäsen tiettyjen todistusvoimaisten kielten osalta toimivaltainen hyväksymään päätökset. Nämä kantajat huomauttivat myös, että P. Sutherlandin toimikausi päättyi 5.1.1989, vaikka komission antamien tietojen mukaan tiettyjen virallisten kielten ollessa kysymyksessä päätös jätettiin komission pääsihteeristöön vasta 16.1.1989 eli yksitoista päivää myöhemmin. Myös Hüls AG huomautti suullisessa käsittelyssä, että P. Sutherland ei ollut enää komission jäsen 16.1.1989.

52 Komissio sen sijaan väitti, että komission jäsenten kollegio on lainmukaisesti hyväksynyt päätökset kolmella todistusvoimaisella kielellä, ja että sen työjärjestyksen 27 artikla on italian ja hollannin kielellä tehtyjen päätösten laillinen perusta; kilpailuasioista vastaava komission jäsen, jonka kollegio oli asianmukaisesti valtuuttanut kyseiseen tehtävään, oli siten toimivaltainen hyväksymään päätökset. Komissio huomautti täsmennykseksi, että Sutherlandille annettu valtuus ei ollut henkilökohtainen, ja että valtuus myönnettiin kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle.

53 Ensimmäisen väitteen tarkastelu on osoittanut, että, kuten edellä on todettu, toisaalta alkuperäisten päätösten ja toisaalta tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten välillä on ristiriitaisuuksia, että muutosten tekijän täytyy olla muu kuin komission jäsenten kollegio ja että ne on tehty sen jälkeen kun komission jäsenten kollegio oli hyväksynyt riidanalaiset päätökset. Tarkastellakseen tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten tekijän toimivallan puuttumista koskevaa väitettä, sellaisena kuin kantajat ovat sen esittäneet, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on otettava lähtökohdakseen nämä toteamukset. Tämä väite, joka kaikissa tapauksissa on ordre public -tyyppinen kysymys, on kaksiosainen. On tehtävä ero tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten tekijän asiallisen ja ajallisen toimivallan välillä.

1. Kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen asiallinen toimivalta hyväksyä italian ja hollannin kielellä tiedoksiannetut ja julkaistut päätökset

54 Euroopan yhteisössä käytettäviä kieliä koskevien järjestelyjen vahvistamisesta 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385), jota on viimeksi muutettu Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan liitteessä I olevalla XVII kohdalla (EYVL 1985, L 302, s. 242; jäljempänä Euroopan yhteisössä käytettäviä kieliä koskevien järjestelyjen vahvistamisesta annettu asetus N:o 1) 3 artiklan säännösten mukaisesti "yhteisön toimielimen - - jäsenvaltion lainkäyttövallan alaiselle henkilölle osoittamat asiakirjat laaditaan kyseisen jäsenvaltion kielellä". Lisäksi komission työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti komission kirjallista menettelyä noudattaen tai istunnossaan hyväksymä toimi on saatettava todistusvoimaiseksi puheenjohtajan tai pääsihteerin allekirjoituksilla sillä kielellä tai niillä kielillä, joilla toimi on todistusvoimainen.

55 Kyseisistä säännöksistä yhdessä tarkasteltuina seuraa, että käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, jossa komission tarkoituksena on tehdä yksi päätös, joka on samalla todistusvoimainen useiden eri kielijärjestelmiin kuuluvien oikeushenkilöiden kannalta, päätös on - ilman, että suljetaan pois todistusvoimaiseksi saattamisen mahdollisuutta - hyväksyttävä kaikilla niillä kielillä, joilla se on todistusvoimainen. Käsiteltävänä olevassa asiassa komission jäsenten kollegion istunnon nro 945 pöytäkirjasta, jonka komissio on hyväksynyt 22.12.1988, käy ilmi, että komission jäsenten kollegio ei ole hyväksynyt kanteen kohteena olevaa päätöstä italian ja hollannin kielellä, vaikka ainoastaan italiankielinen päätös on Enichem SpA:n ja Montedison SpA:n, hollanninkielinen päätös NV Limburgse Vinyl Maatschappij'n, NV DSM:n ja DSM Kunststoffen BV:n kannalta todistusvoimainen.

56 Komission työjärjestyksen 27 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan "ko-missio voi, edellyttäen, että noudatetaan täysin sen kollegiaalisen vastuun periaatetta, valtuuttaa jäsenensä toteuttamaan puolestaan ja valvonnassaan selkeästi määriteltyjä hallinnollisia toimenpiteitä".

57 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin päätösten hallinnollisessa valmisteluvaiheessa mahdollisesti määrättävät selvittämis ja prosessitoimet, kuten väitetiedoksianto (asia 48/69, II v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 619, 16-19 kohta; asia 8/72, Cementhandelaren v. komissio, tuomio 17.10.1972, Kok. 1972, s. 977, 10-14 kohta sekä yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19), tai komissiolle asetuksella N:o 17 myönnetyn yleisen tutkimusta koskevan toimivallan käytön yhteydessä mahdollisesti annettavat toimet (em. tuomio 23.9.1986, 28-40 kohta ja yhdistetyt asiat 97/87, 98/87 ja 99/87, Dow Chemical Iberica v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok. 1989, s. 3181, 57-59 kohta), perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tehty päätös ei ole luonteeltaan komission työjärjestyksen 27 artiklan edellä mainituissa määräyksissä tarkoitettu hallintotoimi.

58 Komission työjärjestyksen 27 artiklan, joka koskee mahdollista päätösvallan siirtämistä virkamiehille, ensimmäisen kohdan ja saman artiklan toisen kohdan edellä mainittujen määräysten tarkastelu yhdessä osoittaa, että komission jäsenten kollegio voi tarvittaessa ainoastaan valtuuttaa yhden jäsenistään tekemään päätöksen Euroopan yhteisössä käytettäviä kieliä koskevien järjestelyjen vahvistamisesta annetussa asetuksessa N:o 1 määritellyillä yhteisön virallisilla - muilla kuin todistusvoimaisilla - kielillä eli käsiteltävänä olevassa asiassa tanskan, espanjan, kreikan ja portugalin kielellä, koska näillä neljällä kielellä tehdyillä päätöksillä ei ole oikeusvaikutuksia eivätkä ne ole täytäntöönpanokelpoisia yhden tai useamman päätöksen päätösosassa mainitun yrityksen osalta.

