Asia T-369/03 R
Arizona Chemical BV ym.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Väliaikainen oikeussuoja – Direktiivi 67/548/ETY – Kiireellisyys
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 16.1.2004
Määräyksen tiivistelmä
1. Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Fumus boni juris – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta
(EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
2. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kielteinen hallinnollinen päätös – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka
(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
3. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Taloudellinen vahinko – Tilanne, joka voi vaarantaa hakijayrityksen olemassaolon – Arviointi ottaen huomioon sen konsernin tilanne, johon kantaja kuuluu
(EY 235, EY 242, EY 243 artikla ja EY 288 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
1. Välitoimista päättävä tuomari voi määrätä välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen on ensi arviolta perusteltua tosiseikkojen ja oikeusseikkojen vuoksi (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi välitoimista määrääminen ja välitoimilla aikaansaatavat vaikutukset ovat tarpeen jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä.
Lisäksi haettujen välitoimien on oltava väliaikaisia siten, ettei niillä oteta ennalta kantaa riidanalaisiin oikeus- tai tosiseikkoihin eikä tehdä etukäteen tyhjäksi pääasiassa myöhemmin annettavan ratkaisun vaikutuksia.
Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista määräävällä tuomarilla on lisäksi laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten tuomarin olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.
(ks. 31–33 kohta)
2. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista vaatia kielteisen hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, koska sellaisen lykkäyksen myöntämisellä ei voida muuttaa kantajan tilannetta.
Lisäksi välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta, riittää, että sen aiheutuminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Kantajan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa voi aiheutua.
(ks. 62, 71 ja 72 kohta)
3. Puhdasta varallisuusvahinkoa ei voida poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavissa olevana silloin, kun vahinko voidaan myöhemmin korvata rahallisesti. Tällainen vahinko, jota ei poisteta panemalla täytäntöön pääasiassa annettava tuomio, on sellaista tappiota, joka voidaan taloudellisesti korjata perustamissopimuksen, erityisesti EY 235 ja EY 288 artiklan mukaisten oikeussuojakeinojen yhteydessä.
Siltä osin kuin on kyse väitteestä, jonka mukaan kantajana olevan yhtiön taloudelliselle tilanteelle aiheutuu vahinkoa, joka voi vaarantaa sen olemassaolon, kantajan taloudellista tilannetta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti sen konsernin ominaisuudet, johon kantaja omistuspohjansa perusteella kuuluu.
(ks. 75 ja 87 kohta)
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
16 päivänä tammikuuta 2004 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Direktiivi 67/548/ETY – Kiireellisyys
Asiassa T‑369/03 R,
Arizona Chemical BV, kotipaikka Almere (Alankomaat),
Eastman Belgium BVBA, kotipaikka Kallo (Belgia),
Resinall Europe BVBA, kotipaikka Brugge (Belgia), ja
Cray Valley Iberica, SA, kotipaikka Madrid (Espanja),
edustajinaan asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään X. Lewis ja F. Simonetti, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jossa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkää komission 20.8.2003 päivätyn toimen täytäntöönpanoa ja kolofonin nykyistä sisällyttämistä vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1) liitteeseen I ja toisaalta velvoittaa komission ehdottamaan kolofonin luokituksen poistamista seuraavassa sääntelykomitean kokouksessa, joka pidetään direktiivin 67/548/ETY sopeuttamiseksi tekniikan kehitykseen,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1), sellaisena kuin se on seitsemännen kerran muutettuna 30.4.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/32/ETY (EYVL L 154, s. 1), vahvistetaan kaupan pitämistä koskevat säännökset tietyille ”aineille”, joilla tarkoitetaan ”alkuaineita ja niiden yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai tuotantomenetelmin valmistettuina, jotka sisältävät kaikki tuotteen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja tuotantotoiminnassa muodostuvat epäpuhtaudet lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta”.
2 Direktiiviä 67/548/ETY on sen antamisen jälkeen muutettu useaan otteeseen, viimeksi kuulemismenettelyä (yksimielisyys) noudattaen annetuissa neuvoston säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevien säännösten mukauttamisesta päätökseen 1999/468/EY 14 päivänä huhtikuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, s. 36).
Yleiset oikeussäännöt
3 Direktiivin 67/548/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklassa säädetään, että aineet luokitellaan niiden luontaisten ominaisuuksien perusteella kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn luokituksen mukaisesti.
4 Direktiivin 67/548/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 2 kohdan k alakohdassa määritellään ”herkistäviksi” aineet ja valmisteet, ”jotka hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktion tai niille luonteenomaisia haittavaikutuksia”.
5 Kemiallisen aineen luokitteleminen ”vaaralliseksi” velvoittaa tekemään sen päällykseen riittävät merkinnät, joita ovat muun muassa varoitusmerkit, aineen käyttöön liittyvistä erityisvaaroista varoittavat vakiolausekkeet (”R‑lausekkeet”) sekä aineen turvallista käyttöä koskevia ohjeita sisältävät vakiolausekkeet (”S‑lausekkeet”). Direktiivin 67/548/ETY 23 artiklan 2 kohdassa säädetään erityisesti R‑lausekkeista seuraavaa:
”Jokaisessa pakkauksessa on oltava seuraavat selkeät ja pysyvät merkinnät:
– –
d) vakiolausekkeet, jotka osoittavat aineen käyttöön liittyvistä vaaroista johtuvat erityiset vaarat (R‑lausekkeet). Näiden R‑lausekkeiden sanamuodon on oltava liitteessä III esitetyn mukainen. Kunkin aineen yhteydessä käytettävät lausekkeet esitetään liitteessä I – – .”
Direktiivin 67/548/ETY mukauttaminen tekniikan kehitykseen
6 Direktiivin 67/548/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 28 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Muutokset, jotka ovat tarpeen liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen, on tehtävä 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.”
