YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
12 päivänä maaliskuuta 2008
Asia T-100/04
Massimo Giannini
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Hakija, jota ei ole merkitty varallaololuetteloon – Kokeiden kulkuun liittyvät sääntöjenvastaisuudet, jotka ovat omiaan vääristämään lopputulosta – Yhdenvertainen kohtelu – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne
Aihe: Kanne, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan yhtäältä kumoamaan valintalautakunnan KOM/A/9/01 tekemä päätös varallaololuettelon laatimiseksi taloustieteen ja tilastotieteen alojen hallintovirkamiehistä (A 7/A 6) (EYVL 2001 C 240 A, s. 12) ja päätös siitä, että kantajaa ei oteta tämän kilpailun varallaololuetteloon, ja jossa toisaalta esitetään vahingonkorvausvaatimus.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljännestä Massimo Gianninin kuluista. Giannini vastaa yhdestä neljänneksestä omista kuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)
2. Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen kohteen ja perusteen samanlaisuus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Henkilöstö – Kilpailu – Avoin kilpailu – Virassa olevien virkamiesten osallistuminen, kun he kuuluvat kilpailuilmoituksessa tarkoitettuun palkkaluokkaan – Sallittavuus
(Henkilöstösääntöjen 4 artikla ja 27 artiklan 1 kohta)
4. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Menettelyt – Valinta – Hallinnon harkintavalta
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta)
5. Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus
6. Henkilöstö – Kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja kokeiden sisältö
(Henkilöstösääntöjen liite III)
7. Henkilöstö – Kilpailu – Valintalautakunta – Kokoonpano
(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 3 artikla)
8. Henkilöstö – Kilpailu – Valintalautakunta – Kokoonpano
(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 3 artikla)
9. Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Riippumattomuutta ja rehellisyyttä koskeva velvollisuus
(Henkilöstösääntöjen 14 artikla)
10. Henkilöstö – Kilpailu – Valintalautakunnan puolueettomuutta koskeva periaate
(Henkilöstösääntöjen 14 artikla)
11. Henkilöstö – Kilpailu – Yhteisön toimielinten velvollisuus varmistaa kaikille hakijoille kokeiden häiriötön ja sääntöjenmukainen kulku
12. Henkilöstö – Kilpailu – Hakijoiden pätevyyden arvioiminen
(Henkilöstösääntöjen liite III)
1. Jos kilpailun hakija vaatii valintalautakunnan sellaisen päätöksen uudelleentarkastelua, jonka mukaan häntä ei ole kirjattu varallaololuetteloon, ja tämä vaatimus hylätään, tämä hylkäävä päätös on virkamiehelle vastainen eli kannekelpoinen toimi.
(ks. 29 ja 30 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuimioistuin: yhdistetyt asiat T‑95/00 ja T‑96/00, Zaur-Gora ja Dubigh v. komissio, 3.4.2001 (Kok. H., s. I‑A‑79 ja II‑379, 24–27 kohta ); asia T‑386/00, Gonçalves v. parlamentti, 23.1.2002 (Kok. H., s. I‑A‑13 ja II‑55, 39 kohta ); asia T‑294/03, Gibault v. komissio, 31.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑141 ja II‑635, 22 kohta ) ja asia T-173/05, Heus v. komissio, 13.12.2006 (19 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Henkilöstökanteissa sovelletaan täysimääräisesti sääntöä, jonka mukaan hallinnollisen valituksen ja virkamiestuomioistuimessa nostettavan kanteen on vastattava toisiaan, jos asianomaiset päättävät tehdä valintalautakunnan päätöksestä ensin hallinnollisen valituksen nimittävälle viranomaiselle eivätkä saata asiaa suoraan yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi, vaikka heidän ei olisi välttämätöntä menetellä näin. Näin ollen silloin, kun kantaja tekee henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen kilpailun valintalautakunnan päätöksestä ja nimittävä viranomainen hylkää tämän valituksen, yhteisöjen tuomioistuimissa esitettyjen vaatimusten kohteen on oltava sama kuin hallinnollisessa valituksessa esitettyjen vaatimusten. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimissa esitettävillä riitauttamisperusteilla on oltava sama perusta kuin hallinnollisessa valituksessa esitetyillä riitauttamisperusteilla.
