Avis juridique important
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16 päivänä lokakuuta 2003. - Emil Färber GmbH & Co. KG vastaan Landkreis Alzey-Worms. - Ennakkoratkaisupyyntö: Verwaltungsgericht Mainz - Saksa. - Yhteinen maatalouspolitiikka - Tuoreen lihan terveystarkastuksia ja -valvontaa koskevat maksut - Direktiivi 85/73/ETY. - Asia C-2/02.
Oikeustapauskokoelma 2003 sivu 00000
Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Maatalous - Terveydensuojelua koskevan lainsäädännön lähentäminen - Tuoreen lihan terveystarkastusten ja -valvonnan rahoittaminen - Direktiivi 85/73/ETY - Maksujen tasot - Leikkaamistoimenpiteet - Kiinteä lisämäärä - Laskentaperuste
(Neuvoston direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta)
Tiivistelmä$$Direktiiveissä 89/662/ETY, 90/425/ETY, 90/675/ETY ja 91/496/ETY tarkoitettujen eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta annetun direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna direktiivillä 96/43/EY, liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetty kiinteä lisämaksu, jolla rahoitetaan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvien tarkastusten ja valvontatoimien kustannukset, on suoritettava kaikesta leikkaamoon tuodusta lihasta riippumatta siitä, leikataanko tämä liha tosiasiassa kyseisessä leikkaamossa.
( ks. 29 kohta ja tuomiolauselma )
AsianosaisetAsiassa C-2/02,
jonka Verwaltungsgericht Mainz (Saksa) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Emil Färber GmbH & Co.
vastaan
Landkreis Alzey-Worms
ennakkoratkaisun direktiiveissä 89/662/ETY, 90/425/ETY, 90/675/ETY ja 91/496/ETY tarkoitettujen eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta 29 päivänä tammikuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/73/ETY (EYVL L 32, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna 26.6.1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, s. 1), liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Schintgen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit V. Skouris ja N. Colneric,
julkisasiamies: A. Tizzano,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- Emil Färber GmbH & Co., edustajanaan Rechtsanwalt M. Stephani,
- Landkreis Alzey-Worms, asiamiehenään D. Sell,
- Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato M. Salvatorelli,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään G. Braun,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
kuultuaan Emil Färber GmbH & Co:n, edustajanaan M. Stephani ja Rechtsanwalt L. Liebenau, ja komission, asiamiehenään G. Braun, 8.5.2003 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
on antanut seuraavan
tuomion
Tuomion perustelut1 Verwaltungsgericht Mainz on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 10.12.2001 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.1.2002, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen direktiiveissä 89/662/ETY, 90/425/ETY, 90/675/ETY ja 91/496/ETY tarkoitettujen eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta 29 päivänä tammikuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/73/ETY (EYVL L 32, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna 26.6.1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, s. 1; jäljempänä direktiivi 85/73/ETY), liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan tulkinnasta.
2 Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Emil Färber GmbH & Co. (jäljempänä Färber) ja Landkreis Alzey-Worms (jäljempänä Landkreis) ja joka koskee sellaisten maksujen perintää, joita Landkreis on vaatinut Färberiltä tämän Alzeyssa (Saksa) olevassa leikkaamossa suoritetuista lihan terveystarkastuksista ja -valvonnasta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön lainsäädäntö
3 Tarkoituksena edistää yhteisön sisäistä tuoreen lihan kauppaa lähennetään yhteisön sisäisen kaupan edistämiseksi terveyttä koskevista vaatimuksista tuoreen lihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetulla neuvoston direktiivillä 64/433/ETY (EYVL 1964, 121, s. 2012), sellaisena kuin se on kodifioituna 29.7.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/497/ETY (EYVL L 268, s. 69) ja sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/23/EY (EYVL L 243, s. 7; jäljempänä direktiivi 64/433/ETY), terveyttä koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä ja sillä pyritään erityisesti yhdenmukaistamaan lihaa koskevat terveysvaatimukset teurastamoissa ja leikkaamoissa sekä varastoinnin ja kuljetuksen aikana (ks. direktiivin 64/433/ETY toinen, kolmas ja neljäs perustelukappale).
4 Tätä varten direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan A ja B alakohdassa säädetään muun muassa, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että teurastus ja leikkaaminen tapahtuvat hyväksytyissä teurastamoissa ja leikkaamoissa sekä sellaisten sääntöjen ja terveysvaatimusten mukaisesti, jotka määritellään tarkemmin saman direktiivin liitteessä I.
