Avis juridique important
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puheenjohtajan määräys 1 päivänä elokuuta 2003. - Technische Glaswerke Ilmenau GmbH vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - Välitoimimenettely - Valtiontuki - Takaisinperimisvelvollisuus - Fumus boni juris - Kiireellisyys - Intressivertailu - Poikkeukselliset olosuhteet - Toimien tilapäinen keskeyttäminen. - Asia T-378/02 R.
Oikeustapauskokoelma 2003 sivu II-02921
Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa
1. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Välitoimet - Myöntämisedellytykset - Fumus boni juris - Kiireellisyys - Kumulatiiviset edellytykset - Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu
(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
2. Valtiontuki - Komission suorittama tutkinta - Toimimista kohtuullisessa ajassa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen tehtäessä päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta - Lopullinen päätös ei ole tämän johdosta lainvastainen
(EY 88 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta)
3. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Kiireellisyys - Seikat, jotka voidaan ottaa huomioon
(EY 88 artiklan 2 kohta ja EY 242 artikla)
Tiivistelmä$$1. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa, joten täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu. Tarpeen vaatiessa välitoimista päättävä tuomari myös vertailee kyseessä olevia intressejä.
( ks. 53 kohta )
2. Vaikka kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen hallinnollisessa menettelyssä on yksi yhteisön oikeuden yleisistä oikeusperiaatteista, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat, ja vaikka tämä oikeus on vahvistettu osaksi hyvää hallintotapaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa, pelkästään se, että EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevaa päätöstä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa, ei yksistään tee lainvastaiseksi komission tämän menettelyn päätteeksi tekemää päätöstä.
( ks. 65 kohta )
3. Arvioidessaan väitetyn valtiontuen sellaisen takaisinmaksuvelvoitteen täytäntöönpanon lykkäämistä, joka perustuu EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn päätökseen, joka tehtiin sellaisen muodollisen tutkintamenettelyn riitautetun hajauttamisen jälkeen, joka puolestaan edelsi kyseisen päätöksen ja toisen siihen liittyvän sellaisen päätöksen tekemistä, jonka osalta täytäntöönpanon lykkäämistä on myös haettu erillisessä välitoimimenettelyssä, välitoimista päättävä tuomari voi hakemuksen kiireellisyyttä tutkiessaan katsoa, että on asianmukaista ottaa huomioon hakijalle näiden kahden päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuva kokonaistilanne.
( ks. 91 kohta )
AsianosaisetAsiassa T-378/02 R,
Technische Glaswerke Ilmenau GmbH, kotipaikka Ilmenau (Saksa), edustajinaan asianajajat G. Schohe ja C. Arhold, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Di Bucci ja V. Kreuschitz, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jota tukee
Schott Glas, kotipaikka Mainz (Saksa), edustajanaan asianajaja U. Soltész,
väliintulijana,
jossa hakija vaatii lykkäämään Saksan valtiontuesta (C 44/2001) Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle 2 päivänä lokakuuta 2002 tehdyn komission päätöksen (K(2002) 2147 lopullinen) 2 artiklan täytäntöönpanoa,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tuomion perustelutOikeudenkäyntiä edeltäneet tapahtumat
1 Technische Glaswerke Ilmenau GmbH (jäljempänä TGI) on saksalainen yhtiö, jonka kotipaikka on Ilmenaussa Freistaat Thüringenissä (jäljempänä Thüringenin osavaltio). Se harjoittaa lasinvalmistustoimintaa.
2 TGI:n perustivat Geißin puolisot vuonna 1994 tarkoituksenaan hankkia neljä niistä kahdestatoista lasinvalmistukseen tarkoitetusta tuotantolinjasta (eli uunista), jotka kuuluivat entiselle Ilmenauer Glaswerke GmbH -yhtiölle (jäljempänä IGW), jonka Treuhandanstalt (julkinen taloushallinnollinen laitos, josta sittemmin tuli Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben; jäljempänä BvS) oli asettanut selvitystilaan. Uunit olivat peräisin kansallistetusta omaisuudesta, joka oli kuulunut Volkseigener Betrieb Werk für Technisches Glas Ilmenaulle, joka oli ennen Saksojen yhdistymistä lasinvalmistuksen keskus entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa.
3 Kauppa, jolla IGW myi hakijalle neljä uunia, toteutettiin kahdessa vaiheessa siten, että 26.9.1994 tehtiin ensimmäinen omaisuudenmyyntisopimus (asset-deal 1), jonka Treuhandanstalt hyväksyi joulukuussa 1994, ja 11.12.1995 tehtiin toinen omaisuudenmyyntisopimus (asset-deal 2), jonka BvS hyväksyi 13.8.1996.
4 Ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukaan kolmen ensimmäisen uunin kauppahinta oli yhteensä 5,8 miljoonaa Saksan markkaa (DEM) (2 965 493 euroa), mikä summa oli maksettava kolmessa erässä, jotka erääntyivät joulukuun 31 päivänä vuosina 1997, 1998 ja 1999. Maksun vakuutena oli 4 miljoonan DEM:n (2 045 168 euron) suuruinen panttivelkakirja uunien kiinteistöön ja 1,8 miljoonan DEM:n (920 325 euron) suuruinen pankkitakaus.
5 Toisella omaisuudenmyyntisopimuksella IGW myi hakijalle muiden kiinnostuneiden sijoittajien puuttuessa myös neljännen uunin ilman siihen kuuluvaa kiinteistöä 50 000 DEM:n (25 565 euron) hintaan.
6 Useissa eri vuokraussopimuksissa, joista viimeinen tehtiin 13.8.1998, hakijalle annettiin oikeus käyttää niin sanottua vanhaa sekoittamorakennusta (das alte Gemengehaus), jonka omisti Thüringer Liegenschaftsgesellschaft (jäljempänä TLG), joka oli Thüringenin osavaltion valvonnassa oleva yritys. Hakija käytti vanhaa sekoittamorakennusta lasinvalmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden (eli lasiseoksen) toimittamiseen neljänteen uuniin, jonka kiinteistö oli myös TLG:n omaisuutta ja joka sijaitsi viereisissä entisen tehtaan tiloissa.
7 On kiistatonta, että hakijalla oli vuonna 1997 maksuvalmiusongelmia. Näiden vaikeuksien vuoksi se ryhtyi neuvottelemaan BvS:n kanssa. Hakijan mukaan BvS ja Thüringenin osavaltio päättivät 18.12.1997 "yhteisistä toimista", jotka koostuivat pääasiassa kahdesta toimenpiteestä.
8 Ensinnäkin BvS luopui 16.2.1998 tehdyllä sopimuksella ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukaisesta 4 miljoonan DEM:n (2 045 168 euron) suuruisesta kauppahinnan osasta (jäljempänä maksusta vapauttaminen). Hakijan mukaan tämän maksusta vapauttamisen vaikutuksena oli Thüringenin osavaltion ensimmäisessä omaisuudenmyyntisopimuksessa lupaaman samansuuruisen tuen menettämisen korvaaminen. Edelleen hakijan mukaan kauppahinnan loppuosan eli 1 800 000 DEM:n (914 109 euroa) maksamista lykättiin joulukuun 31 päivään 2003, miltä ajalta hakija maksoi korkoa. Lisäksi pankkitakaus tästä kauppahinnan osasta muutettiin panttivelkakirjaksi kolmen ensimmäisen uunin kiinteistöön eli etuoikeudeltaan huonommaksi panttivelkakirjaksi (nachrangige Grundschuld) TGI:n maksuvalmiuden parantamiseksi (jäljempänä pankkitakauksen muuttaminen).
9 Toiseksi Thüringenin osavaltio myönsi oman pankkinsa, Thüringer Aufbaubankin (jäljempänä TAB) kautta 26.2. ja 3.3.1998 tehdyllä sopimuksella hakijalle 2 miljoonan DEM:n (1 015 677 euron) suuruisen lainan, jonka korko oli - - prosenttia vuodessa (jäljempänä TAB:n myöntämä laina). Hakijan mukaan lainan myönsi tukijärjestelmän NN 74/95 [hyväksytty komission päätöksellä SG (96) D/1946] nojalla osavaltion konsolidointirahasto, joka on yksi niistä valtiontukijärjestelmistä, jotka komissio on hyväksynyt. Laina myönnettiin hakijalle 30.11.1998. Lisäksi lainan takaisinmaksu taattiin panttivelkakirjalla kiinteistöön ja Geißin omavelkaisella takauksella 3.3.1998.
10 Saksan liittotasavalta ilmoitti 1.12.1998 päivätyllä kirjeellä komissiolle hakijan taloudellisen aseman lujittamiseen tähtäävistä eri toimenpiteistä, jotka olivat edellä mainitut maksusta vapauttaminen ja TAB:n myöntämä laina.