7 Komissio on ilmoittanut huomautuksissaan, että käytännössä se kuulee luokitus‑ ja merkintätyöryhmää (jäljempänä työryhmä), kun se laatii ensimmäistä ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä direktiivin 67/548/ETY mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. Tämä työryhmä muodostuu jäsenvaltioiden valtuuttamista myrkky‑ ja luokitusasiantuntijoista sekä kemian teollisuuden ja sen teollisuudenhaaran edustajista, jonka tuotteista nimenomaisesti on kyse. Komissio tekee työryhmää kuultuaan ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä direktiivin 67/548/ETY 29 artiklan mukaisesti perustetulle komitealle (jäljempänä sääntelykomitea).
8 Direktiivin 67/548/ETY 29 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 807/2003, säädetään seuraavaa:
”1. Komissiota avustaa komitea.
2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.”
9 Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL L 184, s. 23) 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissiota avustaa sääntelykomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.
2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.
3. Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.
4. Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä ja antaa siitä tiedon Euroopan parlamentille.
5. Jos Euroopan parlamentti katsoo, että komission perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen nojalla tekemä ehdotus ylittää perussäädöksessä annetun täytäntöönpanovallan, se ilmoittaa neuvostolle kantansa.
6. Neuvosto voi tällaisen kannan asianmukaisesti huomioon ottaen tehdä määräenemmistöllä päätöksen ehdotuksesta määräajassa, josta on säädettävä erikseen kussakin perussäädöksessä ja joka ei missään tapauksessa saa olla pidempi kuin kolme kuukautta päivästä, jona asia on tullut vireille neuvostossa.
Jos neuvosto on tässä määräajassa ilmaissut määräenemmistöllä vastustavansa ehdotusta, komissio tarkastelee sitä uudelleen. Se voi tehdä neuvostolle muutetun ehdotuksen, tehdä ehdotuksensa uudelleen tai antaa perustamissopimukseen perustuvan säädösehdotuksen.
Jos neuvosto ei ole tässä määräajassa antanut ehdotettua täytäntöönpanosäädöstä eikä ilmoittanut vastustavansa ehdotusta täytäntöönpanotoimenpiteiksi, komissio antaa ehdotetun täytäntöönpanosäädöksen.”
Direktiivi 1999/45/EY/EY
10 Vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY/EY (EYVL L 200, s. 1) vahvistetaan säännökset sellaisten vaarallisten ”valmisteiden” markkinoille saattamisesta, joilla siinä tarkoitetaan ”seoksia tai liuoksia, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta aineesta”.
11 Direktiivin 1999/45/EY 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan valmisteisiin, jotka
– sisältävät vähintään yhtä 2 artiklassa tarkoitettua vaarallista ainetta,
ja
– joita pidetään 5, 6 tai 7 artiklassa tarkoitettuina vaarallisina valmisteina.”
12 Direktiivin 1999/45/EY 2 artiklan 2 kohdan k alakohdan määritelmän mukaan ”herkistäviä aineita ja valmisteita” ovat ”aineet ja valmisteet, jotka hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktion tai niille luonteenomaisia haittavaikutuksia”.
13 Direktiivin 1999/45/EY 10 artiklan 1.1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:
a) edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja valmisteita ei saateta markkinoille, jos niiden pakkauksiin tehdyt merkinnät eivät täytä kaikkia tässä artiklassa esitettyjä vaatimuksia ja jos ne eivät ole liitteessä V olevassa A ja B osassa esitettyjen erityissäännösten mukaisia.”
14 Direktiivin 1999/45/EY liitteessä V olevan B osan 9 kohdassa, joka sisältää eräitä säännöksiä valmisteista, joita ei ole luokiteltu herkistäviksi mutta jotka sisältävät vähintään yhden herkistävän aineen, säädetään seuraavaa:
”Sellaisten valmisteiden pakkauksissa, jotka sisältävät vähintään yhden herkistäväksi luokitellun aineen, jonka pitoisuus valmisteessa on yhtä suuri tai suurempi kuin 0,1 % tai yhtä suuri tai suurempi kuin direktiivin 67/548/ETY/ETY liitteessä I olevassa erityisessä huomautuksessa aineelle vahvistettu pitoisuus, on oltava merkintä: ’Sisältää ’herkistävän aineen nimi’. Voi aiheuttaa allergisen reaktion’.”
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
15 Arizona Chemical BV, Eastman Belgium BVBA, Resinall Europe BVBA ja CRAY Valley Iberica, SA (jäljempänä kantajat) tuottavat ja myyvät kolofonia ja sen johdannaisia.
16 Kolofoni on männystä uutettu luonnonaine (mäntyhartsi), jota käytetään sen tarttuvien ja vettä hylkivien ominaisuuksien takia. Sitä voi olla hyvin monenlaisissa tuotteissa, kuten paperissa, liimoissa, maaleissa ja kosmetiikkatuotteissa.
17 Direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen yhdeksännentoista kerran 1.9.1993 annetun komission direktiivin 93/72/ETY (EYVL L 258, s. 29) nojalla kolofoni luokiteltiin direktiivin 67/548/ETY liitteessä I hengitysteitä ja ihoa herkistäväksi aineeksi, ja siihen liitettiin seuraava vaaraa osoittava lauseke R 42/43: ”Altistuminen hengitysteitse ja ihokosketus voi aiheuttaa herkistymistä.”
18 Direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kahdennenkymmenennenensimmäisen kerran 19.12.1994 annetun komission direktiivin 94/69/EY (EYVL L 381, s. 1) nojalla kolofoni poistettiin luokituksesta R 42. Se säilytettiin kuitenkin liitteessä I luokiteltuna aineeksi, joka voi aiheuttaa herkistymistä hengitysteitse ja johon sovelletaan vaaraa osoittavaa lauseketta R 43, joka kuuluu seuraavasti: ”Ihokosketus voi aiheuttaa herkistymistä.”
19 Tämän muutoksen jälkeen kantajat kokoontuivat ja esittivät Euroopan kemikaalitoimistolle ja työryhmälle tietoja ja perusteluja osoittaakseen, että oli tieteellisesti virheellistä luokitella kolofoni lausekkeella R 43 ja että vain kolofonin hapetetulla muodolla (jäljempänä hapetettu kolofoni), joka on eri aine, voi olla herkistäviä vaikutuksia.