5 Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa säädetään leikkaamisen osalta, että jäsenvaltioiden on huolehdittava
"edellä A alakohdassa tarkoitettu[a] [pienempien] viipaleiden tai palojen tai luuttomiksi leikattujen ilman käärettä tai kääreessä olevien lihojen osalta, että:
a) ne on leikattu luuttomaksi tai muutoin leikattu tai kääritty liitteessä I olevassa I ja III luvussa määrätyt edellytykset täyttävässä ja 10 artiklan mukaisesti hyväksytyssä ja valvotussa leikkaamossa,
b) ne on leikattu luuttomaksi tai muutoin leikattu tai kääritty ja käsitelty liitteessä I olevan IX luvun mukaisesti, ja ne on saatu:
- tuoreesta lihasta, joka täyttää A kohdassa vahvistetut vaatimukset, lukuun ottamatta h alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ja joka on kuljetettu liitteessä I olevan XV luvun mukaisesti,
tai
- tuoreesta lihasta, joka on tuotu kolmansista maista direktiivin 90/675/ETY säännösten mukaisesti,
c) ne on varastoitu liitteessä I olevan XIV luvun mukaisissa olosuhteissa 10 artiklan mukaisesti hyväksytyissä ja liitteessä I olevan X luvun mukaisesti valvotuissa laitoksissa,
d) virkaeläinlääkäri on tarkastanut ne liitteessä I olevan X luvun mukaisesti,
e) ne täyttävät liitteessä I olevassa XII luvussa vahvistetut käärimis- ja pakkaamisvaatimukset,
f) ne täyttävät A alakohdan c, e, f ja h alakohdan vaatimukset."
6 Direktiivin 64/433/ETY liitteeseen I sisältyy luku X, jonka otsikkona on "Leikatun lihan ja varastoidun lihan terveystarkastus" ja johon viitataan direktiivin 3 artiklan 1 kohdan B alakohdan d alakohdassa. Tässä luvussa säädetään seuraavaa:
"47 Hyväksytyt leikkaamot ja hyväksytyt kylmävarastot ovat virkaeläinlääkärin valvonnan alaisia.
48 Virkaeläinlääkärin valvontaan on sisällyttävä seuraavat tehtävät:
- tuoreen lihan saapumisen ja lähtemisen tarkastus,
- edellä 47 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa säilytetyn tuoreen lihan terveystarkastus,
- tuoreen lihan terveystarkastus ennen leikkaamista ja sen lähtiessä 47 kohdassa tarkoitetusta laitoksesta,
- edellä V luvussa määrätty tilojen, laitteiden ja välineiden puhtauden sekä henkilökunnan hygienian, vaatetus mukaan luettuna, tarkastus,
- kaikki muu tarkastus, jota eläinlääkäri pitää tarpeellisena tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi."
7 Niiden kilpailun vääristymien ehkäisemiseksi, jotka voivat aiheutua eri jäsenvaltioiden välisistä eroavuuksista terveystarkastusten ja -valvonnan rahoittamisen alalla, säädetään direktiivissä 85/73/ETY kyseisten tarkastusten ja kyseisen valvonnan rahoitusta koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (ks. direktiivin 96/43/EY viides ja seitsemäs perustelukappale).
8 Tätä tarkoitusta varten direktiivin 85/73/ETY 1 artiklassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne kantavat direktiivin liitteessä A määrättyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen yhteisön maksun mainitussa liitteessä tarkoitettujen tuotteiden tarkastuksista ja valvonnasta aiheutuvista kustannuksista.
9 Direktiivin 85/73/ETY 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
"Yhteisön maksut vahvistetaan siten, että ne kattavat kustannukset, joita toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuu
- tarkastusyksikön palkka- ja sosiaalikustannuksista,
- tarkastusten ja valvonnan toteuttamiseen liittyvistä hallintomenoista, jollaisina voidaan pitää tarkastajien jatkuvasta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia,
1, 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten ja valvonnan täytäntöön panemiseksi."
10 Direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevassa I luvussa vahvistetaan direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti muun muassa direktiivin 64/433/ETY soveltamisalaan kuuluvaan lihaan sovellettavat maksut. Mainitun I luvun 1 kohdassa vahvistetaan siten eläinlajeittain teurastustoimenpiteisiin liittyvinä tarkastusmaksuina kannettavat kiinteät maksut.