11 Vuoden 1998 lopussa Thüringenin osavaltio purki TLG:n kiinteistöön kuuluneet rakennukset, joista yksi oli vanha sekoittamorakennus, tarkoituksenaan luoda uusi alue, joka soveltuisi tuolloin Am Vogelherdiksi nimetyn teknologia- ja tutkimuskylän (jäljempänä Am Vogelherdin teknologiakylä) perustamiseen. Hakija väittää, että näiden purkutöiden jälkeen ja hänen ostettuaan neljännen uunin kiinteistön hänen oli lisättävä uuden sekoittamorakennuksen (jonka hän oli rakennuttanut omaan kiinteistöönsä vuonna 1995 kolmen ensimmäisen uunin tarpeisiin) kapasiteettia ja rakennettava yhdyssiltana toimiva hihnakuljetin (Bandbrücke) neljännen uunin tarpeisiin uudesta sekoittamosta käsin julkisen tien poikki. Hakija toteaa, että näistä muutostöistä ja mainitusta kaupasta aiheutui hänelle välittömästi vuoden 1998 alussa lisäkuluja, jotka olivat suuruudeltaan noin - - miljoonaa DEM (- - euroa). Tämä kulu otettiin nimenomaisesti huomioon TAB:n myöntämän lainan lainasopimuksessa.
12 Komissio aloitti 4.4.2000 päivätyllä kirjeellään SG (2000) D/102831 maksusta vapauttamisen ja TAB:n myöntämän lainan osalta EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn, joka kirjattiin numerolla C 19/2000 (jäljempänä ensimmäinen muodollinen tutkintamenettely). Komissio totesi mainitussa kirjeessään, että vastauksena sen esittämiin pyyntöihin Saksan viranomaiset toimittivat näitä toimia koskevia täydentäviä tietoja useita kertoja vuoden 1999 aikana. Tästä huolimatta komissio pyysi muodollista tutkintamenettelyään varten täydentäviä tietoja eräistä muista Saksan viranomaisten hakijalle ensimmäisen ja toisen omaisuudenmyyntisopimuksen yhteydessä myöntämistä tuista. Nämä väitetyt tuet kuvattiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 29.7.2000 julkaistussa ilmoituksessa [Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuesta C 19/2000 (ex NN 147/98) - tuki TGI:lle - Saksa (EYVL C 217, s. 10)], jossa komissio katsoi toistaiseksi, että maksusta vapauttamista ja TAB:n myöntämää lainaa saatettaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltumattomina tukina.
13 Saksa vastasi täydentävien tietojen toimittamista koskeneeseen pyyntöön 5.7.2000. Komission edustajat ja Saksan viranomaiset tapasivat toisensa 7.11.2000. Saksan viranomaiset toimittivat komissiolle lisää täydentäviä tietoja 1.3.2001.
14 Tuen C 19/2000 osalta komissio teki 12.6.2001 päätöksen 2002/185/EY Saksan valtiontuesta Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle (EYVL L 62, s. 30; jäljempänä ensimmäinen päätös). Tässä päätöksessään komissio jätti nimenomaisesti tutkimatta muut mahdollisesti yhteismarkkinoille soveltumattomat TGI:lle myönnetyt tuet, kuten TAB:n myöntämän lainan, ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen yhteydessä annetun pankkitakauksen muuttamisen ja 16.2.1998 tehdyssä sopimuksessa sovitun kauppahinnan loppuosan maksun lykkäämisen vuoteen 2003 (64 ja 65 perustelukappale), ja päätyi siihen, että maksusta vapauttaminen ei vastannut yksityisen sijoittajan käyttäytymistä. Komission mukaan maksusta vapauttaminen oli EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, eikä sitä voitu hyväksyä EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla (1 artikla). Näin ollen komissio velvoitti Saksan perimään tuen takaisin (2 artikla).
15 Komissio aloitti 3.7.2001 päivätyllä kirjeellään EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen toisen muodollisen tutkintamenettelyn, joka kirjattiin numerolla C 44/2001. Menettely (jäljempänä uusi muodollinen tutkintamenettely) rajattiin koskemaan ensinnäkin pankkitakauksen muuttamista, toiseksi TAB:n myöntämää lainaa ja kolmanneksi ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukaisen kauppahinnan loppuosan maksun erääntymisen lykkäämistä vuoteen 2003. Nämä tukitoimet, joita pidettiin toistaiseksi yhteismarkkinoille soveltumattomina tukina, kuvattiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 27.9.2001 julkaistussa ilmoituksessa (Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuesta C 44/2001 (ex NN 147/98) - tuki TGI:lle - Saksa (EYVL C 272, s. 2)).
16 Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.8.2001 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen ensimmäisen päätöksen kumoamiseksi (asia T-198/01).
17 Saksa esitti huomautuksensa uudesta muodollisesta tutkintamenettelystä 9.10.2001 päivätyllä tiedonannollaan. TAB:n myöntämän lainan osalta Saksa totesi, että saksalaisen lainsäädännön mukaan hakijalla oli uhrauksen ("Aufopferung") oikeudellisen käsitteen nojalla oikeus vaatia hyvitystä Thüringenin osavaltiolta siitä haitasta, jonka mainittu osavaltio aiheutti hakijalle Am Vogelherdin teknologiakylän perustamisella, ja että hyvitys toteutettiin tällä TAB:n myöntämällä lainalla.
18 Hakija vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 15.10.2001 toimittamallaan erillisellä kirjelmällä EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla ensisijaisesti ensimmäisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä (asia T-198/01 R). Hakemus perustui erityisesti berliiniläisen tilintarkastustoimisto Pfizenmayer & Birkelin 2.10.2001 laatimaan asiantuntijalausuntoon (jäljempänä Pfizenmayerin ensimmäinen asiantuntijalausunto) hakijan taloudellisesta tilanteesta 31.8.2001.
19 Hakija esitti 24.10.2001 päivätyllä kirjeellään huomautuksensa uudesta muodollisesta tutkintamenettelystä. Hakija korosti sitä, että menettelyn aloittamisesta huolimatta uusi sijoittaja oli vihdoin löytynyt. Geißin puolisot tekivät 4.3.2002 kyseisen sijoittajan kanssa notaarin vahvistaman asiakirjan, jossa tämä sitoutui sijoittamaan hakijan pääomaan yhteensä - - euroa saaden vastineeksi yhtiön osakkeista - - prosenttia.
20 Saksa ilmoitti 15.3.2002 päivätyllä kirjeellään komissiolle mainitun sijoittajan mukaantulosta ja toimitti komissiolle kopion notaarin vahvistamasta asiakirjasta. Saksan viranomaiset ja hakija pyysivät komissiolta neuvotteluja, joihin osallistuisivat sekä sijoittaja että TGI ja joissa keskusteltaisiin sijoitustarjouksesta. Komissio kuitenkin hylkäsi ehdotuksen Saksan hallitukselle osoitetulla 11.4.2002 päivätyllä kirjeellään ja hakijalle osoitetulla 25.4.2002 päivätyllä kirjeellään.
21 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on 4.4.2002 antamallaan määräyksellä lykännyt tietyin ehdoin ensimmäisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa 17.2.2003 asti (asia T-198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, Kok. 2002, s. II-2153, jäljempänä asiassa TGI annettu määräys). Määräyksessä kiireellisyysedellytyksen katsottiin täyttyvän erityisesti Pfizenmayerin ensimmäisen asiantuntijalausunnon sekä niiden ajantasaistettujen arvioiden perusteella, jotka annettiin samassa yhteydessä kuin toinen asiantuntijalausunto (Pfizenmayerin toinen asiantuntijalausunto), jonka välitoimista päättävä tuomari määräsi tehtäväksi 10.12.2001 asian T-198/01 R käsittelyn ollessa alkuvaiheessa.
22 Komissio valitti 18.6.2002 asiassa TGI annetusta määräyksestä yhteisöjen tuomioistuimeen (asia C-232/02 P(R)).
23 Kyseisen määräyksen mukaisesti tilintarkastustoimisto Pfizenmayer & Birkel laati kolmannen kertomuksen TGI:n taloudellisesta tilanteesta, tässä tapauksessa tilanteesta 1.7.2002 (jäljempänä välikertomus 2002). Tämä kertomus toimitettiin 5.8.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, joka antoi sen tiedoksi komissiolle 7.8.2002.
24 Komissio teki tuen C 44/2001 osalta 2.10.2002 päätöksen K(2002) 2147 lopullinen valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle (jäljempänä riidanalainen päätös).
25 Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan Saksa on myöntänyt hakijalle yhteismarkkinoille soveltumattomia valtiontukia. Nämä tuet olivat pankkitakauksen muuttaminen ja TAB:n myöntämä 2 000 000 DEM:n (1 015 677 euron) suuruinen laina. Päätöksen 2 artiklan nojalla Saksan on perittävä hakijalta viipymättä takaisin maksetut tuet.
26 Asiassa TGI annettu määräys vahvistettiin 18.10.2002 muutoksenhaun yhteydessä asiassa Technische Glaswerke Ilmenau vastaan komissio annetulla määräyksellä (C-232/02 P(R), Kok. 2002, s. I-8977).
