ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)
12 päivänä syyskuuta 2007
Asia T-250/04
Philippe Combescot
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Kolumbian edustuston päällikön viran täyttäminen – Hakemuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Vahingonkorvauskanne
Aihe: Kanne, jolla vaaditaan yhtäältä sen päätöksen lainvastaisuuden tunnustamista, jolla kantaja suljettiin pois Kolumbian edustuston päällikön viran täyttämistä varten järjestetystä kilpailusta, mainitun kilpailumenettelyn kumoamista ja asianomaisen viran täyttämisestä tehdyn päätöksen kumoamista sekä toisaalta korvauksen maksamista kantajalle väitetysti aiheutuneista vahingoista.
Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan kantajana olevalle Philippe Combescot’lle vahingonkorvauksena 3 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa puolesta omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Asianosaisten edustajat
2. Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojaintressi
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Henkilöstö – Kanne – Kumoamisvaatimukseen liittyvä vahingonkorvausvaatimus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Henkilöstö – Avoin virka – Virantäyttö sisäisellä kilpailulla
5. Henkilöstö – Avoin virka – Hakijoiden ansioiden vertailu
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta)
6. Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Edellytykset
1. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sovellettavien menettelysääntöjen vastaista ei ole se, että asianosainen laatii yhden ainoan valtakirjan, joka kattaa useita häntä koskevia asioita, joihin hän aikoo osallistua, eikä siten myöskään se, että hänen edustajansa esittää saman valtakirjan useiden eri kanteiden yhteydessä.
(ks. 19 kohta)
2. Jotta eläkkeelle siirretty virkamies voisi ajaa nimittävän viranomaisen päätöksen kumoamista koskevaa kannetta, hänellä on edelleen oltava henkilökohtainen intressi riitautetun päätöksen kumoamiseen.
Näin ei ole silloin, kun hänen nostamallaan kanteella vaaditaan kumoamaan päätös, jolla hänet on suljettu kilpailusta, joka koski virkaa, jota hän ei voi enää hakea siksi, että hänet on siirretty eläkkeelle ja että hänelle on myönnetty kanteen nostamisen jälkeen eläke pysyvän täyden työkyvyttömyyden perusteella.
Asianosaisella säilyy kuitenkin intressi vaatia, että asiassa annetaan kilpailusta sulkemista koskevan päätöksen laillisuutta koskeva ratkaisu sellaisen vaatimuksen yhteydessä, joka koskee sen ammatillisen ja fyysisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista, jota hän katsoo kärsineensä kyseisen toimielimen toiminnan vuoksi.
(ks. 28, 29 ja 33 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑20/89, Moritz v. komissio, 13.12.1990 (Kok. 1990, s. II‑769, 18 kohta); asia T‑112/94, Moat v. komissio, 15.2.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑37 ja II‑135, 26 kohta) ja asia T‑6/96, Contargyris v. neuvosto, 29.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑119 ja II‑357, 32 kohta).
3. Oikeuskäytännössä vahvistetun säännön, jonka mukaan kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättäminen johtaa siihen läheisesti liittyvän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämiseen, tarkoituksena on nimenomaan sen estäminen, että virkamies, joka ei ole riitauttanut ajoissa nimittävän viranomaisen hänelle vastaista päätöstä, voisi kiertää tämän määräajan ylittymisen nostamalla vahingonkorvauskanteen, joka perustuu tämän päätöksen väitettyyn lainvastaisuuteen.
Näin ollen tätä sääntöä ei ole asianmukaista soveltaa tapauksessa, jossa virkamies on nostanut määräajassa sisäisestä kilpailusta sulkemista koskevan päätöksen kumoamista koskevan kanteen, kun kumoamisvaatimus oli jätettävä tutkimatta vasta kumoamiskanteen nostamisen jälkeen ja tämä johtui virkamiehen tahdosta riippumattomasta syystä eli siitä, että hänet siirrettiin eläkkeelle. Siitä, että katsotaan, että vahingonkorvausvaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, ei seuraa, että kantajan sallittaisiin kiertävän määräajan ylittymisen, joka liittyisi siihen, että hän ei ole vaatinut määräajassa lainvastaiseksi väittämänsä toimen kumoamista.
