Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 28 päivänä helmikuuta 2005. Elisabeth von Pezold vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. EMOTR

Tärkeä oikeudellinen huomautus

|62003B0108

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 28 päivänä helmikuuta 2005. - Elisabeth von Pezold vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - EMOTR - Metsätalous - Maaseudun kehittämistä koskevan ohjelma-asiakirjan hyväksymispäätös - Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Toimivallan puuttuminen - Tutkimatta jättäminen. - Asia T-108/03.

Oikeustapauskokoelma 2005 sivu 00000

Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa

Asianosaiset

Asiassa T-108/03,

Elisabeth von Pezold , kotipaikka Pöls (Itävalta), edustajanaan asianajaja R. von Pezold,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio , asiamiehenään G. Braun, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan osittain 14.7.2000 tehty komission päätös, jolla hyväksyttiin Itävallan tasavallan maaseudun kehittämistä koskeva ohjelma-asiakirja ohjelmakaudelle 2000-2006,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit V. Tiili ja O. Czúcz,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tuomion perustelut

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1. Neuvosto antoi 17.5.1999 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, s. 80).

2. Kyseisen asetuksen II osastossa olevassa VIII luvussa täsmennetään eri tukitoimenpiteet ja niiden myöntämisen edellytykset metsätalousalalla.

3. Asetuksen N:o 1257/1999 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

Metsätaloustuen on edistettävä metsien taloudellisen, ekologisen ja yhteiskunnallisen merkityksen ylläpitämistä ja kehittämistä maaseutualueilla.

4. Saman asetuksen 30 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään erityisesti, että metsätaloustuen on liityttävä yhteen tai useampaan seuraavista toimenpiteistä: - - investoinnit metsien taloudellisen, ekologisen tai yhteiskunnallisen arvon merkittävään kohentamiseen.

5. Mainitun asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

Maaseudun kehittämistukea myönnetään ainoastaan yhteisön lainsäädäntöä noudattaviin toimenpiteisiin.

6. Asetuksen N:o 1257/1999 37 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

Jäsenvaltiot voivat säätää maaseudun kehittämiseen tarkoitetun yhteisön tuen myöntämiselle täydentäviä tai tiukempia edellytyksiä, joiden on oltava johdonmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden ja vaatimusten kanssa.

7. Kyseisen asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Jäsenvaltioiden toimittamiin maaseudun kehittämissuunnitelmiin on sisällyttävä arvio suunniteltujen tukitoimenpiteiden yhteensopivuudesta ja johdonmukaisuudesta sekä maininta yhteensopivuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

8. Asetuksen N:o 1257/1999 41 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi seuraavaa:

Maaseudun kehittämissuunnitelmat on laadittava sopivimmaksi katsotulla maantieteellisellä tasolla. Niiden laatimisesta vastaavat jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset, ja jäsenvaltio toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun se on neuvotellut toimivaltaisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa tarkoituksenmukaisella alueellisella tasolla.

9. Lopuksi kyseisen asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Komissio arvioi ehdotetut suunnitelmat selvittääkseen, ovatko ne tämän asetuksen mukaisia. Se hyväksyy suunnitelmien pohjalta maaseudun kehittämistä koskevat ohjelma-asiakirjat [rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston] asetuksen (EY) N:o 1260/1999 [EYVL L 161, s.1] 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun suunnitelmat on jätetty sille.

Tosiseikat

10. Asetuksen N:o 1257/1999 säännösten mukaisesti Itävallan toimivaltaiset viranomaiset toimittivat 1.9.1999 komissiolle Österreichische Programm für die Entwicklung des ländlichen Raumes (Itävallan ohjelma maaseudun kehittämiseksi, jäljempänä maaseudun kehittämissuunnitelma) -nimisen ohjelman, johon sisältyi muun muassa kuvaus suunnitelman täytäntöönpanoa varten suunnitelluista toimenpiteistä ja kokonaisrahoitussuunnitelma, josta kävivät ilmi suunnitellut kansalliset ja yhteisön tuet, jotka on tarkoitettu jokaiselle suunnitelman kohdalle ja jokaiselle toimenpiteelle suunniteltujen kohtien sisällä. Komission kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kyseisestä suunnitelmasta laadittiin lopullinen versio, joka esitettiin komissiolle 23.6.2000.

