YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
15 päivänä lokakuuta 2008
Asia T-66/04
Christos Gogos
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Toiselle ura-alueelle siirtymistä koskeva sisäinen kilpailu – Nimitys – Palkkaluokan määrittäminen – Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan komission sellaisen päätöksen kumoamista, jolla kantajan palkkaluokaksi määriteltiin palkkaluokka A7, taso 3, ja 24.11.2003 tehdyn sellaisen päätöksen kumoamista, jolla hallinnollinen valitus hylättiin.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen– Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen – Ei voida soveltaa nimitykseen, joka suoritetaan toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun perusteella
(Henkilöstösääntöjen 5 artikla, 31 artiklan 1 ja 2 kohta ja 45 artiklan 2 kohta; liite I)
2. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen – Nimittävän viranomaisen harkintavalta
(Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)
3. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen – Asianomaisen poikkeuksellisen pätevyyden huomioon ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohta ja 31 artiklan 2 kohta)
1. Vaikka henkilöstösääntöjen 31 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 45 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta ei estä sitä, että virkamies nimitetään ura-alueen ylempään palkkaluokkaan henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos hän läpäisee ylemmälle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun, tällainen tulkinta olisi kuitenkin näiden säännösten rakenteen ja tarkoituksen vastainen. Yhtäältä näet henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa myönnetyn mahdollisuuden käyttäminen on sovitettava yhteen henkilöstösääntöjen 5 artiklasta ja liitteestä I johtuvien ura-alueen käsitteelle ominaisten vaatimusten kanssa. Näin ollen palvelukseen ottaminen ura-alueen ylempään palkkaluokkaan on sallittua vain poikkeuksellisesti, joten tällaisen palkkaluokan määrittämisen oikeuttavia olosuhteita on tulkittava suppeasti. Toisaalta henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetun poikkeuksen tavoitteena on antaa asianomaiselle toimielimelle työnantajana mahdollisuus saada palvelukseensa henkilö, joka saattaa saada työmarkkinoilla useita tarjouksia muilta potentiaalisilta työnantajilta ja jonka toimielin siten saattaa menettää. Näin ollen henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa tarjotaan toimielimille mahdollisuus antaa poikkeuksellisesti poikkeukselliselle hakijalle houkuttelevammat työsuhteen ehdot saadakseen hänet palvelukseensa. Jos nimittäminen tapahtuu sellaisen toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun perusteella, joka on avoinna virkamiehille tai toimihenkilöille, joilla on jo toimi toimielimessä, tällaista perustelua asianomaisen poikkeukselliselle palkkaluokan määrittämiselle ei ole. Kun kyseessä on toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetty kilpailu, toimielimessä hankittu kokemus on myös otettu jo huomioon määriteltäessä avoimeen kilpailuun hyväksymisen edellytyksiä aikaisemmin alempaan palkkaluokkaan kuuluneille virkamiehille, eikä se voi olla poikkeuksellinen ansio, joka on otettava huomioon selvitettäessä, voitaisiinko uusi virkamies nimittää jonkin muuhun palkkaluokkaan kuin peruspalkkaluokkaan ura-alueella, johon hänet otetaan palvelukseen, koska tämä merkitsisi sitä, että samat tiedot otettaisiin kahteen kertaan huomioon. Tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa nimityksiin, jotka suoritetaan toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun perusteella.
(ks. 30–35 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑155/98 P, Alexopoulou v. komissio, 1.7.1999 (Kok. 1999, s. I‑4069, 32 ja 33 kohta ).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑195/96, Alexopoulou v. komissio, 13.2.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑51 ja II‑117, 37 kohta ); asia T‑235/97, Campoli v. komissio, 12.10.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑577 ja II‑1731, 32 kohta ); asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑129 ja II‑705, 44 kohta ); asia T‑284/03, Aycinena v. komissio, 16.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑29 ja II‑125, 71 kohta ); asia T‑145/04, Righini v. komissio, 15.11.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑349 ja II‑1547, 49 kohta) ja asia T-65/05, Seldis v. komissio, 14.2.2007 (55 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Nimittävän viranomaisen tehtävänä on tutkia konkreettisesti, onko äskettäin palvelukseen otettu virkamies tai toimihenkilö, joka vaatii henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan soveltamista, poikkeuksellisen pätevä tai edellyttävätkö yksikön erityistarpeet erityisen pätevän virkamiehen palvelukseen ottamista. Jos nimittävä viranomainen toteaa, että jompikumpi näistä edellytyksistä täyttyy, sen on arvioitava konkreettisesti henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mahdollista soveltamista. Se voi vielä tässä vaiheessa päättää yleisesti yksikön edun perusteella, onko äskettäin palvelukseen otettu virkamies tai toimihenkilö syytä nimittää ura-alueen ylempään palkkaluokkaan. Verbin ”voida” käyttäminen henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa merkitsee nimittäin, että nimittävä viranomainen ei ole velvollinen soveltamaan tätä säännöstä ja että äskettäin palvelukseen otetuilla virkamiehillä tai toimihenkilöillä ei ole subjektiivista oikeutta tällaiseen palkkaluokan määrittämiseen. Edellä esitetystä seuraa, että komissiolla on henkilöstösääntöjen 31 artiklalla vahvistetuin edellytyksin laaja harkintavalta sekä tutkia, edellyttääkö täytettävä toimi erityisen pätevän henkilön palvelukseen ottamista tai onko hän poikkeuksellisen pätevä, että tutkia näiden toteamusten seuraukset.
Tällaisessa tilanteessa yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi korvata nimittävän viranomaisen arviointia omallaan, vaan niiden on tyydyttävä selvittämään, ettei olennaisia menettelymääräyksiä ole rikottu, että nimittävä viranomainen ei ole nojautunut päätöksessään paikkansapitämättömiin tai puutteellisiin aineellisiin tosiseikkoihin ja että päätöstä eivät rasita harkintavallan väärinkäyttö, ilmeinen arviointivirhe tai riittämättömät perustelut.
(ks. 39–42 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Alexopoulou v. komissio, 21 kohta .
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑133/02, Chawdhry v. komissio, 17.12.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑329 ja II‑1617, 44 kohta ); asia T‑55/03, Brendel v. komissio, 26.10.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑311 ja II‑1437, 61 kohta ); em. asia Righini v. komissio, 52 kohta ja asia T‑411/03, Herbillon v. komissio, 15.3.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑45 ja II‑A‑2‑193, 25 kohta).
3. Koska äskettäin palvelukseen otetun virkamiehen pätevyyden poikkeuksellisen luonteen arviointia henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei voida suorittaa abstraktisti vaan sen toimen kannalta, jota varten palvelukseen ottaminen tapahtuu, arviointi on tapauskohtaista, minkä vuoksi asianomainen ei voi vedota menestyksellisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.
Tämä pätee erityisesti silloin, kun virkamiehet nimitetään toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun perusteella. Tällaisessa tilanteessa erityinen ammatillinen pätevyys on nimittäin jo otettu huomioon nimitettäessä virkamies ylemmälle ura-alueelle.
(ks. 45 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Chawdhry v. komissio, 102 kohta.
Top