11 Direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
"Tarkastuksista ja valvontatoimista, jotka liittyvät direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa sekä direktiivin 71/118/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa tarkoitettuihin leikkaamistoimenpiteisiin, veloitetaan
a) joko kiinteämääräisenä lisäämällä 3 ecun kiinteä maksu tonnilta leikkaamoon tulevaan lihaan.
Tämä maksu lisätään 1 kohdassa tarkoitettuihin maksuihin;
b) tai todelliset tuntiveloitukseen perustuvat tarkastuskulut.
Jos leikkaamistoimenpiteet suoritetaan laitoksessa, josta liha saadaan, vähennetään 1 kohdassa tarkoitetuista maksuista enintään 55 prosenttia.
Jäsenvaltion, joka valitsee tuntiveloituksen, on voitava osoittaa komissiolle, että todellisia kustannuksia ei voida kattaa a alakohdassa tarkoitetun maksun kantamisella."
12 Direktiivin 85/73/ETY 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuperäisessä versiossa säädettiin, että neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta niiden maksujen kiinteän tason tai tasot, jotka jäsenvaltioiden on direktiivin mukaan perittävä. Tämän säännöksen nojalla neuvosto teki 15.6.1988 tuoreen lihan terveystarkastuksesta ja -valvonnasta direktiivin 85/73/ETY mukaisesti kannettavien maksujen suuruudesta päätöksen 88/408/ETY (EYVL L 194, s. 24).
13 Päätöksen 88/408/ETY 3 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
"Direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdan ja direktiivin 71/118/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdan b alakohdan mukaisen leikkaamotoiminnan valvonnasta ja tarkastuksista perityn maksun osan kiinteäksi suuruudeksi määrätään 3 ecua leikattavaksi tarkoitetulta, ennen luiden poistoa punnitulta lihatonnilta."
14 Direktiivin 85/73/ETY muuttamisesta 22.12.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/118/EY (EYVL L 340, s. 15) kumottiin päätös 88/408/ETY 1.1.1994 alkaen. Kyseisestä päivästä lähtien muun muassa direktiivissä 64/433/ETY tarkoitettuun lihaan sovellettavat maksut vahvistetaan suoraan direktiivin 85/73/ETY muuttamisesta annetuilla direktiiveillä. Näin ollen direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/118/ETY, liitteessä olevan I luvun 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:
"Direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa ja direktiivin 71/118/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa tarkoitettuihin leikkuutoimiin liittyvät valvonta ja tarkastukset on rahoitettava:
a) joko lisäämällä 3 ecun kiinteä määrä leikkaamoon tulevaa lihatonnia kohden.
Tämä määrä lisätään 1 kohdassa tarkoitettuihin määriin;
b) tai kantamalla tarkastuksen todelliset kustannukset työtuntien mukaan siten, että jokainen alkava tunti katsotaan työtunniksi.
Kun leikkuutoimet tehdään laitoksessa, josta liha saadaan, ensimmäisessä alakohdassa määrättyihin summiin tehdään enintään 55 prosentin vähennys."
Kansallinen lainsäädäntö
15 Direktiivi 85/73/ETY on saatettu osaksi Rheinland-Pfalzin osavaltion oikeusjärjestystä 17.12.1998 annetulla Landesgesetz zur Ausführung fleisch- und geflügelfleischhygienerechtlicher Vorschriftenilla (tuoreen lihan ja siipikarjalihan hygienialainsäädännön voimaansaattamisesta annettu osavaltion laki, GVBl. 1998, s. 422), jolla on 1.1.2000 lähtien siirretty Landkreiseille toimivalta vahvistaa ja periä maksut, jotka koskevat tuoreen lihan ja siipikarjanlihan terveystarkastuksia ja valvontaa.
16 Landkreis on tätä toimivaltaa käyttäen 24.2.2000 antanut Satzung über die Erhebung von Gebühren nach fleisch- und geflügelfleischhygienerechtlichen Vorschriftenin (ohjesääntö tuoretta lihaa ja siipikarjalihaa koskevan hygienialainsäädännön mukaisten maksujen kantamisesta; jäljempänä ohjesääntö). Ohjesäännön 9 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on oikaistuna Landkreisin 17.5.2000 tekemällä päätöksellä, säädetään seuraavaa:
"Lihan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvistä tarkkailusta, tarkastuksista ja valvonnasta kannetaan maksu, joka määräytyy leikkaamoon tulevan luullisen lihan painon perusteella. Maksun suuruus vahvistetaan direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin sitä nykyisin kodifioituna sovelletaan, liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan a alakohdan, mukaisesti (ks. liite 5). Jos leikkaamistoimenpiteet tehdään laitoksessa, josta liha saadaan, kyseistä maksua alennetaan tästä laitoksesta saadun lihan osalta 55 prosentilla."