27 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti TAB kehotti 28.11.2002 päivätyllä kirjeellään hakijaa maksamaan takaisin - - euroa korkoineen ja käsittelykuluineen. BvS puolestaan kehotti edellisenä päivänä päivätyllä kirjeellään TGI:tä antamaan uuden ensi luokan vakuuden kauppahinnan loppuosaa koskevalle BvS:n saatavalle. Kumpikin velkoja asetti vaatimuksilleen lykkäävän ehdon, jonka mukaan yhteisön tuomioistuimen on tehtävä lopullinen päätös mahdollisesta hakemuksesta (joka oli esitettävä ennen helmikuun puoliväliä 2003), jolla haetaan mainitun 2 artiklan takaisinperintävelvollisuuden täytäntöönpanon lykkäämistä.
28 Asiassa TGI annetun määräyksen mukaan hakija maksoi 16.12.2002 BvS:lle takaisin 256 000 euroa ja vahvisti maksun tapahtuneeksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.12.2002 toimitetuilla asiakirjoilla.
29 Hakija pystyi 31.12.2002 myös maksamaan ennakkosuorituksena TAB:n myöntämästä lainasta noin - - euroa.
30 Tilintarkastustoimisto Pfizenmayer & Birkel laati samaten asiassa TGI annetun määräyksen nojalla 28.1.2003 neljännen kertomuksen hakijan taloudellisesta tilanteesta sellaisena kuin se oli 31.12.2002 (jäljempänä loppukertomus 2002), josta hakija toimitti yhden kopion ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja lähetti toisen komissiolle 31.1.2003. Komissiota pyydettiin 3.2.2003 esittämään mahdolliset huomautuksensa tästä kertomuksesta.
31 Komissio esitti 11.2.2003 huomautuksensa.
32 Hakija vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.2.2003 toimittamallaan kirjelmällä asiassa TGI annetussa määräyksessä asetetun täytäntöönpanon lykkäämisen jatkamista. Seuraavana päivänä annetulla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla ensimmäistä lykkäystä jatkettavaksi tilapäisesti siihen asti, kunnes lykkäämisen jatkamiseksi esitettyyn hakemukseen asiassa T-198/01 R [II] liittyvä pääasia ratkaistaan.
Asian käsittelyn vaiheet
33 Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 18.12.2002 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.
34 TGI vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.2.2003 toimittamallaan erillisellä kirjelmällä EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla pääasiallisesti riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä. Hakemus perustuu kiireellisyyden osalta erityisesti tilintarkastustoimisto Pfizenmayer & Birkelin laatimaan 7.2.2003 päivättyyn viidenteen kertomukseen hakijan taloudellisesta tilanteesta mainittuna ajankohtana (hakemuksen liite 4, jäljempänä Pfizenmayerin viides asiantuntijalausunto).
35 Schott Glas -niminen yritys vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.2.2003 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastapuolen vaatimuksia.
36 Mainittu vaatimus annettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan mukaisesti 26.2.2003 tiedoksi asianosaisille, jotka eivät vastustaneet vaatimusta.
37 Komissio jätti kirjalliset huomautuksensa nyt esillä olevasta välitoimihakemuksesta 12.3.2003.
38 Koska komissio asetti kirjallisissa huomautuksissaan tosiasiallisesti kyseenalaiseksi Geißin puolisoiden "kunnian ja omantunnon" kautta 11.2.2003 antaman ilmoituksen (esillä olevan välitoimihakemuksen liite 6) todenmukaisuuden, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti vaati 18.3.2003 päivätyssä kirjeessään hakijaa esittämään ajanjaksolta 1.1.1994-28.2.2003 puolisoiden tuloja koskevia asiakirjoja, joihin sisältyisivät erityisesti tiliotteet heidän kaikilta yksityisiltä pankkitileiltään ja kaikki heidän omaisuutensa arvioimiseen tarvittava aineisto.
39 Hakija esitti 17. ja 20.3.2003 päivätyissä kirjeissään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla pyynnön eräiden välitoimihakemuksensa kohtien, mainitun hakemuksen eräiden liitteiden ja muiden liitteiden eräiden kohtien sekä eräiden muiden asiaa koskevien asiakirjojen käsittelemisestä luottamuksellisesti väliintulijaan nähden. Hakija toimitti kyseisistä asiakirjoista myös sellaisen version, johon ei sisältynyt luottamuksellisia tietoja.
40 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 26.3.2003 antamalla määräyksellä väliintulohakemuksen tehnyt yritys hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia. Välitoimista päättänyt tuomari totesi, että sen vuoksi, että Schott Glas on hakijan kilpailija, joka on osallistunut menettelyyn komissiossa, sillä on EY:n tuomioistuimen perussäännön, jota sovelletaan sen 53 artiklan ensimmäisen alakohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, 40 artiklan mukaisesti laillinen intressi esillä olevan menettelyn ratkaisun suhteen, koska, jos välitoimihakemus hyväksytään, Schott Glasin pelkäämä väitetty kilpailun vääristyminen jatkuisi huomattavan kauan.
41 Hakija toimitti 3.4.2003 luottamuksellisia tietoja sisältävän ja niitä sisältämättömän version siitä asiakirja-aineistosta, jota 18.3.2003 päivätyssä kirjeessä vaadittiin Geißin puolisoiden varallisuudesta.
42 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi 26.3.2003 annetun määräyksen jälkeen hakijan toimittamat luottamuksellisia tietoja sisältämättömät versiot esillä olevassa asiassa annetuista oikeudenkäyntiasiakirjoista tiedoksi väliintulijalle.
43 Asianosaisten suulliset huomautukset kuultiin, ja ne vastasivat välitoimista päättävän tuomarin esittämiin kysymyksiin 11.4.2003 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Tässä tilaisuudessa kyseinen tuomari päätti hyväksyä hakijan pyynnön asian käsittelemisestä luottamuksellisesti väliintulijaan nähden, koska vastapuoli ja väliintulija eivät vastustaneet sitä.
44 Kuulemistilaisuuden jälkeen välitoimista päättävä tuomari kehotti hakijaa 16.4.2003 päivätyllä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaajan kirjeellä vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin.
45 Hakija vastasi kysymyksiin 8.5.2003 (jäljempänä vastauskirje). Hakija pyysi lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla eräiden vastauksensa kohtien ja siihen liitettyjen asiakirjojen eräiden kohtien käsittelemistä luottamuksellisesti väliintulijaan nähden. Samanaikaisesti näistä asiakirjoista koostuva luottamuksellisia tietoja sisältämätön versio toimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.
46 Väliintulija vastusti 13.5.2003 päivätyssä kirjeessään sitä, että vastauskirjeen luottamuksellisia tietoja sisältämättömässä versiossa oli eräitä poisjättöjä.
47 Hakija esitti huomautuksensa mainitusta vastalauseesta 22.5.2003 päivätyssä kirjeessään.
48 Komissio esitti 23.5.2003 huomautuksensa vastauskirjeestä (jäljempänä komission lisähuomautukset). Samana päivänä päivätyssä kirjeessään komissio ilmoitti, ettei sillä ole huomautettavaa väliintulijan vastalauseesta, joka kohdistui siihen, että hakija on vaatinut mainitun vastauskirjeen osalta luottamuksellista käsittelyä.
49 Hakija esitti 3.6.2003 päivätyssä kirjeessään pyynnön siitä, että eräitä komission lisähuomautuksiin sisältyviä tietoja käsiteltäisiin luottamuksellisesti väliintulijaan nähden. Hakija toimitti myös luottamuksellisia tietoja sisältämättömän version tästä muistiosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.
50 Väliintulija pysytti 5.6.2003 päivätyssä kirjeessään 13.5.2003 esittämänsä vastalauseen, joka koski vastauskirjeen luottamuksellisia tietoja sisältämättömässä versiossa olevia poisjättöjä, mutta ilmoitti sen sijaan, ettei vastustanut komission lisähuomautusten luottamuksellisia tietoja sisältämättömässä versiossa olevia poisjättöjä.
51 Seuraavana päivänä päivätyssä kirjeessään väliintulija ilmoitti, ettei se enää vastustanut vastauskirjeen luottamuksellisia tietoja sisältämättömässä versiossa olevia poisjättöjä. Lisäksi väliintulija ilmoitti, että sen 3.6.2003 toimittamia, vastauskirjettä koskevia kirjallisia huomautuksia voidaan mainitusta 13.5.2003 päivätystä vastalauseesta huolimatta pitää vastedes lopullisina.
Oikeudellinen arviointi
52 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi EY 242 ja EY 243 artiklan ja toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan nojalla määrätä kanteen kohteena olevan toimenpiteen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet tätä edellyttävät, sekä päättää tarpeellisista välitoimista.