20 Työryhmä päätteli lokakuussa 1999 pitämässään kokouksessa, että kolofonin luokituksen poistaminen oli ”tieteellisesti perusteltua”. Se totesi kuitenkin tämän lisäksi, että luokituksen poistaminen johtaisi ”nykyisen sääntelyjärjestelmän mukaisen suojelutason ja käytettävissä olevien valvontakeinojen heikkenemiseen”, minkä vuoksi se päätti ”jatkaa aineita ja valmisteita koskevien direktiivien puitteissa sellaisen ratkaisun etsimistä, joka olisi tieteellisesti täsmällisempi ja jolla säilytettäisiin nykyinen suojelutaso”.
21 Syyskuussa 2002 työryhmä toisti käsityksensä siitä, että vaikka kolofonin luokituksen poistaminen oli ”tieteellisesti perusteltua”, se johtaisi ”nykyisen sääntelyjärjestelmän mukaisen suojelutason ja käytettävissä olevien valvontakeinojen heikkenemiseen”. Työryhmä päätteli tämän vuoksi, että kolofonia ”ei tule poistaa luokituksesta herkistävänä aineena, eikä tästä asiasta pidä enää keskustella olemassa olevien tietojen pohjalta”.
22 Kantajat pyysivät 23.6.2003 päivätyllä kirjeellään komissiota ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin kolofonin poistamiseksi luokituksesta ihoa herkistävänä aineena.
23 Komissio ilmoitti 20.8.2003 päivätyssä vastauskirjeessään (jäljempänä riidanalainen toimi) kantajille muun muassa, että kun tuoretta kolofonia käytetään, se reagoi herkistäviin ainesosiin ollessaan kosketuksissa ympäröivän ilman hapen kanssa, ja että kolofoni sisältää yleensä hapetettua kolofonia, jolla on herkistäviä vaikutuksia. Riidanalaisessa toimessa täsmennetään myös, että ”kolofoni kuuluu niihin kymmeneen tuotteeseen, joita pidetään eniten allergiaa aiheuttavina”. Lopuksi komissio päättelee kirjeessään, että kantajat eivät ole esittäneet ”asianmukaisia perusteita, joiden nojalla kolofonin luokitus voitaisiin poistaa”.
24 Kantajat ovat nostaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 29.10.2003 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaaditaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen toimen
– toteaa, että kolofonin sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I on lainvastaista
– toteaa toissijaisesti, että kolofonin sisällyttämistä direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I ei sovelleta kantajiin EY 241 artiklan nojalla
– velvoittaa komission korvaamaan riidanalaisen toimen hyväksymisen johdosta aiheutuneen vahingon.
25 Kantajille ilmoitettiin hieman edellä mainitun kanteen nostamisen jälkeen, että sääntelykomitea kokoontuisi 23.1.2004 hyväksyäkseen direktiivin 67/548/ETY mukauttamisen tekniikan kehitykseen 29. kerran.
26 Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 27.11.2003 toimittamallaan erillisellä kirjelmällä jättäneet EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat, että välitoimista päättävä tuomari
– toteaa, että niiden hakemus otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu
– määrää, että riidanalaisen toimen täytäntöönpanoa ja kolofonin nykyistä sisällyttämistä direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I on lykättävä, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut pääasiassa tuomion
– määrää, että komission on seuraavassa sääntelykomitean kokouksessa ehdotettava, että kolofonin luokitus poistetaan mukautettaessa direktiiviä 67/548/ETY tekniikan kehitykseen 29. kerran
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla lisäksi pyytäneet, että välitoimista päättävä tuomari hyväksyisi niiden välitoimihakemuksen kiireellisenä ja ennen kuin komissio on esittänyt huomautuksensa.
28 Komissio on esittänyt 4.12.2003 huomautuksensa välitoimihakemuksesta. Komissio vaatii, että välitoimista päättävä tuomari
– hylkää välitoimihakemuksen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Kantajien ja komission suulliset huomautukset kuultiin 11.12.2003 pidetyssä kuulemistilaisuudessa.
30 Komissio on välitoimista päättävän tuomarin kirjalliseen kysymykseen täsmentänyt 7.1.2004 antamassaan vastauksessa, että menettely, jossa kuullaan komission eri yksikköjä suunnitelluista toimenpiteistä direktiivin 67/548/ETY mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen 29. kerran, on kestänyt odotettua kauemmin ja että alun perin 23.1.2004 pidettäväksi suunniteltu sääntelykomitean kokous on tämän vuoksi lykätty ennalta määrittelemättömään ajankohtaan tulevaisuudessa.
Oikeudellinen arviointi
31 Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty (asia C‑268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I‑4971, 30 kohta). Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C‑445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I‑1461, 73 kohta).
32 Lisäksi haettujen välitoimien on oltava väliaikaisia siten, ettei niillä oteta ennalta kantaa riidanalaisiin oikeus‑ tai tosiseikkoihin eikä tehdä etukäteen tyhjäksi pääasiassa myöhemmin annettavan ratkaisun vaikutuksia (asia C‑149/95 P (R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I‑2165, 22 kohta).
33 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista määräävällä tuomioistuimella on lisäksi laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (edellä 32 kohdassa mainittu asia komissio v. Atlantic Container Line ym., määräyksen 23 kohta).
34 Käsiteltävänä oleva välitoimihakemus on tutkittava edellä esitettyjen periaatteiden valossa.
Asianosaisten lausumat
Kantajien lausumat
– Tutkittavaksi ottaminen
35 Kantajat väittävät, että niillä on asiavaltuus EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla, koska riidanalainen toimi on komission johtajan allekirjoittama komission päätös, joka on osoitettu suoraan kantajille, minkä vuoksi kantajien ei tarvitse esittää näyttöä siitä, että kyseinen päätös koskee niitä suoraan ja erikseen, mitä kriteeriä sovelletaan vain kolmansille osoitettuihin päätöksiin.
36 Kantajat väittävät myös, että riidanalaisella toimella on kantajien oikeusasemaan kielteisesti vaikuttavia lopullisia oikeusvaikutuksia, koska sillä vahvistetaan komission kolofonin luokitusta koskeva lopullinen kanta. Ne katsovat, että komission päätös olla ehdottamatta kolofonin luokituksen poistamista ihoa herkistävänä aineena on lopullinen päätös, sillä sääntelykomitea ei voi lausua enemmästä kuin mitä siltä on pyydetty eikä näin ollen poiketa komission kannasta.