11. Suunnitelman 9.10.2.1.3 kohdan neljännessä luetelmakohdassa esitettiin erityisesti taloudellista tukea, joka koskee yhdistettyjä istutus-, suojelu- ja hoitotoimenpiteitä ja joka 9.10.2.1.5 kohdan mukaan myönnetään korkeintaan 20 hehtaarin pinta-alalle vuotta ja toimenpidettä kohden.

12. Komissio teki maaseudun kehittämissuunnitelman perusteella 14.7.2000 päätöksen K(2000) 1973 lopullinen (ei julkaistu), jolla hyväksyttiin Itävallan tasavallan maaseudun kehittämistä koskeva ohjelma-asiakirja ohjelmakaudelle 2000-2006 (jäljempänä riidanalainen päätös), jonka Itävalta oli asetuksen N:o 1257/1999 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittanut komissiolle.

13. Itävallan viranomaiset antoivat maaseudun kehittämissuunnitelman nojalla useita erityissuuntaviivoja, joihin kuuluu Sonderrichtlinie für die Umsetzung der Sonstigen Maßnahmen des Österreichischen Programms für die Entwicklung des ländlichen Raums (erityissuuntaviivat Itävallan maaseudun kehittämisohjelman muiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten, jäljempänä erityissuuntaviivat), jotka tulivat voimaan 27.7.2000. Erityissuuntaviivojen 6.2.1.4.1 kohdassa mainittiin maaseudun kehittämissuunnitelman 9.10.2.1.5 kohdan tavoin, että yhdistettyjä istutus-, suojelu- ja hoitotoimenpiteitä koskevaa taloudellista tukea voitiin myöntää korkeintaan 20 hehtaarin pinta-alalle vuotta ja toimenpidettä kohden (jäljempänä riidanalainen säännös).

14. Kantaja, joka omistaa metsäalan yrityksen, jolla on noin 3 500 hehtaaria metsää, jätti erityissuuntaviivojen perusteella 27.4. ja 31.8.2000 kaksi hakemusta Steiermarkin osavaltion maatalousvirastoon saadakseen tukea 20 ja 5 hehtaarin suuruisten pinta-alojen puhdistustöiden rahoitukseen.

15. Agrarmarkt Austria Marketing GmbH -niminen yhtiö (jäljempänä Agrarmarkt-yhtiö), joka toimi liittovaltion maa- ja metsätalousministeriön nimissä ja lukuun, ilmoitti kahdella 18.10.2000 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että Steiermarkin osavaltion maatalousviraston metsäosasto oli myöntämisedellytysten tarkastamisen jälkeen hyväksynyt kyseessä olevat tukihakemukset, joiden määrät olivat 79 999,91 Itävallan illinkiä (ATS) (5 813,82 euroa) ja 19 999,91 ATS (1 453,40 euroa).

16. Agrarmarkt-yhtiö ilmoitti 18.1.2001 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että Steiermarkin osavaltion maatalousviraston metsäosasto oli vaatinut siltä toista taloudellista tukea vastaavan 1 453,45 euron summan palauttamista sillä perusteella, että tuki on myönnetty kantajalle perusteettomasti, koska riidanalaisessa säännöksessä vahvistettu raja oli ylitetty. Agrarmarkt-yhtiö täsmensi lisäksi, että koska 425,12 euron summa oli jo vähennetty kantajalle 20.12.2000 metsätiehanketta varten tehdystä suorituksesta, kantajaa pyydettiin palauttamaan jäljelle jäävä 1 028,33 euron määrä.