53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa, joten täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta; asia T-237/99 R, BP Nederland ym. v. komissio, määräys 8.12.2000, Kok. 2000, s. II-3849, 34 kohta ja em. asiassa TGI annettu määräys, 50 kohta). Tarpeen vaatiessa välitoimista päättävä tuomari myös punnitsee kyseessä olevia etuja (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta ja em. asiassa TGI annettu määräys, 50 kohta).
54 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 3 kohdan mukaan välitoimimääräys on voimassa, kunnes pääasiassa annetaan tuomio, mutta määräyksessä voidaan kuitenkin vahvistaa päivä, jolloin siinä määrätty välitoimi lakkaa olemasta voimassa (ks. vastaavasti asia 160/84 R, Oryzomyli Kavallas ja Oryzomyli Agiou Konstantinou v. komissio, määräys 16.7.1984, Kok. 1984, s. 3217, 9 kohta ja em. asiassa TGI annettu määräys).
Luottamuksellisesta käsittelystä 8.5. ja 3.6.2003 esitetyt pyynnöt
55 Hakija vetoaa pyynnöissään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohtaan. Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että sillä perusteella, että väliintulija ei enää vastusta hakijan 8.5. ja 3.6.2003 esittämiin luottamuksellista käsittelyä koskeneisiin lisäpyyntöihin sisältynyttä vetoamista liikesalaisuuteen eräiden hakijan poistamien tietojen osalta, kyseiset pyynnöt voidaan hyväksyä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tilintarkastustoimiston nimen ja TGI:n lukuun esillä olevassa asiassa asiantuntijalausunnon antaneen tilintarkastustoimiston vastuuhenkilön nimen osalta on selvää, että näitä tietoja ei voida pitää hakijan liikesalaisuutena. Ovathan nämä nimet olleet yleisesti tiedossa sen jälkeen, kun asiassa TGI annettu määräys julkaistiin yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeustapauskokoelmassa sekä toimielimen Internet-sivustossa, ilman että hakija olisi esittänyt asiasta varaumia.
56 Näin ollen pyyntö on hylättävä tältä osin.
Fumus boni juris
57 Vaatimuksensa tueksi hakija vetoaa erityisesti neljään niistä kuudesta pääasiaa koskevassa kanteessaan esittämästä perusteesta. Nämä perusteet liittyvät komission muodollisessa menettelyssään asettaman velvoitteen väitettyyn lainvastaisuuteen, siihen, että TAB:n myöntämä laina ei ole luonteeltaan valtiontukea, siihen, että mainittu laina on hyväksytyn tukijärjestelmän mukainen, ja siihen, että komission väitetään riidanalaisessa päätöksessä soveltaneen ilmeisen virheellisesti vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja, sellaisina kuin ne on esitetty 23.12.1994 (EYVL C 368, s. 12, jäljempänä suuntaviivat).
58 Komissio tähdentää väliintulijan tukemana, että vaatimus ei ole perusteltu tai ei ainakaan ilmeisesti perusteltu.
Menettelyvirheet
59 Ensinnäkin komission väitettyjen menettelyvirheiden osalta hakija korostaa sitä, että ennen kuin komissio aloitti uuden muodollisen menettelyn, se viivytteli perusteettomasti 31 kuukautta sen jälkeen, kun TAB:n myöntämästä lainasta ja pankkitakauksen muuttamisesta oli 1.12.1998 ilmoitettu (ks. vastaavasti asia T-95/96, Gestevisión Telecinco v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3407, 74 kohta). Hakijan mukaan tämä viivytys merkitsee sitä, että komissio on syyllistynyt kohtuullista määräaikaa koskevan velvollisuuden ilmeiseen rikkomiseen. Samaten hakijan mukaan viivytys johtuu yksinomaan komission toimista ja se on menettelyvirhe, joka voidaan saattaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tutkittavaksi (asia T-152/99, HAMSA v. komissio, tuomio 11.7.2002, Kok. 2002, s. II-3049, 48 kohta).
60 Hakija väittää myös, että komissio on viivyttelyllään loukannut hyvän hallintotavan periaatetta, jonka mukaan sen on tutkittava käsiteltävänä olevat toimet laajempaan asiayhteyteen sijoitettuina sekä huolellisesti ja puolueettomasti (asiayhteyden tärkeyden osalta ks. em. asiassa HAMSA v. komissio annettu tuomio, 29 kohta ja asia T-98/00, Linde v. komissio, tuomio 17.10.2002, Kok. 2002, s. II-3961, 41 ja 47 kohta). Hakijan mukaan komissio on rikkonut olennaista menettelymääräystä, koska se ei ole muodostanut kokonaisnäkemystä ilmoitetuista toimista, mukaan luettuna toimenpiteistä, joiden se katsoi olevan voimassa olevia tukia (ks. riidanalaisen päätöksen 96 kohta).
61 Hakijan mukaan komissio olisi voinut päätyä riidanalaisessa päätöksessä ilman tätä sääntöjenvastaisuutta toisenlaiseen lopputulokseen. Tältä osin hakija vetoaa erityisesti siihen, mitä komissio toteaa (riidanalaisen päätöksen 139 ja 140 kohdassa) siitä, että uuden yksityisen sijoittajan sitoutuminen ei tee hakijan toimintaa kannattavaksi, koska tämän sitoutumisen edellytyksenä on, että ensimmäisessä päätöksessä kyseessä olevaa tukea (maksusta vapauttaminen) ei peritä takaisin.
62 Komissio tukeutuu huomautuksissaan ensisijaisesti siihen, että TAB:n myöntämä laina ja pankkitakauksen muuttaminen olivat ilmoittamattomia tukia. Komissio korostaa lisäksi, että viivästys johtui siitä, että komissiolla ei ollut Saksan viranomaisten viivyttelyn vuoksi käytössään päätöksen tekemiseen tarvittavia tietoja. Lisäksi komission mielestä hyvän hallintotavan periaate ei olisi suinkaan tarkoittanut sitä, että esillä olevassa asiassa kyseessä olevan menettelyn kaltaista menettelyä ei olisi voinut jakaa kahteen osaan, vaan sitä, että komission oli tehtävä päätös mahdollisimman nopeasti tuensaajan kilpailijoiden yleisen edun nimissä niiden seikkojen osalta, joista sillä oli riittävästi tietoja, eli maksusta vapauttamisen osalta.
63 Välitoimista päättävä tuomari arvioi, että on suoralta kädeltä todettava, että TAB:n myöntämän lainan ja pankkitakauksen muuttamisen luokittelu ilmoittamatta jätetyiksi tuiksi edellyttää sitä, että mainitut toimet olivat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia. Se, että kyseiset toimet eivät ole luonteeltaan valtiontukea, on kuitenkin nimenomaan yksi pääasiassa esitetyistä väitteistä, ja siihen hakija vetoaa esillä olevassa menettelyssä. Lisäksi hakija tähdentää, että kyseinen laina on hyväksytyn tukijärjestelmän mukainen. Tässä tilanteessa se, miten syvällisesti välitoimista päättävän tuomarin on tutkittava fumus boni juris, ei voi riippua siitä edellytyksestä eli ilmoittamatta jätetyn tuen voimassaolosta, joka juuri on keskeinen seikka fumus boni jurista arvioitaessa (ks. em. asiassa komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau annettu määräys, 60 kohta).
64 On syytä huomauttaa väitteestä, jonka mukaan päätös on lainvastainen menettelyn kahtia jakamisen vuoksi, että aloittaessaan ensimmäisen muodollisen tutkintamenettelyn komissio totesi epäilevänsä erityisesti TAB:n myöntämän lainan yhteensopivuutta EY 87 artiklan 1 kohdan kanssa ja sitä, voidaanko se hyväksyä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiseksi tueksi. Ensimmäisessä päätöksessään komissio muistuttaa siitä, että se teki tietojen antamista koskevan välipäätöksen voidakseen määrittää erityisesti sen, noudattiko kyseinen laina niitä tukijärjestelyjä, jotka oli jo hyväksytty ja joiden perusteella se Saksan mukaan hyväksyttiin (41 kohta). Näissä olosuhteissa komissio päätti, että "jotta [maksusta vapauttamista] koskeva päätös ei lykkääntyisi enempää, [se saattoi] muodollisen tutkintamenettelyn päätökseen tekemällä lopullisen päätöksen [maksusta vapauttamisesta]" (42 kohta). Komissio ei viittaa mitenkään Saksan viranomaisten väitettyyn vastuuseen viivästyksestä huhtikuun 4. päivän 2000, jolloin komissio ilmoitti Saksalle päätöksestään aloittaa ensimmäinen muodollinen menettely (ks. edellä 12 kohta), ja mainitun tietojen antamista koskevan välipäätöksen tarkemmin määrittelemättömän ajankohdan välillä. Koska on kiistatonta (ks. edellä 13 kohta), että ensimmäisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen komissio ja Saksan viranomaiset ovat olleet useita kertoja yhteydessä toisiinsa, välitoimista päättävä tuomari ei voi hänen käsiteltäväkseen saatettujen seikkojen valossa todeta, että vastuussa viivästyksestä ovat Saksan viranomaiset. Käyhän asiakirja-aineistosta ilmi, että on myös mahdollista, että viivästyminen johtuu ainakin osittain komissiosta.