59 Päätöksen tekeminen todistusvoimaisella kielellä on vaikutukseltaan aivan toisenlainen. Päätös, jossa todetaan perustamissopimuksen 85 artiklan rikkominen, asetetaan velvoitteita useille yrityksille ja määrätään niille huomattavia taloudellisia seuraamuksia, ja joka on tältä osin täytäntöönpanokelpoinen, vaikuttaa selvästi näiden yritysten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä varallisuusasemaan. Tällaista päätöstä ei voida pitää pelkkänä juoksevien asioiden hoitamisena, josta yksi ainoa komission jäsen on toimivaltainen vastaamaan, ilman että rikotaan suoraan edellä mainitussa 27 artiklassa nimenomaisesti mainittua kollegiaalisen päätöksenteon periaatetta.

60 Edellä esitetystä seuraa, että kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen 21.12.1988 pidetyssä kokouksessa hänelle annettujen valtuuksien mukaisesti italian ja hollannin kielellä tekemä toimi on joka tapauksessa toimi, jonka antajalla ei ollut toimivaltaa sen antamiseen.

2. Kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen ajallinen toimivalta antaa kantajille tiedoksiannetut ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistut päätökset

61 Vaikka kilpailuasioista vastaava komission jäsen ei yksin ole, kuten edellä on todettu, toimivaltainen hyväksymään todistusvoimaisilla kielillä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevaa päätöstä, hän on epäilyksettä toimivaltainen allekirjoittamaan komission työjärjestyksen 12 artiklan 3 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti komission jäsenten kollegion tekemän päätöksen toisinnot, joilla päätöksestä ilmoitetaan niille, joille se on osoitettu. Käsiteltävänä olevassa asiassa sekä komission antamasta vastauksesta että sen suullisessa käsittelyssä esittämistä täsmennyksistä käy kuitenkin ilmi, että erikieliset päätökset, riippumatta siitä, oliko kysymys viidestä todistusvoimaisesta kielestä vai neljästä muusta virallisesta kielestä, viimeisteltiin ja jätettiin komission pääsihteeristöön - joka puolestaan antoi ne juristi-lingvistien tarkastettaviksi edellä mainitussa 23.2.1988 annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa esitettyjen edellytysten mukaisesti - vasta 16.1.1989; juristi-lingvistien työ päättyi tammikuun 1989 lopussa.

62 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei vastaaja voinut vastauksena kantajien esittämiin yksityiskohtaisiin väitteisiin osoittaa viimeisteltyä päätöstä, josta olisi voitu ilmoittaa ja joka olisi voitu julkaista, olleen olemassa ennen 16.1.1989 ja 31.1.1989 välistä ajankohtaa. Tämän vuoksi kukin viidellä todistusvoimaisella kielellä tiedoksiannettu päätös on katsottava tehdyksi 5.1.1989 jälkeen - eli päivänä, jona P. Sutherlandin toimikausi päättyi.

63 Vaikka oletettaisiin, että koneella kirjoitetun, tiedoksiannettujen päätösten perässä olevan maininnan "komission puolesta Peter Sutherland, komission jäsen" voidaan katsoa - koska mitään Sutherlandin käsin kirjoittamaa merkintää ei ole - korvaavan hänen allekirjoituksensa, kyseinen maininta on näin ollen joka tapauksessa lisätty joko hänen toimikautensa jo päätyttyä tai ennen 5.1.1989, toisin sanoen ajankohtana, jolloin päätöksiä, sellaisina kuin ne on tiedoksiannettu ja julkaistu, ei vielä ollut olemassa. Sillä seikalla, että P. Sutherland allekirjoitti 5.1.1989 kantajille osoitetun saatekirjeen päätöksille, joita ei ollut vielä lopullisesti tehty, ei ole minkäänlaista oikeudellista vaikutusta, koska riidanalaista päätöstä ei ollut liitetty kyseiseen saatekirjeeseen ja koska sillä ei ole minkäänlaisia oikeusvaikutuksia. Myöskään komission esittämällä huomautuksella, jonka mukaan valtuus annettiin kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle eikä P. Sutherlandille henkilökohtaisesti, ei ole merkitystä tähän väitteeseen annettavan vastauksen kannalta. Vaikka hyväksyttäisiin vastaajan esittämä väite, olisi ollut P. Sutherlandin jälkeen nimitetyn kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen, jonka toimikausi alkoi 6.1.1989, tehtävä allekirjoittaa päätökset, olettaen, että hänellä oli tehtävään tarvittava toimivalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa näin ei ollut. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajille ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 17.3.1989 julkaistut päätökset ovat välttämättä sellaisen viranomaisen antamia, jolla ei ollut ajallista toimivaltaa.

64 Kyseinen virhe voidaan katsoa korjatuksi ainoastaan vastaajan voidessa osoittaa, että virhe koski ainoastaan vastaanottajille tiedoksiannettua jäljennöstä tai Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistoon Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemista varten lähetettyä jäljennöstä, ja että alkuperäinen päätös sen sijaan on toimivaltaisen henkilön asianmukaisesti allekirjoittama. Jos tämä olettamus pitää paikkansa, tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten allekirjoittajan toimivallan puuttumista koskeva väite voidaan osoittaa vääräksi. Ainoastaan yhteisön päätöksiä koskevan pätevyysolettaman, joka on seurausta niiden antamiseen liittyvästä tiukasta muotoseikkojen noudattamisesta, vahvistavien todisteiden esittämisellä olisi käsiteltävänä olevassa asiassa voitu poistaa kanteen kohteena olevan päätöksen, sellaisena kuin se on tiedoksiannettu kantajille ja julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, tekemiseen liittyvä toimivallan puuttumista koskeva ilmeinen virhe. Jäljempänä esitettävien syiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava, ettei vastaaja, joka on myöntänyt, ettei se voi esittää kanteen kohteena olevan päätöksen alkuperäistä ja todistusvoimaiseksi saatettua toisintoa, ole voinut käsiteltävänä olevassa asiassa esittää tällaista todistetta.