17 Ohjesäännön liitteen 5 mukaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti niistä toimenpiteistä, jotka viranomaiset ovat suorittaneet hyväksytyissä leikkaamoissa, perittävän maksun määräksi vahvistetaan 3 euroa tai 5,87 Saksan markkaa (DEM) jokaiselta niihin toimitetulta tonnilta luullista lihaa.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
18 Färber toimii teurastamona ja leikkaamona Alzeyssa. Kyseiseen leikkaamoon tuodaan myös kokonaisia puoliruhoja ja neljännesruhoja, joita ei leikata siellä, vaan ne myydään sellaisenaan leikkaamosta. Landkreis peri Färberin leikkaamossa suoritetuista terveystarkastuksista maksuja, jotka oli ohjesäännön 9 §:n 1 momentin mukaisesti laskettu koko leikkaamoon toimitetun lihamäärän perusteella riippumatta siitä, onko kyseinen liha tosiasiassa leikattu siellä.
19 Färber vaati Landkreisia oikaisemaan sen 25.2., 6.4., 10.5. ja 23.6.2000 antamia maksuunpanopäätöksiä ja perusteli tätä sillä, että maksujen laskemisessa ei ollut otettu huomioon sitä, että osa lihasta oli myyty kokonaisina puoliruhoina tai neljännesruhoina ja että yhteisöjen oikeuden mukaan tätä lihan määrää ei saa ottaa huomioon maksujen kantamisessa, koska sitä ei ole leikattu sen leikkaamossa.
20 Färber on nostanut 12.10.2000 Verwaltungsgericht Mainzissa kanteen sitä Landkreisin päätöstä vastaan, jolla mainitut oikaisuvaatimukset on hylätty. Färber on kanteensa tueksi väittänyt, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-86/94, De Venhorst, 24.10.1996 antamasta tuomiosta (Kok. 1996, s. I-5261) käy ilmi, että sen leikkaamossa suoritetuista terveystarkastuksista ja -valvonnasta kannettavissa maksuissa voidaan ottaa huomioon vain tosiasiassa leikattu liha.
21 Landkreis on kansallisessa tuomioistuimessa korostanut erityisesti, että myös liha, jota ei ole tarkoitus leikata, antaa aihetta - pelkästään lihan leikkaamoon saapumisen ja siellä säilyttämisen, näihin liittyvien pakollisten käsittelytapojen ja leikkaamosta lähtemisen takia - terveystarkastus- ja valvontatoimenpiteisiin, jotka edellyttävät maksujen maksamista. Tästä syystä yhteisöjen lainsäätäjä ei ole erottanut leikattavaa lihaa ja leikkaamatta jätettävää lihaa, vaan se on säätänyt, että terveystarkastuksen maksujen laskentaperusteena on kaikki leikkaamoon toimitettu liha.
22 Koska Verwaltungsgericht Mainz katsoi näin ollen, että sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu riippuu direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan tulkinnasta, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
"Onko direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/43/ETY, liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan a alakohtaa, tulkittava siten, että siinä säädetty kiinteä lisämaksu, jolla rahoitetaan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvät tarkastukset ja valvontatoimet, on suoritettava vain lihasta, joka tosiasiassa leikataan leikkaamossa, vai onko tätä säännöstä tulkittava siten, että mainittu kiinteä maksu on suoritettava kaikesta lihasta, joka tuodaan leikkaamoon, riippumatta siitä, leikataanko tämä liha leikkaamossa?"
Ennakkoratkaisukysymys
23 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on kansallisen tuomioistuimen, pääasian asianosaisten, Italian hallituksen ja komission tavoin tuotava esiin, että edellä mainitussa asiassa De Venhorst annettu tuomio koskee tulkintaa, joka on annettava päätöksen 88/408/ETY 3 artiklan 1 kohdalle, jonka mukaan direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdan mukaisen leikkaamotoiminnan valvonnasta ja tarkastuksista perityn maksun osan kiinteäksi suuruudeksi määrättiin 3 ecua "leikattavaksi tarkoitetulta, ennen luiden poistoa" punnitulta lihatonnilta.