17. Kantaja nosti 19.11.2001 Bezirksgericht Wien Innere Stadtissa (Wienin kaupungin piirituomioistuin) kanteen Itävallan viranomaisten päätöksestä, jolla määrätään palauttamaan toinen taloudellinen tuki. Kantaja väitti tämän kanteen tueksi erityisesti, että riidanalainen säännös oli asetuksen N:o 1257/1999 ja yhteisön kilpailuoikeuden vastainen. Itävallan viranomaiset korostivat oikeudenkäyntimenettelyn aikana, että riidanalainen säännös oli maaseudun kehittämissuunnitelman olennainen osa, että se oli ollut keskustelun ja yksityiskohtaisen tarkastelun kohteena ja että sen oli näin katsottava tulleen hyväksytyksi riidanalaisella päätöksellä.

18. Tässä tilanteessa kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 24.3.2003 toimittamallaan kannekirjelmällä.

Asianosaisten vaatimukset

19. Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hyväksytään riidanalainen säännös

- toissijaisesti toteaa, että ei voida katsoa, että mainittua päätöksellä olisi hyväksytty riidanalainen säännös

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20. Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteen tutkimatta

- toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset seikat

21. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan mukaan silloin, kun se tekee ratkaisun työjärjestyksen 114 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, se voi milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.

22. Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoja asian yhteydessä esitetystä asiakirja-aineistosta ja päättää näin ollen ratkaista asian suullista käsittelyä aloittamatta.

Asianosaisten lausumat

23. Esittämättä muodollisesti oikeudenkäyntiväitettä komissio toteaa vastineessaan ja vastauskirjelmässään, ettei kumoamisvaatimusta voida ottaa tutkittavaksi, koska riidanalainen päätös ei EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla koske kantajaa suoraan ja erikseen.

24. Mitä tulee ensinnäkin ensimmäiseen näistä edellytyksistä, komissio huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy jäsenvaltiolle osoitetun päätöksen osalta ilmi, että jotta riitautettu yhteisön toimenpide koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Komissio lisää näin olevan myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I2309, 43 ja 44 kohta ja asia C-404/96 P, Glencore Grain v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I2435, 43 ja 44 kohta).

25. Riidanalaisesta päätöksestä käy ilmi, että se on osoitettu Itävallan tasavallalle ja ettei kantajaa näin ollen voida pitää sen adressaattina. Komissio katsoo, että edellä mainitut edellytykset eivät ole täyttyneet nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Se korostaa, että riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan todetaan sille esitetyn ohjelman sisällön lainmukaisuus asetuksen N:o 1257/1999 kannalta. Tällä toteamuksella ei ole mitään välittömiä vaikutuksia myöhempään tuenhakijaan, kun otetaan huomioon yhtäältä jäsenvaltiolla ohjelman täytäntöönpanossa oleva harkintavalta ja toisaalta se, ettei komissio ole missään oikeudellisessa suhteessa mainittuun hakijaan. Vaikka komissio myöntääkin, että riidanalainen säännös on esitetty sen hyväksymän maaseudun kehittämissuunnitelman 9.10.2.1.5 kohdassa, se korostaa, että kaksi kansallista toimenpidettä - eli erityissuuntaviivat ja Agrarmarkt-yhtiön tekemä päätös tuen myöntämisestä - on toteutettu ennen kuin kyseessä olevalla hyväksymisellä on ollut vaikutuksia kantajan suhteen.

26. Komissio korostaa myös, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, ettei se, että komissio hyväksyy kansallisen tukiohjelman, millään tavalla merkitse sitä, että ohjelmasta tulisi yhteisön oikeuden toimi. Jos tukea koskeva sopimus on ristiriidassa komission hyväksymän ohjelman kanssa, kansallisen tuomioistuimen on näin ollen tehtävä asianmukaiset johtopäätökset kansallisen oikeuden perusteella ja ottaen sitä soveltaessaan huomioon asiaa koskevan yhteisön oikeuden (asia C-336/00, Huber, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I-7699, 40 kohta). Tätä päättelyä voidaan soveltaa myös nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, jossa tukea koskeva sopimus on hyväksytyn ohjelman kanssa yhteensopiva. Tässä tapauksessa kantajan on näin ollen saatettava asia toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja riitautettava kyseisessä tuomioistuimessa riidanalaisen säännöksen pätevyys kansallisen ja yhteisön oikeuden kannalta.

