YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
9 päivänä kesäkuuta 2004
Asia T-96/03
Manel Camós Grau
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) latinalaisamerikkalaisia suhteita hoitavan laitoksen hallinnointia ja rahoitusta koskeva tutkimus – Tutkijalle mahdollisesti aiheutuva eturistiriita – Tutkijan siirtäminen syrjään tutkimusryhmästä – Kumoamiskanne – Valmistelevat toimet – Tutkimatta jättäminen
Täydellinen teksti ranskan kielellä II - 0000
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan ensinnäkin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) 17.5.2002 tekemän päätöksen, jolla eturistiriitojen välttämiseksi siirretään syrjään latinalaisamerikkalaisia suhteita hoitavaan laitokseen liittyvän tutkimuksen tutkija peruuttamatta hänen toteuttamiaan toimia, sekä kantajan kyseisestä päätöksestä 29.7.2002 tekemää valitusta koskevan implisiittisen hylkäyspäätöksen kumoamista ja toisaalta korvausta niistä väitetyistä aineettomista ja ammattiuraan liittyvistä vahingoista, jotka ovat aiheutuneet kyseisistä päätöksistä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valmisteleva toimi – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäinen tutkimus – Päätös, jolla kieltäydytään kyseenalaistamasta tutkijan toteuttamia toimia, vaikka tämä siirretään syrjään tutkimusryhmästä mahdollisen eturistiriidan vuoksi – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 14 artikla; komission päätöksen 1999/396 4 artikla)
2. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäävä päätös – Pelkkä hylkääminen – Vahvistava päätös – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
3. Henkilöstö – Kanne – Kumoamisvaatimukseen liittyvä vahingonkorvausvaatimus – Kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättäminen, joka aiheuttaa vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämisen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan säännöksissä määritellään, miten asianomaisen virkamiehen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen sovitetaan tällaisten tutkimusten luottamuksellisuuden vaatimuksiin. Näin ollen niiden huomiotta jättäminen muodostaa tutkintamenettelyyn sovellettavien olennaisten menettelymääräyksien rikkomisen. Näistä säännöksistä ei kuitenkaan seuraa, että sisäisen tutkimuksen aloittamisesta ja toteuttamisesta, jotka ovat virkamiehen kannalta valmistelevia toimia, voisi nostaa itsenäisen kanteen, joka olisi erillään siitä kanteesta, jonka asianomainen voi nostaa hallinnon lopullisesta päätöksestä. Tällaisen lopullista päätöstä vastaan nostetun kanteen yhteydessä se, jota asia koskee, voi näet vedota kaikkiin olennaisen muotomääräyksen rikkomisiin, joita hänen mukaansa tutkimusmenettelyn aikana on tehty.
Erityisesti päätös, jolla tutkija siirretään syrjään tutkimusryhmästä hänelle mahdollisesti aiheutuvan eturistiriidan vuoksi mutta jolla ei kyseenalaisteta tutkijan jo toteuttamia toimia, on ainoastaan valmisteleva toimenpide, joka ei voi olla itsenäisen kanteen kohteena. Lisäksi tämä päätös ei ole toimi, joka on erotettavissa tutkimusmenettelystä ja joka kuuluisi tähän nähden itsenäiseen menettelyyn. Tältä osin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 14 artiklassa oleva viittaus henkilöstösääntöjen säännöksiin, jotka liittyvät virkamiesten valituksiin ja kanteisiin, ei merkitse sitä, että olisi olemassa erillinen tutkimusmenettely, vaan sen tarkoituksena on se, että viraston niille, joita asia koskee, vastaisia toimia koskeviin riitoihin sovelletaan tiettyjä muutoksenhakukeinoihin liittyviä henkilöstösääntöjen säännöksiä. Tällä säännöksellä ei missään tapauksessa mahdollisteta toimien, jotka eivät ole kyseisille virkamiehille vastaisia, saattamista tuomioistuimen tutkittavaksi.
(ks. 32, 33 ja 35–37 kohta)
Viittaukset: asia C‑471/02 P(R), Gómez-Reino v. komissio, 8.4.2003 (Kok. 2003, s. I‑3207, 63, 64 ja 65 kohta).
2. Kaikilla pelkästään valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla toimilla ainoastaan vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia.
(ks. 40 kohta)
Viittaukset: asia 371/87, Progoulis v. komissio, 16.6.1988 (Kok. 1988, s. 3081, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
3. Virkamiesten nostamissa kanteissa olevat vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta sikäli kuin ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin, jotka on itsessään jätetty tutkimatta.
(ks. 44 kohta)
Viittaukset: asia T‑72/92, Benzler v. komissio, 24.3.1993 (Kok. 1993, s. II‑347, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Top