Koska oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on mahdollistaa sellaisten riitojen sovinnollinen ratkaisu, joita saattaa syntyä virkamiesten ja hallinnon välille, ja edistää sovinnon syntymistä ja koska tämä menettely on epävirallinen ja asianomaiset toimivat tässä vaiheessa yleensä ilman asianajajan tukea, hallinto ei saa kuitenkaan tutkia hallinnollisia valituksia rajoittavasti vaan päinvastoin avoimesti. Lisäksi hallinnollisen valituksen riitauttamisperusteita voidaan kehittää sekä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana lisähuomautuksilla että yhteisöjen tuomioistuimissa sillä edellytyksellä, että niiden perusta on sama kuin alkuperäisessä valituksessa esitetyillä riitauttamisperusteilla. Siten riitauttamisperusteita voidaan kehittää yhteisöjen tuomioistuinten käsittelyyn saakka esittämällä perusteita ja perusteluja, joita ei välttämättä ole hallinnollisessa valituksessa mutta jotka liittyvät siihen läheisesti.
(ks. 37–40 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 52/85, Rihoux ym. v. komissio, 7.5.1986 (Kok., s. 1555, 11-13 kohta ); asia 242/85, Geist v. komissio, 20.5.1987 (Kok., s. 2181, 9 kohta ); asia T‑57/89, Alexandrakis v. komissio, 29.3.1990 (Kok., s. II‑143, 9 kohta ); asia T‑58/91, Booss ja Fischer v. komissio, 3.3.1993 (Kok., s. II‑147, 83 kohta ); asia T‑4/96, S v. yhteisöjen tuomioistuin, 9.7.1997 (Kok., s. II‑1125, 99 kohta ); asia T‑159/95, Dricot ym. v. komissio, 17.12.1997 (Kok. H., s. I‑A‑385 ja II‑1035, 24 kohta ); em. asia Gonçalves v. parlamentti, tuomion 42 kohta ja asia T‑293/02, Vranckx v. komissio, 9.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑187 ja II‑947, 41-45 kohta).
3. Se, että kilpailuun hyväksytään virkamiehiä, joilla on yleistä kilpailua koskevassa ilmoituksessa tarkoitettu virka ja jotka ovat siinä tarkoitetussa palkkaluokassa, ei vaaranna palvelukseen ottamisen tarkoitusta eikä tavoitetta, sellaisina kuin ne on määritelty henkilöstösäännöissä.
Henkilöstösääntöjen 4 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla nimitys voidaan tehdä ainoastaan avoimen viran täyttämiseksi. Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa määritetään pakottavasti palvelukseen ottamisen tarkoitukseksi varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta muutoinkin kuin maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta.
Palveluksen ottamisen tarkoituksena on näet, että jos yhteisön toimielin ottaa palvelukseensa kilpailun perusteella tietylle alalle ja tiettyyn palkkaluokkaan virkamiehen, jolla on jo tämän alan virka ja joka jo on kilpailussa tarkoitetussa palkkaluokassa, toimielintä ei voida moittia siitä, että se ei ole täyttänyt avointa virkaa. Pitää tosin paikkansa, että tämä palvelukseen ottaminen täyttää avoimen viran luomalla toisen avoimen viran. Koska tällä palvelukseen ottamisella täytetään kuitenkin avoin virka, se ei ole palvelukseen ottamisen tarkoituksen vastaista, sellaisena kuin se on määritelty henkilöstösääntöjen 4 artiklassa.
Palvelukseen ottamisen tarkoituksesta silloin, kun virkamies, jolla on virka kilpailuilmoituksessa tarkoitetulla alueella ja joka on siinä tarkoitetussa palkkaluokassa, menestyy tämän kilpailun eri kokeissa, on todettava, että se, että toimielin ottaa hänet palvelukseensa tämän kilpailun perustella, ei vaaranna kilpailulla tapahtuvalle palvelukseen ottamiselle asetettua tavoitetta. Se, että tällainen virkamies on onnistunut kilpailun eri kokeissa, osoittaa näet, että hän kuuluu pätevimpiin hakijoihin toimielimessä täytettävien virkojen kannalta. Tällainen palvelukseen ottaminen on myös tehty mahdollisimman laajalta pohjalta.