27. Mitä tulee toiseksi edellytykseen, jonka mukaan päätöksen on koskettava kantajaa erikseen, komissio huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan toiselle henkilölle osoitettu päätös voi koskea kolmansia henkilöitä erikseen ainoastaan silloin, kun se vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 1997, Kok. Ep. I, s. 181 ja asia T-117/94, Associazione agricoltori della provincia di Rovigo ym. v. komissio, määräys 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-455, 21 kohta). Riidanalaisella päätöksellä on kuitenkin hyväksytty yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, joihin riidanalainen säännös kuului, joita sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja joiden oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään.

28. Mitä tulee erityisesti riidanalaiseen säännökseen, komissio korostaa, että se koskee ilman mitään erottelua kaikkia itävaltalaisia metsänomistajia eikä mikään ryhmä heidän joukossaan ole minkäänlaisen syrjinnän kohteena. Riidanalainen päätös koskee siten kantajaa ainoastaan kaikille metsänomistajille yhteisen tilanteen perusteella. Pelkästään se seikka, että kantaja hoitaa merkittävän kokoista metsäomistusta ja että omistetun pinta-alan ja tuen kohteeksi kelpaavan enimmäispinta-alan erotus on näin ollen suurempi kuin pienempikokoisten tilojen osalta, ei ole omiaan yksilöimään kantajaa kaikkiin muihin metsänomistajiin nähden.

29. Kantaja arvioi, että nyt käsiteltävänä oleva kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. Kanteen nostamisen määräajan osalta kantaja korostaa, että se on saanut tiedon riidanalaisesta päätöksestä vasta 15.1.2003, kun Itävallan viranomaiset esittivät väitteensä Bezirksgericht Wien Innere Stadtissa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä. Kanne, joka on toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 24.3.2003, on siten nostettu määräajassa.

30. Toiseksi kantaja arvioi, että riidanalainen päätös koskee sitä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan, kun otetaan huomioon se, että mainitulla päätöksellä on Itävallan viranomaisten mukaan todettu, että riidanalainen säännös on yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, ja tämä säännös on näin ollen tullut voimaan kan tajaan kohdistuvin välittömin oikeusvaikutuksin.

31. Se, että Itävallan tasavalta voi teoriassa luopua riidanalaisen säännöksen täytäntöönpanosta komission hyväksymisen jälkeen, on tältä osin vailla merkitystä. Kantajan mukaan kansallisen lainsäädännön hyväksymispäätöksen vaikutuksen välittömyys ei voi riippua kansallisten viranomaisten mielivaltaisesta asenteesta mainitun päätöksen jälkeen, kun otetaan huomioon se, että nämä viranomaiset ovat itse laatineet kyseessä olevan lainsäädännön ja pyytäneet komissiolta sen hyväksymistä. Kantajan mukaan ei näin ollen ole mitään epäilystä siitä, että Itävallan tasavallalla oli tarkoitus panna hyväksytty lainsäädäntö täytäntöön ja että sillä oli vain teoreettinen mahdollisuus luopua riidanalaisen säännöksen soveltamisesta komission mainitsemassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla (edellä 24 kohdassa mainittu asia Dreyfus v. komissio, tuomion 44 kohta ja edellä 24 kohdassa mainittu asia Glencore Grain v. komissio, tuomion 44 kohta).

32. Kantaja korostaa lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei jätetä Itävallan viranomaisille lainkaan harkintavaltaa erityissuuntaviivojen, jotka eivät edellytä mitään muuta täytäntöönpanotoimenpidettä, soveltamisen osalta. Tällaiset toimenpiteet eivät sitä paitsi olisi mahdollisia, koska Itävallan oikeuden mukaan erityissuuntaviivojen mukaiset tuet myönnetään yksityisoikeudellisten sääntöjen mukaisesti.