37 Lopuksi kantajat toteavat, että vaikka riidanalaista tointa olisikin pidettävä valmistelevana toimena, siitä nostettua kannetta ei kuitenkaan jätettäisi tutkimatta sen päättelyn mukaisesti, jonka yhteisöjen tuomioistuin on omaksunut asiassa C‑312/90, Espanja vastaan komissio (Kok. 1992, s. I‑4117) ja asiassa C‑47/91, Italia vastaan komissio (Kok. 1992, s. I‑4145, Kok. Ep. XII, s. I‑191) 30.6.1992 antamissaan tuomioissa, joissa valmistelevista toimista eli EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamiskirjeistä nostetut kanteet katsottiin voitavan ottaa tutkittaviksi.
– Fumus boni juris
38 Kantajat väittävät, että riidanalaisista toimista nostettu kanne, joka nojautuu kuuteen kanneperusteeseen, ei ole perusteeton.
39 Kantajat väittävät ensinnäkin, että työryhmän Euroopan kemikaalitoimiston puitteissa tekemä ja komission riidanalaisessa päätöksessä omaksuma analyysi perustuu hapetetun kolofonin, eikä kolofonin, ominaisuuksia koskeviin tietoihin. Ensin mainittua ainetta koskevat arvioinnit eivät kantajien mukaan voi kuitenkaan olla perusteena oikeudelliselle päätelmälle siitä, mikä on asianmukainen luokitus viimeksi mainitulle.
40 Toiseksi kantajat katsovat, että kolofonin nykyinen sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I ja komission päätös olla poistamatta sen luokitus ovat virheellisiä ja lainvastaisia. Tämä johtuu työryhmälle ja komissiolle toimitetusta tieteellisestä näytöstä, josta käy ilmi, että kolofoni ei direktiivin 67/548/ETY arviointiperusteiden mukaan ole ihoa herkistävä aine.
41 Kolmanneksi kantajat väittävät, että riidanalainen toimi perustuu siihen virheelliseen olettamukseen, että markkinoille saatettu kolofoni sisältää aina hapetettua kolofonia ja että tällaisella hapetetulla kolofonilla on näin ollen ihoa herkistävä vaikutus. Asia ei kuitenkaan ole näin normaaleissa käsittely‑ ja käyttöolosuhteissa. Riidanalainen toimi perustuu tämän vuoksi olennaiseen aineelliseen virheeseen, minkä lisäksi se on tieteellisesti virheellinen ja direktiivin 67/548/ETY liitteen VI mukaisten luokitusperusteiden vastainen.
42 Vaikka oletettaisiin, että markkinoille saatettu kolofoni sisältää aina hapetettua kolofonia ja että komissiolla on oikeus luokitella kolofoni hapetetun kolofonin ominaisuuksien perusteella, riidanalainen päätös on kantajien mukaan kuitenkin virheellinen ja lainvastainen. Komission käyttämä testausmenetelmä ei ensiksikään sovellu käytettäväksi hapetettuun kolofoniin. Toiseksi, objektiivisempi testi osoittaa, ettei hapetettu kolofoni aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Kolmanneksi, markkinoille saatettu kolofoni ei sisällä hapetettua kolofonia myrkyllisyyden kannalta niin merkittäviä määriä, että se aiheuttaisi herkistymistä.
43 Neljänneksi kantajat katsovat, että työryhmän kieltäytyminen suosittelemasta kolofonin luokituksen poistamista sisältää jo sinänsä ristiriidan ja että tällä kieltäytymisellä selvästi, vaikka tosin implisiittisesti, nojaudutaan ennalta varautumisen periaatteeseen ja sovelletaan tätä periaatetta. Kantajien mielestä on kuitenkin sekä tosiseikkojen kannalta tarkasteltuna että oikeudellisesti ja teknisesti virheellistä soveltaa tätä periaatetta nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen.
44 Viidenneksi kantajien mukaan se, että komissio ei käyttänyt arviointinsa perustana uusinta kehitystä vastaavia tietoja, jotka kantajat olivat sille toimittaneet, on EY 95 artiklan 3 kohdan vastaista. Kantajat katsovat lisäksi, että vaatiessaan kantajia osoittamaan, että vaara puuttuu täysin, komissio jätti ottamatta huomioon direktiivin 67/548/ETY mukaisen vaatimuksen, jonka mukaan kyseisen analyysin on perustuttava normaaleihin käsittely‑ ja käyttöolosuhteisiin.
45 Kuudenneksi kantajien mukaan sillä, ettei komissio ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin kolofonin luokituksen poistamiseksi ihoa herkistävänä aineena, loukataan useita yhteisön oikeuden perusperiaatteita, kuten suhteellisuusperiaatetta sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.
– Kiireellisyys
46 Kantajat väittävät, että pyydetyt välitoimet on määrättävä kiireellisesti, jotta estetään se, että direktiivin 67/548/ETY mukauttaminen tekniikan kehitykseen 29. kerran hyväksyttäisiin 23.1.2004, ja jotta ehkäistään kantajia uhkaavien korjaamattomien kaupallisten, taloudellisten ja sääntelyä koskevien vahinkojen syntyminen.
47 Kantajat väittävät, että kolofonin luokituksen poistamatta jättämistä koskevalla komission päätöksellä ja sen täytäntöönpanolla on kahdenlaisia kielteisiä seurauksia, joita ei voida hyvittää vahingonkorvauksella.