(ks. 83–87 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 16/64, Rauch v. komissio, 31.3.1965 (Kok., s. 179 ).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑56/89, Bataille ym. v. parlamentti, 8.11.1990 (Kok., s. II‑597, 48 kohta ); yhdistetyt asiat T‑40/96 ja T‑55/96, de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, 6.3.1997 (Kok. H., s. I‑A‑47 ja II‑135, 40 ja 41 kohta ) ja asia T‑294/97, Carrasco Benítez v. komissio, 12.11.1998 (Kok. H., s. I‑A‑601 ja II‑1819, 35 kohta).
4. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa käytetty sana ”voidaanko” merkitsee selvästi sitä, että nimittävä viranomainen ei ole ehdottoman velvollinen täyttämään avoinna olevaa virkaa ylennyksellä tai siirrolla, vaan sen on ainoastaan kussakin yksittäistapauksessa tutkittava, ovatko nämä toimenpiteet omiaan johtamaan siihen, että virkaan nimitetään henkilö, joka on mahdollisimman pätevä, tehokas ja ehdottoman luotettava.
Vaikka henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa vahvistettu hierarkia merkitsee sitä, että nimittävä viranomainen tutkii mahdollisimman huolellisesti ylennys- ja siirtomahdollisuudet ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, se ei sinänsä estä sitä, että tämä viranomainen ottaa tällaisen tutkimuksen aikana huomioon myös mahdollisuuden saada parempia hakijoita muille menettelyillä. Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen voi siirtyä palvelukseenottomenettelyn seuraavaan vaiheeseen, vaikka olisi olemassa yksi tai useampi hakija, joka täyttää kaikki täytettävää virkaa koskevassa ilmoituksessa esitetyt edellytykset ja vaatimukset.
Mikäli nimittävä viranomainen arvioi siirtomahdollisuudet tutkittuaan, että tietyt virkamiehet voidaan nimittää avoimiin virkoihin, tai päinvastoin, että ketään virkamiehistä ei voida nimittää näihin virkoihin, nimittävää viranomaista ei siis voida kieltää ottamasta näiden virkamiesten joukosta palvelukseen niitä, jotka ovat menestyneet yleisessä kilpailussa, jolla on pyritty kyseisten virkojen täyttämiseen. Näiden virkamiesten osallistuminen ja heidän kirjaamisensa varallaololuetteloon voivat vahvistaa ja jopa osoittaa sen, että nämä hakijat ovat parhaita hakijoita avoimien virkojen täyttämiseksi. Nimittävä viranomainen voi siten laajan harkintavaltansa perusteella vahvistaa arviointinsa tai kumota näitä virkamiehiä koskevan alkuperäisen arviointinsa ja nimittää heidät avoimiin virkoihin siirron sijasta kilpailun perusteella. Tämä uusi nimitys merkitsee sitä, että ensimmäinen nimitys lakkaa olemasta voimassa heti kun uusi nimitys tulee voimaan.
(ks. 91–93 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 12/64 ja 29/64, Ley v. komissio, 31.3.1965 (Kok., s. 143, 161 ); asia 10/82, Mogensen ym. v. komissio, 14.7.1983 (Kok., s. 2397, 10 kohta ) ja asia C‑174/99 P, parlamentti v. Richard, 13.7.2000 (Kok., s. I‑6189, I‑6191, 38-40 kohta ).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑372/00, Campolargo v. komissio, 23.4.2002 (Kok., s. I‑A‑49 ja II‑223, 93-95 kohta ); yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio, 17.10.2002 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑987, 38 kohta).
5. Hallinnon huolenpitovelvoite virkamiehiään kohtaan heijastaa niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, jotka henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisten ja virkamiesten välisiin suhteisiin. Huolenpitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät voi kuitenkaan estää nimittävää viranomaista toteuttamasta toimia, joita se pitää yksikön edun nimissä välttämättöminä, koska jokaisen viran täyttämisen on perustuttava ensisijaisesti yksikön etuun.
Huolenpitovelvollisuuden noudattamista palvelukseen ottamisen yhteydessä on näin ollen arvioitava yksikön edun kannalta, sillä se on ensiarvoisen tärkeä seikka, joka toimielimen on otettava huomioon virkaansa täyttäessään. Toimielimellä on kuitenkin laaja harkintavalta, kun se määrittää yksikön edun, koska tuomioistuimen harjoittama valvonta rajoittuu sen selvittämiseen, että se on pysynyt kohtuullisissa rajoissa ja että se ei ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.