65 On muistettava, että kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen hallinnollisten menettelyjen toimittamisessa on yksi yhteisön oikeuden yleisistä oikeusperiaatteista, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat (asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997, Kok. 1997, s. I-1503, 36 ja 37 kohta ja yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P-C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij NV (LVM) ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok. 2002, s. I-8375, 167-171 kohta), ja Nizzassa 7.12.2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa on yhdeksi hyvän hallintotavan osatekijäksi vahvistettu tämä oikeus (EYVL C 364, s. 1). Valtiontuen tutkintamenettelyn yhteydessä sovelletaan siten tätä periaatetta (ks. vastaavasti asia C-74/00 P ja C-75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomio 24.9.2002, Kok. 2002, s. I-7869, 140 kohta). Pelkästään se, että päätöstä ei tehty kohtuullisessa ajassa, ei yksistään tee lainvastaista siitä komission päätöksestä, jonka se teki EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamansa muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi (ks. vastaavasti asia T-305/94-T-307/94, T-313/94-T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij NV (LVM) ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok. 1999, s. II-931, 121 ja 122 kohta; asia T-26/99, Trabisco v. komissio, tuomio 14.2.2001, Kok. 2001, s. II-633, 52 kohta ja asia T-62/99, Sodima v. komissio, tuomio 14.2.2001, Kok. 2001, s. II-655, 94 kohta). On siten tutkittava niitä väitteitä, joilla hakija perustelee haittavaikutuksia, jotka ovat saattaneet aiheutua kohtuuttomaksi väitetystä 31 kuukauden pituisesta ajanjaksosta, jonka syynä on muodollisen tutkintamenettelyn jakaminen kahtia.
66 Hakija korostaa erityisesti sitä, että riidanalaisessa päätöksessä ensimmäisen päätöksen 2 artiklassa asetettuun maksamisesta vapautetun tukimäärän takaisinperintävelvollisuuteen vedotaan yhtenä niistä tosiseikoista, joihin komissio tukeutuu päätyessään siihen, että 19.4.2001 annettua rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut mahdollista toteuttaa, eikä sitä siten voitu pitää toteutuskelpoisena (132-141 kohta). Näissä olosuhteissa välitoimista päättävä tuomari katsoo, ettei ole täysin perusteetonta väittää, että uuden sijoittajan 4.3.2002 tekemä sitoumus, kun otetaan huomioon kokonaistilanne, johon kuuluivat Saksan 1.12.1998 ilmoittamat toimet ja hakijan näköpiirissä ollut tilanteen kohentuminen, joka todettiin erityisesti Pfizenmayerin ensimmäisessä ja toisessa asiantuntijalausunnossa, olisi saattanut vaikuttaa komissioon siten, että ensimmäisen muodollisen tutkintamenettelyn pysyessä jakamattomana se olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että kun otetaan huomioon uutta sijoittajaa koskeva riidanalaisen päätöksen osa (135-141 kohta), ensimmäisen päätöksen tekeminen ja sen tekemisen yhteydessä lähtökohtana ollut menettelyn jakaminen on voinut vaikuttaa komission arvioon sen tehdessä viimeisen riidanalaisen päätöksen.
TAB:n myöntämän lainan valtiontuellinen luonne
67 Hakija korostaa sitä, että TAB:n myöntämällä lainalla ei ole kaikkia EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen tunnusmerkkejä. Kun otetaan huomioon käytetty korkokanta (- - prosenttia) ja se, että lainan vakuutena on panttivelkakirja ja yrityksen omistajan henkilökohtainen takaus, hakija katsoo, että laina on myönnetty markkinaehdoin ja että sille ei ole siten koitunut lainan myöntämisestä taloudellista hyötyä. Hakijan mukaan komission olisi täytynyt riidanalaisessa päätöksessään ainakin tarkentaa, millaisesta tunnusmerkistä käytännössä oli kyse. Lisäksi sitä kautta, että Thüringenin osavaltio myönsi lainan TAB:n välityksellä, sen johtoajatuksia voidaan verrata konsernin tasoista laajaa politiikkaa harjoittavan holding-yhtiön tai yksityisen konsernin johtoajatuksiin, koska mainitun lainan myönnettyään osavaltio saattoi ryhtyä nopeasti perustamaan Am Vogelherdin teknologiakylää.
68 Hakija toteaa myös, että TAB:n myöntämä laina oli hyvitys hakijalle kuuluneesta yksityisoikeudellisesta oikeudesta saada Thüringenin osavaltiolta korvausta vahingosta, joka hakijalle oli aiheutunut vanhan sekoittamorakennuksen purkamisesta. Hakija vetoaa lainasopimuksen 2 artiklaan, jonka mukaan sen oli käytettävä lainattu rahamäärä puretun rakennuksen korvaamiseen. Näin ollen komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan riidanalaisessa päätöksessään tältä osin, että jos hakijalle aiheutettu kulu olisi ollut korvauskelpoinen, se olisi pitänyt myöntää tukena, eikä lainana. Koska oli selvää, ettei hakijalla ollut oikeutta pitää rakennusta loputtomasti omassa käytössään, esillä olevassa asiassa laina oli tarkoituksenmukainen hyvityskeino, jolla voitiin kattaa kulut, jotka aiheutuivat siitä, että hakijan oli löydettävä muu tapa raaka-aineiden toimittamiseen neljänteen uuniin. Tämän kulunhan hakija oli ennakoinut.
69 Komissio puolestaan toteaa väitteestä, että TAB:n myöntämä laina oli markkinaehtoinen, että hakijan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa hakija ei olisi koskaan saanut kyseistä lainaa vapailta markkinoilta yhtä huomattavan edullisin ehdoin (jotka kuvataan riidanalaisen päätöksen 107 ja 116 kohdassa) kuin hakijan kohdalla tapahtui. Komission mukaan hakija unohtaa perustellessaan sitä, kuinka järkevä yksityinen toimija olisi Thüringenin osavaltion asemassa toiminut, että esillä olevassa asiassa on ajatuksellisesti tarkasteltava lainanottajan, eikä lainanantajan asemaa (ks. asia T-228/99 ja T-233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, tuomio 6.3.2003, 178 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Komissio katsoo väliintulijan tukemana hakijalle kuuluneesta yksityisoikeudellisesta oikeudesta saada Thüringenin osavaltiolta korvausta, että tällainen oikeus ei johda lainan myöntämiseen. Kummankaan mielestä Saksan oikeuden mukaan tällaista yksityisoikeudellista vaatimusta eräänlaisen "hyvitysvelan" myöntämisestä ei ole olemassa.
70 Välitoimista vastaava tuomari arvioi, ettei ole hakijan taholta täysin perusteetonta väittää, että TAB:n myöntämän lainan siihen liittyvine ehtoineen olisi saattanut myöntää hakijalle myös sellainen järkevä yksityinen toimija, joka olisi toiminut tavanomaisessa markkinatilanteessa ja joka olisi ollut vastaavassa asemassa kuin Thüringenin osavaltio. Vaikka Thüringenin osavaltiolle olikin saattanut syntyä eräänlainen hyvitysvelvoite hakijaa kohtaan sillä perusteella, että hakija oli käyttänyt sekoittamorakennusta ja että hakijalle aiheutui ennenaikaisesti kuluja osavaltion toteuttamasta rakennuksen purkamisesta - pääasiasta päättävä tuomioistuin voi vain todeta näiden seikkojen pitävän paikkansa - ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että järkevä yksityinen sijoittaja olisi voinut myöntää kyseessä olevan lainan vakuuksien epävarmuudesta huolimatta asettamalla ehdoksi, kuten esillä olevassa asiassa, että lainaraha on käytettävä puretun sekoittamon korvaavan uuden rakennuksen rakentamiseen. Vaikka em. asiassa Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen vastaan komissio annettua tuomiota (ja erityisesti sen 328 kohtaa) on tulkittava komission esittämällä tavalla ja vaikka on siten omaksuttava lainanottajan näkökulma, ei ole ensi arviolta täysin järjenvastaista arvella, että hakija saattoi arvioida helmikuussa 1998, kuten hän korostaa vastauskirjeessään, että lainan myöntämisen ja siten sen avulla, että hän saisi nopeasti kyseisen lainarahan, hän voisi ryhtyä niihin toimiin, joita vanhan sekoittamorakennuksen käyttömahdollisuuden menettäminen edellytti, ja että lainan myöntäminen oli tapa ratkaista asia sovinnollisesti ilman, että hakijan tarvitsi turvautua oikeudellisiin toimiin, joihin se olisi voinut ryhtyä kyseistä osavaltiota vastaan.