65 Edellä esitetyistä huomioista seuraa, että kaikkien päätökseen vaikuttavien virheiden, sellaisina kuin ne on esitetty edellä, nimittäin päätöksen perustelujen ja päätösosan muutosten, jotka on tehty komission jäsenten kollegion kokouksen pöytäkirjan nro 945 mukaan päätöksen tekemisen jälkeen, sekä päätöksen tekijän toimivallan puuttumisen vuoksi kanteen kohteena oleva päätös olisi kumottava toimivallan puuttumisen sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi. Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että ennen päätöksen kumoamista on tarkasteltava viimeistä kantajien esittämää väitettä, jonka mukaan päätös on mitätön. Jos tämä väite osoittautuu perustelluksi, kanteita ei voida ottaa tutkittaviksi (yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 1/57 ja 14/57, Société des usines à tubes de la Sarre v. korkea viranomainen, 10.12.1957 antama tuomio, Kok. 1957, s. 201).

C Päätöksen mitättömyyttä koskeva peruste

66 Kantajat esittivät suullisessa käsittelyssä antamassaan yhteisessä lausumassa, että komission työjärjestyksen 12 artiklaa on rikottu, ja että näin ollen kanteen kohteena olevan päätöksen todistusvoimaisuutta ei voitu tarkistaa (katso edellä oleva 21 ja 24 kohta). Atochem SA esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kysymyksen, oliko käsiteltävänä olevassa asiassa olemassa vaaditussa muodossa tehtyä päätöstä. BASF AG kysyi kanteen kohteena olevan päätöksen tosiasiallisesta olemassaolosta. Wacker Chemie GmbH ja Hoechst AG esittivät lopullisessa suullisessa lausumassaan, johon Imperial Chemical Industries plc ja Société artésienne de vinyle SA nimenomaisesti yhtyivät, ettei komissio tehnyt mitään päätöstä 21.12.1988, koska mitään päätöstä ei ole allekirjoitettu eikä saatettu todistusvoimaiseksi. Hüls AG korosti toisaalta, että sille ilmoitettiin päätöksestä, jota ei lainkaan ollut tehty ja joka ei näin ollen ole täytäntöönpanokelpoinen, ja toisaalta, että päätöksessä on ainoastaan koneella kirjoitettu allekirjoitus ja ettei siinä ole aitoa P. Sutherlandin käsin kirjoittamaa merkintää. Montedison SpA esitti, ettei kanteen kohteena oleva päätös ole koskaan ollut olemassa, koska se ei ole komission jäsenten kollegion eikä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen allekirjoittama. Näin ollen Montedison SpA on nimenomaisesti ilmoittanut tahtovansa muuttaa vaatimuksiaan nähtyään komission esittämistä asiakirjoista esiin tulleet uudet tosiseikat sekä komission esittämät täsmennykset. Se vaatii ensisijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ottamaan kantaa kanteen kohteena olevan päätöksen olemassaoloon ja siitä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamiseen (katso edellä oleva 29 kohta). Lopuksi NV Limburgse Vinyl Maatschappij, NV DSM ja DSM Kunststoffen BV ovat vedonneet siihen, että päätös on niiden kannalta mitätön, koska hollanninkielistä kielitoisintoa ei ollut olemassa 21.12.1988 pidetyn kokouksen ajankohtana.

67 Komissio on päinvastoin esittänyt, että 21.12.1988 tehty päätös, sellaisena kuin komission jäsenten kollegio on sen hyväksynyt, on 21.11. ja 5.12.1991 esitettyjen, edellä (katso edellä oleva 26 ja 28 kohta) tarkasteltujen todistusten mukaan 14.12.1988 päivättyjen päätösluonnosten, komission jäsenten kollegion istunnon nro 945 pöytäkirjan ja 19.12.1988 pidetyn kabinettipäälliköiden erityiskokouksen pöytäkirjana esitettyjen asiakirjojen vertailun tulos. Komissio on myös väittänyt, että kantajat eivät voineet esittää komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkomista koskevaa väitettä. Lisäksi se on esittänyt, että kantajille tiedoksiannettujen päätösten on kaikissa tapauksissa katsottava olevan annetun päätöksen alkuperäisiä kappaleita. Lopuksi se esitti suullisessa käsittelyssä, että 21.12.1988 pitämässään kokouksessa komission jäsenten kollegio hyväksyi päätöksen "asiasisällön" ja "keskeisen sisällön", ja että tiedoksiannettujen päätösten on katsottava olevan yhdenmukaisia päätöksen tekijän tarkoituksen kanssa.

68 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tarpeelliseksi muistuttaa ensin, että yhteisöjen tuomioistuimet toteavat mitättömiksi sellaiset toimielinten toimet, joihin liittyy erityisen vakavia ja ilmeisiä virheitä, ja tältä osin nämä tuomioistuimet tukeutuvat kansallisten oikeusjärjestysten periaatteisiin (yhteisön toimien mitättömyyden käsitteen osalta katso yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Société des usines à tubes de la Sarre v. korkea viranomainen, 10.12.1957 antama tuomio; yhdistetyissä asioissa 15-33/73, 52/73, 53/73, 57-109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135-137/73, Kortner v. neuvosto, komissio ja parlamentti, 21.2.1974 antama tuomio, Kok. 1974, s. 177; asiassa 15/85, Consorzio Cooperative d'Abruzzo v. komissio, 26.2.1987 antama tuomio, Kok. 1987, s. 1005; asiassa 226/87, komissio v. Kreikka, 30.6.1988 antama tuomio, Kok. 1988, s. 3611 ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa C-156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.6.1991 antama tuomio, Kok. 1991, s. II407). Tämä on ordre public -tyyppinen peruste, johon asianosaiset voivat vedota ilman määräaikaan liittyviä rajoituksia menettelyn kuluessa ja joka tuomioistuimen on omasta aloitteestaan otettava huomioon. Kuten yhteisöjen tuomio-istuin on huomauttanut edellä mainitussa 26.2.1987 antamassaan tuomiossa, on todettava, että "yhteisön oikeudessa - samoin kuin useiden jäsenvaltioiden kansallisissa oikeuksissa - virheellisenkin hallintotoimen oletetaan olevan pätevä siihen saakka, kun se on kumottu tai hallintotoimen toteuttanut toimielin on asianmukaisessa järjestyksessä peruuttanut sen. Jos toimi katsotaan mitättömäksi, voidaan prosessuaalisista määräajoista riippumatta vahvistaa, ettei toimi ole tuottanut mitään oikeusvaikutuksia. Oikeusvarmuuteen liittyvien ilmeisten syiden vuoksi tällainen mahdollisuus voi yhteisön oikeudessa koskea ainoastaan erityisen vakavalla ja ilmeisellä tavalla virheellisiä toimia". Näin ollen on tarkasteltava, onko käsiteltävänä olevassa asiassa kanteen kohteena olevassa päätöksessä sellaisia edellä mainitussa yhteisöjen tuomioistuimen 26.2.1987 antamassa tuomiossa tarkoitettuja erityisen vakavia ja ilmeisiä virheitä, joiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi todeta päätöksen mitättömäksi.