33. Tästä on seurauksena se, että tällä alalla tehdyt tukien myöntämispäätökset jäävät Verfassungsgerichtshofin (Itävallan perustuslakituomioistuin) ja Verwaltungsgerichtshofin (Itävallan hallintotuomioistuin) valvonnan ulkopuolelle. Nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättämisestä olisi näin ollen seurauksena, että kantaja menettäisi perusoikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen tunnustanut. Tältä osin kantaja täsmentää lopuksi, että se vaati kannekirjelmässään, jolla se oli nostanut kanteen Bezirksgericht Wien Innere Stadtissa 19.11.2001, että yhteisöjen tuomioistuimelle esitetään ennakkoratkaisukysymys siitä, onko kansallinen säännös, jolla tuki rajataan tiettyyn pinta-alaan vuodessa, yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa. Bezirksgericht Wien Innere Stadt on kuitenkin ilmoittanut aikomuksestaan olla esittämättä vaadittua ennakkoratkaisupyyntöä. Kantajan oli näin ollen pakko nostaa nyt käsiteltävänä oleva kanne välttyäkseen menettämästä oikeutta nostaa kanne riidanalaista päätöstä vastaan. Tältä osin komission väite, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten on valvottava kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa, on vailla merkitystä, koska nämä tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia ratkaisemaan sitä, onko komissio rikkonut yhteisön oikeutta.

34. Kolmanneksi ja viimeiseksi kantaja katsoo, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen. Se korostaa, että metsätalousyritykseen, jonka omistaja se on, kuuluu 1 250 hehtaaria (eli yli kolmasosa yrityksen kokonaismetsäpinta-alasta) hoitoa vaativia nuoria puita sellaisen äskettäin tehdyn 500 hehtaarin metsityksen johdosta, joka on suoritettu noin neljän miljoonan euron suuruisen oman rahoituksen avulla. Tämä metsitys on lisäksi ollut tarpeen intensiivisen metsätalouden ja paikallisista valtion omistamista ruskohiililämpövoimalasta ja selluloosatehtaasta peräisin olevan saasteen aiheuttaman turmeltumisen johdosta sekä lumivyöryiltä suojautumista ja vesijärjestelmän parantamista varten. Kantaja pystyy kuitenkin antamaan tätä hoitoa ainoastaan 120 hehtaarille vuodessa. Tästä epätavanomaisesta yhteydestä seuraa, että riidanalainen päätös koskee kantajaa erikseen.

35. Kantaja myöntää, ettei riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu erityisesti sitä. Se väittää kuitenkin, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon se Itävallan viranomaisten tiedossa oleva seikka, että riidanalainen säännös kohdistuu nimenomaisesti muutamiin yrityksiin, jotka yleisen edun nimissä vastaavat merkittävistä kustannuksista sen johdosta, että ne hoitavat suuria viljelmiä korkeilla alueilla, jotka kärsivät voimakkaasti haitallisista päästöistä. Itävallan metsäpinta-alasta tarvitsee nimittäin hoitoa vuosittain ainoastaan noin viisi prosenttia, joten riidanalainen säännös koskee pelkästään pientä ryhmää tiloja, joiden pinta-ala on yli 400 hehtaaria.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Vaatimusten ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista

36. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että nyt käsiteltävänä olevassa kanteessa vaaditaan muodollisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin kyseisellä päätöksellä hyväksytään erityissuuntaviivojen 6.2.1.4.1 kohta. On kuitenkin huomattava, että asetuksen N:o 1257/1999 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti riidanalainen päätös koskee komissiolle esitetyn ohjelma-asiakirjan hyväksymistä maaseudun kehittämissuunnitelman pohjalta eikä sillä näin ollen voida muodollisesti katsoa hyväksytyn niiden erityissuuntaviivojen 6.2.1.4.1 kohtaa, joilla mainittu suunnitelma pannaan täytäntöön kansallisella tasolla. Koska asianosaiset eivät ole kiistäneet sitä, että tämä viimeksi mainittu säännös on sisällöltään täysin samanlainen kuin maaseudun kehittämissuunnitelman 9.10.2.1.5 kohta, nyt käsiteltävänä olevalla kanteella on näin ollen ymmärrettävä tosiasiassa tarkoitettavan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin kyseisellä päätöksellä hyväksytään maaseudun kehittämissuunnitelman 9.10.2.1.5 kohta.

37. Tältä osin on lisäksi korostettava, että asetuksen N:o 1257/1999 44 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Komissio arvioi ehdotetut suunnitelmat selvittääkseen, ovatko ne tämän asetuksen mukaisia. Se hyväksyy suunnitelmien pohjalta maaseudun kehittämistä koskevat ohjelma-asiakirjat - - kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun suunnitelmat on jätetty sille.

38. Riidanalaisen päätöksen 1 artiklasta käy sitä paitsi ilmi, että komissio on hyväksynyt Itävallan tasavallan esittämän ohjelma-asiakirjan sen kehittämissuunnitelman pohjalta, jonka lopullisen version Itävallan tasavalta on toimittanut komissiolle 23.6.2000.

39. Tästä seuraa, että komission hyväksymispäätöstä varten suorittama ohjelma-asiakirjojen tutkimus koskee välttämättä sen maaseudun kehittämissuunnitelman sisältöä, jonka perusteella mainitut asiakirjat on laadittu (ks. vastaavasti edellä 26 kohdassa mainittu asia Huber, tuomion 39 kohta).

40. Lisäksi on todettava, että komissio myöntää - eikä kantaja ole esittänyt tältä osin vastaväitteitä - että maaseudun kehittämissuunnitelman 9.10.2.1.5 kohtaan sisältyi säännös, jossa rajoitettiin yhdistettyjä istutus-, suojelu- ja hoitotoimenpiteitä koskeva metsätaloustuki 20 hehtaarin pinta-alaan vuotta ja toimenpidettä kohden. Näin ollen on katsottava, että komissio on riidanalaisella päätöksellä hyväksynyt kyseisen säännöksen.

41. Mitä tulee nyt käsiteltävänä olevan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamiseen - sikäli kuin oletetaan, että kanne on nostettu ajoissa ja että kantajalla on oikeussuojan tarve riidanalaista päätöstä vastaan - ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.

42. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että riidanalainen päätös oli osoitettu ainoastaan Itävallan tasavallalle. Tässä tilanteessa on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toiselle henkilölle osoitettu päätös voi koskea kolmansia henkilöitä erikseen ainoastaan silloin, kun se vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan siten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (edellä 27 kohdassa mainittu asia Plaumann v. komissio, s. 223 ja asia C-258/02 P, Bactria v. komissio, määräys 12.12.2003, 34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

43. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin toteaa, että riidanalaisen päätöksen tarkoituksena on EMOTR:n taloudellisen tuen myöntäminen ja sen edellytysten määritteleminen kautta 2000-2006 koskevalle Itävallan maaseudun kehittämissuunnitelmalle, johon edellä mainittu säännös sisältyy. Kyseinen säännös, joka on hyväksytty riidanalaisella päätöksellä, on siten katsottava yleisesti sovellettavaksi toimenpiteeksi, jota sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin.

44. Näin ollen riidanalainen päätös koskee kantajaa ainoastaan sen Itävallassa toimivan metsätilanharjoittajan objektiivisessa ominaisuudessa samalla tavoin kuin kaikkia samassa tilanteessa olevia taloudellisia toimijoita (ks. vastaavasti edellä 27 kohdassa mainittu asia Associazione agricoltori della provincia di Rovigo ym. v. komissio, määräyksen 24 ja 25 kohta).