Väitetyn tuen yhteensoveltuvuus
71 Hakija väittää myös, että TAB:n myöntämä laina oli [6.2.1996 annetulla päätöksellä NN 74/95 SG (96) D/1946] hyväksytyn tukijärjestelmän [eli "Thüringer Konsolidierungsfondsin" (Thüringenin osavaltion konsolidointirahasto)] mukainen, koska hakijayritys oli lainan myöntämisen hetkellä 30.11.1998 keskisuuri yritys. Hakija korostaa vastaavasti kuin asiassa T-126/99, Graphischer Maschinenbau vastaan komissio annetussa tuomiossa (Kok. 2002, s. II-2427), että kansallisilla viranomaisilla on oltava laaja harkintavalta ilmoitettujen ja hyväksyttyjen tukijärjestelmien toteuttamiseen liittyvien monitahoisten taloudellisten arviointien yhteydessä. Lisäksi hakija muistuttaa, että jos komissio voisi vapaasti korvata kansallisten viranomaisten tekemän taloudellisen arvion omalla arviollaan, sillä olisi rajoittamaton toimivalta. Hakijan mukaan esillä olevassa asiassa komissio ei ole pelkästään tarkistanut, oliko TAB:n päätös lainan myöntämisestä Thüringer Konsolidierungsfondsin kautta säännönmukainen kyseessä olevan tukijärjestelmän osalta, vaan se on virheellisesti arvioinut lainan suoraan ja yksinomaan omien suuntaviivojensa perusteella (riidanalaisen päätöksen 109 kohta).
72 Komissio huomauttaa sen osalta, että TAB:n myöntämä laina olisi yhteensoveltuva Thüringer Konsolidierungsfonds -järjestelmän mukaisten lainojen kanssa, että käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa komissio voi valvoa kansallisten viranomaisten toimia EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla. Kansallisilla viranomaisilla ei ole siten lainkaan harkintavaltaa tietyn tuen säännönmukaisuuden osalta. Thüringer Konsolidierungsfonds -järjestelmän mahdollisesta soveltamisesta tehty hylkäävä päätös olisi ollut lisäksi aivan perusteltu, kun otetaan huomioon suuntaviivat ja se, ettei kelvollista jälleenrakennussuunnitelmaa ollut olemassa TAB:n myöntäessä lainaa.
73 On selvää, että kumpikin asianosainen on hyvin erimielinen arvioidessaan sitä, kuinka komission olisi pitänyt toimia sen tutkiessa TAB:n myöntämän lainan soveltuvuutta Thüringer Konsolidierungsfondsin myöntämäksi lainaksi. Välitoimista päättävä tuomari toteaa, että hakijan väitteet perustuvat pitkälti siihen, että hakijan yritys oli lainan antamisen hetkellä keskisuuri yritys, ja siihen, että komissio ei ole ottanut tätä asiaa huomioon. Ei voida sulkea pois sitä, että tämä toteamus, jos se on totta, olisi voinut olla asianmukainen peruste Thüringer Konsolidierungsfonds -järjestelmän säännönmukaiselle soveltamiselle. Riidanalaisen päätöksen mukaan "sillä, voidaanko TGI katsoa [keskisuureksi yritykseksi], ei ole - - merkitystä, [ja] tätä kysymystä ei menettelyn yhteydessä käsitellä enää tarkemmin" (88 kohta).
74 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio voi valvoa olemassa olevina tukina pidettyjä yksittäisiä tukia ainoastaan niiden edellytysten osalta, jotka se on asettanut päätöksessä, jossa tukijärjestelmä on hyväksytty (asia C-47/91, Italia v. komissio, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4635, Kok. Ep. XVI, s. I-147, 24 kohta; asia C-278/95 P, Siemens v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok. 1997, s. I-2507, 31 kohta ja asia T-82/96, ARAP ym. v. komissio, tuomio 17.6.1999, Kok. 1999, s. II-1889, 48 kohta). Jos on totta, kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan, (109 kohta), että "tukiohjelman ehdot ovat pelastus- ja jälleenrakennustukia koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaiset" ja kyseiset ehdot "eivät täyty" mainitussa asiassa, tämän toteaminen ei yksin riitä kumoamaan hakijan perusteluita. Välitoimista päättävä tuomari ei voi siten sulkea pois sitä, että komissio on saattanut tältä osin tehdä oikeudellisen virheen.
Ratkaisu
75 Edellä esitetystä seuraa, että ne kolme perustetta, joihin hakija vetoaa, eivät näytä olevan täysin perusteettomia (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, 26 kohta ja em. asiassa TGI annettu määräys, 88 kohta). Näissä olosuhteissa esillä olevaa hakemusta ei voida hylätä fumus boni jurisin puuttumisen vuoksi, joten on syytä tutkia, täyttääkö se kiireellisyysedellytyksen.
Kiireellisyys
Asianosaisten lausumat
76 Hakija tähdentää sitä, että hänen vaatimansa välitoimi on tarpeellinen riidanalaisen päätöksen 2 artiklan välittömästä täytäntöönpanosta hakijalle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi. Täytäntöönpano johtaisi hakijan poistumiseen markkinoilta ja toissijaisesti hakijalle aiheutuviin korjaamattomiin markkinamenetyksiin kyseisillä markkinoilla. Hakija vetoaa lisäksi niihin uskottavuutta, mainetta ja sosiaalista asemaa koskeviin taloudellisiin seurauksiin ja henkilökohtaisiin menetyksiin, joita aiheutettaisiin Geißille, jos maksukyvyttömyysmenettely aloitettaisiin. Näitä vakavia vahinkoja ei voida myöhemmin oikaista ja ne oikeuttavat kiireellisyyden.
77 TGI täsmentää, että sen onnistuttua 31.12.2002 lyhentämään jäljellä olevan lainan - - euroon, sillä ei ole riittävästi varoja jäljellä olevan summan maksamiseen lyhyellä aikavälillä, mihin sen olisi pystyttävä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen välttämiseksi, mikäli nyt käsiteltävänä oleva hakemus hylättäisiin. Tältä osin hakija vetoaa Pfizenmayerin viidenteen asiantuntijalausuntoon, jossa todetaan, että TGI:n myönteisistä vuoden 2003 kehitysnäkymistä huolimatta poikkeukselliset ja huomattavat kustannukset, jotka johtuvat toisen uunin rakentamisen rahoittamisesta vuonna 2002 sekä vuoteen 2003 osuvista erinäisistä investoinneista, tekevät hakijan rahoitustilanteesta varsin tiukan. Näihin liittyy vielä se, että on varauduttava ensimmäisen ja neljännen uunin määräaikaiskunnostuksesta vuonna 2004 aiheutuviin investointikustannuksiin. Vastauskirjeessään TGI korostaa sitä, ettei sillä ole oikeutta vaatia hyvitystä Thüringenin osavaltiolta entisen sekoittamorakennuksen purkamisesta aiheutuneista kustannuksista. Lisäksi Geißin yksityiset varat ovat rajalliset, ja hänen TAB:lle antamastaan takauksesta huolimatta nämä varat eivät riitä jäljelle jäävän summan maksamiseen. Takauksen osalta hakija toteaa lisäksi, että se, että TAB hyväksyi takauksen silloin, kun Geißin puolisot olivat myös kahden muun yhtiön omistajia, eikä tuolloin vaadittu vastatakausta, on johdonmukaista sen saksalaisten pankkien omaksuman käytännön kanssa, jonka mukaan yhtiön johtaja ja samanaikainen omistaja on henkilökohtaisesti vastuussa lainasta.
78 Kirjallisissa huomautuksissaan komissio korostaa sitä, että kun otetaan huomioon, että niiden huomautusten mukaan, joita Saksa esitti uuden muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä, Geiß on vuodesta 1997 lähtien luopunut miljoonan DEM:n suuruisesta toimitusjohtajan lisästään, hänen on siis täytynyt saada tällainen palkanlisä useiden vuosien ajan hakijayrityksen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien. Näin ollen hänen olisi omista varoistaan pystyttävä maksamaan riidanalaisen päätöksen nojalla takaisin maksettava rahamäärä hakijayritykselle. Hän voi joka tapauksessa ottaa omiin nimiinsä yksityiseltä pankilta markkinaehtoisen lainan TAB:n myöntämän lainan loppusumman maksamiseksi takaisin.
79 Väliintulijan tukemana komissio on kuulemistilaisuudessa toistanut tämän perustelun. Väliintulija on huomauttanut, ettei maksamisen pitäisi olla mahdotonta Saksan maksukyvyttömyysoikeuden kannalta, koska velallinen voi saada pankkilainan takausta vastaan. Väliintulija on esittänyt kysymyksen, miksi hakija ei ole koskaan yrittänyt periä Thüringenin osavaltiolta vahingonkorvausta sille kuuluvan väitetyn yksityisoikeudellisen oikeuden perusteella. Hakijan kaltaisen yrityksen toimitusjohtajan olisi kyettävä vaatimaan oikeuksiaan. Tällainen saatava voitaisiin jopa myydä pankille tai se voitaisiin asettaa lainan pantiksi. Näin ollen hakija ei voi todella väittää, että sillä ei ole maksuvalmiutta. Kirjallisissa huomautuksissaan väliintulija toteaa lisäksi, että hakija voi vastata TAB:n mahdollisesti esittämään lainaansa kohdistuvaan takaisinmaksuvaatimukseen vetoamalla Saksan siviililain 273 §:n 1 momentin nojalla "pidätysoikeuteensa" ("Zurückbehaltungsrecht"). Joka tapauksessa pyrkiessään takaisinmaksun täytäntöönpanoon TAB toimii markkinatalouden sääntöjen mukaan, eikä vaarana siis ole hakijan joutuminen konkurssiin, kun otetaan huomioon osuus, joka lainasta on jo maksettu.