Kun toimielin – täsmällisemmin ilmaistuna nimittävä viranomainen kilpailuilmoituksen hyväksymisen osalta ja valintalautakunta sen soveltamisen osalta – hyväksyy kilpailuun ja kirjaa varallaololuetteloon virkamiehiä, joilla jo on kilpailuilmoituksessa tarkoitettu virka ja jotka jo kuuluvat siinä tarkoitettuun palkkaluokkaan, se pysyy tällaisissa rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.
(ks. 98, 103, 105 ja 106 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 417/85, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, 4.2.1987 (Kok., s. 551, 12 kohta ) ja asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok., s. I‑3009, 38 kohta ).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑80/92, Turner v. komissio, 16.12.1993 (Kok, s. II‑1465, 77 kohta ); asia T‑589/93, Ryan-Sheridan v. FEACVT, 15.2.1996 (Kok. H., s. I‑A‑27 ja II‑77, 132 kohta ); yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H., s. I‑A‑239 ja II‑745, 116 kohta ); yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑623, 267 kohta ); asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑277 ja II‑1267, 53 kohta ); em. asia Cocchi ja Hainz v. komissio, tuomion 89 kohta; asia T-103/01, Cwik v. komissio, 26 11 2002 (Kok. H., s. I‑A‑229 ja II‑1137, 52 kohta) ja asia T-236/02, Marcuccio v. komissio, 24 11 2005 (Kok. H., s. I‑A‑365 ja II‑1621, 129 kohta).
6. Yhdenvertaisen kohtelun periaate on yhteisön oikeuden perusperiaate, joten valintalautakunnan tehtävänä on valvoa tarkasti, että sitä noudatetaan hakijoiden välillä kilpailun aikana. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, on kuitenkin yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä harjoittaa valvontaansa siltä osin kuin se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja valintalautakunnan heidän välillään tekemän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi.
Jokaiseen tutkimukseen liittyy yleisesti ja erottamattomasti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara, kun otetaan huomioon se, että niiden kysymysten lukumäärä on väistämättä rajallinen, joita voidaan järkevästi esittää tiettyä aihetta koskevassa kokeessa. On näin ollen hyväksytty, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen voidaan todeta vain silloin, jos valintalautakunta ei ole rajoittanut kokeita valitessaan mahdollisuuksien epäyhdenvertaisuutta koskevaa vaaraa, joka liittyy yleensä kaikkiin kokeisiin.
Se, että tietyt kilpailun hakijat ovat saattaneet tutustua johonkin asiakirjaan työskennellessään yhteisön toimielimessä, ei merkitse sitä, että heille koituisi perusteetonta etua siitä, että valintalautakunta on päättänyt ottaa tämän asiakirjan kilpailun kirjallisen kokeen kysymysten perustaksi. Yhtäältä näet etu, jota tämän asiakirjan valitsemisesta koituu tietyille hakijoille, kuuluu osana vaaraan, joka yleisesti liittyy kaikkiin kokeisiin. Toisaalta tämän asiakirjan teksti oli saatavilla ennen kyseistä kirjallista koetta ja sen aikana.
(ks. 132, 133 ja 164 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 64/86, 71/86–73/86 ja 78/86, Sergio ym. v. komissio, 8.3.1988 (Kok. s. 1399, 27 kohta ).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/91, Hoyer v. komissio, 17.3.1994 (Kok. H., s. I‑A‑91 ja II‑297, 47 kohta ); asia T‑44/91, Smets v. komissio, 17.3.1994 (Kok. H., s. I‑A‑97 ja II‑319, 46 kohta ) ja asia T‑173/99, Elkaïm Mazuel v. komissio, 25.5.2000 (Kok. H., s. I‑A‑101 ja II‑433, 87 ja 90 kohta).