45. Mitä tulee kantajan väitteeseen, jonka mukaan kyseessä oleva toimenpide on sille epäedullinen, kun otetaan huomioon sen asema merkittävän kokoisen metsäomistuksen hoitajana, on muistettava, että vaikka tämä olisi totta, se, että toimi vaikuttaa taloudellisesti enemmän tiettyihin toimijoihin kuin niiden kilpailijoihin, ei ole riittävää, jotta tämän toimen voitaisiin katsoa koskevan niitä erikseen (asia T-11/99, Van Parys ym. v. komissio, määräys 15.9.1999, Kok. 1999, s. II-2653, 50 ja 51 kohta). Vaikka olisi myönnettävä, että riidanalaisesta rajoituksesta voi olla seurauksena se, että kantajalle myönnetään suhteellisesti pienempi tuki kuin ne tuet, jotka suoritetaan pienempikokoisten metsäomistusten hoitajille, on kuitenkin nimittäin totta, että siitä aiheutuu samanlainen seuraus muille kooltaan kantajan omistukseen verrattavissa olevan metsäomistuksen hoitajille.

46. Toisaalta - vaikka olisi myös myönnettävä, että kantajan esittämällä tavalla ainoastaan pienelle ryhmälle metsätiloista, joiden pinta-ala ylittää 400 hehtaaria, on välttämätöntä suorittaa tiettyjä hoitotoimenpiteitä erityisesti haitallisista päästöistä aiheutuvan turmeltumisen johdosta - on muistettava, että mahdollisuus jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit ei lainkaan merkitse sitä, että kyseisen toimenpiteen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos on käsiteltävänä olevan asian tavoin selvää, että toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I8949, 52 kohta).

47. Lopuksi kantajan väitettä, jonka mukaan riidanalainen päätös koskee sitä erikseen, koska komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, että kyseessä oleva säännös kohdistuu nimenomaisesti muutamiin yrityksiin, jotka yleisen edun nimissä vastaavat merkittävistä kustannuksista sen johdosta, että ne hoitavat suuria viljelmiä korkeilla alueilla, jotka kärsivät voimakkaasti haitallisista päästöistä, ei voida hyväksyä.

48. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se seikka, että komissiolla on erityisten säännösten nojalla velvollisuus ottaa huomioon suunnittelemansa toimenpiteen vaikutukset tiettyjen yksityisten tilanteeseen, voi yksilöidä nämä yksityiset (ks. vastaavasti asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 11 kohta), on huomattava, että tässä tapauksessa yhteisön lainsäädäntöön ei sisälly mitään säännöstä, joka velvoittaisi komission ottamaan hyväksymispäätöksen tekohetkellä huomioon sen vaikutukset kantajan kaltaisten yksityisten tilanteeseen (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 62 kohta).

49. Edellä esitetystä seuraa, ettei kantaja ole sellaisessa tosiasiallisessa tilanteessa, jonka perusteella hän erottuisi kaikista muista taloudellisista toimijoista, ja ettei riidanalainen päätös näin ollen koske häntä erikseen.

50. Kantaja väittää lopuksi, että nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättämisellä loukattaisiin sen perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

51. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa tältä osin, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto, 25.7.2002 antamassaan tuomiossa (Kok. 2002, s. I-6677, 40 kohta), EY 230 ja EY 241 artiklalla sekä EY 234 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta yhteisöjen tuomioistuimien tehtäväksi (ks. myös asia 294/83, Les Verts v. parlamentti, tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339, Kok. Ep. VIII, s. 551, 23 kohta). Tässä järjestelmässä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa yleisesti sovellettavia yhteisön toimia, voivat tilanteen mukaan vedota tällaisten toimien pätemättömyyteen joko välillisesti EY 241 artiklan nojalla yhteisön tuomioistuimissa tai kansallisissa tuomioistuimissa, jotka eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että kyseiset toimet ovat pätemättömiä (asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok. 1987, s. 4199, Kok. Ep. IX, s. 235, 20 kohta), ja vaatia viimeksi mainittuja esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksen.