80 Lisähuomautuksissaan komissio toteaa, että vastauskirjeestä ilmenee TAB:n myöntämän lainan lainasopimuksessa Geißin takauksen todelliseen arvoon liittyvä selvä ristiriita sen kannan, jonka hakija on tässä välitoimihakemuksessa omaksunut, ja sen kannan välillä, jonka se on omaksunut pääasiassa. Jos on totta, kuten vastauskirjeessä todetaan, että takauksella ei ollut omaa arvoa, TGI ei voi vilpittömästi väittää, että laina myönnettiin markkinaehdoin. Lisäksi vastauskirjeen liitteenä oleva TAB:n kirje on ristiriidassa hakijan väitteen kanssa. Lopuksi komissio toteaa, että on lähes mahdotonta, että Geiß, joka on 3.4.2003 toimitettujen asiakirjojen mukaan saanut hakijalta palkkaa - - euroa vuosina 1994-2003, ei olisi pystynyt luomaan omaa varallisuutta.
Välitoimista päättävän tuomarin arvio
81 Ensinnäkin on toistettava asiassa TGI annetun määräyksen 96 ja 99 kohdan oikeudelliset arviot.
82 Esillä olevassa menettelyssä Pfizenmayerin viidennestä asiantuntijalausunnosta käy selvästi ilmi, että velvollisuus TAB:n lainasta jäljelle jääneen osuuden, noin - - euron, takaisinmaksuun ja velvollisuus uuden ensimmäisen asteen vakuuden antamiseen kauppahinnan loppuosaa koskevan BvS:n saatavan osalta uhkaavat varsin konkreettisesti aiheuttaa hakijan joutumisen konkurssiin.
83 Komissio ei vakavasti edes kiistä tätä, vaan vetoaa asiallisesti ottaen siihen, että Geißilla on todennäköisesti omia varoja, joita hän voi käyttää sekä loppuosan maksamiseen että sellaisen uuden pankkitakauksen tekemiseen, jonka avulla hän voi lainata tarvitsemansa varat. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4.4.2003 toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyneestä Geißin puolisoiden "kunnian ja omantunnon" kautta antamasta ilmoituksesta käy ilmi, että TGI:n omistajien henkilökohtainen omaisuus on varsin vaatimaton. On siten varsin epätodennäköistä, että jokin pankki myöntäisi Geißin puolisoille lainan, jonka avulla he voisivat maksaa takaisin TAB:n myöntämästä lainasta jäljelle jääneen osuuden.
84 Niistä epäilyistä, jotka komissio on tosiasiallisesti kohdistanut aineiston kattavuuteen, erityisesti sen vuoksi, että TGI:n vuodesta 1994 Geißille maksaman palkan perusteella hänelle olisi ollut pakko kertyä omaisuutta, on todettava, että mainittuun aineistoon ja siihen liitettyihin Pfizenmayerin 26.3.2003 päivättyyn kertomukseen sisältyviin perusteluihin tutustumisen jälkeen ei ole syytä epäillä tästä aineistosta ilmenevien tietojen luotettavuutta. On selvää, että Geißin palkka vastaavankokoisen saksalaisen yrityksen johtajan keskipalkkaan verrattuna oli varsin kohtuullinen. Muista tuloista mainittakoon lähinnä Saksan valtion Geißille maksama verraten pieni vanhuuseläke. Geißin puolisoiden pankkitilien vuosien 1999, 2000, 2001 ja 2002 sekä helmikuun 28. päivän 2003 saldotiedot tukevat vahvasti hakijan väitettä siitä, että TGI:n omistajien omaisuus on varsin niukka.
85 Näissä olosuhteissa välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä ei ole spekuloida, oliko Geißin puolisoille todella mahdotonta vuodesta 1994 lähtien säästää huomattavia määriä rahaa, kuten komissio haluaisi välitoimista päättävän tuomarin tekevän, sillä komissiohan muistaa aina mainita, että TGI:n omistajilla ja erityisesti Geißillä on kätkettyä varallisuutta.
86 Lisäksi yksistään se, että TAB ei näytä 2.5.2003 päivätyssä kirjeessään (vastauskirjeen liite 3) pitävän Geißin antamaa takausta arvottomana, ei osoita, että hänellä olisi merkittävä omaisuus. Tämä kertoo todennäköisesti siitä, että pankki pyrkii tuomaan esiin Geißin henkilökohtaisen vastuun TAB:n myöntämästä lainasta.
87 Sen väitteen osalta, että hakijan olisi vaadittava oikeusteitse vahingonkorvausta Thüringenin osavaltiolta, mitä komissio ja väliintulija painottavat, huomautettakoon, että edellytyksenä on, että TGI:llä on siihen oikeus ja että on suora yhteys sen, että Thüringenin osavaltio on tätä oikeutta loukannut, ja hakijalle vuonna 1988 ennenaikaisesti aiheutuneiden kulujen välillä. Hakijan mukaan se, että TAB myönsi lainan, oli paras mahdollinen kompromissiratkaisu siinä vaikeassa tilanteessa, jossa hakija oli vuonna 1998. On joka tapauksessa kaikkea muuta kuin selvää, että komission ja väliintulijan tarkoittaman kanteen nostaminen TGI:n jatkuvasti heikossa maksuvalmiustilanteessa riittää estämään konkurssin, jos tämä välitoimihakemus hylätään. Välitoimista päättävä tuomari pitääkin epätodennäköisenä, että saksalainen tuomioistuin, joka saisi käsiteltäväkseen TAB:n lainan takaisinmaksuvaatimuksen, lykkäisi vaatimusta tai hylkäisi sen Saksan siviililain 273 §:n 1 momentin nojalla perusteena pelkästään mahdollinen pidätysoikeus, johon TGI voi vedota väittäessään osavaltiolla olevan velvoitteita sitä kohtaan.
88 Lisäksi on todettava väliintulijan esittämästä TAB:n ennakoitavissa olevaa toimintaa koskevasta väitteestä, että 28.11.2002 päivätystä TAB:n kirjeestä (ks. edellä 27 kohta) ei ilmene, että pyrkiessään kirjeessä ilmoitettuun lainan perimiseen takaisin pankki ei samalla voisi aiheuttaa hakijan ajautumista konkurssiin.
89 On kuitenkin huomattava, että esillä olevasta välitoimihakemuksesta ja Pfizenmeyerin viidennestä asiantuntijalausunnosta ilmenee, että hakija pystyy tämän vuoden aikana maksamaan takaisin lyhyemmässä ajassa kuin siinä määräajassa, jonka TAB sille antoi 28.11.2002, kyseessä olevan lainan loppuosan. Tästä seuraa, että BvS:n 27.11.2002 päivätyn vaatimuksen osalta hakija voi antaa uuden ensi luokan vakuuden kauppahinnan loppuosaa koskevalle saatavalle. Nämä seikat tunnustetaan nimenomaisesti BvS:n vaatimukseen sisältyneissä käytännön sovitteluratkaisua koskevissa ehdotuksissa. Kuulemistilaisuudessa hakija vakuutti myös pystyvänsä maksamaan takaisin TAB:n myöntämän lainan jäljellä olevan osuuden syyskuussa 2003, ellei aiemminkin. Hakija lisää kuitenkin, että kaikki riippuu siitä ylimääräisestä rahamäärästä, jonka se joutuu välitoimista päättävän tuomarin määräyksestä mahdollisesti maksamaan takaisin BvS:lle tilikaudella 2003 liittyen hakijan 17.2.2003 päivättyyn hakemukseen, jossa se hakee asiassa TGI annetussa määräyksessä määrätyn täytäntöönpanon lykkäämisen jatkamista.
90 Hakijan 24.4.2003 esittämien uusimpien lukujen mukaan (ks. vastauskirjeen liite 7) sillä on todennäköisesti 31.12.2003 varoja - - euroa. Tässä arviossa on jo otettu huomioon TAB:n myöntämän lainan loppuosan mahdollinen takaisinmaksu. On siis selvää, että TGI pystyy maksamaan takaisin kyseisen loppuosan vuoden loppuun mennessä.
