YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
21 päivänä lokakuuta 2004
Asia T‑49/03
Gunda Schumann
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Esivalintakokeet – Monivalintakysymyksen jättäminen huomiotta – Suhteellisuusperiaate – Kilpailuilmoituksen vastainen menettely
Täydellinen teksti saksan kielellä II - 0000
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan avoimen kilpailun KOM/A/11/01 valintalautakunnan sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja jätettiin hyväksymättä esivalintakokeiden jälkeen järjestettäviin kokeisiin.
Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee 19.7.2002 tehdyn päätöksen kumoamista. Kanne hylätään perusteettomana siltä osin kuin se koskee 4.6.2002 tehdyn päätöksen kumoamista. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Kilpailun valintalautakunnan päätös – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Vapaaehtoinen luonne – Esittämisen seuraukset – Kannetta edeltävään hallinnolliseen valitukseen liittyvien menettelyllisten edellytysten noudattaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Henkilöstö – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Avoimen kilpailun kokeiden aikana tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet tai virheet – Valintalautakunnan harkintavalta näiden sääntöjenvastaisuuksien tai virheiden oikaisemiseksi ilman uusien kokeiden järjestämistä
4. Henkilöstö – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Valintalautakunnan harkintavalta – Rajat – Kilpailuilmoitus
(Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohta)
1. Asianomaisilla henkilöillä kilpailun valintalautakunnan päätöksiä vastaan oleva oikeussuojakeino on tavallisesti asian saattaminen suoraan yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi. Vaikka kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen esittämisestä, oli sen oikeudellinen merkitys mikä hyvänsä, aiheutuu muutoksenhakua koskevan määräajan pidentyminen, sillä ei kuitenkaan vapauteta asianomaisia henkilöitä velvollisuudesta noudattaa kaikkia menettelyllisiä velvoitteita, joita heidän valitsemaansa kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen menettelyyn liittyy.
(ks. 25 kohta)
Viittaukset: asia 52/85, Rihoux v. komissio, 7.5.1986 (Kok. 1986, s. 1555, 9 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
2. Hallinnollisen valituksen ja kanteen pakollista vastaavuutta koskevan periaatteen, jota sovelletaan kaikkiin kantajiin, olivat nämä virkamiehiä tai virkamiehen asemaa tavoittelevia hakijoita, mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimille esitetyn kanneperusteen on tutkimatta jättämisen uhalla oltava sellainen, joka on jo esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, jotta toimivaltaisella viranomaisella on ollut tilaisuus saada riittävän tarkasti tietoa niistä väitteistä, jotka asianomainen esittää riidanalaista päätöstä vastaan, jotta asiassa päästäisiin sovintoon. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset eivät saa sisältää muuta kuin niihin perusteisiin perustuvia riitauttamisperusteita, joihin on vedottu valituksessa, näitä riitauttamisperusteita voidaan kuitenkin laajentaa yhteisöjen tuomioistuimissa esittämällä oikeudellisia perusteita ja väitteitä, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti.
Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan epävirallinen ja koska asianomaiset henkilöt hoitavat asiaa tässä vaiheessa yleensä ilman asianajajaa, hallintoviranomaisen ei pidä tulkita valituksia suppeasti, vaan sen on päinvastoin tarkasteltava niitä avoimin mielin.
(ks. 37–39 kohta)
Viittaukset: asia 133/88, Del Amo Martinez v. parlamentti, 14.3.1989 (Kok. 1989, s. 689, 11 kohta); asia T‑262/94, Baiwir v. komissio, 6.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑257 ja II‑739, 41 kohta) ja asia T‑174/02, Wieme v. komissio, 14.10.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑241 ja II‑1165, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
3. Kilpailun valintalautakunnalla on laaja harkintavalta silloin kun se kohtaa sääntöjenvastaisuuksia tai virheitä, jotka ovat tapahtuneet sellaisen avoimen kilpailun yhteydessä, johon on osallistunut paljon hakijoita, ja joita ei suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti voida oikaista toistamalla kilpailun valintakokeet. Näin ollen kilpailun valintalautakunta on käyttänyt toimivaltaansa sääntöjenmukaisella tavalla ja on toteuttanut toimenpiteen, jolla noudatetaan suhteellisuusperiaatteen edellytyksiä, kun se kohdatessaan virheen yhdessä esivalintakokeiden 40 kysymyksestä, on jättänyt kyseisen kysymyksen huomiotta ja jakanut tämän kokeen arviointiin tarkoitetut pisteet jäljelle jäävien kysymysten kesken.
(ks. 53–55 kohta)
Viittaukset: asia T‑189/99, Gerochristos v. komissio, 17.1.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑11 ja II‑53, 25 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑167/99 ja T‑174/99, Giulietti ym. v. komissio, 2.5.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑93 ja II‑441, 58 kohta).
4. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kilpailua koskevien edellytysten vahvistamisessa, valintalautakuntaa sitoo kilpailuilmoituksen teksti sellaisena kuin se on julkaistu. Kilpailuilmoituksen sanamuoto asettaa rajat valintalautakunnalle sekä laillisuuden että harkintavallan osalta.
(ks. 63 kohta)
Viittaukset: asia 67/81, Ruske v. komissio, 18.2.1982 (Kok. 1982, s. 661, 9 kohta); asia T‑80/96, Fernandes Leite Mateus v. neuvosto, 16.4.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑87 ja II‑259, 27 kohta) ja asia T‑24/01, Staelen v. parlamentti, 5.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑79 ja II‑423, 47 kohta).
Top