48 Ensinnäkin siitä, että komissio ei poistanut kolofonin luokitusta ihoa herkistävänä aineena, seuraa, että kolofonia ostavat asiakkaat menettävät lopullisesti ja korjaamattomalla tavalla luottamuksensa tähän aineeseen ja siihen pohjautuviin tuotteisiin. Tällä luottamuksen menetyksellä on välittömästi kielteinen kaupallinen vaikutus kantajien tuotteisiin. Kantajat väittävät, että joillakin kantajien kulutushyödykkeitä valmistavilla asiakkailla on meneillään kehitysohjelmia kolofonin ja sen johdannaisten korvaamiseksi. Tärkeimmät kulutushyödykkeiden valmistajat suunnittelevat parhaillaan lopettavansa kolofonin esteripohjaisten sideaineiden käytön Euroopassa vuoden 2004 puoliväliin mennessä. Lääketeollisuus on kantajien mukaan vastaavalla tavalla luopumassa kolofonipohjaisista hartseista lääkinnällisissä tarkoituksissa käytetyissä liimoissa, kuten laastareissa, sellaisten ihoa mahdollisesti herkistävien vaikutusten vuoksi, joita yhteisön viranomaiset katsovat tällä aineella olevan. Kantajat täsmentävät vielä, että kolofonin käyttö ja luottamus tähän aineeseen ovat erityisen herkkiä toteamuksille, joiden mukaan tuote on vaarallinen ihmisten terveydelle, ja vaikka tällaiset toteamukset sittemmin osoitettaisiin vääriksi, luottamuksen palauttaminen kyseessä olevaan tuotteeseen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
49 Toinen merkittävä kaupallinen seuraus kolofonin virheellisestä luokituksesta liittyy kantajien mukaan siihen, että kolofoni ja sen johdannaiset sisällytetään luetteloihin, joita eräät suuret yritykset ja eräät valtiot laativat tuotteista, joiden käyttöön liittyy rajoituksia. Kaikki nämä luettelot velvoittavat toimittajia ja käyttäjiä etsimään korvaavia tuotteita. Johonkin tällaiseen luetteloon tehdyn merkinnän vaikutus on välitön, ja se johtaa väistämättä myyntitulojen supistumiseen. Vielä merkittävämpää kantajien mukaan on se, että kolofonin ja sen johdannaisten sisällyttäminen johonkin näistä luetteloista johtaa siihen, että niitä ei oteta huomioon uusia tuotteita kehitettäessä, minkä vuoksi niiden kaupallinen elinikä lyhenee. Niinpä liikevaihto saattaa hieman pienentyä lähitulevaisuudessa, mutta se saattaa – ja näin tulee kantajien käsityksen mukaan käymään – sitä vastoin pienentyä kiihtyvällä vauhdilla tulevina vuosina.
50 Kantajat toteavat vielä, että jos kolofonin virheellistä luokitusta ihoa herkistävänä aineena ei oikaista tai jos tätä samaa luokitusta sovelletaan kolofonin johdannaisiin, nämä aineet tullaan korvaamaan muilla raaka-aineilla. Korvaavien tuotteiden ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kustannusten ja suorituskyvyn osalta edullisia kolofonille. Kantajat arvioivat, että Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoilla korvattaisiin noin 365 000 tonnia kolofonijohdannaisia. Lisäksi kolofoniteollisuus kärsisi runsaasta ylituotannosta, mistä olisi seurauksena markkinoille saatetun kolofonin hintojen voimakas lasku.
51 Kantajat toteavat vielä, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen toimen pääasiassa, tämän toimen johdosta menetetyn myynnin määrää ei voitaisi käytännössä täysin määritellä aiheutuneen vahingon korvaamiseksi, eivätkä kantajat myöskään pystyisi palauttamaan tätä myyntiä ennalleen.
52 Toiseksi kantajien mukaan sillä, että komissio ei poista kolofonin luokitusta, vahvistetaan luokitusstandardi kaikille tämän aineen johdannaisille, mistä seuraa, että seuraava johdonmukainen sääntelyä koskeva vaihe on mitä todennäköisimmin se, että kolofonin johdannaiset luokitellaan ihoa herkistäviksi aineiksi. Kantajien mukaan sellaisesta luokituksesta aiheutuisi niille hyvin vakavia sääntelyä koskevia ja taloudellisia seurauksia, koska kantajien kaikkiin tuotteisiin, jotka ovat kolofonin johdannaisia, sovellettaisiin samalla perusteella tapahtuvaa luokitusta.
53 Kantajat toteavat, että riidanalaisella toimella olisi myös hyvin suuri vaikutus useiden kolofonia sisältävien tuotteiden markkinoihin ja että sellaisen vaikutuksen suuntaa olisi hyvin vaikea kääntää.
– Intressivertailu
54 Kantajat väittävät, että kyseessä olevien intressien vertailu puoltaa niiden vaikutusten lykkäämistä, joita riidanalaisella toimella ja kolofonin nykyisellä sisällyttämisellä direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I on. Kantajat katsovat ensinnäkin, että heille aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, vaikkei kolofonin ominaisuuksista olekaan tieteellistä epävarmuutta, minkä vuoksi ei ole mitään tarvetta suojella ihmisten terveyttä. Toiseksi kantajien mielestä on tärkeää sekä kantajien itsensä että yhteisön kannalta, että joitakin keskeisiä kemiallisten aineiden luokitus‑ ja merkintäperusteita selvennetään oikeusvarmuuden lisäämiseksi.
Komission lausumat
55 Komissio esittää ensinnäkin, että välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästikin puuttuvat, sillä kantajat riitauttavat toimen, joka ei vaikuta niiden oikeusasemaan ja joka ei näin ollen voi olla kanteen kohteena.
56 Toiseksi komissio väittää kiireellisyyden osalta, että kantajat eivät ole esittäneet mitään näyttöä siitä, että kolofonin luokituksella direktiivin 67/548/ETY liitteessä I uhataan kantajien kaupallista elinkelpoisuutta. Komissio toteaa myös, että kunkin kantajan koon ja toiminnan laajuuden perusteella voidaan päätellä, että kantajien elinkelpoisuus ei riipu kolofonista eikä kantajien menestyksestä pelkästään tämän tuotteen markkinoilla. Komission mukaan lisäksi se, että kantajat ovat pääasian kanteensa yhteydessä esittäneet EY 288 artiklan nojalla vahingonkorvausvaatimuksen, osoittaa, että kantajat katsovat itsekin, että vahingonkorvauksella voitaisiin korvata niille aiheutuva vahinko.