69 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tarpeelliseksi muistuttaa, että sen jälkeen kun sille oli esitetty toisaalta annetun päätöksen, toisaalta tiedoksiannetun ja julkaistun päätöksen välistä ristiriitaisuutta koskevat samoin kuin kantajien riittävän perustellut väitteet (katso edellä olevat 11-15 kohta), se vaati vastaajaa ensin 11.7.1991 määräämällään prosessinjohtotoimella, sitten edellä mainitulla 19.11.1991 antamallaan määräyksellä antamaan tiedoksi tehdyn päätöksen alkuperäisessä muodossaan asianmukaisesti komission työjärjestyksessä esitettyjen määräysten mukaisesti todistusvoimaiseksi saatettuna (katso edellä olevat 17 ja 25 kohta).

70 Vastauksena näihin prosessinjohto ja selvittämistoimiin komissio esitti kolme 14.12.1988 päivättyä päätösluonnosta, jotka oli laadittu saksan, englannin ja ranskan kielellä, sekä kaksi edellä kuvattua pöytäkirjanotetta (katso edellä olevat 18, 26 ja 28 kohta). Kyseisten asiakirjojen tarkastelu vahvistaa sen, että - kuten suullisessa käsittelyssä on käynyt ilmi - 5.1.1989 päivätty saatekirje, joka on kantajille tiedoksiannettujen päätösten liitteenä, on, lukuun ottamatta oikeudenkäyntiasiakirjojen liitteinä olevia pöytäkirjoja, ainoa komission jäsenen allekirjoittama asiakirja. Myös vastaaja hyväksyy tämän toteamuksen, koska se itse on ilmoittanut, ettei se voisi esittää alkuperäistä päätöstä asianmukaisesti allekirjoitettuna ja varmennettuna, ja että sekä komission pääsihteerin että erään sen asiamiehenä toimivan oikeudellisen yksikön virkamiehen 21.11. ja 5.12.1991 laatimien todistusten mukaan (katso edellä olevat 26 ja 28 kohta) kanteen kohteena olevan päätöksen tekstin on oltava erilaisten edellä mainittujen asiakirjojen vertailun tulos.

1. Komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkominen

71 Komission työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan "Komission kokouksessa hyväksymät säädökset - - varmennetaan todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksilla". Vastaajan esittämien asiakirjojen perusteella kantajat ovat 18.11.1991 antamassaan suullisessa lausumassa vedonneet tämän määräyksen rikkomiseen.

72 Komission työjärjestyksen määräyksissä tarkoitettu komission toimien todistusvoimaisiksi saattamista koskeva menettely, jonka oikeudellinen perusta on suoraan peräisin 8.4.1965 tehdyn sulautumissopimuksen 15 ja 16 artiklasta - minkä lisäksi sulautumissopimuksessa määrätään työjärjestyksen julkaisemisesta - on oikeusvarmuuden ja oikeudellisten tilanteiden vakauden kannalta yhteisön oikeusjärjestelmän olennainen osa. Ainoastaan sillä voidaan taata, että toimielinten toimet ovat toimivaltaisen viranomaisen antamia ja että niitä annettaessa on noudatettu perustamissopimuksessa ja sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä tarkoitettuja menettelyvaatimuksia ja erityisesti perustamissopimuksen 190 artiklassa tarkoitettua perusteluvelvollisuutta. Takaamalla toteutetun toimen - jota voidaan muuttaa tai joka voidaan kumota ainoastaan noudattamalla näitä velvollisuuksia - koskemattomuuden kyseinen menettely mahdollistaa sen, että oikeussubjektit voivat - riippumatta siitä, onko kysymys luonnollisista henkilöistä vai oikeushenkilöistä, jäsenvaltioista vai muista yhteisöjen toimielimistä - saada varmuudella ja minä tahansa ajankohtana tietoonsa oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa täsmällisen laajuuden sekä ne syyt, joiden vuoksi komissio on tehnyt heitä koskevan päätöksen.

73 Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin esittänyt, että niillä aloilla, joilla komission on - kuten kilpailuoikeudessa - suoritettava monimutkaisia taloudellisia arviointeja ja joilla sillä on harkintavaltaa, "on erityisen tärkeää, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan yhteisön oikeusjärjestyksessä annettuja takeita. Näihin takeisiin kuuluu erityisesti - - sen, jota asia koskee, oikeus - - siihen, että päätöksessä esitetään riittävät perustelut", koska tämä velvollisuus sinänsä on yksi tuomioistuinten suorittaman valvonnan välttämättömistä edellytyksistä (yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 antama tuomio, Kok. 1991, s. I-5469). Näin ollen mikä tahansa toimielinten toimien valmistelua ja antamista koskeva hallinnollinen menettely, jossa kyseisen toimen perusteluja voidaan muuttaa jälkeenpäin, merkitsee näiden perustavanlaatuisten takeiden rikkomista.

74 Tämän vuoksi komission työjärjestyksen 12 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että "säädökset liitetään - - komission sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa ne on hyväksytty". Tämä vaatimus on olennaisen tärkeä, koska sillä varmistetaan se, että todistusvoimaiseksi saatettu toimi vastaa sisällöltään sitä, mitä todellisuudessa on päätetty, millä taataan toimen koskemattomuus, koska saman työjärjestyksen 10 artiklan nojalla komission jäsenten kollegion on itse hyväksyttävä istunnon pöytäkirja seuraavassa istunnossa. Pöytäkirjan hyväksyminen puolestaan taataan samojen määräysten nojalla siten, että komission puheenjohtaja ja pääsihteeri saattavat sen nimikirjoituksillaan todistusvoimaiseksi. Ainoastaan asettamalla rinnatusten toisaalta komission jäsenten kollegion hyväksymä ja puheenjohtajan ja pääsihteerin nimikirjoituksillaan asianmukaisesti varmentama päätös, toisaalta komission sen istunnon pöytäkirja, jossa on maininta käsittelyn kohteena olleen päätöksen antamisesta, voidaan varmistua päätöksen olemassaolosta ja sen sisällöstä samoin kuin siitä, että se on hyvin täsmällisesti komission jäsenten kollegion tarkoittaman kaltainen.

