YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
9 päivänä marraskuuta 2004
Asia T‑116/03
Oreste Montalto
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Väliaikainen toimihenkilö – Ilmoitus avoimesta toimesta – Palvelukseenottomenettely
Täydellinen teksti ranskan kielellä II ‑ 0000
Aihe: Kanne, jossa on kyse toisaalta sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan ylimääräisen puheenjohtajan ja valitusosaston puheenjohtajan nimittämisestä 23.5.2002 tehdyn neuvoston päätöksen (EYVL C 130, s. 2) kumoamista koskevasta vaatimuksesta ja toisaalta vahingonkorvausvaatimuksesta.
Ratkaisu: SMHV:n valituslautakunnan ylimääräisen puheenjohtajan ja valitusosaston puheenjohtajan nimittämisestä 23.5.2002 tehty neuvoston päätös kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkkaluokkien A 1 ja A 2 toimihenkilöt – Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston valituslautakuntien puheenjohtajat – Palvelukseen ottaminen – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Rajat – Avointa toimea koskevassa ilmoituksessa asetettujen edellytysten ja harkintavallan käyttämistä varten annettujen menettelysääntöjen noudattaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 120 artiklan 1 kohta ja 131 artiklan 1 kohta)
2. Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Todistustaakka
3. Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Lainvastaisen riidanalaisen päätöksen kumoaminen – Aineetonta vahinkoa vastaava korvaus
1. Palvelussopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on erityisesti silloin, kun avoinna oleva toimi on erittäin korkea ja kuuluu palkkaluokkaan A 1 tai A 2, laaja harkintavalta tällaisen toimen hakijoiden ansioiden vertailussa. Tämän laajan harkintavallan käyttäminen edellyttää kuitenkin, että kaikkia asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä noudatetaan, toisin sanoen paitsi palvelukseen ottamista koskevaa ilmoitusta, myös mahdollisia muotovaatimuksia, jotka viranomainen on voinut itselleen asettaa harkintavaltansa käyttämistä varten.
Tältä osin palvelussopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin tutkittava tarkasti tehdyt hakemukset ja noudatettava tunnontarkasti avointa toimea koskevassa ilmoituksessa mainittuja edellytyksiä, joten nimittävän viranomaisen on hylättävä jokainen hakija, joka ei täytä jotakin näistä edellytyksistä, sillä ne ovat kumulatiivisia. Palvelukseen ottamista koskeva ilmoitus muodostaa näet oikeudellisen kehyksen, jonka palvelussopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on itselleen asettanut ja jota sen on tarkasti noudatettava.
Näitä edellytyksiä sovelletaan myös sisämarkkinoiden harmonisointiviraston hallintoneuvostoon silloin, kun se käyttää yhteisön tavaramerkistä annetussa asetuksessa N:o 40/94 annettua toimivaltaansa elimen valituslautakuntien puheenjohtajien nimitysmenettelyssä. Vaikka se ei tee tätä nimitystä, se vahvistaa kolmen hakijan luettelon, jonka perusteella Euroopan unionin neuvosto tekee nimityksen, joten sillä on laaja harkintavalta ja siis päätöksentekoon liittyvä rooli.
(ks. 63–68 ja 107 kohta)
Viittaukset: yhdistetyt asiat C‑35/92 P, parlamentti v. Frederiksen, 18.3.1993 (Kok. 1993, s. I‑991, 15 ja 16 kohta); asia T‑356/94, Vecchi v. komissio, 2.10.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑437 ja II‑1251, 50–58 kohta); asia T‑95/01, Coget ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 20.9.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑191 ja II‑879, 113 kohta); asia T‑158/01, Tilgenkamp v. komissio, 9.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑111 ja II‑595, 58 kohta) ja asia T‑73/01, Pappas v. alueiden komitea, 18.9.2003 (52–54 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Tästä seuraa, että vaikka toimielimen virhe olisi näytetty toteen, yhteisö on vastuussa vain, jos kantaja on näyttänyt, että hänelle on todella aiheutunut vahinkoa.
(ks. 125 ja 126 kohta)
Viittaukset: asia T‑82/91, Latham v. komissio, 9.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑15 ja II‑61, 72 kohta); asia T‑165/95, Lucaccioni v. komissio, 14.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑203 ja II‑627, 57 kohta) ja asia T‑172/00, Pierard v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑91 ja II‑429, 34 ja 35 kohta).
3. Riidanalaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan muodostaa aineetonta vahinkoa, joka kantajalle on voinut aiheutua, vastaavan ja pääsääntöisesti riittävän korvauksen.
(ks. 127 kohta)
Viittaukset: asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑225, 25–29 kohta) ja asia T‑60/94, Pierrat v. yhteisöjen tuomioistuin, 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑23 ja II‑77, 62 kohta).
Top