91 Tätä mahdollista lopullista takaisinmaksua ei voida kuitenkaan erottaa esillä olevan asian erityisolosuhteista, joiden mukaan riidanalainen päätös on itsessään seuraus muodollisen tutkintamenettelyn voimakkaasti kiistetystä hajottamisesta. Esillä olevasta välitoimihakemuksesta päätettäessä hakemusta ei tee vähemmän kiireelliseksi pelkästään tämä mahdollinen takaisinmaksu. Päinvastoin välitoimista päättävä tuomari katsoo, että on otettava huomioon kokonaistilanne, joka muodostuu esillä olevasta asiasta ja hakemuksesta, jolla on vaadittu asiassa T-198/01 R, TGI, annettuun määräykseen sisältyvän lykkäyksen jatkamista. Koska kyseisessä asiassa komissio vaatii hakijaa maksamaan takaisin BvS:lle ennen 31.12.2003 vähintään miljoona euroa, on ilmeistä, että TGI ei voi täyttää kumpaakin vaatimusta yhtä aikaa ajautumatta sen myötä konkurssiin.
92 Näillä perusteilla on katsottava, että esillä olevassa asiassa kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy. Siten seuraavaksi on vertailtava kaikkia kyseiseen asiaan liittyviä intressejä.
Intressivertailu
93 Hakija vetoaa asian T-198/01 R yhteydessä jo esiin tulleisiin intresseihin (ks. asiassa TGI annetun määräyksen 110 ja 111 kohta). Koska tosiseikat eivät ole sen jälkeen olennaisesti muuttuneet, intressien vertailussa olisi hakijan mukaan päädyttävä samaan tulokseen. Erityisesti se, että komissio on keinotekoisesti jakanut toimenpidepaketin, josta Saksa ilmoitti 1.12.1998, tukee tällaista lopputulosta. Väliintulijan intresseistä hakija toteaa, että väliintulija on saanut paljon merkittävämpiä tukia kuin mitä hakija on mahdollisesti saanut sekä 1990-luvun alkupuolella Jenaer Glaswerkin yksityistämisen yhteydessä että myöhemmin. Tämän väitteen tueksi TGI viittaa 16.10.2002 päivättyyn Schott Glas -yritystä koskevaan lehtitietoon (välitoimihakemuksen liite 8), jonka mukaan kyseinen yritys on saanut vuonna 2002 Thüringenin osavaltiolta julkista tukea 80 500 000 euroa Thüringenin osavaltioon perustettavaa tehdasta varten. TGI näin ollen riitauttaa sen yksinkertaistuksena pitämänsä periaatteen, että tukien takaisinperintä, etenkin esillä olevassa asiassa, on aina yhteisön edun mukaista.
94 Lisähuomautuksissaan komissio puolustaa kuulemistilaisuudessa omaksumaansa kantaa, jonka mukaan asiassa TGI annetun määräyksen 116 kohdassa esitetyn seikan kaltaista poikkeuksellista seikkaa ei enää esillä olevassa asiassa voida havaita. Komissio korostaa tältä osin sitä, että kummassakin asiassa käsiteltyjen tukien yhteen laskettu määrä koroilla lisättynä on tällä hetkellä paljon suurempi kuin se kuusi prosenttia TGI:lle myönnetyksi tueksi (em. asiassa TGI annettu määräys, 117 kohta) katsotusta 67 425 000 DEM:n (34 473 855 euroa) kokonaistukimäärästä, jonka välitoimista päättävä tuomari otti mainitussa määräyksessä huomioon. Lisäksi kyseisten tukien takaisinmaksusta voi olla hyötyä 10 yritykselle, jotka toimivat hakijayrityksen kanssa samoilla markkinoilla. Lopuksi komissio täsmentää väliintulijan tukemana, että väliintulijayritys on TGI:n tuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden valmistussektorilla kooltaan kutakuinkin verrattavissa hakijayritykseen.
95 Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että asiassa TGI annetun määräyksen 115-117 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella myös nyt kyseessä olevassa asiassa on olemassa poikkeuksellisia ja hyvin erityislaatuisia olosuhteita, jotka puoltavat välitoimien myöntämistä.
96 Tätä ratkaisua ei muuta se, että otetaan kokonaisuudessaan huomioon molemmissa asioissa esillä olevat riidanalaiset tuet, joiden määrä on huomattavasti pienempi kuin niiden TGI:lle myönnettyjen tukien kokonaismäärä, joita komissio ei ole vastustanut. Väliintulijan asemasta todettakoon, että jos onkin totta, että väliintulijan huomautukset ovat osoittaneet entistä selvemmin Schott Glasin koon ja toisaalta TGI:n koon kyseisillä lasin valmistuksen markkinoilla, myös se on totta, että Schott Glas on osa konsernia, jonka liikevaihto on paljon suurempi kuin hakijayrityksen liikevaihto. Lisäksi näyttää siltä, että Thüringenin osavaltio on vasta äskettäin myöntänyt väliintulijalle ilmeisesti komission hyväksymänä huomattavan suuren tuen, kun taas tässä menettelyssä ja asiassa T-198/01 R esillä olevat riidanalaiset tuet ovat vuodelta 1998.
97 Kun otetaan huomioon intressi, joka yhteisöllä on periä tosiasiallisesti takaisin valtiontuet, mukaan lukien rakenneuudistustuet, jotka lähtökohtaisesti myönnetään taloudellisissa vaikeuksissa oleville yrityksille, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon täysi lykkääminen siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan tuomio, ei ole kuitenkaan perusteltua.
98 Sen sijaan rajoitettujen välitoimien myöntäminen nyt käsiteltävänä olevassa hyvin erityislaatuisessa tapauksessa on perusteltua ja vastaa tarkoituksenmukaisella tavalla tarvetta varmistaa tosiasiallinen väliaikainen oikeussuoja.
99 Kun otetaan huomioon yleinen etu, joka edellyttää, että yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettu ja takaisin maksettavaksi määrätty valtiontuki peritään takaisin heti, kun se on mahdollista, konkreettisten sovintoehdotusten avulla, mihin hakijakin esillä olevassa asiassa tosiasiallisesti suostuu, on syytä määrätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano lykättäväksi 31.10.2003 saakka.
100 Tähän lykkäämiseen liittyvät seuraavat ehdot: ensinnäkin hakijan on maksettava takaisin TAB:lle viimeistään 30.9.2003 - - euroa ja toimitettava viikon kuluttua tästä takaisinmaksusta mutta kuitenkin viimeistään 7.10.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon ja komissiolle kirjallinen todiste maksusta; toiseksi TAB:n hyväksi tehty ensimmäisen asteen panttivelkakirja neljännen uunin kiinteistöön on purettava ja muutettava viimeistään 10.10.2003 BvS:n hyväksi tehdyksi panttivelkakirjaksi sen takaamiseksi, että BvS:lle maksetaan takaisin ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukainen kauppahinnan loppuosa; kolmanneksi hakijan on vakuutena BvS:lle viimeistään 10.10.2003 annettava ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukaisen kauppahinnan loppuosan osalta sellainen takaus, joka vastaa sitä yhteisvastuullista henkilötakausta, jonka Geiß teki 3.3.1998 TAB:n myöntämän lainan maksamiseksi takaisin, ja neljänneksi hakijan on toimitettava viimeistään 17.10.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon ja komissiolle kirjalliset todisteet siitä, että vakuudet on muutettu edellä mainittujen 2 ja 3 kohdan ehtojen mukaisesti.
Päätöksen päätösosaNäillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Saksan valtiontuesta C 44/2001 Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle 2 päivänä lokakuuta 2002 tehdyn komission päätöksen K(2002) 2147 lopullinen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään 31.10.2003 saakka.
2) Tähän lykkäämiseen liittyvät seuraavat ehdot: ensinnäkin hakijan on maksettava takaisin Thüringer Aufbaubankille viimeistään 30.9.2003 - - euroa ja toimitettava viikon kuluttua tästä takaisinmaksusta mutta kuitenkin viimeistään 7.10.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon ja komissiolle kirjallinen todiste maksusta; toiseksi Thüringer Aufbaubankin hyväksi tehty ensimmäisen asteen panttivelkakirja neljännen uunin kiinteistöön on purettava ja muutettava viimeistään 10.10.2003 Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenin hyväksi tehdyksi panttivelkakirjaksi sen takaamiseksi, että edellä mainitulle virastolle maksetaan takaisin ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukainen kauppahinnan loppuosa; kolmanneksi hakijan on vakuutena Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenille viimeistään 10.10.2003 annettava ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen mukaisen kauppahinnan loppuosan osalta sellainen takaus, joka vastaa sitä yhteisvastuullista henkilötakausta, jonka Geiß teki 3.3.1998 Thüringer Aufbaubankin myöntämän lainan maksamiseksi takaisin, ja neljänneksi hakijan on toimitettava viimeistään 17.10.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon ja komissiolle kirjalliset todisteet siitä, että vakuudet on muutettu edellä mainittujen 2 ja 3 kohdan ehtojen mukaisesti.
3) Oikeudenkäyntikuluista, väliintulijan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien, päätetään myöhemmin.
Top