57 Lopuksi komissio korostaa intressivertailun osalta, että komissiolle on ehdotettu direktiivin 67/548/ETY laajaa uudistamista ja että kyseistä uudistusta odoteltaessa intressivertailu ei puolla pyydettyjen välitoimien myöntämistä.
Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta
58 Esillä olevassa asiassa on tutkittava – ilman että on tarpeen ratkaista, onko riidanalaisella toimella kantajien etuihin vaikuttavia oikeusvaikutuksia –, voiko välitoimista päättävä tuomari määrätä pyydetyt välitoimet, ja erityisesti, voiko niistä olla kantajille jotain käytännön hyötyä.
59 Kantajat pyytävät hakemuksessaan ensiksi, että riidanalaisen toimen täytäntöönpanoa lykätään, ja seuraavaksi, että täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin kyseessä on kolofonin nykyinen sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I, ja lopuksi, että komissio määrätään ehdottamaan kolofonin luokituksen poistamista mukautettaessa direktiiviä 67/548/ETY tekniikan kehitykseen 29. kerran seuraavassa sääntelykomitean kokouksessa.
60 Kutakin näistä pyydetyistä välitoimista on tutkittava erikseen.
61 Ensinnäkin riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykkäämisen osalta voidaan todeta, että mikäli oletetaan, että riidanalainen toimi on muodollisesti päätös, sen ei ole kiistetty olevan kielteinen päätös.
62 Tältä osin on huomattava, että lähtökohtaisesti ei ole mahdollista vaatia kielteisen hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, koska sellaisen lykkäyksen myöntämisellä ei voida muuttaa kantajan tilannetta (asia 206/89 R, S v. komissio, määräys 31.7.1989, Kok. 1989, s. 2841, 14 kohta ja asia C‑89/97 P(R), Moccia Irme v. komissio, määräys 30.4.1997, Kok. 1997, s. I‑2327, 45 kohta).
63 Riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä ei voisi käsiteltävänä olevassa tapauksessa olla kantajille käytännön hyötyä, koska tällainen lykkääminen ei voisi toimia myönteisenä päätöksenä, jolla kolofoni ehdotettaisiin poistettavaksi direktiivin 67/548/ETY liitteestä I.
64 Tämä täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö on näin ollen hylättävä.
65 Kantajien niistä pyynnöistä, joilla välitoimista päättävää tuomaria vaaditaan ensinnäkin lykkäämään täytäntöönpanoa siltä osin kuin kyseessä on kolofonin nykyinen sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I, ja toiseksi määräämään, että komission on ehdotettava sääntelykomitealle kolofonin luokituksen poistamista, on syytä todeta aluksi, että näistä kahdesta toimenpiteestä aiheutuvat seuraukset ulottuisivat huomattavasti pitemmälle kuin ne oikeusvaikutukset, jotka saattaisivat liittyä kanteen hyväksymiseen pääasiassa.
66 Ensinnäkin täytäntöönpanon lykkäämisellä, joka koskee kolofonin nykyistä sisällyttämistä direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I siihen saakka, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut pääasiassa tuomionsa, olisi tällaisen lykkäämisen väliaikaisuudesta huolimatta kaikkia sitovia vaikutuksia. Edes se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaisi tutkittavakseen ja hyväksyisi kantajien pääasiassa esittämän väitteen, jonka mukaan kolofonin nykyinen sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I on lainvastaista, ei voisi johtaa siihen, että kolofonin sisällyttäminen direktiivin 67/548/ETY liitteeseen I kumottaisiin, vaan korkeintaan siihen, että riidanalainen toimi kumottaisiin (ks. vastaavasti asia 9/56, Meroni v. korkea viranomainen, tuomio 13.6.1958, Kok. 1958, Kok. Ep. I, s. 21, 11 kohta).
67 Toiseksi, siltä osin kuin kantajat pyytävät välitoimista päättävää tuomaria määräämään, että komission on ehdotettava sääntelykomitealle kolofonin luokituksen poistamista, on syytä todeta, että sellaisen ehdotuksen tekeminen ei näytä olevan tässä vaiheessa välttämätön seuraus riidanalaisen toimen kumoamisesta ja että komission asiana on ryhtyä EY 233 artiklan mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pääasiassa antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi. Mikäli välitoimista päättävä tuomari hyväksyisi edellä mainitun pyynnön, se määräisi näin ollen komission tekemään kumoamistuomion perusteella täsmällisiä päätelmiä, ja tällaisella määräyksellä ylitettäisiin se toimivalta, joka tuomioistuimella on pääasiassa.
68 Lisäksi on huomattava, että vaikka välitoimista päättävä tuomari hyväksyisi kantajien pyynnön, kolofonin luokituksen poistamista koskeva ehdotus ei automaattisesti merkitsisi sitä, että luokitus poistettaisiin ehdotetulla tavalla, koska ei olisi olemassa mitään takeita siitä, että tällainen ehdotus hyväksyttäisiin muutoksitta direktiivin 67/548/ETY 29 artiklassa säädetyn lainsäädäntömenettelyn päätteeksi. Jos kyseinen ehdotus näin ollen hylättäisiin, kantajilla ei olisi mitään käytännön hyötyä annetusta määräyksestä, koska kolofonin luokitus direktiivin 67/548/ETY liitteessä I säilyisi ennallaan.
69 Lopuksi on todettava, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että vahinko, johon ne vetoavat, olisi riittävän hyvin ennakoitavissa, vakava ja korjaamaton. Kantajat eivät ole varsinkaan näyttäneet oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että on kiireellistä määrätä välitoimia.
70 Tältä osin on todettava aluksi, että kun otetaan huomioon, että komissiolla on oikeus muuttaa riidanalaisessa toimessa ilmaisemaansa kantaa ennen seuraavaa direktiivin 67/548/ETY mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen pidettävää sääntelykomitean kokousta, olettamus, jonka mukaan kolofonia ei kyseisessä kokouksessa ehdoteta poistettavaksi direktiivin 67/548/ETY liitteestä I, jää epävarmaksi.