52. Sen lisäksi, että jäsenvaltioiden on luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, ettei sellaista EY 230 artiklassa vahvistettujen tutkittavaksi ottamista koskevien sääntöjen tulkintaa voida hyväksyä, jonka mukaan kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi, mikäli yhteisöjen tuomioistuinten suorittaman kansallisten menettelysääntöjen konkreettisen tarkastelun pohjalta on osoitettu, että näiden menettelysääntöjen mukaan yksityinen oikeussubjekti ei voi nostaa kannetta, jolla se voisi riitauttaa riidanalaisen yhteisön toimen pätevyyden. Yhteisöjen tuomioistuimissa ei voida nostaa kumoamiskannetta siinäkään tapauksessa, että tällaisen tuomioistuimen suorittaman kansallisten menettelysääntöjen konkreettisen tarkastelun pohjalta voidaan osoittaa, että näiden menettelysääntöjen mukaan yksityinen oikeussubjekti ei voi nostaa kannetta, jolla se voisi riitauttaa riidanalaisen yhteisön toimen pätevyyden (edellä 42 kohdassa mainittu asia Bactria v. komissio, määräyksen 58 kohta). Tällaisessa järjestelmässä edellytettäisiin kussakin konkreettisessa tilanteessa, että yhteisöjen tuomioistuimet tutkivat ja tulkitsevat kansallisia menettelysääntöjä, mikä ylittäisi niiden toimivallan yhteisön toimien laillisuusvalvonnan alalla (edellä 51 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 43 kohta).

53. Lopuksi yhteisöjen tuomioistuin on joka tapauksessa selvästi vahvistanut (edellä 51 kohdassa mainittu asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 44 kohta) EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisen erillistä intressiä koskevan edellytyksen osalta, että vaikka tätä viimeksi mainittua edellytystä onkin tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa ottaen huomioon eri tekijät, joiden perusteella kantaja voidaan yksilöidä, tällaisen tulkinnan perusteella kyseistä edellytystä, josta määrätään nimenomaisesti perustamissopimuksessa, ei voida poistaa ilman, että ylitettäisiin yhteisöjen tuomioistuimille perustamissopimuksella myönnetty toimivalta.

54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen voi hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaan sillä ei ole mitään keinoa puolustaa oikeuksiaan tuomioistuimessa, jos nyt käsiteltävänä oleva kumoamiskanne jätetään tutkimatta, eikä kantaja ole sitä paitsi näyttänyt tätä väitettä toteen.

55. Tehokkaan oikeussuojan vaatimuksella ei näin ollen voida kyseenalaistaa johtopäätöstä, jonka mukaan riidanalainen päätös ei koske kantajaa erikseen. Näin ollen nyt käsiteltävänä oleva kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta ilman, että olisi tarpeen määritellä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan ja onko se nostanut kanteen vaaditussa määräajassa.

Vaatimusten toinen osa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, ettei voida katsoa, että riidanalaisella päätöksellä olisi hyväksytty riidanalainen säännös.

56. Vaatimustensa toisessa osassa kantaja vaatii toissijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan, ettei voida katsoa, että riidanalaisella päätöksellä olisi hyväksytty riidanalainen säännös.

57. On kuitenkin muistettava, ettei yhteisön tuomioistuinmenettelyissä tunneta EY 234 artiklan mukaisen menettelyn lisäksi muuta oikeuskeinoa, jonka nojalla yhteisöjen tuomioistuimet voisivat ratkaista yhteisön toimielimen säädöksen tulkintaa koskevan kysymyksen.

58. Näin ollen tämä vaatimusten osa on jätettävä tutkimatta, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei selvästi ole toimivaltaa tutkia sitä.

Oikeudenkäyntikulut

59. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1) Kanne jätetään tutkimatta.

2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 28 päivänä helmikuuta 2005.

Top

Full & Egal Universal Law Academy