75 Ensinnäkin päätöksen todistusvoimaiseksi saattamisella todistetaan siten varmuudella sen olemassaolo sekä se, että päätös on sisällöltään täsmälleen komission jäsenten kollegion tarkoittaman kaltainen. Toiseksi, koska päätös on päivätty ja koska siinä on puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoitukset, todistusvoimaiseksi saattaminen antaa mahdollisuuden varmistaa sen, että sen antaja on toimivaltainen. Kolmanneksi todistusvoimaiseksi saattaminen, koska sen seurauksena päätöksestä tulee täytäntöönpanokelpoinen, takaa sen, että päätöksestä tulee kokonaisuudessaan osa yhteisön oikeusjärjestystä.

76 Kaikki nämä toimielinten toimien valmisteluun, antamiseen ja todistusvoimaisiksi saattamiseen liittyvät ankarat menettelyvaatimukset ovat tarpeen oikeusjärjestelmän vakauden ja niiden henkilöiden oikeusvarmuuden takaamiseksi, joita yhteisön toimielinten päätökset koskevat. Sellaiset menettelyvaatimukset ovat ehdottoman välttämättömiä normihierarkiaan perustuvan oikeusjärjestyksen säilyttämiseksi. Niillä taataan samalla laillisuusperiaatteen sekä oikeusvarmuuden ja hyvän hallintotavan periaatteiden noudattaminen (yhteisöjen tuomioistuimen 5.12.1963 antamat tuomiot yhdistetyissä asioissa 53/63 ja 54/63, Lemmerz v. korkea viranomainen, Kok. 1963, s. 487 ja yhdistetyissä asioissa 23/63, 24/63 ja 52/63, Usines Émile Henriot v. korkea viranomainen, Kok. 1963, s. 439). Kyseisten sääntöjen noudattamatta jättäminen johtaisi äärimmäisen epävarmaan järjestelmään, jossa niiden henkilöiden määrittäminen, joita toimielinten päätökset koskevat, heidän oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa laajuus sekä päätösten laatija olisivat ainoastaan epätarkan tiedon varassa, mikä olisi omiaan vaarantamaan tuomioistuinten harjoittaman valvonnan. Tämän vuoksi - kuten yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt asiassa 68/86, Yhdistynyt kuningaskunta vastaan neuvosto, 23.2.1988 antamassaan "hormonivalmisteet"nimellä tunnetussa tuomiossa (Kok. 1988, s. 855), jossa, kuten samana päivänä antamassaan edellä mainitussa "munivat kanat" tuomiossa, se muistutti yhteisön toimielinten työjärjestysten sitovasta vaikutuksesta - "yhteisön toimielinten päätöksentekoa koskevat säännöt vahvistetaan perustamissopimuksessa, eivätkä ne ole jäsenvaltioiden eivätkä toimielinten itsensä määrättävissä".

77 Nämä periaatteet pohjautuvat yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat yhteisöjen toimielimen toimea vastaan esittämiensä vaatimusten tueksi vedota kyseisen toimielimen työjärjestyksen rikkomiseen (katso tältä osin monet yhteisön henkilöstöoikeutta koskevat tuomiot: yhdistetyt asiat 94/63 ja 96/63, Bernusset v. komissio, tuomio 9.6.1964, Kok. 1964, s. 587; asia 178/80, Bellardi Ricci v. komissio, tuomio 17.12.1981, Kok. 1981, s. 3187; asia 324/85, Bouteiller v. komissio, tuomio 4.2.1987, Kok. 1987, s. 529, siltä osin kuin on kysymys yksinomaan komission työjärjestyksestä; muiden yhteisöoikeudellisten alojen osalta katso asia 138/79, Roquette Frères v. neuvosto, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3333, 36 kohta; asia 297/86, CIDA v. neuvosto, tuomio 30.6.1988, Kok. 1988, s. 3531 sekä asia C-200/89, FUNOC v. komissio, tuomio 11.10.1990, Kok. 1990, s. I-3669).

78 Komissio yritti suullisen käsittelyn kuluessa tehdä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-69/89, Nakajima All Precision vastaan neuvosto, 7.5.1991 antaman tuomion (Kok. 1991, s. I-2069, 49 ja 50 kohta) perusteella sellaisen johtopäätöksen, etteivät yhteisön toimielinten työjärjestykset ole sitovia, ja etteivät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voi vedota niiden rikkomiseen; tätä väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kyseistä tuomiota on tulkittava siten, että kun on kysymys jonkin toimielimen työjärjestyksestä, on tehtävä ero niiden määräysten, joiden rikkomiseen luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät voi vedota, koska ne koskevat ainoastaan toimielimen sisäiseen toimintaan liittyviä menettelyjä, jotka eivät voi vaikuttaa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeudelliseen asemaan, ja niiden määräysten välillä, joiden rikkomiseen kyseiset henkilöt voivat vedota, koska ne, kuten komission työjärjestyksen 12 artikla, synnyttävät oikeuksia ja ovat kyseisten henkilöiden oikeusvarmuuteen vaikuttava tekijä.

79 Sen arvioimiseksi, onko kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle 5.11.1980 annettu valtuus pätevä, yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainituissa 23.9.1986 ja 17.10.1989 antamissaan tuomioissa, että kyseinen valtuuttaminen kuului komission työjärjestyksen 27 artiklan soveltamisalaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio lisäksi itse vetosi vastineessaan työjärjestyksensä 27 artiklaan perustellakseen kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen valtuuden pätevyyden. Koska komission työjärjestystä voidaan käyttää ja koska sitä on käytetty kantajia vastaan, nämä voivat vedota siihen komission päätöksen vastaisten vaatimustensa tueksi.

80 Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että silloin kun on kysymys sellaisista toimista joilla, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa, määrätään taloudellinen seuraamus, täytäntöönpanokelpoisen toimen käsitteellä on perustamissopimuksen 192 artiklan mukaan erityinen merkitys. Tältä osin on muistutettava toisaalta, että perustamissopimuksen 189 artiklan nojalla yhteisön toimielimen tekemä päätös "velvoittaa kaikilta osiltaan niitä, joille se on osoitettu", ja toisaalta, että - kuten kantajille tiedoksiannetuissa ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuissa päätöksissä nimenomaisesti mainitaan - riidanalaiset päätökset ovat itsessään täytäntöönpanokelpoisia, koska niissä määrätään taloudellinen seuraamus. Perustamissopimuksen 192 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan " - - komission päätös, jossa määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, on täytäntöönpanokelpoinen".