7. Sitä, että valintalautakunnan kokoonpano pysyy mahdollisimman samanlaisena kokeiden ajan, edellytetään sen vuoksi, että taattaisiin arvosteluperusteiden johdonmukainen soveltaminen. Tämä johdonmukaisuus mahdollistaa puolestaan objektiivisuuden ja hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamisen kokeiden aikana. Kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tärkeys palvelukseen ottamista koskevissa menettelyissä, sitä, että kilpailun valintalautakunta ei ole noudattanut kokoonpanonsa samanlaisuutta koskevaa vaatimusta, voidaan pitää olennaisten menettelymääräysten rikkomisena. Näin ollen päätös, jota rasittaa tällainen virhe, on kumottava, ilman että asianomaisen on näytettävä, että siitä on aiheutunut erityisiä kielteisiä vaikutuksia hänen subjektiivisille oikeuksilleen, tai osoitettava, että kilpailun lopputulos olisi saattanut olla erilainen, jos kyseisiä olennaisia menettelymääräyksiä olisi noudatettu.
(ks. 202 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/03, Vonier v. komissio, 10.11.2004 (Kok. H., s. I‑A‑343 ja II‑1575, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
8. Se, että suullisissa kokeissa on samaan aikaan kilpailun valintalautakunnan varsinaisia jäseniä ja varajäseniä ei tee valintalautakunnan työskentelystä ja kokoonpanosta lainvastaisia, kunhan henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa edellytettyä edustavuutta noudatetaan ja valintalautakunnan jäsenet, joilla on äänivalta, säilyttävät toimenpiteiden valvonnan ja pitävät arviointi- ja päätösvallan itsellään. Näin ollen se, että paikalla on samaan aikaan varapuheenjohtaja ja varsinainen puheenjohtaja, ei tee valintalautakunnan työskentelystä ja kokoonpanosta lainvastaisia, koska tällaisessa tilanteessa varapuheenjohtajalla ei ole äänivaltaa.
(ks. 210 ja 255 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑290/03, Pantoulis v. komissio, 13.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑241 ja II‑1123, 77 ja 78 kohta).
9. Henkilöstösääntöjen 14 artiklan mukaisesti eturistiriita koskee vain tilannetta, jossa virkamies joutuu tehtäviään hoitaessaan antamaan ratkaisun asiasta, jonka käsittelemiseen tai ratkaisemiseen hänellä on henkilökohtainen intressi, joka vaarantaa hänen riippumattomuutensa. Arvioitaessa eturistiriidan vaaraa virkamiehen ja jonkin kolmannen osapuolen väliset ammatilliset suhteet eivät voi lähtökohtaisesti merkitä sitä, että virkamiehen riippumattomuus vaarantuu tai vaikuttaa siltä, jos tämän virkamiehen on annettava ratkaisu asiassa, jossa tämä kolmas osapuoli on mukana.
Näin ollen kilpailun valintalautakunnan jäsenen osallistuminen sellaisen hakijan arvioimiseen, joka työskentelee tai on työskennellyt samassa yksikössä tai samalla osastolla kuin hän, ei sinänsä merkitse sitä, että tämä jäsen antaisi ratkaisun asiasta, jonka käsittelemisen tai ratkaisun osalta hänellä on sellainen henkilökohtainen intressi, että se saattaa vaarantaa hänen riippumattomuutensa.
(ks. 223 ja 224 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑89/01, Willeme v. komissio, 11.9.2002 (Kok. H., s. I‑A‑153 ja II‑803, 58 kohta); asia T‑137/03, Mancini v. komissio, 3.2.2005 (Kok. H., s. I‑A‑7 ja II‑27, 33 kohta ) ja asia T‑157/04, De Bry v. komissio, 12.7.2005 (Kok. H., s. I‑A‑199 ja II‑901, 35 kohta).
10. Valintalautakunnan puolueettomuuden periaate edellyttää siten, että valintalautakunnan jäsenen on jäävättävä itsensä hakijan arvioimisen osalta, jos valintalautakunnan jäsen ja hakija ovat välittömässä suhteessa toisiinsa. Valintalautakunnan puolueettomuus taataan silloin, jos valintalautakunnan jäsen, joka on läsnä tuntemiensa hakijoiden suullisessa kokeessa, ei puutu millään tavoin haastatteluun ja näiden hakijoiden arviointiin ja jos valintalautakunta koostuu kaikkien hakijoiden vertailun aikana välttämättä tämän ”passiivisen” jäsenen lisäksi vähintään kolmesta tai neljästä jäsenestä, joilla ei ole minkäänlaista välitöntä suhdetta hakijaan.
(ks. 228 ja 229 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005 (Kok. H., s. I‑A‑75 ja II‑341, 53 kohta).
11. Joutuisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla yhteisön toimielinten tehtävänä on varmistaa kaikille kilpailun hakijoille mahdollisimman häiriötön ja sääntöjenmukainen kokeiden kulku. Kilpailun kokeiden aikana tapahtunut sääntöjenvastaisuus vaikuttaa kuitenkin näiden kokeiden laillisuuteen vain siinä tapauksessa, että tämä sääntöjenvastaisuus on olennainen tai kantaja osoittaa, että tämä sääntöjenvastaisuus on omiaan vääristämään kokeiden tuloksia. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että kyseessä on olennainen sääntöjenvastaisuus, on vastaajana olevan toimielimen tehtävänä osoittaa, että tämä sääntöjenvastaisuus ei ole vaikuttanut kokeiden tuloksiin.
Tässä yhteydessä eri hakijoihin liittyvien keskustelujen eripituinen kesto ei merkitse syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista eikä siten myöskään sääntöjenvastaisuutta, koska keskustelun pituus ei ole indisio tämän keskustelun tehokkuudesta tai laadusta.
(ks. 244 ja 250 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑200/97, Jiménez v. SMHV, 11.2.1999 (Kok. H., s. I‑A‑19 ja II‑73, 55 kohta ); asia T‑159/98, Torre ym. v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H., s. I‑A‑83 ja II‑395, 47 kohta ) ja asia T‑193/00, Felix v. komissio, 7.2.2002 (Kok. H., s. I‑A‑23 ja II‑101, 46 kohta).
12. Arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee, kun se tutkii hakijoiden tietoja ja pätevyyttä, ilmaisevat arvosanan kunkin hakijan suoriutumisesta kokeessa ja kuuluvat valintalautakunnan laajaan harkintavaltaan. Ne voivat kuulua yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan piiriin vain siinä tapauksessa, että valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavia sääntöjä on selvästi rikottu. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä ei näet ole korvata kilpailun valintalautakunnan suorittamaa arviointia omalla arvioinnillaan. Siten silloin kun kantaja ei vetoa kilpailun valintalautakunnan päätöksestä, jolla kantajan todetaan epäonnistuneen karsintakokeissa, nostettavan kumoamiskanteen yhteydessä valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavien sääntöjen rikkomiseen tai esitä näyttöä tällaisesta rikkomisesta, valintalautakunnan suorittaman arvioinnin perusteltavuus ei kuulu yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan piiriin.
Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa ilmaistusta periaatteesta, jonka mukaan palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa esimerkiksi mahdollisimman päteviä virkamiehiä, seuraa, että valintalautakunnan on valittava jokainen hakija, jolle esitetään kysymyksiä, joihin kuhunkin edellytetään yhtä oikeaa ja täsmällistä vastausta, hänen vastaustensa oikeellisuuden perusteella. Tämä sääntö ei vaikuta kaikilla kilpailujen valintalautakunnilla olevaan harkintavaltaan. Silloin kun esitettyyn kysymykseen annettavana ainoana oikeana vastauksena voi olla vain yksi yksinkertainen ja täsmällinen vastaus, kilpailun valintalautakunnalla ei näet ole harkintavaltaa todeta hakijan tähän kysymykseen antamaa vastausta oikeaksi tai vääräksi.
Tästä säännöstä seuraa, että paikkansapitämättömät korjaukset, joita valintalautakunnan tietyt jäsenet tekevät kilpailun suullisen kokeen aikana hakijan sellaisiin kysymyksiin antamiin vastauksiin, joihin voi olla olemassa vain yksi oikea vastaus, merkitsevät valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavien sääntöjen rikkomista.
(ks. 274–278 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑46/93, Michaël-Chiou v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H., s. I‑A‑297 ja II‑929, 48 ja 49 kohta ); asia T‑146/99, Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.7.2000 (Kok. H., s. I‑A‑159 ja II‑731, 41 kohta ); asia T‑72/01, Pyres v. komissio, 25.6.2003 (Kok. H., s. I‑A‑169 ja II‑861, 30 kohta ); yhdistetyt asiat T‑285/02 ja T‑395/02, Vega Rodríguez v. komissio, 9.11.2004 (Kok. H., s. I‑A‑333 ja II‑1527, 35–45 kohta ) ja asia T‑267/03, Roccato v. komissio, 26.1.2005 (Kok. H., s. I‑A‑1 ja II‑1, 42 kohta).
Top