71 On lisäksi huomattava, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (asia C‑329/99 P(R), Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 18.11.1999, Kok. 1999, s. I‑8343, 94 kohta). Varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta, riittää, että sen aiheutuminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä (ks. mm. asia C‑280/93 R, Saksa v. neuvosto, määräys 29.6.1993, Kok. 1993, s. I‑3667, 34 kohta ja asia C‑335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I‑8705, 67 kohta).
72 Kantajan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa voi aiheutua (ks. edellä 71 kohdassa mainittu asia HFB ym. v. komissio, määräyksen 67 kohta ja asia C‑278/00 R, Kreikka v. komissio, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I‑8787, 15 kohta).
73 Kantajat väittävät hakemuksessaan, että mikäli välitoimia ei määrätä, niille aiheutuu kahdentyyppistä korjaamatonta vahinkoa, eli ensinnäkin kaupallisista menetyksistä johtuvaa vahinkoa ja toiseksi vahinkoa, joka johtuisi kolofonin johdannaisia koskevista tulevista lainsäädäntötoimista. Näiden vahinkojen aiheutumisen riskiä on arvioitava kummankin tyyppisen vahingon osalta erikseen.
74 Kantajat väittävät ensiksikin, että jos kolofonin luokitus direktiivin 67/548/ETY liitteessä I säilyy, kantajien asiakkaat voisivat menettää luottamuksensa tähän aineeseen ja lopettaa sen käytön omien tuotteittensa valmistuksessa. Tästä luottamuksen menetyksestä aiheutuva vahinko olisi tämän vuoksi taloudellista vahinkoa.
75 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puhdasta varallisuusvahinkoa ei kuitenkaan voida poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavissa olevana silloin, kun vahinko voidaan myöhemmin korvata rahallisesti (asia C‑213/91 R, Abertal ym. v. komissio, määräys 18.10.1991, Kok. 1991, s. I‑5109, 24 kohta; asia T‑230/97 R, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, määräys 1.10.1997, Kok. 1997, s. II‑1589, 32 kohta ja asia T‑339/00, Bactria v. komissio, määräys 15.6.2001, Kok. 2001, s. II‑1721, 94 kohta). Tämä oikeuskäytäntö perustuu siihen ajatukseen, että taloudellinen vahinko, jota ei poisteta panemalla täytäntöön pääasiassa annettava tuomio, on sellaista tappiota, joka voidaan taloudellisesti korjata perustamissopimuksen, erityisesti EY 235 ja EY 288 artiklan mukaisten oikeussuojakeinojen yhteydessä (em. asia Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, määräyksen 38 kohta ja asia T‑169/00 R, Esedra v. komissio, määräys 20.7.2000, Kok. 2000, s. II‑2951, 47 kohta).
76 Kun otetaan huomioon ne riskit, joihin kantajat vetoavat, välitoimien myöntämistä voitaisiin tässä tapauksessa pitää perusteltuna vain, jos osoittautuisi, että ilman tällaista toimenpidettä kantajat joutuisivat tilanteeseen, joka saattaisi uhata niiden olemassaoloa tai muuttaa korjaamattomalla tavalla niiden markkinaosuuksia (asia T‑13/99 R, Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 30.6.1999, Kok. 1999, s. II‑1961, 138 kohta ja asia T‑392/02 R, Solvay Pharmaceuticals v. neuvosto, määräys 11.4.2003, 107 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
77 Tämän vuoksi on syytä tutkia, ovatko kantajat näyttäneet toteen, että niille voisi aiheutua jompaakumpaa edellä mainitun tyyppisistä vahingoista.
78 Ensinnäkin markkinaosuuksien korjaamatonta menettämistä koskevasta riskistä on syytä todeta, että ainoa kirjallinen todiste, joka välitoimihakemuksessa on esitetty tässä tarkoituksessa, on artikkeli, joka kantajien mukaan on peräisin eräältä kantajien asiakkaalta. Tästä artikkelista ilmenee, että koska kolofoni tai sen johdannaiset voivat aiheuttaa ihon ärsyyntymistä, kyseinen asiakas ei voi hyväksyä luonnosta peräisin olevia kolofoneja. Kantajat eivät ole kuitenkaan täsmentäneet artikkelin päiväystä eivätkä myöskään sen yrityksen merkitystä, jonka palveluksessa artikkelin kirjoittaja on. Välitoimista päättävä tuomari ei tästä syystä pysty arvioimaan, mikä merkitys tällä asiakkaalla on tosiasiallisesti kunkin kantajan liiketoiminnalle. Tässä artikkelissa ei ole myöskään mitään, mikä osoittaisi, että artikkelin kirjoittajan ilmaisema mielipide liittyy muodollisesti siihen, että kolofoni on luokiteltu direktiivin 67/548/ETY liitteessä I.
79 Kantajat eivät sitä paitsi ole esittäneet näyttöä siitä, mikä on kunkin kantajan asema kolofonin ja sen johdannaisten markkinoilla. Ne eivät ole myöskään riittävästi kehitelleet väitettään, jonka mukaan kolofonin luokitus direktiivin 67/548/ETY liitteessä I ja tähän luokitukseen liittyvät merkintävaatimukset vaikuttavat erittäin epäedullisesti kantajien asiakkaille syntyviin mielikuviin sekä näiden asiakkaiden tapoihin.
80 Kantajat selittivät vasta kuulemistilaisuudessa ensimmäisen kerran, että se luottamuksen menetys ja ne kaupalliset menetykset, joihin ne vetoavat, aiheutuivat direktiivin 67/548/ETY ja direktiivissä 1999/45/EY säädettyjen merkintävaatimusten yhteisestä soveltamisesta. Kantajat viittasivat erityisesti direktiivin 1999/45/EY liitteessä V olevan B osan 9 kohtaan, joka on toistettu edellä 14 kohdassa.
81 Koska kolofoni on direktiivin 67/548/ETY liitteessä I luokiteltu herkistäväksi aineeksi, on mahdollista, että tietyissä tilanteissa kolofonia sisältävien valmisteiden etiketeissä on oltava maininta siitä, että valmisteet sisältävät ihoa herkistävää ainetta.