81 Saman artiklan toisen kohdan mukaan "täytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riitaasioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen antaa, tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, kansallinen viranomainen, jonka kunkin jäsenvaltion hallitus määrää tähän tehtävään ja josta se ilmoittaa komissiolle ja yhteisön tuomioistuimelle". Siten juuri perustamissopimuksen sanamuodon perusteella voidaan todeta, että kantajat voivat toimivaltaisen kansallisen viranomaisen perustamissopimuksen edellä mainitun 192 artiklan toisen kohdan mukaisesti tekemää - komission määräämän taloudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa koskevaa - päätöstä vastaan kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä vedota päätöksen oikeaperäisyyden tutkimiseksi komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkomiseen. Prosessiekonomian ja hyvän oikeudenhoidon periaatteiden vuoksi kantajien on näin ollen voitava vedota kyseiseen perusteeseen perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisesti yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, joka koskee sellaisen päätöksen laillisuutta, jossa määrätään sellaisesta taloudellisesta seuraamuksesta, joka voidaan panna täytäntöön pakkokeinoin. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että koska asian käsittelyssä on ilmennyt, että komission työjärjestyksen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu päätöksen todistusvoimaiseksi saattaminen ei ole mahdollista, perustamissopimuksen 192 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua seurantamenettelyä täytäntöönpanoasiakirjan, toisin sanoen alkuperäisen ja todistusvoimaiseksi saatetun päätöksen oikeaperäisyyden tutkimiseksi ei voida toteuttaa käsiteltävänä olevassa asiassa.

82 Kaikkien edellä esitettyjen syiden vuoksi komission suullisessa käsittelyssä esittämää väitettä, jonka mukaan kantajat eivät voi vedota komission työjärjestyksen 12 artiklan rikkomiseen, ei voida hyväksyä.

83 Sen suhteen, ovatko kantajien esittämät väitteet perusteltuja, on riittävää todeta, että komissio on itse todennut, ettei se voi esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jäljennöstä alkuperäisistä, sen työjärjestyksen mukaisesti todistusvoimaisiksi saatetuista päätöksistä.

2. Voidaanko kanteen kohteena olevaa toimea pitää perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettuna "päätöksenä"

84 Koska on osoitettu, ettei kantajille tiedoksiannettuja ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuja päätöksiä voida saattaa todistusvoimaisiksi vaaditulla tavalla ja etteivät ne siten ole täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, joihin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 192 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua menettelyä, saman artiklan ensimmäisen kohdan sanamuoto tuo esiin kysymyksen, voidaanko kyseisiä päätöksiä, sellaisina kuin ne on esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, oikeudellisesti pitää "päätöksinä".

85 Komissio, joka suullisen käsittelyn kuluessa totesi nimenomaisesti, ettei se voinut esittää työjärjestyksensä 12 artiklan mukaisesti todistusvoimaiseksi saatettua jäljennöstä kanteen kohteena olevista päätöksistä, katsoo, että päätösten olisi oltava edellä tarkasteltujen 21.11. ja 5.12.1991 päivättyjen todistusten mukaan päätösluonnosten ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen pöytäkirjanotteiden vertailun tulos.

86 Periaatteellisten ja käsiteltävänä olevalle asialle ominaisiin olosuhteisiin liittyvien syiden vuoksi tällaista ratkaisua ei voida pitää perusteltuna.

87 Ensin on todettava, että yhteisön toimielinten päätösten antamiseen ja todistusvoimaisiksi saattamiseen liittyvän menettelyn noudattaminen on yhteisön oikeusjärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluva tae. Tämän menettelyn noudattamisella taataan kaikkien osaksi yhteisön oikeusjärjestystä saatettujen lainsäädäntö- ja hallintotoimien - asetusten, direktiivien ja päätösten - lopullisuus ja varmistetaan, että annettua päätöstä voidaan muuttaa ja se voidaan kumota ainoastaan toimivalta- ja menettelysääntöjä, erityisesti kollegisen päätöksenteon periaatetta noudattamalla. Ainoastaan komission työjärjestyksen 12 artiklassa - jonka määräykset koskevat toisaalta annettujen päätösten todistusvoimaisiksi saattamista, toisaalta niiden liittämistä sen istunnon pöytäkirjaan, jossa ne on hyväksytty - määrättyjen täsmällisten ja tiukkojen menettely- ja muotovaatimusten noudattamisella voidaan kiistattomasti varmistaa istunnon jälkeenpäin hyväksytyn pöytäkirjan ja alun perin annetun ja todistusvoimaiseksi saatetun päätöksen täsmällinen vastaavuus. Tämän vuoksi juuri komission työjärjestyksen 12 artiklan rakenteesta käy ilmi, ettei päätöksinä voida pitää pelkkiä pöytäkirjanotteita, joiden liitteinä on päätösluonnoksia, joita ei voida tunnistaa.

88 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, ettei tuomioistuimessa esitettyjen asiakirjojen perusteella voida hyväksyä komission väitettä, jonka mukaan se on hyväksynyt 21.12.1988 pidetyssä istunnossaan - 14.12.1988 päivättyyn luonnokseen tehtävän muutoksen muodossa - tiedoksiannetun ja julkaistun päätöksen perustelujen 27 kohdan neljännessä alakohdassa esitetyn kaltaisen kohdan (katso edellä oleva 47 kohta).

89 Näin ollen ainoastaan komission työjärjestyksen 12 artiklan mukaisesti todistusvoimaisiksi saatettujen päätösten esittäminen olisi mahdollistanut sen selvittämisen, mikä oli yhteisön lainsäätäjän täsmällinen tarkoitus. Tästä tarkoituksesta voi seurata kantajille velvoitteita ainoastaan, jos tuomioistuin tietää ja voi täsmällisesti määritellä sen tutkiessaan toimen laillisuutta.