24 Kuten tämän tuomion 14 kohdasta käy ilmi, päätös 88/408/ETY on kuitenkin 1.1.1994 lähtien kumottu direktiivillä 93/118/ETY, jolla on päätöksen 88/408/ETY 3 artiklan 1 kohdan sijasta lisätty direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin se on tuolloin ollut voimassa, liitteessä olevaan I lukuun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta, jossa säädettiin, että mainitut valvonta ja tarkastukset oli vastedes rahoitettava erityisesti lisäämällä teurastustoimenpiteisiin liittyvinä tarkastuskuluina perittävään maksuun, sellaisena kuin se on vahvistettu saman I luvun 1 kohdassa, 3 ecun kiinteä määrä leikkaamoon tulevaa lihatonnia kohden. Kyseinen direktiivin 85/73/ETY liitteessä oleva säännös, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 93/118/ETY, on käsiteltävänä olevan asian kannalta merkitykselliseltä osaltaan toistettu ilman mitään muutoksia direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa.
25 Kun otetaan huomioon tämä mainitun säännöksen uusi muotoilu, on todettava yhtäältä, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa De Venhorst antamansa tuomion 29 kohdassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan päätöksen 88/408/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksun osa on laskettava luut sisältävän ja leikkaamossa tosiasiassa leikattavan lihan painon perusteella, ei voida soveltaa säännökseen, joka nykyään on direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa.
26 Toisaalta viimeksi mainitun säännöksen yksiselitteisen ja selkeän sanamuodon johdosta on katsottava, että yhteisön lainsäätäjä on - säätäessään, että maksun kiinteää lisämäärää, jolla rahoitetaan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvät valvonta ja tarkastukset, sovelletaan "leikkaamoon tulevaa lihatonnia kohden" - tarkoituksellisesti halunnut luopua päätöksellä 88/408/ETY käyttöönotetusta säännöstä ja säätää nimenomaisesti, että kyseistä määrää sovelletaan myös leikkaamoon tulevaan lihaan, jota ei leikata.
27 Kuten Landkreis, Italian hallitus ja komissio ovat korostaneet, tällainen direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan kirjaimellinen tulkinta on perusteltu varsinkin, kun kuten erityisesti direktiivin 64/433/ETY liitteessä I olevasta X luvusta ilmenee, kaikki liha, myös se, jota ei leikata, antaa aihetta - pelkästään lihan leikkaamoon saapumisen ja siellä säilyttämisen sekä leikkaamosta lähtemisen takia - terveystarkastus- ja valvontatoimenpiteisiin, joiden kustannukset on rahoitettava tätä varten säädetyillä maksuilla.
28 Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, lisämaksu, sellaisena kuin se on vahvistettu direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa, on lisäksi määrältään kiinteä siten, ettei se tosiseikka, että leikkaamoon tuleva ja siellä tosiasiassa leikattava liha aiheuttaa korkeammat valvonta- ja tarkastuskustannukset kuin ne, jotka seuraavat sellaisen lihan valvonnasta ja tarkastuksista, jota ei leikata leikkaamossa, voi olla ristiriidassa sen kanssa, että mainittua kiinteää lisämaksua sovelletaan kaikkeen lihaan.
29 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 85/73/ETY liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetty kiinteä lisämaksu, jolla rahoitetaan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvien tarkastusten ja valvontatoimien kustannukset, on suoritettava kaikesta leikkaamoon tuodusta lihasta riippumatta siitä, leikataanko tämä liha tosiasiassa kyseisessä leikkaamossa.
Päätökset oikeudenkäyntikuluistaOikeudenkäyntikulut
30 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Päätöksen päätösosaNäillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut Verwaltungsgericht Mainzin 10.12.2001 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:
Direktiiveissä 89/662/ETY, 90/425/ETY, 90/675/ETY ja 91/496/ETY tarkoitettujen eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta 29 päivänä tammikuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/73/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna 26.6.1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/43/EY, liitteessä A olevan I luvun 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetty kiinteä lisämaksu, jolla rahoitetaan leikkaamistoimenpiteisiin liittyvien tarkastusten ja valvontatoimien kustannukset, on suoritettava kaikesta leikkaamoon tuodusta lihasta riippumatta siitä, leikataanko tämä liha tosiasiassa kyseisessä leikkaamossa.
Top