82 Kantajat eivät ole kuitenkaan esittäneet sellaista täsmällistä näyttöä, jonka perusteella välitoimista päättävä tuomari voisi arvioida, minkälaista osuutta kantajien asiakaskunnasta nämä vaatimukset tosiasiallisesti koskevat ja missä määrin nämä vaatimukset voisivat vaikuttaa kyseisten asiakkaiden tapoihin ja niille syntyviin mielikuviin. Istunnossakin kantajat esittivät ainoastaan yleisiä ja epämääräisiä väitteitä asiakkaista, joita ne eivät yksilöineet, eikä välitoimista päättävä tuomari näin ollen pysty arvioimaan kyseessä olevien merkintävaatimusten tosiasiallisia vaikutuksia.
83 Kantajat eivät näin ollen ole näyttäneet toteen riskiä siitä, että ne menettäisivät huomattavasti markkinaosuuksiaan.
84 Vaikka kantajien oletettaisiinkin näyttäneen toteen, että ne voisivat menettää huomattavan osan niiden kunkin markkinaosuuksista, ne eivät ole näyttäneet toteen sitä, että rakenteelliset tai oikeudelliset esteet estäisivät niitä hankkimasta merkittävää osaa näistä markkinaosuuksista takaisin erityisesti asianmukaisten mainostoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen (ks. vastaavasti asia C‑471/00 P(R), komissio v. Cambridge Healthcare, määräys 11.4.2001, Kok. 2001, s. I‑2865, 111 kohta). Tämän vuoksi on pääteltävä, että kantajat eivät ole näyttäneet oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että niiden markkinaosuudet voisivat muuttua korjaamattomalla tavalla riidanalaisen toimen tai direktiivin 67/548/ETY soveltamisen johdosta.
85 Toiseksi on syytä huomata, että riskiin, joka koskee kantajien olemassaolon joutumista vaaraan, mikäli välitoimia ei määrätä, on vedottu muodollisesti ensimmäisen kerran vasta kuulemistilaisuudessa.
86 Lisäksi edellä olevista 78–83 kohdasta ilmenee, että kantajat eivät ole näyttäneet oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että ne voisivat kärsiä vakavia kaupallisia menetyksiä, mikäli välitoimia ei määrätä.
87 Kun kantaja väittää, että sen taloudelliselle tilanteelle aiheutuvat negatiiviset seuraukset ovat sellaisia, että ne vaarantavat kantajan olemassaolon, kantajan tosiasiallisen tilanteen arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa sen konsernin ominaisuudet, johon kantaja omistuspohjansa perusteella kuuluu (asia C‑12/95 P, Transacciones Maritimas ym. v. komissio, määräys 7.3.1995, Kok. 1995, s. I‑467, 12 kohta ja asia C‑43/98 P(R), Camar v. komissio, määräys 15.4.1998, Kok. 1998, s. I‑1815, 36 kohta).
88 Kantajat eivät ole välitoimihakemuksessa kuitenkaan esittäneet minkäänlaista näyttöä siitä, mikä niiden kunkin taloudellinen koko ja asema on, kun taas komissio on esittänyt huomautuksissaan julkisesti saatavissa olevia tietoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että Arizona Chemicals, Eastman Belgium ja Cray Valley Iberica kuuluvat kaikki suuriin konserneihin, joiden valmistamien tuotteiden valikoima on laaja. Kantajat eivät ole kuulemistilaisuudessa kiistäneet tätä näyttöä.
89 Vaikkei Resinall Europesta voida komission toimittaman näytön perusteella päätellä, että tämä yritys kuuluisi vahvaan konserniin, on ilmeistä, että sillä on Pohjois-Amerikassa hyvin aktiivisesti toimiva emoyhtiö. Koska käytettävissä ei ole täsmällisiä tietoja siitä, sovelletaanko kyseisiä merkintävaatimuksia myös tällä maantieteellisellä alueella, eikä Resinall Europe ole missään tapauksessa osoittanut, että näillä vaatimuksilla voisi olla merkittävä vaikutus sen myyntiin, on pääteltävä, että Resinall Europe ei ole näyttänyt toteen, että sen olemassaolo voisi joutua vaaraan, jos välitoimia ei määrätä.
90 Lopuksi kantajien mukaan sillä, että komissio ei poistanut kolofonin luokitusta, luodaan luokitusstandardi kaikille kolofonin johdannaisille, mistä seuraa, että seuraava johdonmukainen vaihe lainsäädäntömenettelyssä on mitä todennäköisimmin se, että kaikki kolofonin johdannaiset luokitellaan ihoa herkistäviksi, millä voisi olla tuhoisia seurauksia monilla teollisuudenaloilla.
91 Väitetty vahinko, jonka aiheutuminen riippuu tulevista ja epävarmoista tapahtumista, on tässä vaiheessa kuitenkin täysin hypoteettinen. Tällainen vahinko ei voi olla perusteena pyydettyjen välitoimien myöntämiselle (asia T‑73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok. 1998, s. II‑2769, 22, 26 ja 38 kohta; asia T‑237/99 R, BP Nederland ym. v. komissio, määräys 8.12.2000, Kok. 2000, s. II‑3849, 57 ja 66 kohta ja asia T‑241/00 R, Le Canne v. komissio, määräys 15.1.2001, Kok. 2001, s. II‑37, 37 kohta).
92 Yleisemmin on syytä todeta, että kantajat eivät ole esittäneet sellaista näyttöä, jonka perusteella välitoimista päättävä tuomari voisi katsoa, että kantajille aiheutuisi ilman välitoimien määräämistä todennäköisesti vahinkoa, jota ei voitaisi korjata, mikäli riidanalainen toimi kumotaan.
93 Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät ole pystyneet näyttämään toteen sellaisten seikkojen olemassaoloa, joiden perusteella olisi katsottava, että välitoimien myöntäminen olisi asian kiireellisyyden vuoksi perusteltua.
94 Välitoimihakemus on näin ollen hylättävä, ilman että on tarpeen tutkia kantajien esittämiä muita fumus boni jurista koskevia väitteitä.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 16 päivänä tammikuuta 2004.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
* Oikeudenkäyntikieli: englanti.
Top