90 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että vaikka hyväksyttäisiin vastaajana olevan toimielimen ehdottama ratkaisu, jonka mukaan sen esittämiä asiakirjoja on vertailtava, tiedoksiannetut ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistut päätökset eivät myöskään vastaa pöytäkirjojen ja saksan, englannin ja ranskankielisten päätösluonnosten, sellaisina kuin komission jäsenten kollegio on ne hyväksynyt 21.12.1988 istunnon nro 945 pöytäkirjan mukaan, vertailuun perustuvaa, edellä mainituissa 21.11. ja 5.12.1991 päivätyissä todistuksissa ehdotetun kaltaista "päätöstä". Vaikka oletettaisiin - mitä ei tosin voida tehdä - että komission jäsenten kollegion 21.12.1988 hyväksymät päätökset voivat olla useiden erillisten ja suurimmalta osin allekirjoittamattomien asiakirjojen, joita ei ole saatettu todistusvoimaisiksi, vertailun tulos, sellaisissa "päätöksissä" ei ole missään tapauksessa otettu huomioon edellä tarkasteltuja muutoksia, jotka ilmenivät tiedoksiannetussa ja julkaistussa saksankielisessä kielitoisinnossa (katso edellä olevat 39 ja 42 kohta). Niissä ei myöskään oteta huomioon edellä mainittua muutosta (katso 48-50 kohta) tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten päätösosaan. Lopuksi on todettava, ettei sellaisilla päätöksillä ole merkitystä italian ja hollanninkielisten päätösten kannalta, joita mikään viranomainen ei ole oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan hyväksynyt (katso edellä olevat 54-65 kohta).

91 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että suullisen käsittelyn kuluessa eräs komission virkamies ilmoitti, ettei komission jäsenten kollegio tehnyt mitään lopullista päätöstä 21.12.1988, ja että tämän vuoksi kyseisenä päivänä komission istunnon pöytäkirjaan ei liitetty mitään tekstiä, kuten sen työjärjestyksen 12 artiklassa määrätään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että oikeudenkäyntiasiakirjoista - joiden perusteella voidaan todeta, että kanteen kohteena olevat päätökset antaneella toimielimellä ei itsellään ole varmuutta kollegionsa tosiasiallisesta ja lopullisesta sisäisestä yksimielisyydestä - on siten käynyt ilmi, ettei sellaisiin "päätöksiin" voida vedota kolmansia vastaan, ja etteivät ne näin ollen ole luonteeltaan perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitetun päätöksen kaltaisia.

92 Toimielimen menettelytapaa koskeva väite, vaikka sitä pidettäisiin oikeana, ei vaikuta kyseiseen johtopäätökseen, koska - kuten yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt - " - - menettelytavalla ei voida poiketa perustamissopimuksessa esitetyistä määräyksistä" (edellä mainittu 23.2.1988 annettu "munivat kanat" niminen tuomio).

93 Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensin, ettei se voi selvittää päätösten tarkkoja päivämääriä, vaikka ne olisi annettu päivänä, joka on lähellä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen - jolle komission jäsenten kollegion voidaan todeta antaneen ainakin osittaisen toimivallan sellaisten päätösten antamiseen - toimikauden päättymispäivää. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi määritellä sitä 21.12.1988 ja 16.1.1989 välille sijoittuvaa päivämäärää, jona riidanalaiset päätökset tosiasiallisesti annettiin ja saatettiin osaksi yhteisön oikeusjärjestelmää ja jolloin niistä siten tuli oikeudellisesti sitovia.

94 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei se voi todeta varmuudella annettujen päätösten täsmällistä ja varmaa sisältöä niihin tehtyjen muutosten vuoksi, koska työjärjestyksen 12 artiklassa tarkoitettua menettelyä päätösten todistusvoimaiseksi saattamiseksi ei ole lainkaan noudatettu; se olisi ollut ainoa keino varmuudella ja 11.7.1991 määrätyn prosessinjohtotoimen ja 19.11.1991 määrätyn selvittämistoimen tavoitteiden mukaisesti tehdä ero toisaalta päättävän elimen tarkoituksen ja toisaalta henkilön, josta ei ole tietoa, ajankohtana, jota ei tiedetä, myöhemmin tekemien muutosten välillä.

95 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lopuksi, ettei se kahden edellä mainitun virheen vuoksi voi olla varma päätösten, sellaisina kuin ne ovat lopullisessa muodossaan, antajan henkilöllisyydestä, samalla kun on kysymys tilanteesta, jossa toisaalta on kysymys yleisestä järjestyksestä ja jossa toisaalta päätökset kahden edellä mainitun virheen vuoksi menettävät laillisuusolettaman, joka niillä on ulkomuodon perusteella.

96 Toimea ei voida pitää perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, jos tuomioistuin ei voi riittävällä varmuudella määrittää täsmällistä päivämäärää, josta alkaen sillä voi olla oikeusvaikutuksia ja jolloin se näin ollen voi tulla osaksi yhteisön oikeusjärjestystä, ja jos se ei kyseiseen toimeen tehtyjen muutosten vuoksi voi todeta varmuudella niiden perustelujen täsmällistä sisältöä, jotka kyseisen toimen on perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan sisällettävä, eikä määritellä ja valvoa ilman sekaannuksen vaaraa toimesta niille, joille se on osoitettu, aiheutuvien velvoitteiden laajuutta eikä yksilöidä niitä, joille se on osoitettu, eikä osoittaa varmuudella kyseisen päätöksen lopullisen muodon laatijaa, ja jos voidaan osoittaa, ettei yhteisön säännöstössä tarkoitettua menettelyä toimen todistusvoimaiseksi saattamiseksi ole lainkaan noudatettu, ja ettei perustamissopimuksen 192 artiklassa tarkoitettua menettelyä voida toteuttaa. Sellaiseen toimeen liittyy erityisen vakavia ja ilmeisiä virheitä, joiden vuoksi se on oikeudellisesti mitätön.

3. Tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten ulkomuotoon perustuva olemassaolo

97 Lopuksi on todettava, ettei vastaaja voi, kuten se teki suullisessa käsittelyssä, väittää nimenomaan kantajille tiedoksiannettuja asiakirjoja alkuperäiseksi päätökseksi sen perusteella, että ne ovat sen oikeaksi todistettuja jäljennöksiä. Vaikka tiedoksiannetun ja julkaistun päätöksen on periaatteessa katsottava olevan alkuperäisen päätöksen oikeaksi todistettu ja todistusvoimaiseksi saatettu jäljennös, käsiteltävänä olevassa asiassa tätä olettamusta ei voida enää hyväksyä, koska komissio ei voi - ottaen huomioon, ettei se ole esittänyt mitään todistusvoimaiseksi saatettua alkuperäistä asiakirjaa lukuun ottamatta pöytäkirjoja, joiden liitteinä on pelkkiä päätösluonnoksia, joita ei ole allekirjoitettu eikä saatettu todistusvoimaisiksi ja joiden perusteella päätöksen sisältöä ei voida selvittää varmuudella - kumota kantajien riittävän täsmällisiä ja yhdenmukaisia väitteitä, jotka koskevat toisaalta hyväksytyn "päätöksen", toisaalta tiedoksiannetun ja julkaistun "päätöksen" välisiä ristiriitaisuuksia. Lisäksi vastaajan esittämät asiakirjat ainoastaan vahvistivat tällaisten ristiriitaisuuksien olemassaolon, sellaisina kuin kantajat olivat ne esittäneet, ja lisäksi niiden perusteella paljastui toisaalta ristiriitaisuuksia komission jäsenten kollegion käsittelyn kohteena olleen kolmen toisinnon välillä, ja toisaalta, että kaksi viidestä todistusvoimaisella kielellä hyväksytystä päätöksestä oli hyväksytty kokonaan ilman neuvotteluja.

98 Komissio ei voi myöskään väittää, kuten se teki suullisen käsittelyn kuluessa, että 21.12.1988 käymissään neuvotteluissa komission jäsenten kollegio määräsi kanteen kohteena olevan päätöksen "asiasisällön" ja "keskeisen sisällön", ja että näin ollen tiedoksiannettujen päätösten on katsottava olevan päätöksen antajan tarkoituksen mukaisia. Toisaalta perustamissopimuksen 189 ja 190 artiklassa, toisaalta edellä mainitun komission työjärjestyksen 12 artiklassa tarkoitetaan ainoastaan komission hyväksymiä päätöksiä - joihin niitä ainoastaan voidaan soveltaa - eikä komission epävirallisia tahdonilmauksia, joista osoituksena on jonkin toimen "asiasisältöä" tai "keskeistä sisältöä" koskeva päätös, koska nämä käsitteet eivät kuulu yhteisön oikeusjärjestelmän käsitteistöön.

99 Esitettyjen asiakirjojen seurauksena tuomioistuin ei ottanut huomioon päätöstä, joka sen olisi periaatteessa ja päätöksen ulkomuotoon perustuvan olemassaolon teorian nimissä pitänyt ottaa huomioon yhteisön päätöksiä koskevan pätevyysolettaman vuoksi. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, että kyseinen teoria ja kyseinen olettamus ovat ainoastaan suora ja välttämätön seuraus yhteisön oikeuden ankarista ja täsmällisistä vaatimuksista: ainoastaan se, että toimielimen päätösten katsotaan olevan koskemattomia ja vaaditussa muodossa annettuja, mahdollistaa sen toteamisen, että niiden tiedoksiannetut ja julkaistut jäljennökset ovat periaatteessa alkuperäisen kappaleen kanssa yhdenmukaisia. Toisin sanoen kun on todettu, että "päätöstä" on sen antamisen jälkeen muutettu, ei voida missään tapauksessa väittää, että tiedoksiannettu ja julkaistu päätös on yhdenmukainen sen "päätöksen" kanssa, jonka alkuperäinen kappale sen väitetään olevan. Komissio ei voi näin ollen vedota päätöksen ulkomuotoon perustuvan olemassaolon teoriaan, koska - sen sijaan että se olisi voinut osoittaa vääriksi kantajien väitteet, jotka koskevat ristiriitaisuuksia toisaalta tiedoksiannettujen ja julkaistujen päätösten, toisaalta todistusvoimaiseksi saatetun päätöksen välillä - se on vahvistanut ne ja laajentanut niitä esittämillään asiakirjoilla. Näin ollen ulkoisesti olemassaolevaa päätöstä ei voida enää pitää pätevänä, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa sitä huomioon. Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, ettei ulkoisesti olemassaolevaa päätöstä - toisin sanoen päätöstä sellaisena kuin se on tiedoksiannettu ja julkaistu - voida korvata millään alkuperäisellä, vaadittua menettelyä noudattaen todistusvoimaiseksi saatetulla päätöksellä, joka antaisi samat takeet kuin todistusvoimainen päätös.

100 Kaikesta edellä olevasta seuraa, että päätökseen liittyvien erityisen vakavien ja ilmeisten virheiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ainoastaan todeta, että Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 17.3.1989 nimellä "ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21 päivänä joulukuuta 1988 tehty komission päätös 89/190/ETY (IV/31.865, PVC)" julkaistu komission "päätös", josta on ilmoitettu kantajille helmikuussa 1989, on mitätön.

101 Mitättömiä päätöksiä vastaan nostettuja kanteita ei voida ottaa tutkittaviksi (edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen 10.12.1957 antama tuomio); näin on ilman, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarvitsee toisaalta tutkia Shell International Chemical Company Ltd:n nostamaa kannetta vastaan esitettyä ehdotonta prosessinedellytyksen puuttumista koskevaa väitettä - joka esitettiin sillä perusteella, ettei määräaikaa ollut noudatettu - koska mitättömiä päätöksiä vastaan nostettujen kanteiden yhteydessä ei tarvitse noudattaa määräaikaa (edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen 26.2.1987 antama tuomio) ja koska toimen mitättömyys on yleistä järjestystä koskeva väite, joka yhteisöjen tuomioistuinten on viran puolesta otettava huomioon, ja ilman, että sen toisaalta on otettava kantaa siihen, voidaanko Montedison SpA:n suullisen käsittelyn kuluessa esittämiä uusia vaatimuksia ottaa tutkittaviksi.

102 Tämän vuoksi kanteita, mukaan lukien Montedison SpA:n esittämät korvausvaatimukset - joiden tueksi kantaja ei ole esittänyt mitään perusteita eikä lukuja sisältäviä, edes summittaisia arvioita väitetystä vahingosta - ei voida ottaa tutkittaviksi.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut

103 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa komissio on työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kantajille tiedoksiannettu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 74, 17.3.1989 (s. 1) otsikolla "ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 21 päivänä joulukuuta 1988 tehty komission päätös 89/190/ETY (IV/31.865, PVC)" julkaistu päätös todetaan mitättömäksi.

2) Kanteet jätetään tutkimatta.

3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Top

Full & Egal Universal Law Academy