(ks. 38–40 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 59/65, Schreckenberg v. komissio, 15.12.1966 (Kok. 1966, s. 785 ja 797); asia 4/67, Collignon v. komissio, 12.12.1967 (Kok. 1967, s. 469 ja 480); asia 9/75, Meyer-Burckhardt v. komissio, 22.10.1975 (Kok. 1975, s. 1171, 11 kohta); asia 401/85, Schina v. komissio, 7.10.1987 (Kok. 1987, s. 3911, 10 ja 13 kohta); asia 346/87, Bossi v. komissio, 14.2.1989 (Kok. 1989, s. 303, 31 ja 34 kohta);
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, 6.4.2006 (Kok. 2006, s. II‑1173, 76 kohta).
4. Toimielin ei voi vedota henkilötiedotteisiin, jotka eivät ole sellaisia sisäisiä ohjeita, joita toimielimen olisi noudatettava, vaan ainoastaan ei-sitovia valmistelevia, neuvoa-antavia tai suuntaa-antavia asiakirjoja, voidakseen perustella sen, että virkamieheen on sovellettu tällaisessa tiedotteessa mainittua sisäiseen kilpailuun osallistumista koskevaa vaatimusta.
Näin ollen päätös, jolla virkamies suljetaan keskitason johdon virkaa koskevasta sisäisestä kilpailusta ja joka perustuu sellaisen vaatimuksen täyttämättä jättämiseen, joka sisältyy sisäiseen valmistelevaan asiakirjaan mutta jota ei ole mainittu asiaan sovellettavissa säännöissä tai avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa, on lainvastainen.
(ks. 59, 64 ja 66 kohta)
5. Nimittävän viranomaisen tehtävänä on arvioida, täyttääkö hakija avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa vaaditut edellytykset, ja tämä arviointi voidaan asettaa kyseenalaiseksi vain, mikäli kyseessä on ilmeinen virhe. Jos avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytetään hakijoilta ylimääräistä työkokemusta täytettävään virkaan liittyvillä aloilla, nimittävän viranomaisen on arvioitava ylimääräisen työkokemuksen sopivuutta kyseisen viran kannalta.
(ks. 71 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 198/87, Kerzmann v. tilintarkastustuomioistuin, 4.7.1989 (Kok. 1989, s. 2083).
6. Yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksenä on, että toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, sekä lisäksi, että kantajalle on todella aiheutunut vahinkoa ja että toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.
Jotta tällaisen syy-yhteyden olemassaolo voitaisiin todeta, on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että kyseessä olevan yhteisön toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syyn ja seurauksen välinen suhde.
Kilpailua koskevassa erityisessä asiayhteydessä syy-yhteyden varmuusaste saavutetaan, kun yhteisön toimielimen virhe on varmalla tavalla vienyt henkilöltä – ei välttämättä palvelukseen ottamista, jonka osalta asianomainen henkilö ei koskaan pystyisi näyttämään toteen oikeuttaan siihen, vaan – vakavasti otettavan mahdollisuuden tulla nimitetyksi, mistä on seurauksena kyseiselle henkilölle tulojen menetyksen muodossa aiheutunut vahinko. Koska kyseessä olevan asian olosuhteissa näyttää erittäin todennäköiseltä, että lainmukainen toiminta olisi johtanut siihen, että kyseessä oleva toimielin olisi ottanut asianomaisen henkilön palvelukseensa, teoreettinen epävarmuus säännönmukaisen menettelyn lopputuloksesta ei voi olla esteenä sellaisen tosiasiallisen aineellisen vahingon korvaamiselle, joka on syntynyt kantajalle, kun häneltä on evätty oikeus hakea henkilöstösääntöjen mukaista tointa, johon pääsyyn hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet.
(ks. 92, 95 ja 96 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑82/91, Latham v. komissio, 9.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑15 ja II‑61, 72 kohta); asia T‑172/00, Pierard v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑91 ja II‑429, 34 kohta); asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok. 2004, s. II‑3315, 149 ja 150 kohta); asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok. 2004, s. II‑3381, 148 ja 149 kohta) ja asia T‑116/03, Montalto v. neuvosto, 9.11.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑339 ja II‑1541, 125 kohta).
Top